Sisar Surumieli Starter Pack

Netissä on levinnyt viime aikoina sellainen meemi, missä tietylle ihmistyypille on tehty jossain määrin satiirisia "starter packeja". "Sisar Surumieli Starter Pack" on tehty puoliksi vitsillä, kun aloin mietiskelemään, että mitkä on tosi sellaisia Meerimäisiä juttuja.

Haastan teidätkin tekemään omasta elämästänne "X starter pack"in, vaikka kollaasitekniikalla tai valokuvaamalla tai miten ikinä haluattekaan toteuttaa. Olisi ollut muitakin Meerimäisiä juttuja, mutta ajattelin pitää omani lyhyenä ja ytimekkäänä, nimensä mukaan starter packina. :D

Superstition

lähde

The Birthday Massacre on julkaissut viimein uuden levynsä! Sen nimi on Superstition. Olen tästä hyvin innoissani, niin innoissani että kirjoitan siitä jopa blogimerkinnän, vaikka yleensä en kajoa blogissani musiikkijuttuihin. :p

Kyseinen bändi on minulle hyvin tärkeä inspiraation ja vaikutteiden lähde. Nyt kun mietin aikaa taaksepäin, hyvin monen työni tekoprosessia on siivittänyt taustalla jylisevä The Birthday Massacren musiikki. Se puhuttelee minua ja kutkuttelee luovuuteni pimeitä puolia kaikkein parhaiten.

There's a black house burning in the moonlight, we're standing at the door and there's no one in sight... This will all be over tonight. There's something in the dark and I wanna go home, there's someone else here, we're not alone...

Ylläoleva kuva on saanut inspiraatiota kappaleesta "Leaving tonight", heidän edelliseltä levyltään, ja olen valtavan ylpeä siitä. En ole piirtänyt lähes mitään sen jälkeen, kun feilasin keväällä mahtavasti Metropolian pääsykokeissa ja menetin täysin piirtämisen ilon itseinhon ja itsesyyttelyn takia. Mutta tämän sain aikaan pelkästään tuon kappaleen ja sen aiheuttamien visioiden ansiosta.

Kuvassa pideän henkilökohtaisesti eniten sen värimaailmasta, tulen heijastuksesta puussa sekä etualan henkilöiden ääriviivoissa, sekä siitä, että onnistuin piilottamaan yllätyshenkilön kuvaan ("There's someone else here, we're not alone"). Muistan piirtämisen aiheuttaman tunteen, onnistumisen tunteen, sen kuinka mietin välillä miten Quasimodolta näytän kumartuneena piirtopöytäni ääreen silmät kiiluen, palavien talojen maanisen googlettamisen, ja sen tunteen, kun työ oli vihdoin valmis ja hieno. ♥ 

Muita töitä, joiden tekovaiheessa taustalla on soinut The Birthday Massacre:

Pikselityöni, jossa pahin vastustajani on minä itse. Tämän piti olla laajempikin kokonaisuus, mutta tähän se nyt jäi. Tämä on ensimmäinen hieman monimutkaisempi animointini photoshopilla.

Kaikki violetinsävyinen, siluettimainen ja kimalteleva muistuttaa hyvin paljon heidän levyjensä kansien yhtenäistä teemaa. Myöskin bannerissani näkyy hyvin paljon The Birthday Massacre-estetiikkaa.

Tämä pikselianimaatio on saanut vaikutteita heidän "Looking Glass"-albuminsa kansikuvasta, sekä samannimisen kappaleen musiikkivideosta. Itse asiassa päiväkirjani tursuaa The Birthday Massacre-vaikutteisista ideoista, mutta nämä ovat ainoat, jotka olen saanut ulos siitä pahamaineisesta kynänkärjestä.

Ehkä uuden albumin myötä saan kauan kadoksissa olleen luovuuteni takaisin. Kuuntelen sitä tässä parhaillaan, mutta parhaatkin levyt vaativat pari kuuntelukertaa jäsentyäkseen täydellisesti. Suosittelen The Birthday Massacrea lämpimästi kaikille, jotka ovat tai tahtovat olla kosketuksissa sisäisen syntikkagoottinsa kanssa. Uuden albumin voit löytää Spotifystä.

Translation:

The new album from The Birthday Massacre, "Superstition", has been published! I love their music passionately. I'm so excited, I never usually talk about music in my blog but this is an exception, that's how thrilled I am.

The Birthday Massacre means a lot to me. It's a major source of inspiration and influence, and beautiful dark visions. Now that I think about it, a great deal of my work has been made with their music playing. They just speak to me and feed my dark side so perfectly.

This artwork of a burning house is influenced by their song from their previous album, "leaving tonight". It means a lot to me, because since last spring's major failure at Metropolia's entrance exam, I haven't been able to enjoy drawing like I used to. But with this piece, I felt the joy of creativity flow over me. It was awesome. I also felt like Quasimodo, hunched over my drawing tablet with manic eyes. I'm happy with it's color palette, the reflections of the fire on the trees and on the people up front. There's also a third person in the picture; ("There's someone else here, we're not alone").

Other works of my art, inspired or influenced by The Birthday Massacre are the pixel animations where I'm fighting agains myself, lilac glittering silhouette, and a pixel animation almost straight out of their album cover and music video, "Looking Glass". I recommend The Birthday Massacre to every person, who is, or wants to be, in touch with their inner synthetizer goth. You can find the new album from Spotify.

Pixel art

Minulla on työn alla projekti, jonka yksityiskohdista en aio vielä hirveän tarkkaan kertoa. Siihen kuitenkin liittyy paljon itsetutkiskelua, menneisyyden haamujen kohtaamista ja suunnittelua. Tein tänään aiheeseen liittyvää konseptitaidetta. Meeri vastaan Meeri. Joskus olen itse itseni pahin vihollinen.

En ole ennen kokeillut tehdä pikselitaidetta, mutta se oli tosi kivaa. Pikselit tuovat tietynlaisen nostalgian tunteen, tuulahduksen niiltä ajoilta, jolloin joutui vielä käyttää hieman mielikuvitustaan esim. pelatessaan pelejä. Animoinnin kanssa revin jälleen hiuksiani, mutta lopulta tajusin jutun juonen ja sain kuvaan mukaan tuollaista liikettä.

 Kumpi voittaa?

Translation:

This is one of my personal projects. I won't go to details just yet, but I just wanted to share this concept art I made today for it. Meeri versus Meeri, because sometimes I'm just my own worst enemy.

This was my first time attempting pixel art, and I enjoyed it very much. Pixel art feels really nostalgic; it's like a reminder of those times when you had to use your imagination when playing or watching TV. Animating was kind of hard, but eventually I got the hang of it.

Moon boots and Ghoulish Tales

Mun luona oli pitkästä aikaa yökyläilijä! (Jos kämpille sammuneita ihanuuksia ei lasketa). Syötiin irtokarkkia, katsottiin kaksi ekaa Evil Deadia, lakattiin kynsiä, leikittiin tyynysotaa (jonka aikana juurilakatut kynnet meni pilalle) ja luettiin Cosmopolitanista elämänohjeita pyjamoissa. Aika söpöä.

Jessicalla oli ihan törkeän siistit moon bootsit. Kattokaa miten isot ja kiiltävät ne on! Isot kengät on ihan parhautta. 

Olin ottanut menneellä viikolla projektiksi luoda itse sellaisen vanhan kauhusarjakuvalehden kannen. Piirtäisin sen itse ja taittaisin ja tekisin siitä ihan oikean lehden näköisen. Käytin väripalettina sellaisia vanhoja sarjakuvalehtien painovärejä(paletti näkyvissä vasemmassa yläkulmassa), ja yritin muutenkin kapturoida sellaisen vanhan kökön pulp-kauhun tunnelmaa. Tätä oli tosi hauska tehdä, ja olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Mitäs sanotte?

Translation:

My friend Jessica has these awesome moon boots. We had a pyjama party and watched Evil Dead and had a pillow fight and painted our nails; typical sleepover stuff! It was relaxing and fun.

I had this personal project: I wanted to create the feel and looks of an old pulp horror magazine. I drew the headline and the "story gravestones" with pen and paper, and drew the rest in photoshop. I even managed to get the "old print" feel with photoshop's "halftone pattern"-effect and old paper texture. I had fun doing this, and I'm very pleased with the final result. What do you think?

Army of Lovers + työvaiheet

Tässä on teos lyijykynäluonnosvaiheessa.

Lineart tehty ohuilla piirrustustusseilla

Ensin rajaan kuvan jokaisen väritettävän alueen manuaalisesti ja määritän sille oman värinsä. Tätä työvaihetta kutsutaan nimellä "flats". Se auttaa jatkossa tiettyjen värialueiden uudelleenvalitsemista. Tämä työvaihe ei näy lopullisessa teoksessa, se vain on taustalla auttamassa työskentelyä. En oikein osaa selittää tarkemmin mitä sillä tehdään mutta se oikeasti helpottaa työskentelyä valtavasti :D

Tässä on piirros valmiilla väreillä, vailla varjostuksia ja hienosäätöä

...Ja piirros varjostuksilla ja hienosäädöillä

Ja lopulta, valmis kuva kitsch-kehyksineen ja ruusuineen! Jee.

Ink, Jelly and Blood

Eräänä päivänä ihastelin Oonan blogissa sellaista lihakirveen muotoista laukkua ja tunsin jopa kateuden pienen pistoksen. Mutta kuinkas sitten kävikään? Näin Oonaa, sain siltä mysteerisen lahjapaketin, ja avasin sen löytääkseni juuri sen samaisen kuolaamani lihakirveslaukun! Kiitos Oona ♥

 Olen piirrellyt taas hieman viime aikoina, ihan klassissilla välineillä ja sitten tietokoneella. Nico sai koulusta Wacomin piirtopöydän lainaan koko opiskeluajakseen, ja pääsin kokeilemaan sitä. Voi jehna, se on ihan unelma. Luulen, että minun pitää ostaa itselleni samanlainen, sillä ennustan tulevaisuudessa nahisteluja siitä, kumman vuoro sitä on käyttää... :D

Jos joku ei vielä ole tiennyt, mä tykkään hyytelöistä ja kaikesta sellaisesta tytisevästä. Käyn Lushissakin aina tökkimässä niitä suihkuhyytelöitä ihan kikseissä. Mun mielestä ajatus hyytelöihmisistä ja erityisesti sellaisista pehmeistä hyytelötytöistä on aivan vastustamaton. Piirsin sitten eilen tollaisen ihanan jelly-pinup-tytön. Se on siis piirretty tusseilla, ja väritetty tietokoneella.

 Ja tässä on mun ystävä Joni. Tää on varmaan mun ensimmäinen kokonaan tietokoneella piirretty ja väritetty hommeli. Piirsin sen valokuvan päälle, mutta otin jotain taiteellisia vapauksia. Tää on siis sillä Wacomilla piirretty. Kaipaan vielä harjoitusta, mutta olen kyllä silti tasooni nähden tähän työhön hyvin tyytyväinen.

 

Ja sitten tässä on vielä tällainen aikoja sitten napattu valokuva, jota en ole kai laittanut tänne mutta josta tykkäilen ihan simona. Mä niin rakastan tähtisumuja ja kaikkea pinkkiä ja säkenöivää ja buaaaaagh!! Haluan piirtää glitter-hyytelönaisen.

Translation(short):

I got a wicked cool meat cleaver handbag from my friend Oona. Thanks Oona ♥

Here's also some of my drawings from past few days. I got to try my boyfriend's Wacom drawing tablet.

Personoidut kupit Halloweenjuhliin

Kertakäyttömukit ovat niin tylsiä; kuin tyhjä kanvas odottaen taiteilijan pensselikättä. Onneksi on permanent-tussit ja halloween. En malta odottaa, että voin näyttää kaikkia hienoja valokuvia halloweenjutuistani, mutta pakko se vain on odottaa viikonlopun yli! Kunpa Halloween jatkuisi ikuisesti...

Voodoo priestess and her familiar

Halusin luoda itsestäni jonkinlaisen voimakuvan, sellaisen missä esiinnyn vahvana, naisellisena, soturimaisena, hieman kaoottisena. Mietin mistä tykkään, ja pian mielessäni alkoi selkeytyä voodoomainen teema. Maanläheisiä materiaaleja, luita, kalloja.

"Papitar" on ehkä vähän väärä sana kuvaamaan tätä teosta, sillä en oikeastaan koe olevani kovinkaan hengellinen ihminen. Sitä se kuitenkin on ehkä lähimpänä. Voodooleidi apuolentonsa kanssa. Vuf!

Kuva on piirretty & tussattu käsin, ja väritetty photoshopissa. Rehellisesti voin sanoa, että koen ylittäneeni itseni tämän työn kanssa. Mainittakoon myös, että edellisissä töissäni olen käyttänyt netin kuvapankeista löytyviä ilmaisia tekstuureita, mutta tässä työssä kaikki on omaa.

Pariisin Kevään "jossain on tie ulos"-levy on ilmestynyt ja kuunneltavissa spotifystä. Olen ihastunut eniten kappaleisiin "Oveton ovi" ja "Mielikuvituksen tuotetta". Kappaleiden sanoitukset vievät minut syvälle utuisiin mielikuvitusmaailmoihin, ja nautin jokaisesta uudesta levystä miltei uskonnollisella hartaudella, kunnes radiot ja muut mediat raatelevat hittibiisit hampaissaan valkeaksi silpuksi. Näin kävi muunmuassa Kesäyölle, joka aiheutti minulle ilmestyessään niin vahvoja mielikuvia, että tunsin fyysistä heikotusta ja hengen salpautumista kuunnellessani sitä, mutta sen jälkeen on taantunut vain pääkopan takaosassa toistuvaksi festarirallatukseksi.

Illustrating away, ohoy!

Olen alkanut opettelemaan viime aikoina enemmän tietokoneella piirtämistä, värittämistä ja muutenkin graafista työskentelyä. Itsenäinen opiskelu on tosi rasittavaa, varsinkin jos omaa pirioravan keskittymiskyvyn, kuten minä.

Tässä kuitenkin pari juttua, mitä olen saanut aikaan yksinäisinä, huonoryhtisinä, hikisinä hetkinäni.

Photoshop & tussit:

Illustrator:

Photoshop-värityksen opettelemiseen käytin tätä tutoriaalia.

Translation:

I've been practicing photoshop and illustrator lately. I know the basics, since I am a graduated media assistant, but I've had to learn many new things by myself. Since I have an attention span of a squirrel on uppers, studying individually has been kinda hard...

But here's some things I have made recently. First three images: Ink and photoshop, the last one: Illustrator. I used this tutorial to learn to color in photoshop.

Amanita

Piirsin yöllä.

I drew last night.

Sälekaihdinblues/Gloomy Sunday/Guts

Tänään olen katsellut pölyhiukkasten tanssia sälekaihdinten valokiilojen lomassa. Olen polttanut suitsukkeita, joita olen säästänyt vuodesta 2008 asti. Olen piirtänyt mustalle paperille värikynillä (terapeuttista!), kuunnellut musiikkia, jonka voisi ehkä luokitella death countryksi tai gothic americanaksi tai jotain sinne päin, ja seikkaillut mielikuvituksessani. Kunpa useamminkin olisi sunnuntai.

Näiden hurjien seikkailujen lisäksi tunsin pakottavaa tarvetta lukea pitkästä aikaa Chuck Palahniukin novellin "Guts". Tämän takia olen voinut huonosti miltei pari tuntia. Mun mielestä on upeaa, että sanan säilällä on mahdollista saada ihmiset pyörtyilemään. Kiertäessään markkinoimassa kirjaansa, Palahniuk luki ääneen tätä nimenomaista novellia ja sai hyvin useasti osan yleisöstä pyörtymään. Jotkut väittävät "Guts"in olevan pelkkää shokkihakuista mässäilyä, mutta minun mielestäni kirjallisuuden onkin tarkoitus saada ihmisissä aikaan vahvoja tunteita ja viihdyttää tavalla tai toisella. Chuck Palahniuk onnistuu novellissaan loistavasti. Ehkä jonain päivänä pystyn herättämään ihmisissä yhtä vahvoja tunteita tekstilläni. Kunhan vain tarpeeksi harjoittelen. "Guts"-novelli on siis osa "Haunted"-nimistä kirjaa, joka kannattaa ehdottomasti katsastaa.

 

Haluaisin joskus saada aikaan jotain tämän sarjakuvan tapaista:

(Multiforce, Mat Brink)

Translation:

It's been a gloomy sunday (in a good way, if it's possible). Been watching the dust float in the light coming behind the blinds, burning incense sticks from 2008, listening to death country, venturing in my imagination and drawing on a black paper with colour pencils. I wish it was sunday more often. I would like to draw something like this comic someday. (Multiforce, Mat Brink).


I also felt like reading Chuck Palahniuk's short story "Guts" again. I have been feeling a little weak since then. It's fascinating, how written word is able to make people faint. It's such a powerful story. I wish that someday, I can make people feel and react as strongly as I am feeling when I read "Guts", with my own stories. I'll just have to practice a lot. "Guts" is a part of a novel called "Haunted", and it is really worth checking out.

"You take my breath away"

Toivoisin että kaikki lukijat ja muut kiinnostuneet täyttäisivät tuossa oikealla sivupalkissa olevan kyselyn blogin sisällöstä. En kehdannut tehdä pelkästään tästä pyynnöstä blogimerkintää, joten liitin mukaan vähän aikaa sitten raapustamani "You take my breath away"-kuvan.

Sunnuntai, eikä melkein kukaan päivitä blogiansa. Mälsää. Hei muuten. Tällä blogilla tulee muuten ihan juuri näinä hetkinä 10 000 katselukertaa täyteen! Herranen aika sentään! Tätä kirjoittaessani on 9 984 kertaa.

Kun tähtien asento on oikea...

...Jotain kammottavaa herää.

Muste + valokuvakortti.

(Alitin kyllä itseni tätä tehdessä. Olis voinut tehdä paremminkin, nyt tää on tosi hätiköity ja plaa.)

Translation: 

When the stars are right, something horrible awakes... Ink + carte de visite (?). (I think I could have made this one better. I rushed this through, blah.)

Valmistuminen

Parhaiten varmaan valmistumisfiilikseni kertoo päiväkirjamerkintä, jonka kirjoitin bussimatkalla koulun valmistujaisista puistoon ystävien kanssa istumaan:

Palkinto hyvästä koulumenestyksestä rapsahti siis omalle kohdalle. Pistää miettimään, onko hyvää koulumenestystä oikeasti venyttää koulu neljännelle vuodelle, jättää kurssien suorittamiset viime tinkaan, saada julkisia itkuraivareita opinnäytetyötä tehdessä, indesignia opetellessa, illustratoria opetellessa, 3D-mallinnusta opetellessa, ohjelmointia opetellessa... jne. Eniten olen ylpeä siitä, että minä hitto vie selvisin.

Hmh, nyt kuulostaa, kuin haukkuisin kouluani. Asia on päinvastoin. Rakastin käydä tuota koulua. Meillä oli hyvä luokka, ja koulu oli ihana. Tulee kamala ikävä tuota paikkaa...

Ai, ja korviini on kantautunut, että tätä blogia saattaa välillä seurailla jopa englantia puhuvia ihmisiä. Sellaisia, jotka eivät ymmärrä suomea, ja heittävät mun tekstit google translateen. Google translate tekee mun teksteistä naurettavia väännöksiä, joten olen tullut samaan tulokseen kuin monet kanssablogaajani: Teen merkinnän loppuun aina pienen tiivistelmän englanniksi merkinnästä.

Translation:

I graduated. At last. Four years of blood, sweat and tears, programming, boring classes and shitty projects. And now it's all over. I'm so happy! Plus, I would have never guessed, that I GOT A STIPEND. 100 motherfucking euros!


The stipend was for a successful student. Makes me wonder, is it really successful to stay in school for 4 years (normally it's 3), perform everything in the last minute, throw public fits and cry when writing thesis, learning InDesign, Illustrator, 3Dsmax, programming... I'm just proud that I made it through.

But really, I loved to go to that school. We had a great class, and the school was wonderful. I'm gonna miss that place.


I've noticed I have a few readers, who don't speak finnish. When you try to translate finnish to english with google translate, the results are ridiculous. So for now on, I'll try to write a little translation in the end of every entry.

Uusi managerini, ei vaan siis päiväkirjani

 Vanha päiväkirja

Aloitin uuden paperipäiväkirjan. Nämä ovat aina ihania, lähes pyhiä hetkiä. Aina kun päiväkirja alkaa vetelemään viimeisiään, alan haaveilemaan jo uuden korkkaamisesta vielä kymmeniä sivuja ennen oikeaa loppua.

Uuden päiväkirjan ensimmäiselle sivulle pistin Tom Waitsin rohkaisemaan minua. Waits on minun managerini, miespuolinen muusani. Jos Tom Waits sanoo mulle noin joka päivä, enköhän mä pysty nousemaan joka päivä sängystä ja "lavalle" eli ulos ovesta. Nuo lauseet saattavat myös kummuta siitä ahdistuksesta, että huomenna joudun esittelemään opinnäytetyöni auditoriossa. Joudun höpöttelemään 20 minuuttia siellä edessä. Ei ole minun heiniäni sellainen.

On pitänyt lisäillä tänne kaikenlaisia satunnaisia kuvia, joten tässä niitä nyt tulee.

Takapihan skumppatuokio, "terassikauden avajaiset"

Laukaan satama jossa oli lämpöisää. Kattokaa mun kivaa sormusta jeje!

Pöhkylä astronautti

Vappu:

 Oon saanut tuon kivan silmämunapinssin ystävältäni Repsulta. Repsu oli nähnyt sen kirpputorilla jossain, ja oli kuulemma heti ajatellut minua, kun olen sellainen silmämunafriikki. Sellainen on aina tosi mukavaa, jos kavereilla jostain tosi hienosta tule minä mieleen. Käsikranaatti-heijastin on Varustelekasta.

Mun piti julkasta tää jo pääsiäisenä, mutta olin silloin poissa Helsingistä. Hmh. Säästelin noita suklaamuniakin ihan suu kuolassa, kun olin ostanut niitä ennen pääsiäistä ja halusin käyttää niitä tässä ideassa ennen kun rohmuan ne. Elämä on vaikeaa :(

Oi armaat lukijani! Kertokaa, minkälaista sisältöä haluaisitte mieluiten nähdä tässä blogissa? Haluaisin kertoa askarteluistani, mutta viime aikoina en ole saanut aikaan mitään. Tai olen saanut kyllä kirjeitä, mutta ne nyt ovat luonnollisesti salaisia. Hih!