Jäällä

 Tämä on suuri askel Meerin töppöjaloille, mutta pieni, jokseenkin olematon askel maailmalle... Kävin tänään ekan kerran "aikuisiällä" jäällä kävelemässä! Vain pari viikkoa sitten sanoin kahvilassa käyneille turistiasiakkaille jotka olivat tulleet jääkävelyltä "no way I'm ever walking on ice, that sounds too damn terrifying."

Vaan täs mä meen, polleena ja punaposkisena!

Siellä jäällä meni sellanen hieno mies, jolla oli sukset ja sellanen valtava leija...varjo? Joka veti sitä eteenpäin pitkin jäätä. Hienon näköistä.

Huomatkaa alanurkassa näkyvä sumea suhru, rakkaan poikaystäväni lapanen ♥ Olen aina ihmetellyt, miten kukaan onnistuu saamaan sormensa valokuvatessaan linssin eteen!

 Ylläolevat kuvat kuvannut siis Nico. Kiitos Nico ♥

 Loppuaika menikin sitten romanttisten pusukuvien ottamiseen. Hanskat kädessä painavan kameran operointi on hankalaa, ja tähtääminen oli vähän sellaista "minne sattuu". Tämän kuvan halusin laittaa tänne puhtaasti itsekkäistä syistä; Mielestäni mun tukka näyttää siinä tosi hyvältä :D Kyllä siellä Nicon nenäkin poseeraa oikein kauniisti...

Tuli meistä sitten onnistuneitakin söpöilykuvia ♥

Arabianranta on tosi kaunis paikka kävellä. Hävettää oikein, miten vähän siellä käyn, vaikka mun kodin ja rannan välillä on vain muutama kortteli. Toissapäivänä kävin siellä juoksemassa mun "Zombies, run!"-älypuhelinsovelluksen kanssa ja oli tosi kuumottavaa kuvitella että ne ihmiset kaukana jäällä olivat zombeja, joita karkuun juuri juoksin. Se on tosi tyydyttävä appi oikeasti, aina välillä kesken juoksun kuuluu sellainen ihanan brittiläinen naisääni "collected: axe. a pair of trousers. a first aid kit." Mitä pidempään juoksee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä "löytää" noita esineitä, joilla voi sitten rakentaa tukikohtaansa. Mutta sitä suuremmalla todennäköisyydellä kohtaa myös zombielaumoja, jolloin pitää kiihdyttää vauhtia ja puhelimen navigaattori mittaa sun vauhtia ja päättää sen mukaan, saako ne zombiet sut kiinni vai ei. Mua ei ole saanut kertaakaan.