Varoitus: Tämä merkintä käsittelee kuollutta eläintä, ja sisältää kuvia ja melko graafisia kuvauksia. Ei sovellu herkimmille.
Kerran syksyllä löysin maasta kuolleen linnun. Se oli luultavasti harakka - suuri osa siitä oli syöty, mikä teki tunnistamisesta hankalaa.
Taksidermia, luut ja anatomia yleisesti tunnetusti kiehtovat minua, joten päädyin keräämään ruumiin talteen, puhdistamaan linnun kallon ja kuivattamaan sen jalat netistä lukemieni ohjeiden avulla.
Aluksi hautasin kallon syrjäiseen paikkaan, jotta luonto voisi puhdistaa sen niin hyvin kuin vain luonto osaa, mutta ensimmäiset yöpakkaset alkoivat jo parin viikon päästä, joten kaivoin kallon ylös ja hautaamisen sijaan maseroin kallon loppuun. Kylmässä maassa nimittäin hajoamisprosessi hidastuu huomattavasti.
Maseroiminen eli mädättäminen tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä tapauksessa lämminvesihaudetta pitkän ajanjakson ajan (puhutaan viikoista pienenkin, melko puhtaaksi nyljetyn linnukallon kohdalla). Luuhun tiukkaan tarttunut rasva ja kudos liukenee lämpimään veteen ajan myötä, ja bakteerit syövät jäljelläolevan pehmytkudoksen pois. Vettä vaihdetaan tarpeen mukaan, ja maseroinnin suurin haitta ilmeneekin tässä vaiheessa - vettä vaihtaessa hajun voi odottaa olevan voimakkaan mädäntynyt ja oksettava. Olin suhteellisen onnekas, sillä linnunkallo ei haissut juurikaan, koska se oli niin pieni ja suhteellisen puhdas jo valmiiksi. Itse en kerrostaloasunnossa ja hajuherkkänä kykenisi välttämättä mädättämään mitään tämän suurempaa tai haisevampaa.
Pidin veden lämpimänä säilyttämällä kalloa yläkaapissa hellan päällä, jossa ilman lämpötila on muuta asuntoa hieman korkeampi. Vesi ei siis koko ajan ollut lämmintä, mikä olisi mahdollisesti nopeuttanut puhdistusprosessia.
Voin sanoa, että luonto antoi minulle melkoisen arvokkaan oppitunnin. Kalloa puhdistaessani opin paljon uutta lintujen anatomiasta ja toimintaperiaatteista. Kunnioitukseni luonnon ihmeitä kohtaan kasvoi vain entisestään lintua käsitellessäni. Se oli kaunis, ja oli opettavaista olla läsnä sen hajoamisprosessin eri vaiheessa.
Jalat eivät tarvinneet niin paljoa käsittelyä kuin luu - Ne laitoin vain suolahauteeseen pieneen rasiaan, jotta suola kuivattaisi ne muumioitumista muistuttavaan tilaan, kuiviksi ja koviksi. Hieroin leikkuukohtaan suolaa erityisen tarkkaan, upotin jalat suolapedille, ja kaadoin päälle lisää suolaa niin paljon että ne peittyivät.
Jalat saivat kuivua suolassa noin kahden kuukauden ajan. Sen jälkeen niistä oli tullut jäykät ja kovettuneet. Leikkuukohdat repsottivat vähän rumasti, koska ensikertalaisena veitsenjälkeni oli ollut epävarmaa ja kömpelöä, joten käärin päätyjen ympärille silkkinauhaa. Jalat pääsivät lasipurkkiin hyllylle muiden kuriositteettien kanssa.
Valmiina hyllystä löytyi jo vanha kunnon kojootinkallo, jonka tilasin aikoinaan etsystä.
Pitää nyt vielä loppuun mainita, vaikka varmaan jokainen joka minua vähäänkään tuntee tietää tämän jo, mutta en kannata tai hyväksy julmuutta eläimiä kohtaan, enkä tue niiden tappamista, kiduttamista tai syömistä. Kaikki omistamani eläinten osat ovat luonnollisesti tai tapaturmaisesti valmiiksi kuolleiden eläinten osia.
Kuolema on kaunis, mutta vähän pelottava asia, ja myönnän että monesti kalloa puhdistaessa teki mieli vaan luovuttaa silkasta puistatuksesta ja käydä hautaamassa raato pois silmistä jonnekin kauas. Miten ihmeellistä voi olla elämä ja kuolema - niin kaunista ja niin kauhistuttavaa samaan aikaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste creepy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste creepy. Näytä kaikki tekstit
tammikuuta 26, 2017
elokuuta 21, 2015
Weird food: Insects
⚠Varoitus: Ei ötökkäkammoisille.⚠
![]() |
| Maustevaihtoehtoina oli "mausteinen" (?) ja "chilikastike". Valitsin mausteisen. |
Itse olen kasvissyöjä, suurimmaksi osaksi lihan tehotuotannon epäeettisyyden ja maapallon luonnonvarojen vuoksi. Mielestäni hyönteisten kasvatus elintarvikkeiksi voisi oikeasti säästää roimasti maapallon resursseja. Näen ihan realistisena vaihtoehtona, että tulevien vuosien aikana meidän on pakko tehdä radikaaleja ryhtiliikkeitä maapallon pelastamiseksi, ja yksi sellaisista on hyönteisten syöminen.
Kyse on aika yksinkertaisesti tottumisesta. Olemme tottuneet syömään kuollutta kudosta, murskattua sorkkaa sun muuta sössöä silmäämme räpäyttämättä. Hyönteiset tuntuvat oksettavilta ja syömäkelvottomilta vain siksi, että yhdistämme ne likaisuuteen ja sairauksiin. Oikeanlaisissa kasvatusolosuhteissa hyönteisistäkin saataisiin varmasti yhtä "hygieeninen" elintarvike kuin muistakin eläimistä, ja vain murto-osalla resursseista!
En tiedä, alkaisinko syömään hyönteiselintarvikkeita jos se yleistyisi sillä kasvissyöntini syihin kuuluu myös yksinkertaisesti empatia eläimiä kohtaan. Ajattelin kuitenkin, että jos kerran liputan hyönteissyönnin puolesta, olisi ehkä ihan hyvä tietää, mistä puhuu...
Annos maksoi 3 euroa. Myyjät muistivat huikata perään "Näitä ei sitten ole tarkoitettu syötäväksi!" Meininki oli hygieninen, siisti, vilkas. Asiakaspalvelijan empatiani heräsi, kun näin myyjien urheat vitutuksenpeittelyilmeet, kun ihmiset lähes poikkeuksetta maksoivat isoilla seteleillä ja kolikkokassa varmasti kumisi tyhjyyttään. Been there, done that. Hymy pysyi työntekijöiden kasvoilla siitä huolimatta, peukut kaikille heistä.
Annos oli pieni, mutta tuju. Keräsin rohkeutta aikani, sillä vaikka tätä ajatusta nyt liputankin niin oli se aika kammottavaa. Sirkkojen ominaismakua ei mausteiden läpi maistanut paljoakaan, lähin mihin itse vertaisin sitä, on keitetty kananmunankeltuainen. Ne oli maustettu tosi hyvin, tuli mieleen joku sour cream&onion-sipsi dipattuna chiliin. Oksettavinta oli niiden rakenne, siivet ja jalat ja tuntosarvet ja kaikki sellainen. Jokainen suupala meni jotakuinkin näin:
"omg omg nyt menee nyt mä sen teen voieiiii hyissss" > "yök... YÖK. Uhh. Bllhh." > "Tai no, mm. No joo. Mm! Hei ei paha! Ei se ollu niin paha oikeesti."
(optional: "Blh! Pthhhhh! Jalka jäi hampaiden väliin! Yöööööööööhhkkkk!")
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos jalat ja tuntosarvet on se kauhein asia noissa, niin ihan hyvin sietäisin ajatusta jostain ötökkänuggeteista tai -proteiinipatukoista. (Ötökät, loistava proteiinin lähde!) Ihan samalla tavalla sinne nugettimössöön heitetään nytkin ällöjä asioita.
Night Marketissa oli nättiä, hyväntuoksuista ja kivaa karnevaalimeininkiä. Silloin kun oli musiikkia, se ei ollut liian kovalla. Ihmisiä oli vähän liikaa minun makuuni, mutta ihmisjoukkoihin on vain totuttava, jos haluaa osallistua kivoihin tapahtumiin tässä maailmassa.
Translation:
Yesterday I tried fried crickets at the Helsinki Night Market! They were not sold for consumption because of the EU directives that forbid selling bugs for food in Finland... But it was up to the customer what they decided to do with fried, spicy crickets!
I think that farming and selling insects for food could really save the world's resources. I'm a vegetarian mostly because I'm against the inhumane and world resource-consuming meat production business, but I really think that insect food could help our planet a little. And they're packed with protein!
They were spicy and crunchy. The taste was kind of lost in the spices (and I think that was the point) but I would describe it as hardboiled egg yolk. That's the best I could come up with. The thing that grossed me out the most was the texture; legs, antennae, wings... But they already grind gross stuff into nuggets and other meat products and that doesn't bother us? So, insect nuggets, insect protein bars, insect pattys. Think about it, huh?
The Night Market itself was nice. Pretty and warm, good music, carnival spirit, scent of differend foods... Maybe a little too crowded, but that's something I just need to get used to if I want to participate in interesting events.
marraskuuta 12, 2014
Superstition
| lähde |
The Birthday Massacre on julkaissut viimein uuden levynsä! Sen nimi on Superstition. Olen tästä hyvin innoissani, niin innoissani että kirjoitan siitä jopa blogimerkinnän, vaikka yleensä en kajoa blogissani musiikkijuttuihin. :p
Kyseinen bändi on minulle hyvin tärkeä inspiraation ja vaikutteiden lähde. Nyt kun mietin aikaa taaksepäin, hyvin monen työni tekoprosessia on siivittänyt taustalla jylisevä The Birthday Massacren musiikki. Se puhuttelee minua ja kutkuttelee luovuuteni pimeitä puolia kaikkein parhaiten.
"Leaving tonight", heidän edelliseltä levyltään, ja olen valtavan ylpeä siitä. En ole piirtänyt lähes mitään sen jälkeen, kun feilasin keväällä mahtavasti Metropolian pääsykokeissa ja menetin täysin piirtämisen ilon itseinhon ja itsesyyttelyn takia. Mutta tämän sain aikaan pelkästään tuon kappaleen ja sen aiheuttamien visioiden ansiosta.
Kuvassa pideän henkilökohtaisesti eniten sen värimaailmasta, tulen heijastuksesta puussa sekä etualan henkilöiden ääriviivoissa, sekä siitä, että onnistuin piilottamaan yllätyshenkilön kuvaan ("There's someone else here, we're not alone"). Muistan piirtämisen aiheuttaman tunteen, onnistumisen tunteen, sen kuinka mietin välillä miten Quasimodolta näytän kumartuneena piirtopöytäni ääreen silmät kiiluen, palavien talojen maanisen googlettamisen, ja sen tunteen, kun työ oli vihdoin valmis ja hieno. ♥
Muita töitä, joiden tekovaiheessa taustalla on soinut The Birthday Massacre:
Pikselityöni, jossa pahin vastustajani on minä itse. Tämän piti olla laajempikin kokonaisuus, mutta tähän se nyt jäi. Tämä on ensimmäinen hieman monimutkaisempi animointini photoshopilla.
![]() |
| Kaikki violetinsävyinen, siluettimainen ja kimalteleva muistuttaa hyvin paljon heidän levyjensä kansien yhtenäistä teemaa. Myöskin bannerissani näkyy hyvin paljon The Birthday Massacre-estetiikkaa. |
Tämä pikselianimaatio on saanut vaikutteita heidän "Looking Glass"-albuminsa kansikuvasta, sekä samannimisen kappaleen musiikkivideosta. Itse asiassa päiväkirjani tursuaa The Birthday Massacre-vaikutteisista ideoista, mutta nämä ovat ainoat, jotka olen saanut ulos siitä pahamaineisesta kynänkärjestä.
Ehkä uuden albumin myötä saan kauan kadoksissa olleen luovuuteni takaisin. Kuuntelen sitä tässä parhaillaan, mutta parhaatkin levyt vaativat pari kuuntelukertaa jäsentyäkseen täydellisesti. Suosittelen The Birthday Massacrea lämpimästi kaikille, jotka ovat tai tahtovat olla kosketuksissa sisäisen syntikkagoottinsa kanssa. Uuden albumin voit löytää Spotifystä.
Translation:
The new album from The Birthday Massacre, "Superstition", has been published! I love their music passionately. I'm so excited, I never usually talk about music in my blog but this is an exception, that's how thrilled I am.
The Birthday Massacre means a lot to me. It's a major source of inspiration and influence, and beautiful dark visions. Now that I think about it, a great deal of my work has been made with their music playing. They just speak to me and feed my dark side so perfectly.
This artwork of a burning house is influenced by their song from their previous album, "leaving tonight". It means a lot to me, because since last spring's major failure at Metropolia's entrance exam, I haven't been able to enjoy drawing like I used to. But with this piece, I felt the joy of creativity flow over me. It was awesome. I also felt like Quasimodo, hunched over my drawing tablet with manic eyes. I'm happy with it's color palette, the reflections of the fire on the trees and on the people up front. There's also a third person in the picture; ("There's someone else here, we're not alone").
Other works of my art, inspired or influenced by The Birthday Massacre are the pixel animations where I'm fighting agains myself, lilac glittering silhouette, and a pixel animation almost straight out of their album cover and music video, "Looking Glass". I recommend The Birthday Massacre to every person, who is, or wants to be, in touch with their inner synthetizer goth. You can find the new album from Spotify.
marraskuuta 05, 2014
Kun muut sanoo "päivän saalis", ne tarkoittaa ostoksia...
...Mä taas puhun romulavan antimista.
Mulla kävi tänään ihan satumainen lykky. Välillä musta tuntuu, että mun elämä on kuin googlen hakujen mukaan generoituvat mainokset sivupalkeissa.
Tiedättekö, tarkoitan sitä että puhut vaikka facebook-chatissa kaverisi kanssa kuinka pitäisi ostaa uudet rintsikat, ja yhtäkkiä joka sivupalkissa on alusvaatemainoksia. Tai haet googlesta hakusanalla "Bruce Willis" ja seuraavana päivänä FB-feedissäsi näkyy ennätysmäärä actionleffa-sivustojen päivityksiä.
Nimittäin viime aikoina mulle on käynyt tosi omituisia onnenpotkuja just, kun oon esimerkiksi ajatellut haluavani jotain, tai vähän aktiivisemmin tykkäillyt jostain asiasta. Viimeisin esimerkki oli tätä ennen se Musta Torni-kirja kierrätyspisteessä just kun olin ajatellut hankkia sen, ja sitä ennen kasa mannekiineja roskislavalla.
Tänään satuin paikalle, kun meidän taloyhtiön yksi asunto tyhjennettiin. En ikinä tavannut siinä asuvaa kaveria, mutta roskalavalla penkoessani hänen jäämistöään, tunsin jonkinlaista lojaalia toveruuden tunnetta, pelkkien tavaroiden perusteella. Yllättävän paljon ihmisestä pystyy päättelemään hänen tavaroistansa.
Pistää miettimään, minkälaisen kuvan ihmiset saisivat minusta, jos minun koko omaisuuteni heiteltäisiin roskalavalle. Olen fiilistellyt koko päivän myös sitä, miten uskomaton onnenpotku oli, että osuin juuri oikeilla minuuteilla paikalle, sillä parhaat aarteet olisivat hautautuneet tylsän näköisten tavaroiden alle ihan minuuttien sisällä. Ja miten hienoa, että paikalle osuin juuri minä, joka arvostan tällaisia löytöjä enemmän kuin moni muu.
Puhuin tuosta google-jutusta siksi, että olen siis viime aikoina popitellut ihan hulluna kaikenlaista retro-italohommelia, kuten italialaista kulttikauhuleffoja ja niiden soundtrackeja. Kuinkas sattuikaan, jätelava pursusi italokauhua, B-kauhua, scifiä, kulttiklassikoita, hämäräperäisiä leffoja, valonarkoja leffoja.(KÖHcannibalholocaustKÖH)
Italokauhussa, a.k.a "giallo"ssa minua eniten viehättää estetiikka, erityisesti julisteiden ja filminkansien kuvitus. Kauhuleffat itsessään alkavat liian suurissa määrissä maistua puulta, SPOILER ALERT ne ovat nimittäin usein oikeasti paskoja, mutta en ikinä kyllästy julisteiden taiteen ihailuun. Useimmiten ne ovat parempia kuin itse filmi. Niitä voin ihailla dyykkaamastani "Bizarre Sinema!"-kirjassa tai Horror encyclopediassa. Mielenkiintoista luettavaa lienee myös sarjamurhaajien A-Z.
Vinyylilevyinä löytyi muutamia helmiä, mm. uuh italokauhusoundtrackeja. Voi että kun en ehtinyt käydä kaikkia levyjä läpi, olen varma että sieltä olisi löytynyt jotain kunnon keräilyharvinaisuuksiakin.
Ja kuka muu olis osannut arvostaa enemmän vanhakauhuleffapaitoja, kuin allekirjoittanut? Olen myös juuri aloittanut kuvaamaan filmille, ja löysin filmirullia. Vaikea vain sanoa, onko niihin jo kuvattu. Jonkun materiaalin perusteella, jota roskalavalla näkyi, vähän epäilyttäisi kehittää nuo filmit, kun ei sitä tiedä minkälaista pervoilua niiltä sitten paljastuisi. Oi, filmikuvauksen jännitysmomentit!
Ihmeellisiä alien-figuureja 90-luvulta, vielä paketissaan! Sormet syyhyää, kun ihan oikeasti haluaisin ottaa ne vain ulos paketista ja leikkiä niillä, ihan oikeasti leikkiä niillä :D Mutta avaamattomalla paketilla on jälleenmyyntiarvoa jos niistä raaskin luopua.
Viimeisimpänä lavalta raahasin vinyylisoittimen. Tavaranlappaajamiehet sanoivat "Nyt tuu pois tai tulee kylmää kyytiä:D" ja hinasivat lavan pois, kun jäin vinyylisoitin sylissäni haikailemaan lavalle jääneiden vahvistimen ja kaiuttimien perään :(
Luulen, että jos on juuri viime aikoina ajatellut tykkäävänsä jostain, siihen viittaaviin asioihin kiinnittää helpommin huomiota. Täten ehkä saattaa tuntua siltä, että joskus käy melkein yliluonnollisia asioita koska "justhan mä viimeks eilen ajattelin tätä, ei tää voi olla sattumaa".
Dyykkaajan ahneus on muuten ihan hullu asia. Mä dyykkasin tänään ihan mielettömiä juttuja ja olin ihan hullun onnekas, mutta silti oon ajatellut tänään useampaan otteeseen "hitsi kun en saanut niitä äänentoistolaitteita".
Mutta mä olen ihan superkiitollinen. Mulla on ollut tosi rankkaa viime aikoina, Nadia on just ollut leikkauksessa koska sillä oli pari kasvainta (todennäköisesti hyvälaatuisia), rahahuolia ja muuta ikävää. Tää saalis todellakin piristi ja sai iloiseksi.
(edit: heh, kuulosti ihan kuin Nadialla olisi ollut rahahuolia. Ei sillä ole, se on niin onnekas kun ei tarvitse ajatella raha-asioita, emäntä piffaa.)
You know the feeling, when you talk or think about something, and in the near future it just appears to your life? I have that sometimes, it's delightful. For example the last time was when I was thinking of reading The Dark Tower series, and found the first three books from the recycling room just a week later.
Today I hit the jackpot. Someone's apartment was emptied into a tidal tank. All their belongings. I never met the guy, but going through someone's belongings gives this strange feeling of fellowship. Like I knew them just by going through the stuff. And judging by the stuff, I think I would have liked them. I was so lucky to be there, it was only matter of minutes and I would not have seen the best stuff because it was soon covered with dull stuff.
I have been crazy about old italo stuff lately, like italo horror "giallo", b-movies, italo soundtracks, cannibal movies, weird shit cult movies. Well how about that, the tank was filled with that stuff. Also vinyls, collectibles, retro horror T-shirts, film rolls, and a perfectly working turntable. It was a shame that the tidal tank guys took the tank away before I was able to rescue the amplifier and the speakers. :(
I'm feeling so grateful. All this stuff is so awesome. I haven't been well at all lately, Nadia's had a surgery, money's tight, and other shitty stuff. This really made my day and I felt happy and fortunate.
Mulla kävi tänään ihan satumainen lykky. Välillä musta tuntuu, että mun elämä on kuin googlen hakujen mukaan generoituvat mainokset sivupalkeissa.
Tiedättekö, tarkoitan sitä että puhut vaikka facebook-chatissa kaverisi kanssa kuinka pitäisi ostaa uudet rintsikat, ja yhtäkkiä joka sivupalkissa on alusvaatemainoksia. Tai haet googlesta hakusanalla "Bruce Willis" ja seuraavana päivänä FB-feedissäsi näkyy ennätysmäärä actionleffa-sivustojen päivityksiä.
Nimittäin viime aikoina mulle on käynyt tosi omituisia onnenpotkuja just, kun oon esimerkiksi ajatellut haluavani jotain, tai vähän aktiivisemmin tykkäillyt jostain asiasta. Viimeisin esimerkki oli tätä ennen se Musta Torni-kirja kierrätyspisteessä just kun olin ajatellut hankkia sen, ja sitä ennen kasa mannekiineja roskislavalla.
Tänään satuin paikalle, kun meidän taloyhtiön yksi asunto tyhjennettiin. En ikinä tavannut siinä asuvaa kaveria, mutta roskalavalla penkoessani hänen jäämistöään, tunsin jonkinlaista lojaalia toveruuden tunnetta, pelkkien tavaroiden perusteella. Yllättävän paljon ihmisestä pystyy päättelemään hänen tavaroistansa.
Pistää miettimään, minkälaisen kuvan ihmiset saisivat minusta, jos minun koko omaisuuteni heiteltäisiin roskalavalle. Olen fiilistellyt koko päivän myös sitä, miten uskomaton onnenpotku oli, että osuin juuri oikeilla minuuteilla paikalle, sillä parhaat aarteet olisivat hautautuneet tylsän näköisten tavaroiden alle ihan minuuttien sisällä. Ja miten hienoa, että paikalle osuin juuri minä, joka arvostan tällaisia löytöjä enemmän kuin moni muu.
Puhuin tuosta google-jutusta siksi, että olen siis viime aikoina popitellut ihan hulluna kaikenlaista retro-italohommelia, kuten italialaista kulttikauhuleffoja ja niiden soundtrackeja. Kuinkas sattuikaan, jätelava pursusi italokauhua, B-kauhua, scifiä, kulttiklassikoita, hämäräperäisiä leffoja, valonarkoja leffoja.(KÖHcannibalholocaustKÖH)
![]() |
| Puhtoista porsliinia ja suolenpätkiä. |
Italokauhussa, a.k.a "giallo"ssa minua eniten viehättää estetiikka, erityisesti julisteiden ja filminkansien kuvitus. Kauhuleffat itsessään alkavat liian suurissa määrissä maistua puulta, SPOILER ALERT ne ovat nimittäin usein oikeasti paskoja, mutta en ikinä kyllästy julisteiden taiteen ihailuun. Useimmiten ne ovat parempia kuin itse filmi. Niitä voin ihailla dyykkaamastani "Bizarre Sinema!"-kirjassa tai Horror encyclopediassa. Mielenkiintoista luettavaa lienee myös sarjamurhaajien A-Z.
Vinyylilevyinä löytyi muutamia helmiä, mm. uuh italokauhusoundtrackeja. Voi että kun en ehtinyt käydä kaikkia levyjä läpi, olen varma että sieltä olisi löytynyt jotain kunnon keräilyharvinaisuuksiakin.
Ja kuka muu olis osannut arvostaa enemmän vanhakauhuleffapaitoja, kuin allekirjoittanut? Olen myös juuri aloittanut kuvaamaan filmille, ja löysin filmirullia. Vaikea vain sanoa, onko niihin jo kuvattu. Jonkun materiaalin perusteella, jota roskalavalla näkyi, vähän epäilyttäisi kehittää nuo filmit, kun ei sitä tiedä minkälaista pervoilua niiltä sitten paljastuisi. Oi, filmikuvauksen jännitysmomentit!
Ihmeellisiä alien-figuureja 90-luvulta, vielä paketissaan! Sormet syyhyää, kun ihan oikeasti haluaisin ottaa ne vain ulos paketista ja leikkiä niillä, ihan oikeasti leikkiä niillä :D Mutta avaamattomalla paketilla on jälleenmyyntiarvoa jos niistä raaskin luopua.
Viimeisimpänä lavalta raahasin vinyylisoittimen. Tavaranlappaajamiehet sanoivat "Nyt tuu pois tai tulee kylmää kyytiä:D" ja hinasivat lavan pois, kun jäin vinyylisoitin sylissäni haikailemaan lavalle jääneiden vahvistimen ja kaiuttimien perään :(
![]() |
| Tää toimii! Pitää vaan metsästää nyt jostain ne äänentoistot. |
Luulen, että jos on juuri viime aikoina ajatellut tykkäävänsä jostain, siihen viittaaviin asioihin kiinnittää helpommin huomiota. Täten ehkä saattaa tuntua siltä, että joskus käy melkein yliluonnollisia asioita koska "justhan mä viimeks eilen ajattelin tätä, ei tää voi olla sattumaa".
Dyykkaajan ahneus on muuten ihan hullu asia. Mä dyykkasin tänään ihan mielettömiä juttuja ja olin ihan hullun onnekas, mutta silti oon ajatellut tänään useampaan otteeseen "hitsi kun en saanut niitä äänentoistolaitteita".
Mutta mä olen ihan superkiitollinen. Mulla on ollut tosi rankkaa viime aikoina, Nadia on just ollut leikkauksessa koska sillä oli pari kasvainta (todennäköisesti hyvälaatuisia), rahahuolia ja muuta ikävää. Tää saalis todellakin piristi ja sai iloiseksi.
(edit: heh, kuulosti ihan kuin Nadialla olisi ollut rahahuolia. Ei sillä ole, se on niin onnekas kun ei tarvitse ajatella raha-asioita, emäntä piffaa.)
| Tässä Nadia tyhmän kaulurinsa kanssa. Se on surkeista surkein koira just nyt. |
Translation:
You know the feeling, when you talk or think about something, and in the near future it just appears to your life? I have that sometimes, it's delightful. For example the last time was when I was thinking of reading The Dark Tower series, and found the first three books from the recycling room just a week later.
Today I hit the jackpot. Someone's apartment was emptied into a tidal tank. All their belongings. I never met the guy, but going through someone's belongings gives this strange feeling of fellowship. Like I knew them just by going through the stuff. And judging by the stuff, I think I would have liked them. I was so lucky to be there, it was only matter of minutes and I would not have seen the best stuff because it was soon covered with dull stuff.
I have been crazy about old italo stuff lately, like italo horror "giallo", b-movies, italo soundtracks, cannibal movies, weird shit cult movies. Well how about that, the tank was filled with that stuff. Also vinyls, collectibles, retro horror T-shirts, film rolls, and a perfectly working turntable. It was a shame that the tidal tank guys took the tank away before I was able to rescue the amplifier and the speakers. :(
I'm feeling so grateful. All this stuff is so awesome. I haven't been well at all lately, Nadia's had a surgery, money's tight, and other shitty stuff. This really made my day and I felt happy and fortunate.
marraskuuta 03, 2014
Life's no fun without a good scare!
Tämän halloweenin asuvalintani oli Sally, kokoon kursittu kaunokainen elokuvasta "Painajainen ennen joulua". Sally on luonteeltaan hyväsydäminen, ujo introvertti, joten pystyn samaistumaan hahmoon hyvin vahvasti.
Asuun tarvittavat osat löytyivät melkein kokonaan jo omasta takaa; jouduin ostamaan vain kasvomaalit, kahdet valkoiset sukkahousut ja muutaman kangastilkun. Ompelin Sallyn mekon vanhoista vaatteista ja ostamistani tilkuista. Se ei ole täysin identtinen, kuin elokuvassa esiintyvä mekko, mutta en jaksanut hikoilla liikaa asian suhteen. Ei tässä kuitenkaan cosplayaamaan oltu menossa, vaan pitämään hauskaa ystävän halloweenjuhliin! Yritin kuitenkin poimia jonkinlaisia yhtäläisyyksiä kuoseihin ja väreihin.
Asukokonaisuuteen kuului myös "deadly night shade"-juomalasi. Se on tavallinen hillopurkki maalattuna, koristeltuna, ja päällystettynä decoupage-lakalla. Juhlien jälkeen purkki kyllä pääsi ehdottomasti hyllylle koristeeksi. On se sen verran söpö.
Juhlat olivat kauhistuttavan ihanat. Oona oli panostanut ihan huolella, joka puolelta löytyi kutkuttavan karmivia yllätyksiä ja koristeluita.
"Hei... täällä pöydän alla on irtoraajoja! :O"
![]() |
| Juhlien mastermind. |
![]() |
| Minun kontribuutioni tarjoiluihin |
Ihmisillä oli kivoja asuja.
Laura oli rakentanut itselleen Pip-boyn, olka-armorin (joka ei kyllä näissä kuvissa näy), Nuka-colaa ja Nuka-cola Quantumia. Siinä on jo aavikkosoturin alkeet, sanoisinko! (Kyseiset asiat ovat siis Fallout-peleistä tuttuja tilpehöörejä).
![]() |
| Taistelijan janon sammuttaa Nuka-Cola! Radiation +3 |
![]() |
| Nico oli puuskupuh! Kaikki sanoivat "Harry Potter" :( Nicoa harmitti :( |
Illan aikana juhlien taustalla pyöri halloween-uskottavia leffoja. Välillä leffat varastivat koko shown, jos vaikka ruudussa näkyi turhan läheistä kanssakäymistä ruumiiden kanssa (Nekromantik 2)(en suosittele kenellekään) tai vedenalaista gorea (Piranha 3D)(en suosittele kalakammoisille, eli itselleni). Leffavalikoimaan kuului tietysti myöskin klassikko Painajainen ennen joulua (suosittelen kaikille). Pääsin eläytymään leffaan ihan uusilla tavoilla Sallyksi pukeutuneena.
"Tickle tickle tickle! Tickle tickle tickle! -
WHAT?!?!"
Nyt vaan sitten odotellaan taas seuraavaa halloweenia. Marraskuu-masennus tuntui oikein rysähtävän ovesta ja ikkunoista sisään, ja kauhea keli siinä mukana.
| lähde |
Translation:
This halloween I decided to dress as Sally from Nightmare before christmas. She's shy, introverted and kind-hearted, so it was easy to "be her".
I sewed the dress myself. I didn't stress too much about it being identic with the real dress, since it wasn't a cosplay convention I was attending but a nice party where I'm supposed to have fun. I also made a "deadly night shade" drinking glass to go with the dress. The stitches on my arms and legs are drawn on white stockings with a marker.
Oona's party was lovely. She had decorated the place spooky scary and I loved every bit of it!
I made a goo surprise to eat. Oona had made jelly brains, apple pie and other good stuff.
People had cool outfits, like for example a wizard (a hufflepuff, to be precise), wasteland wanderer from fallout series, a deer, pokemon trainer and her pokemon, and a voodoo god. Oona was Gogo Yubari from Kill Bill.
We watched some movies, to mention a few, Nekromantik 2 was horrible, Piranha 3D was horrible (neither in a good way). Nightmare before christmas was... of course delightful.
Now I just have to wait a year until next halloween. November already proved itself awful, I'm feeling really down. Post-halloween depression?
heinäkuuta 20, 2014
"They're coming to get you, Barbara..." Vintage horror T-shirts
George A. Romeron "Night of the Living Dead" vuodelta 1968 on yksi lempi-zombieleffoistani. Nautin kauhuleffani mieluiten hieman höpsähtäneinä, "ei-oikeasti-pelottavina", övereinä pläjäyksinä. Vanhat kauhuleffat usein lankeavat tähän kategoriaan. 80-luvun tekoverta ja lateksisia erikoistehosteita pursuavat kauhuleffat ovat jotenkin erityisen lähellä sydäntäni, kun niistä tulee sellainen mielikuvituksellinen, utelias, menneisyyden huumainen olo. Vanhassa kauhussa on vaan sellaista tietynlaista kökköä tunnelmaa, jota on vain mahdotonta toteuttaa enää nykyään.
Vincent Pricen hyytävät selostukset ja nauru, Cristopher Leen tuuheat vampyyrikulmakarvat, Boris Karloffin valtava otsa, sumukoneet ja kummituslinna-kulissit... VHS-kuvan- ja äänenlaatu, kohina, surina, päälleliimatut kirkaisut... Voih! Tässähän ihan pakahtuu!
![]() |
| They're coming to get you, Barbara! |
![]() |
| UFO sightings in Helsinki! |
![]() |
| "EVIL MARTIANS FROM MARS!" |
Vanhoissa kauhuleffajulisteissa on sekin hauskaa, että ikinä mikään leffa ei loppujen lopuksi ole sen julisteen veroinen. Julisteessa mässäillään, shokeerataan ja oikein herkutellaan kaikella sillä hurjuudella, ja annetaan ymmärtää että koko leffa olisi samanlaista hurjastelua. Harvoin kuitenkaan mikään leffa oikeasti vaikuttaa yhtä paljon, kuin julisteensa. En tiedä, onko allaolevan paidan leffaa oikeasti olemassa, mutta jos on, se ei varmastikaan ole niin mässy, kun mitä luvataan. :D
![]() | |
| "Sex-crazed SLUG BEASTS from Saturn; SCENES SO SHOCKING YOU WILL SCREAM UNTIL YOU'RE SICK!!!" |
Tässä kuvassa ohjaan telepaattisesti marsilaisten pömpeliantenni-TUHOAJArobottien armeijaa kohti VALKOISTA TALOA koska haluan... $$$ MILJOONA DOLLARIA!!! $$$
SUSPENSE! THRILLS! CHILLS!
Tässä mun ilme, kun katson ihania kökkökauhuja, kuten Plan 9 from outer spacea, Lost Boysiä, Evil Deadia, Kärpästä, Planet Terroria, Pientä Kauhukauppaa, Re-Animatoria, Mars Attacksia...
Sitten on tietysti vielä ne oikeasti pelottavat kauhuleffat. Mutta ne ovat asia erikseen, eikä niitä sovi sekottaa tähän merkintään. Ne ovat tarina jollekin toiselle kerralle...
Translation:
Romero's "Night of the Living Dead" is one of my favourite zombie movies. I really enjoy old horror flicks, often more sympathetic than scary, filled with kooky effects and weird plots. Old horror flicks just have the feeling, that lacks from all the new movies. It's all about gooey fake blood and latex, stop-motion effects, Vincent Price's chilling laughter, Cristopher Lee's magnificent eyebrows, Boris Karloff's gigantic forehead... Fog machines, cardboard haunted castle sets, slightly distorted VHS quality... Ah! It fills me with glee!
I find myself very attracted to vintage horror posters. They always seem to promise so much, but the movies never are as extravagant as the posters. For example, this "Killer slugs"-T-shirt: "Sex-crazed SLUG BEASTS from Saturn; SCENES SO SHOCKING YOU WILL SCREAM UNTIL YOU'RE SICK!!!" "Horror!!! Terror!!! Slugs!!! Girls!!!" Aaw... I love it :)
I make this Michael Jackson popcorn face when I'm watching some of my fave B-horror flicks; Plan 9 from outer space, Lost Boys, Evil Dead, The Fly, Planet Terror, Little shop of Horrors, Re-Animator, Mars attacks...
And of course there are the real scary ones. The "Good horror movies". But they are a story for some other time...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





















































