♦DEEP DARK FEARS♦

Kuten meistä jokainen, pelkään monia asioita.


Pelkään, että kun lähden hissillä Nadian kanssa ulos, jään toiselle puolelle hissin ovea kun Nadia, ovi sulkeutuu kun hihna on välissä ja hissi lähtee liikkeelle, kuristaen koiran omaan kaulapantaansa.


Pelkään, että mun hylly kaatua romahtaa jonain päivänä ilman mitään syytä Nadian pedin päälle.

Pelkään, että nurkan takana pimeässä eteisessä on joku, seisten hiljaa ja vartioiden. (Eteiseni ja olohuoneeni ovat ikäänkuin "L":n muotoiset, olohuoneesta ei näe eteiseen)

Pelkään kynsien vääntymistä ja irtoamista.


Pelkään, että kuolen ja Nadia syö mun ruumiin.

Pelkään istuessani tietokoneella öisin, että kuulisin napakan koputuksen ikkunassa (asun kolmannessa kerroksessa).

Pelkään katsoa ovisilmään, sillä pelottaa ajatus että joku katsoisi sieltä takaisin.

 
Pelkään, että kaasuhella jää päälle.

Pelkään romahtaa sängylle katsomatta taakseni, sillä en halua murskata lakanoiden alla piileskelevää koiraa.

Ja monia muita irrationaalisia, kammottavia worst case scenarioita. Tänään kuitenkin törmäsin ihmiseen, joka tekee oudoista peloistaan (ja muiden peloista) ihastuttavia mustan huumorin sävytteisiä sarjakuvastrippejä:

DEEP DARK FEARS

Samaistumisen määrä oli valtava, kun luin noita. Oli ihana nähdä, kuinka brutaaleimmatkin kauhukuvat joita irrationaaliset päämme joskus luovat, oli valjastettu ja muutettu taiteeksi. Varoituksen sanana, jotkut näistä saattavat olla herkimmille turhan rajuja. Joten lue omalla vastuulla.

Mitä Syviä, Synkkiä Pelkoja sinulla on?

I'm afraid of many things,
 just like all of us.

I'm afraid of going to the elevator with Nadia on leash, and somehow we end up on the different sides of closed elevator door with the leash between us and the elevator starts to move and strangles Nadia.

I'm afraid that my big shelf is going to fall on it's own, and crush Nadia.

I'm afraid of my dark hallway. There could always be someone lurking in the dark.

I'm afraid of nails getting torn off or bent the wrong way.

I'm afraid that I'm going to die alone in my apartment and Nadia is eventually going to feast on my corpse.

I'm afraid at night, that I'll hear a knock outside the window. (I'm living in 3rd floor.)

I'm afraid of looking in the peephole, because I fear someone or something will be looking right back at me.

I'm afraid that I'll leave the gas on.

I'm afraid of collapsing into the bed before checking where the dog is, I don't want to crush her under the sheets.

And more. You get the point. But today, I found something that made my day. It's a comic blog: DEEP DARK FEARS. The author makes comics about their (and also others') irrational, dark fears. And they are soaked in dark comedy. The most brutal horror images our tiny little heads sometimes make, were turned into comics that were easy to relate to.

What are your Deep, Dark Fears?

Pink stuff, booze, and a doll with laser eyes

 Syksyn pimetessä ja muuttuessa talveksi, minua piristävät kaikenlaiset valot, tuikut, kynttilät, lyhdyt ja sen sellaiset. Erityisen turvalliseksi olen tuntenut oloni viime aikoina pinkille valolle altistuneena. Vaaleanpunaiset asiat tekevät mut iloiseksi ja huomaan haalivani niitä ympärilleni koko ajan enemmän ja enemmän. Väriterapiaa, vaaleanpunainen kuvastaa mulle sellaista lämpöä, missä on ripaus taikaa. Hattaraa, pehmoleluja ja maagisia seikkailuja.Vaaleanpunainen rauhoittaa silmiä ja ruokkii mielikuvitusta.

 Täytin kolme koeputkea mausteilla. Ruususuolaa, mustapippureita ja roseepippureita. En tiedä muistaako kukaan, kun uhosin kuukausia sitten tekeväni eräästä posliininuken päästä jotain hienoa; no, nyt se on toteutunut. Pää on toimittanut tähän asti kuivattujen ruusujen ruukun virkaa, mutta tänään se päivittyi rankaksi kyborgipääksi! "Piu piu, pfiuuuu!" Sanovat sen laser-silmät. Sen saa joko vilkuttamaan silmiään, tai näyttämään tasaista punaista valoa.

 Tein oman mausteseoksen vanhaan pippurimyllyyn. Siinä on roseepippuria ja Himalajan ruususuolaa. Nam!

Naamiohylly joka kantaa hajuvesiäni, on yksi asuntoni rakkaimmista sisustuselementeistä.

Käy taikakeittiöön. Älä pelkää turhaan.

Tältä näyttää taikakeittiön ikkunalaudalla.

Chili-minttuviina.

Kävin viikko sitten Finnbar 2012-messuilla. Siellä oli paljon mielenkiintoisia uutuuksia, ja todella näyttävä ja inspiroiva flairtending-näytös. Muutamia mielenkiintoisimpia tuotteita mainitakseni oli Chili-minttuviinaa, hunajaista Jack Daniel'sia, jänniä irish coffee-duoshotteja, mansikkakermalikööriä, ja paljon jännittäviä (mulle) uusia makusiirappimakuja, kuten chili-mansikka, macaron tai jasmiini. Maistelin viskejä ja opettelin aromeita, ja katselin mielettömän energistä flairtending-esitystä leuka maata laahaten. Lähdin pois pienessä hiprakassa maistiaisten ansiosta ja erittäin inspiroituneena, kamera täynnä kuvia joista mietin "tulipa ihan sikahyviä kuvia!" ja kun kotona katsoin ne koneelta, kaikki olikin ihan surkeita. Käykö teille ikinä niin?

Translation:

When the dark time of the year falls upon us, I seem to grow more and more fond of the color pink. I love pink lights and pink atmosphere. Pink makes me think of cotton candy, girly magic and stuffed animals. It's warm and cozy color with a hint of magica. 

My porcelain doll head got herself some mad cool cyber eyes. They blink red laser beams, pew pew!
I filled my three test tubes with spices: himalayan rose salt, black peppers and rosee peppers. I also made my own spice mix to an old pepper mill. It contains rose salt and rosee pepper...

Last week I visited the Finnbar 2012-fair. They had a lot of promising innovations, delicious tastings and an inspiring flairtending-show. I left the place a little bit tipsy and very inspired, camera full of pictures, but when I got home, I noticed that all the pictures sucked. Does that ever happen to you?

Amputointivälineitä sisustuselementtinä

Vihdoinkin urakkani on valmis. Se on ollut suunnitteilla jo ties kuinka kauan, ja onneksi, toisin kuin yleensä suunnitelmilleni käy, sain tämän jopa toteutettua. Seinille koristetta. Tuolla seinällä riippui ennen Grindhouse-juliste (Kuten rasvaisista sinitarrajäljistä huomaa...) mutta se pääsi uudelle paikalle roikkumaan, ja sen tilalle ripustin 4 kierrätyspaperille tulostettua amputointivälinekatalogin kuvaa. Nyt löytyy luusahaa, skalpellia sun muuta vehjettä.

"Ersmach has devised Antiseptic Knives made of one piece of steel, so as to afford no lodgement for septic germs, which might possibly adhere to ordinary knives. One objection to these is, that the handles become quite slippery if wet with blood; in order to obviate this, we have made antiseptic knives of which the handles are baked on, of hard rubber, but contain no crevices whatever. Any instrument constructed in this way is as if made of one piece, and affords the perfect customary hold."

 "Saws should be kept in a state of scrupulous cleanliness, as the teeth afford organic matter great opportunity of becoming adherent; this may convey contagion to the next person operated on. Rust and other matters may poison the wound. Clean the teeth, after and before use, with warm water and a stiff tooth-brush, then dry with chamois."

 Aluksi yritin saada tauluja epätoivoisesti samalle korkeudelle; lopulta totesin sen olevan toivotonta hommaa, ja järjestelin taulut suosiolla portaittain. Taulujen asettelu on vaikeaa. Tässä kuvassa voi myös stalkata mun kirjahyllyä. Toivottavasti siellä ei oo mitään noloa, kun en sensuroinut sitä kuvanottohetkellä. Se olis ollut jotenkin liian feikkiä.

Discopallolle puettu lasten neukkunaamari pääsi myös kuviin. Sanokaa sille moi!

Taulujen kiinnittäminen ilman reikiä oli ongelma. En omista iskuporakonetta enkä niitä...pieniä...muovijuttuja mitä pitäisi käyttää, kun rei'ittää betoniseinää. Naulat kuulemma eivät pysy moisessa seinässä, vaan seinä alkaa murentua naulan ympäriltä. Vaikka yleensä olenkin jääräpää tällaisissa asioissa, tätä en lähtenyt todistamaan itse vaan uskoin kiltisti sanaa.

Ratkaisuna toimi 3M Command-kiinnityspalat. Joo, näyttää aika huteralta, mutta se on ilmeisesti kovinkin pysyvä teippi. Mulla on tapetit, joihin kiinnityspaloja ei välttämättä suositella, että jos joku lukee tätä blogia ja tekee perässä, sanon vain että älkää sitten tulko minua syyttämään jos taulut putoilevat.

Tässä on paketti ja valmis koukku seinässä. Sitä painetaan seinään lujasti 30 sek ajan, ja se on käyttövalmis.

Miten saan kaksipuolisen teipin tapetistani irti repimättä tapettia? Kysytte varmaan. No, en minäkään aluksi siihen uskonut. Mutta katsokaas kummaa. Sehän venyy pois vetämällä alaspäin! Eikä revi tapettia yhtään.

Suosittelen lämpimästi noita kiinnityspaloja. Informoin kyllä tänne heti saman tien, jos yksikin tauluista tippuu alas teipin pettäessä, jotta sitten tiedätte. Mulla on vielä yksi isompi taulu, mutta en tiedä vielä mihin sen laittaisin.

Translation:

At last, I have finished my secret decoration project. I have been planning for it for a long time, and unlike almost every other project of mine, this one I actually finished. Before this, in that place there was a Grindhouse-poster, which left some ugly marks on the wall. I replaced it with four pictures of vintage amputation gatalogues. Bone saws, scalpels and other great stuff.


At first I tried to form a perfect straight line with the pictures, and found that pretty impossible. So I arranged them differently.


It's hard to hang pictures without punching holes to the wall. I found a great solution to that; 3M attaching pieces with hooks. It's not actually recommended to use them to a wallpaper, but I did anyway. Don't follow my example. 


It comes off very easily if you want to remove it, just pull down and it stretches away, leaving the wall unmarked.
I will inform you guys immediately if the pictures start to fall down, just so you know not to hang pictures with this product.

Tools of trade

Wikipedia: "The tools of trade are a term generally used in bankruptcy law to determine what property a person would commonly use for the purpose of making a living"

No jaa. Mutta aion kertoa mun ehdottomasti lemppareista askarteluun liittyvistä välineistä, jotka omistan. Sellaisista, jotka saavat näpertelystä nautittavaa, joiden avulla teen sitä omaa jälkeäni. En osaa pistää näitä järjestykseen, joten sanotaan, että nämä ovat satunnaisessa järjestyksessä.

Pinkki glitter-spraymaali. Mikä voi olla parempaa, kuin pinkki kimalle? Eipä juuri mikään. Pystyn luomaan sen avulla kimaltavia tasaisia pintoja, tai tarvittaessa roiskeita. Ostin sen Ranskasta kirpputorilta vuonna 2008. Olen vakaasti sitä mieltä, että tarvitsen lisää erilaisia spraymaaleja.Vaikka pinkki glitter on ihanaa, ei ole ihanaa jos innostun suihkimaan sitä ihan jokaiseen kortin, piirroksen ja maalauksen pintaan...

Vintage-valokuvat ja postikortit. Näitä myy sellainen ukko Vallilan kirpputorilla, sellaisista laatikoista kannattaa kaivella. Siellä on paljon tylsiä kuvia, mutta kun jaksaa kaivaa, saattaa löytää kuvia esim. Pitkäniemen mielisairaalasta ja muita kummallisuuksia. Sitten myyjä huomaa sun kiinnostuksen Pitkäniemen mielisairaalaa esittävää kuvaa kohtaan, ja pyytää just siitä kuvasta 4 euroa. Et kannattaa varmaan yrittää tinkiä pokerinaamalla, ihan ku noi ihanat kuvat ei kiinnostaisi oikeasti paskan vertaa.

MUSTE. Käytän ihan luvattoman paljon mustetahroja ja -läiskiä töissäni. Teräväteräinen mustekynä on ihana. En pahemmin perusta noista leveämmistä teristä. En ole mikään paras kalligrafiassa.

Kynäveitsi. Mattoveitsen terävyys, lyijykynän tarkkuus. Ihana. Tällä kuvien leikkeleminen on ruusuilla tanssimista. Vaatii vähän voimallista painamista joten alusta pitää aina olla alla, mutta paljon helpompi kuitenkin käyttää kuin mattoveitsi, jota käytin aina ennen. En vaihtaisi pois.

Mun ProMarkerit! Muutama pääsi vain tähän edustuskuvaan, koska en jaksanut kaivaa niitä kaikkia laatikosta. Niitä on about 30? Tulee tosi hyvää, tasaista ja värikästä jälkeä näillä tusseilla.Huokoisilla papereilla leviää ehkä vähän turhan paljon, mutta sitten pitää vaan olla käyttämättä huokoisia papereita näiden kanssa.

CERNIT- ja FIMO-massat. Jos jollain on joku järkevä keino, miten noita voisi säilöä, niin otan neuvoja vastaan. Tämä mun massakori on ihan katastrofi. Tässä kuvassa se on vielä kuvaa varten järjestelty, kun yleensä se näyttää vain joltain räjähtäneeltä sateenkaarijätteeltä.

Decoupage-lakka, a.k.a servettilakka, a.k.a liimalakka. Olen tehnyt tämän kaunokaisen avulla mun naamiohyllyn. Sitä siis sivellään vaikka siveltimellä pintaan, johon halutaan kiinnittää jokin kuva, ja sitten se kuva painetaan siihen, ja lopuksi lakataan se koko pinta sillä lakalla, niin että siihen tulee sellainen lakkakerros. Laitan tämän merkinnän loppuun kuvat siitä naamiohyllystä, jos joku ei ole vielä nähnyt sitä (mulla oli siitä esittely edellisessä blogissa, joka ei ottanut ikinä tuulta siipiensä alle kunnolla)

Mun paperit ja tulosteet-kätkö pöydän alla... Erikoispapereita ja scrapbookingiin tarkoitettuja kuviopapereita. Tulosteista valitsen kortteihin sopivia kuvia ja silppuan. Siinä on koulun printteri laulanut. En tiedä mitä teen sitten, kun tuo koulu loppuu ja haluan tulostella kilon kuvia... 

Tähän loppuun vielä kuva siitä mun naamiohyllystä, mistä puhuin! Se on noin puolen metrin korkuinen hylly, joka toimittaa tällä hetkellä hajuvesi-ja avainhyllyn virkaa.

Ehkä hienointa ja isointa, mitä oon luonut pitkään aikaan. Ellei lasketa... Tai no, se onkin sitten tarina jollekin seuraavalle kerralle! (Olipa mauton lopetus...)

Loppukevennykseksi: "Valitse aseesi."

Valitsen sinut, liimapyssy! Tukassa secondary weaponeina sivellin ja mustekynä. Tykkään tästä kuvasta, koska se on tosi kuvaava ja osuva omakuva, tai jotenkin olen siinä omassa elementissäni. Tää on mun juttu.