Tiny worlds scanned

Pitkäaikaisimmat lukijani saattavatkin muistaa intohimoni työntää pääni skanneriin. Skanneri herättää minussa lapsenomaisia kujeilutunteita ja sillä saa aikaan erittäin erikoisia kuvia, kun siihen leikkiin ryhtyy. Eilen yöllä rutistelin skannerilla CD:n ja parin muun esineen avulla kokonaisen Pienen Maailman Alun.

Kaikki alkaa tästä. Hohtava, meduusamainen alkueliö mustissa vesissä.

 Alkueliö alkaa muuttaa muotoaan...

...Jakautuu lopulta kahdeksi. Nyt se osaa lisääntyä ja muuttaa muotoaan. Piilossa mustissa alkuvesissä se kehittelee itselleen uusia muotoja.

 Tyhjän maailman taivaalla on jo aurinko, ja kuu. Kaikkialla on hiljaista.

 Auringon laskiessa tummien vesien taakse, alkueliö ryömii piilostaan uudessa muodossaan...

Mitäs siihen sanotte? :> Kuvat on tehty vain asettelemalla asioita skanneriin, ja liikuttelemalla niitä tarvittaessa strategisesti. Käytin näitä asioita:

-CD x2
-Valkoinen muovikassi
-Sileitä kiviä
-Muovikukkia
-Mustekalalelu

Jos haluat itse kokeilla joskus skanneritaidetta, muista olla varovainen, sillä skannerin pintalasi naarmuuntuu ja likaantuu helposti.

Translation:

If you have been sticking with my blog for a long, you might remember me being kind of passionate about sticking my head inside a scanner. Scanner makes me feel like a mischievous child, and you can get very interesting pictures with it. Last night I created a New Tiny World, with a CD and few other things.

All started with this shiny, medusa-like protozoan. It was basking in dark, dark waters. It started to change it's shape and evolve... And finally it managed to clone itself into two. Now it knows how to mutate.

 Hidden in dark waters, it mutates. Meanwhile, the sun and the moon illuminate the dark waters. It's quiet everywhere. 

And when the sun starts to set, the protozoan, in it's new form, crawls out of it's dark hiding place...

What do you think? :> I just placed things & stuff in the scanner, and moved some of them while scanning. I used:

-CD x2
-A white plastic bag
-Smooth stones
-Plastic flowers
-An octopus toy

If you want to try scanner art yourself, just remember that the scanner glass is very fragile, and scratches easily. So be careful :)

"Korea kuin kukon häntä" eli cocktailjuhlat!

 Mun uudenvuodenaatto oli todella hauska. Oli pieni joukko kavereita ja tuttuja kylässä, ja opeteltiin yhdessä väsäämään erilaisia yleisimpiä cocktaileja! Kaikki sai testailla shakerin käyttöä ja erilaisia reseptejä.

Mulla on tällainen perus kolmiosainen shakeri. Se oli ihan kätsy, paitsi välillä vähän ärsyttävä.

 

 Tarjoiluihin kuului piccolopizzoja ja soijapullia cocktailtikuissa.

Why do I do self portraits?

Yksi aihe toistuu valokuvissani useammin kuin mikään muu: Minä itse. Oma pärstä, omat temppuilut, omakuva. Kautta aikojen pääni takaperukoilla on pyörinyt ajatus "onko tämä itsekästä/turhamaista". Oikeastaan tiedän jo itsekin vastauksen. Minun mielestäni se ei ole turhamaista. Mutta pelkään muiden mielestä sen olevan, joten arastelen sitä ja alan häpeilemään tekemisiäni muiden mielipiteiden vuoksi.

Suitsuketunnelmia kesältä

Miksi harrastan itseni kuvausta? Totuus on, että itseni kanssa teen parasta yhteistyötä, sillä tykkään kameran molemmilla puolilla olemisesta. Tykkään omakuvien ottamisesta siksi, että sitä tehdessä itsetuntemus kasvaa. Oman kehon koordinointi ja hallinta helpottuu, ja oppii näkemään ja kontrolloimaan kasvojaan, kehoaan ja jäseniään paremmin. Kehon mittasuhteet ja perspektiivitkin tulevat kuvakulmittain tutummiksi ja näistä opeista saa pontta vaikka piirtämiseen ja ihmiskehon ymmärtämiseen.

Ofelia Market-11:n jälkeisiä pin-up-fiiliksiä

Olen kärsinyt miltei koko elämäni huonosta itsetunnosta. Onnistuessaan omakuvat myöskin nostavat itsetuntoa, kun näkee itsensä kauniissa kuvassa, ilme ja asento onnistuneena. Kai tämä sitten on se ripaus turhamaisuutta, mikä minussa piilee sitten kuitenkin. Mutta vain terveellä tavalla. Kukapa ei nauttisi siitä, että näkee itsensä kerrankin miellyttävänä?

Olen valinnut tähän merkintään itseäni miellyttävimpiä kuvia, jotka olen sekä itse ottanut, muokannut, lavastanut että esiintynyt niissä.  Eli siis Best of: Meeri's self portraits.

Kahvinjuonnin ensiaskeliani överisokerisen pikakahvin kera

Fight Club-meininkiä

Science fiction double feature

Galaxies gone wild

"Minulla on liimapyssy enkä pelkää käyttää sitä"

Kaninkolo

Kukkia pulppusi päästäni

 Tykkään erityisesti sellaisista valokuvista, joissa on joku idea, toistuva muoto, hallitseva väri, pointti tai vastaava. En ole juuri turhien naamakuvien ystävä, ellei niissäkin sitten ole joku "jippo".

Tässä ei ole kummempaa jippoa kun vaaleanpunainen peruukki.

Kallon äärellä

Sumusiivet

Joskus tajuan, että ympäri nettiä on jäänyt murusia ja vihjeitä menneisyydestäni, omakuviani teini-iältäni ja kuvia siitä ihmisestä, joka en enää ole. Silloin hävettää ja hieman ahdistaa, sillä olen jakanut netissä paljon sellaisia kuvia, joista en enää nykyään pidä ollenkaan, jotka ovat nykyään mielestäni tökeröitä, räikeitä, osoittavat huonoa makua ja tyhmää väkisinshokeeraamista. Nyt yritän julkaista kuvia vain hyvällä maulla, kuitenkin toivoen pystyväni ilmaista oman tyylini niillä. Olen vain rauhoittunut, mutta tuskin ikinä normaali.

Nebula girl

Self-portrait-varustukseeni kuuluu (kameran lisäksi siis) n. 1,5 metrinen kamerajalusta, pikkuinen kaukolaukaisin, ja siinäpä se oikeastaan. Kameran self-timeria käytän harvoin. Jos käytän self-timeria, laitan siihen kohdalle, missä haluan itse kuvassa olla, jonkun asian kuten tuolin, johon sitten tarkennan ja siirrän sen pois ja menen itse samaan kohtaan self-timerin piipittäessä. Jos käytän kaukolaukaisinta, yritän usein piilottaa sen kuvassa sormieni taakse tai joskus heitän sen vain maahan ennenkuin kamera ottaa kuvan.

Syysvalo ja ensimmäisiä kaukolaukaisinkokeiluja (spottaa kaukolaukaisin)

Sumuvalot eräänä maaliskuisena yönä

 Siinäpä niitä muutama. Mikä on sinun suosikkisi?

Translation:

I do self-portraits often. Sometimes I wonder, is it maybe shallow to photograph yourself most of the time. Then again I have realized that there are many good things that come from taking self-portraits.

I have gained self-knowledge and self-confidence. I have learned to control and master my body and face better. I now see myself better, and understand human proportions more as I can examine my own body, proportions and perspection in the photos. I like to be on the both sides of camera, it's like doing teamwork with myself. :D And it's very rewarding to see myself in a beautiful picture, looking good. So maybe I do have this this little shallow bit inside me, but don't we all? As long as it doesn't stretch into huge proportions, it doesn't matter to me.

I like to take portraits with ideas, colours and shapes in them. I don't like to take just plain normal portraits, I like to have some kink or twist in them. Uargh my english seems so bad right now, this is hard to translate.

Here are some of my self-portraits from last couple of years. What's your favourite?

Villi viikonloppu

 Tämä viikonloppu on ollut sellaisen normaalin parikymppisen mittapuulla varmaan ihan hirvittävän tylsä. Perjantaina illan kohokohta oli se, kun siivottiin Nicon kanssa uunin takaa. Siirrettiin uuni, lakaistiin, imuroitiin ja pyyhittiin sieltä takaa. Lauantaina olin töissä. Sunnuntaina meillä oli Nicon kanssa villit ompelubileet. Nico ompeli napit mun takkiin kiinni (joka ikinen oli pudonnut) ja minä ompelin mustaan T-paitaani luisia koristuksia. Nico keksi tuon idean, joten hänelle kiitokset. ♥

Lauantaina töistä lähtiessäni pääsin kuuntelemaan jonkun tytön vuodatusta puhelimeen: "Siis voitko uskoa, *****sta on tullu niin TYLSÄ! Siis niinku NIIIN tylsä! Sellanen parisuhdetyyppi! Se oli vaan ihan sikatylsä!" Mietin vaan että puhuikohan se musta. No hah hah, kyllä mä oon aina välillä ihan jännä kun sille päälle satun. 

 "Rocky"-koru mittatilaustyönä Etsy.com: didepux.
Rocky tarkoittaa mulle kahta asiaa. Ensimmäisenä tietysti Rocky Horror Picture Showta, mutta toiseksi se merkitsee Rocky Balboan eräässä leffassa pitämää motivaatiopuhetta. En ole nähnyt kyseistä leffaa enkä muuten ole Rocky Balboa-fani (Vaikka Stallone onkin ihan komea sellaisella kirveellä veistetty-tavalla), mutta törmäsin tuohon pätkään jokin aika sitten youtubessa ja se on rohkaissut minua siitä lähtien hyvin useasti. Tätä korua katsoessani siis muistan Rockyn sanat ja rohkaistun. Tosin välillä myös kyllä katson, että siinä lukee "POCKY" ja mulla alkaa soimaan päässä se japanilainen mainos: Anata mo watashi mo POCKYY! Aargh!

 Olen raivannut itselleni korutyöskentelytilan yhdeltä pöydältä. Olen askeleen lähempänä epävirallisen uudenvuodenlupaukseni toteuttamista, joka siis on se, että alkaisin tekemään koruja oikein urakalla ja jopa myymään niitä. Yllä näette söpösti järjestellyt korutavarani.

 Jouluna sain Nicolta lahjaksi mm. tuollaisen pehmoisen companion cuben. Se on söpö. ♥

 Mun hiukset on kasvanut oikein urakalla. Olen iloinen! Kasvakaa, kasvakaa vielä! Älkää antako periksi.

Translation:

I've had a slow, boring weekend, but I've enjoyed it. Friday's main event was cleaning behind the oven with Nico. Saturday was a workday, and on sunday we had a massive sewing party with Nico. He sewed all the buttons back to my coat, and I sewed these rubber skeleton arms to my T-shirt. Wooooh!

I've cleared one table for jewellery making. I have this cute little tea box to hold my jewellery stuff. My new year's resolution was to make more jewellery and maybe even sell some. So here I am, making progress and all!

Uusi päiväkirja

 Mun edellinen päiväkirja koki kovan kohtalon uteliaan koiran hampaissa juuri ennen eläkkeelle vetäytymistään. Oli enää pari aukeamaa jäljellä, mutta satuin jättämään kirjan lattialle ja koira oli sen kannet pureskellut innoissaan minun ollessani poissa kotoa. Meinasin aluksi repiä pelihousuni, mutta huomasin sen jättäneen tekstit onneksi rauhaan... Ei kelpaa mun tekstit koirallekaan, johan on. :D Tässä on joka tapauksessa mun uusi päiväkirja, jota innostuin tuunaamaan eilen. Rakastan niin paljon sitä inspiraatiotunnetta, kun huomaa levittäytyvänsä pitkin pöytiä ja lattioita ja löytää liimalakkaa kainaloista ja askarteluglitteriä jalkapohjista.

Haluaisin päästä siihen flow-tilaan useammin ja helpommin, mutta tosi usein kun olisi mahdollisuus tehdä jotain luovaa, sellainen mielen- ja ruumiinlaiskuus vaan ottaa vallan. Onko kellään lukijoista mitään vinkkejä, miten saisi flown jotenkin luonnollisesti päälle? Tuntuu, että mun pään sisällä on jumissa liikaa ideoita, jotka tukkii mut.

Etukansi:

 Takakansi:

Näitä tarvitsin: Musta päiväkirja, liimalakka, 50-luvun sivistyssanakirja, paperisydän, hienojakoinen kullanvärinen askarteluglitter, pinkki glitterspray. Valitsin sivistyssanakirjasta sanoja, jotka koin olevan lähellä mun sydäntä tai kuvaavia tavalla tai toisella. Jälki olisi voinut olla siistimpää, mutta kynäveitsikäteni oli ruosteessa.

Translation:

My dog ate my last diary. Well, mainly the covers. So this is my new diary! I had a major inspiration flow yesterday when I made this, I found decoupage varnish under my armpits and glitter from my soles afterwards... 

How could I get into the flow more frequently? I feel like I'm stuffed with all kinds of neat ideas, but i have this laziness that blocks them from flowing out.

Things used: Black diary, decoupage varnish, clips from an old culture dictionary, paper heart, fine golden glitter, pink glitter spray. I chose words that mean something to me. (For example illusion, masquerade, tragic, hysteric, melancholy, illustration and immoral)

Tools of trade

Wikipedia: "The tools of trade are a term generally used in bankruptcy law to determine what property a person would commonly use for the purpose of making a living"

No jaa. Mutta aion kertoa mun ehdottomasti lemppareista askarteluun liittyvistä välineistä, jotka omistan. Sellaisista, jotka saavat näpertelystä nautittavaa, joiden avulla teen sitä omaa jälkeäni. En osaa pistää näitä järjestykseen, joten sanotaan, että nämä ovat satunnaisessa järjestyksessä.

Pinkki glitter-spraymaali. Mikä voi olla parempaa, kuin pinkki kimalle? Eipä juuri mikään. Pystyn luomaan sen avulla kimaltavia tasaisia pintoja, tai tarvittaessa roiskeita. Ostin sen Ranskasta kirpputorilta vuonna 2008. Olen vakaasti sitä mieltä, että tarvitsen lisää erilaisia spraymaaleja.Vaikka pinkki glitter on ihanaa, ei ole ihanaa jos innostun suihkimaan sitä ihan jokaiseen kortin, piirroksen ja maalauksen pintaan...

Vintage-valokuvat ja postikortit. Näitä myy sellainen ukko Vallilan kirpputorilla, sellaisista laatikoista kannattaa kaivella. Siellä on paljon tylsiä kuvia, mutta kun jaksaa kaivaa, saattaa löytää kuvia esim. Pitkäniemen mielisairaalasta ja muita kummallisuuksia. Sitten myyjä huomaa sun kiinnostuksen Pitkäniemen mielisairaalaa esittävää kuvaa kohtaan, ja pyytää just siitä kuvasta 4 euroa. Et kannattaa varmaan yrittää tinkiä pokerinaamalla, ihan ku noi ihanat kuvat ei kiinnostaisi oikeasti paskan vertaa.

MUSTE. Käytän ihan luvattoman paljon mustetahroja ja -läiskiä töissäni. Teräväteräinen mustekynä on ihana. En pahemmin perusta noista leveämmistä teristä. En ole mikään paras kalligrafiassa.

Kynäveitsi. Mattoveitsen terävyys, lyijykynän tarkkuus. Ihana. Tällä kuvien leikkeleminen on ruusuilla tanssimista. Vaatii vähän voimallista painamista joten alusta pitää aina olla alla, mutta paljon helpompi kuitenkin käyttää kuin mattoveitsi, jota käytin aina ennen. En vaihtaisi pois.

Mun ProMarkerit! Muutama pääsi vain tähän edustuskuvaan, koska en jaksanut kaivaa niitä kaikkia laatikosta. Niitä on about 30? Tulee tosi hyvää, tasaista ja värikästä jälkeä näillä tusseilla.Huokoisilla papereilla leviää ehkä vähän turhan paljon, mutta sitten pitää vaan olla käyttämättä huokoisia papereita näiden kanssa.

CERNIT- ja FIMO-massat. Jos jollain on joku järkevä keino, miten noita voisi säilöä, niin otan neuvoja vastaan. Tämä mun massakori on ihan katastrofi. Tässä kuvassa se on vielä kuvaa varten järjestelty, kun yleensä se näyttää vain joltain räjähtäneeltä sateenkaarijätteeltä.

Decoupage-lakka, a.k.a servettilakka, a.k.a liimalakka. Olen tehnyt tämän kaunokaisen avulla mun naamiohyllyn. Sitä siis sivellään vaikka siveltimellä pintaan, johon halutaan kiinnittää jokin kuva, ja sitten se kuva painetaan siihen, ja lopuksi lakataan se koko pinta sillä lakalla, niin että siihen tulee sellainen lakkakerros. Laitan tämän merkinnän loppuun kuvat siitä naamiohyllystä, jos joku ei ole vielä nähnyt sitä (mulla oli siitä esittely edellisessä blogissa, joka ei ottanut ikinä tuulta siipiensä alle kunnolla)

Mun paperit ja tulosteet-kätkö pöydän alla... Erikoispapereita ja scrapbookingiin tarkoitettuja kuviopapereita. Tulosteista valitsen kortteihin sopivia kuvia ja silppuan. Siinä on koulun printteri laulanut. En tiedä mitä teen sitten, kun tuo koulu loppuu ja haluan tulostella kilon kuvia... 

Tähän loppuun vielä kuva siitä mun naamiohyllystä, mistä puhuin! Se on noin puolen metrin korkuinen hylly, joka toimittaa tällä hetkellä hajuvesi-ja avainhyllyn virkaa.

Ehkä hienointa ja isointa, mitä oon luonut pitkään aikaan. Ellei lasketa... Tai no, se onkin sitten tarina jollekin seuraavalle kerralle! (Olipa mauton lopetus...)

Loppukevennykseksi: "Valitse aseesi."

Valitsen sinut, liimapyssy! Tukassa secondary weaponeina sivellin ja mustekynä. Tykkään tästä kuvasta, koska se on tosi kuvaava ja osuva omakuva, tai jotenkin olen siinä omassa elementissäni. Tää on mun juttu.