Näytetään tekstit, joissa on tunniste inspiraatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste inspiraatio. Näytä kaikki tekstit

lokakuuta 08, 2017

Kaleidoskooppilasit




Hei pitkästä aikaa!
Toivun ankeasta ajanjaksosta. Omaa naamaa on ollut vaikea katsoa saatika kuvata, mutta pitkästä aikaa eilen iski kuvausinspiraatio kaleidoskooppilasien kanssa pelleillessä. Nämä lasit ovat ihanat, mutta muutama miinuspiste tulee jäykistä sangoista ja painavista laseista, jotka alkavat puristaa ja painaa nenänvartta hyvin nopeasti.

Muutenkaan nämä eivät ole mikään järkevä asuste arkikäyttöön tai ylipäätään muuhun kuin makoiluun ja ihasteluun, sillä maailma pirstaloituu herkullisen värisiksi fraktaaleiksi kun näiden linssien läpi kurkkaa.

En tiedä yllättyykö kukaan, että nämäkin löytyivät ebaystä, niin kuin about kaikki muukin kiva krääsä mun elämässä. "Prism glasses" tai "Kaleidoscope glasses"-hakusanalla löytyy ebaystä laseja laajalla hintahaarukalla; sivusto ehdotti reilusti halvempaa identtistä paria sillä sekunnilla, kun varmistin 27 euron arvoisen tilauksen ja siinä vaiheessa se oli vähän voi voi, joten kannattaa skannata tarjoukset ja samankaltaiset tuotteet huolella jos mielii päästä halvemmalla. :D




Ja tietenkin oli saatava tietää, mitä syntyy kun näiden linssien läpi valokuvaa. Lempiharrastuksiani, vääristävien materiaalien läpi kuvaaminen... Ja kuvista tuli tosi herkullisia, psykedeelisiä ja hauskoja!

Kaikki tuntuu tosi turhalta nykyään, mutta kameraan tarttuminen ja hauska kikkailu tuntui pitkästä aikaa siltä, että siinä on joku järjen, tarkoituksen ja ilon murunen. Ehkä totaalisista lannistumisista voi vielä toipua.


Ylemmät kuvat on otettu ilman salamaa, kun taas alemmissa on käytetty Nikonin omaa kiinteää salamaa. Niissä on hauska ero tunnelmissa, ylemmät ovat lämpimiä ja vähän "hippimäisiä" :D kun taas alemmissa on jotain herkullista purkka-laser-avaruusmeininkiä. Tykkään molemmista tunnelmista itse tosi paljon.





 Huomaa, ettei ole hengaillut järjestelmäkameran kanssa tarpeeksi viime aikoina, kun nyt puolen tunnin kameran kannattelu saa lihakset kipeiksi. LIHAKSET KIPEIKSI. :D

Olen tehnyt paljon niitä limavideoita, siitä on tullut ihan kunnon intohimoharrastus. Tällä hetkellä Conceptual Slime-blogissa on meneillään Halloweenkuukausi (koska lokakuu! ♥), eli kaikki limat ovat teemaltaan vähän... omituisempia kuin normaalisti. Mulla on ollut tosi hauskaa sitä tehdessä. Itseinhon, epävarmuuden ja epäilyksen hetkinä muistelen sitä, mikä on oikeasti tärkeää - Mulla on tosi hauskaa tän projektin parissa.


kesäkuuta 14, 2016

Keskiyön Kikkailuja / Midnight shenanigans


 Olen yökukkuja. Minulla on tapana puuhailla öisin erilaisia taide- tai hupiprojekteja. Tai taidehupiprojekteja. Viime yön yli testasin samsung-kännykkäni "Time Lapse Video Recorder"-nimistä appia (ilmainen, android-puhelimille).

Time lapse-videot ovat mielestäni ihanan näköisiä. Viikonloppuna keksin ladata kännykkääni sovelluksen, jolla voin itse nauhoittaa nopeutettuja videoita. Ja viime yönä annoin kännykän tarkkailla kuivuvia ruusuja.

Behind the scenes

Kännykkä nauhotti kukkia monta tuntia. Minuutti- tai tuntimäärän sai itse valita, samoin lopullisen videon keston. Otin videon kahdessa osassa, koska olin paranoidi muistin loppumisesta. Muut varotoimet jotka paransivat videon laatua: Kiinteä valaistus, sinitarra, kännykkä laturissa koko kuvauksen ajan, värinähälytys pois päältä.

Itse asetelma oli mielestäni ihana valokuvanakin

 Lopputuloksena on 7 sekuntia suht antiklimaattista videomatskua, jota en edes oo saanut värimääriteltyä koska en omista mitään muuta videonmuokkausohjelmaa kuin Windowsin oman aneemisen elokuvatyökalun. Mutta hauska keskiyön kikkailu oli!



Tämän päivän kikkailuista sen verran, että glitchasin itseni "Glitch!"-nimisellä appilla. Tästä minulla on maksullinen versio, jotta pystyn tekemään sillä animaatioita ja muita jekkuja.



Translation:

I'm usually awake and inspired at nights. I like making my own little art/fun projects, like this one from last night. I tested an app called "Time Lapse Video Recorder" (free, for android phones). I think time lapse videos look lovely. And with this app I made my own time lapse about rose petals kind of slowly dying. It turned out kind of anticlimatic :D But it was a fun midnight shenanigan project nonetheless!

Some precautions I made, to get a good time lapse: Solid lighting, blu-tac, phone charging the whole time, vibration off in case I get messages. The app lets you choose how long it records, and the desired video lenght.

Today's shenanigans involved an app called "Glitch!". I have a paid version of that, so I can make animations and other neat stuff.

kesäkuuta 08, 2016

Channeling Lydia Deetz

 Haluan kertoa teille tarinan. Yläasteajoista asti olen hartaasti halunnut sellaista tietynlaista hattua. En muista, mistä tämä mielihalu syntyi, hyvin luultavasti Burtonin elokuvista ja yleisestä goottiudesta vain kumpusi - se hattu olisi sellainen valtavalierinen, musta hattu, jollaisen näemme "Beetlejuice"-elokuvan Lydialla päässä useampaan otteeseen.

Muistan artikuloineeni vanhemmilleni tarpeestani, ja en muista mistä ja miten, mutta pian sain olkihatun. Se oli sinimustaharmaa, ja sen lierit lörpöttivät löysänä alhaalla ja se oli muutenkin vähän hassunkurinen. Ikätoverit eivät tietenkään pitäneet hatustani, koska siihen aikaan kukaan ei tykännyt mistään mitä tein, vaikka nyt kaikki sellainen on supermuotia. (T: Ikuisesti katkera "muodin edelläkävijä":D)

Näyttäisi nyt siltä, että hattu-unelmani on toteutunut vihdoin, kun vaatekaupat myyvät toinen toistaan leveälierisempiä hattuja. Rantahattujahan nämä kai ovat olevinaan, mutta minulle tämä on sellainen minun ikioma Lydia-noitahattu. Meinasin toistaa menneisyyden virheen ja ostaa yhden joka oli "melkein sellanen täydellinen", mutta onneksi kävin vielä yhdessä kaupassa. En edes muista, mikä kauppa se oli, kun kävin niin monessa. Sieltä löysin tämän "just-eikä-melkein"-yksilön! Tämä on ensimmäinen asia aikoihin, kun ostan jonkin vaatekappaleen uutena.

Nico maksoi siitä puolet, sillä se maksoi n. 20 euroa ja Nico näki miten onnelliseksi joku tyhmä hattu tekisi mut ja miten mua harmittais jos en ostais sitä. Sitten se nauroi mulle kun vaan keekoilin hattu päässä naama oikein tyytyväisyydestä hehkuen.

Harkitsen hatun lierien tärkkäämistä, mutta en ole ikinä tehnyt sellaista, joten täytyy vielä ottaa selkoa parhaasta metodista. Hatun materiaali on 98% paperia ja 2% polyesteria. Ihan siltä varalta, jos jollakulla lukijoista olisi parempaa tietoa tärkkäyksestä.

"My whole life is a darkroom. One big, dark... room."

"I feel so stupid." "It's not stupid. We're ghosts!"
Hatusta ilahtuneena lähdettiin Nicon kanssa toteuttamaan Beetlejuice- ja Lydia-henkistä asukuvausta. Ilahdutti huomata, että olen onnistunut haalimaan ajan myötä kirppareilta ja kierrätyksestä todella ihania synkistely-liehuvaatteita, ja ne päällä olikin tosi kaunis ja omanlainen olo - Enkä nyt viittaa liehuvaatteilla noihin kummituslakanoihin...




"Lydian lookin" saavuttaakseni rääkkäsin hiusparkojani ennätyspaljon. Lakkaa ja geeliä kului. Olen muuten leikannut otsatukan, ja kerrankin kun se olisi saanut käyttäytyä huonosti niinkuin yleensä - rihmottua ärsyttäviksi nuudeleiksi otsalle - se ei sitä suostunut tekemään. Liian puhtaat hiukset tai suorituspaineita. Meikkasin myös kulmakarvat eri tavalla, ja tietenkin tummensin silmänalusia. Niitä ei tosin tarvinnut edes paljoa tummentaa, mulla on nimittäin ihan kroonisesti silmänaluset lommolla. Snif.

Suorastaan ihastuttava yksityiskohta, vaikka itse sanonkin, oli tuo lepakko-kaulakoriste, joka on "oikeasti" hiuskoriste, mutta se sopi ihan täydellisesti kuromaan kaapuni kiinni kaulan kohdalta. Varmistin vielä paikallaanpysymisen parilla pinnillä.
 




Hattu tekee oikeassa asennossa valopisamia poskille ♥


Teki taas tosi hyvää itsetunnolle saada itsestään onnistuneita kuvia. Ikuisuus-"pitäis joskus"-projektinani on kirjoittaa jonain päivänä kännykkäkameroiden ja yleisestikin kameroiden vääristymisistä ja niiden vaikutuksesta ihmisten minäkuvaan. Sillä vaikka kuinka tiedän itse jotain polttoväleistä, valaistuksesta, laajakulman vaikutuksesta pärstään ja muista valokuvaus-kikkakolmosista, on silti välillä vaikea uskoa ettei oikeasti näytä siltä kuollutihoiselta kumialienilta, jonka otsa venyy hämmästyttäviin mittasuhteisiin kuvan nurkkia kohti kännykkäkuvissa.

Itse olen esim. kuvannut pimeässä mörköluolassani selfieitä koko talven ja kevään, ja unohtanut tyystin että mulla on valoisassa ihan hehkuvan vihreät silmät, kriiseillyt "valtavaa otsaani ja pakenevaa hiusrajaani", kiukutellut siitä että pää näyttää ihan kesäkurpitsalta, harmitellut kuollutta ja jotenkin "valuvaa" olemustani. Nämä kaikki ovat kännykkäkameran ja hämärän aiheuttamia vääristymiä. Valo tekee ihmeitä. Ja valokuvaus.

Niin paljon liehua ♥


 Translation:

I want to tell a story. When I was a teenager, there was a specific kind of hat I wanted so badly.  I can't even remember what triggered the desire, but it's got something to do with Tim Burton and general gothiness (is that even a word). The hat I craved was a black hat with an enormous brim. The kind of hat Lydia wears in Beetlejuice. 

I remember telling my parents about wanting a hat like that, and I can't remember how or where, but I got a hat okay. It was blue-gray-blackish, and the brim was disappointingly small and kind of floppy. I think my friends didn't like it. People never liked my style, and I got teased about things that are now super fashionable. (Forever bitter about that :D)

Well, it seems my Hat Dreams finally came true, because every store seems to sell brimmed hats, and I found "mine"! Can't even remember which shop it was, but I almost bought a "nearly-perfect-this-will-do" hat before stumbling into this one. This is a first thing in a long time I bought new from store.

Nico paid half of the hat, because he saw how ridiculously happy it would make me. The price was about 20 euros. Then he laughed at me when he watched me stroll with a giant goth hat on my head and a giant grin on my face. 

We had a Beetlejuice and Lydia-inspired photoshoot and I got to wear clothes that felt like me. I felt pretty and happy. It felt sooo good to see flattering pictures of myself! For the whole spring and winter I've been taking smudgy cellphone selfies in my dark bat-cave and wondering why I look like a dead rubber alien. It's hard to remember sometimes what wide angled lenses and poor light do to a face.

To achieve the "Lydia look", I had to torture my hair with lots of products and teasing. I also made my makeup differently - different brows, and I darkened my dark circles (wasn't a big effort, I already have chronic dark circles). A delightful detail was the bat brooch I used to fasten my cloak. It's actually a hair accessory, but I thought that it was perfect for this occasion.

helmikuuta 18, 2016

Miksi asuntoni on täynnä glitteriä


 En mä tiedä mitä tapahtuu,
joku sotkee tätä asuntoa, epäilen että
se on Meeri jokaglitterpurkinläträsilimaanjaottivalokuvia




Mun asunto on nyt täynnä glitteriä, tuota askartelutarvikkeiden napalmia. Onni onnettomuudessa, että satun rakastamaan glitteriä. En kyllä ymmärrä, miten sain levitettyä sitä joka puolelle kämppää, vaikka puuhastelin suvereenisti keittiön nurkassa!

Pitkään olen suunnitellut, että sekoittaisin glitteriä vaaleanpunaiseen limaan ja valokuvaisin kivoja limakuvia. Aina olen miettinyt, että teen sen "sitten kun on hyvä aika", eikä sitä tuntunut ikinä mukamas olevan. Eräänä päivänä vain päätin, että nyt on parempi aika kuin ikinä, ja niinhän se oli. Itselläni on pahana tapana säästää kivoja asioita ylipitkään jotain mystistä "oikeaa hetkeä" varten. Tästä panttaamisesta seuraa välillä ikäviä yllätyksiä, esim. elintarvikkeet pilaantuvat, kosmetiikka kuivuu tai ideat unohtuu.

Joten jos luet tätä, ja tunnistat itsesi - säästät jotain pientä kivaa jääräpäisesti, harkitse toki siitä nauttimista vaikka heti tänään!


Translation:

My apartment is somehow showered with glitter, that napalm of crafting supplies. Fortunately I love glitter! I don't know how it managed to spread everywhere inside the house, when I was playing nicely on the kitchen floor. 

I have had plans to mix glitter and slime and photograph the results for, like, forever. I'm always thinking something along the lines of "when it's the right time", and it never seemed to be. One day I just decided that now's as good time as any, and went for it. I have a bad habit of postponing good stuff for some mysterious "right occasion". Sometimes it results in sad disappointments - food goes bad, cosmetics dry up in their boxes and cool ideas are forgotten.

So, if you're reading this and are stubbornly saving something nice, do consider enjoying it today!

joulukuuta 27, 2015

(Semi)lumisia hymyjä

Kas, tulipa valittua tähän merkintään pelkästään hymyisiä kuvia. No, se kyllä kuvastaa tänhetkisiä tunteita, kun oli niin ilahduttavaa kuvata Oonan kanssa pitkästä aikaa! Sormet jäätyi ja aurinko laski ennen inspiraation hiipumista, mutta saatiin tosi kivoja kuvia siitä huolimatta.










Tuo kristallikaulakoru on uusimpia tekeleitäni, olen täysin hulluna siihen. Tekisi mieli käyttää sitä joka päivä; se välkehtii valossa ihastuttavin helmiäisssateenkaaren värein!

Ulkona jäätymisen jälkeen tultiin mun luokse juomaan chiliteetä ja juttelemaan elämästä. Oona riensi jo muualle, ja mietin että pitäisi itse jaksaa lähteä kauppaan täyttämään ruokavarastoja, jotta voi sitten taas lukittautua hetkeksi sisälle lämpimään. Eilen kävin yökävelyllä täysikuun valossa, ja mietiskelin kulunutta vuotta. On ollut ihmeellinen, raskas, ihana ja kamala vuosi.


Translation:

 Look at that, every photo is a smiling photo! Well it kind of fits the mood, it was so nice to photograph with Oona again. It was cold and the sun set rather quickly, but before we froze, we managed to snap some really nice pictures! 

The crystal necklace is one of my newest projects, it's so lovely that I'm tempted to wear it every day with everything. :p It reflects the light beautifully. 

After freezing outside, we came to my place to drink chili tea and chat. Oona had to leave and I'm trying to get myself to leave and buy groceries so I can bury myself into blankets and pillows again with a clear conscience. 
Yesterday night I had a nice moonlit walk, thought about life and the past year. It's been wonderful, it's been painful, it's been fantastic and horrible.

lokakuuta 08, 2015

Summoning & Levitating


Toimin pitkästä aikaa itse sekä kuvaajana, että mallina niin, että olin lopputulokseen tyytyväinen. Asiaan auttoi irtosalama (sillä kotini valaistus on valokuvauksen kannalta karsea) ja jonkinlainen idea.

Taikurit eivät tunnetusti koskaan paljasta temppujaan, mutta minä olenkin Meeri enkä taikuri, joten voin kertoa, että roikotin kalloa ompelulangasta, joka oli kiedottu sormieni ympärille, ja jälkikäsittelin photoshopissa langan pois. Enpä tiedä, yllättyikö kovinkaan moni tästä kikasta, mutta ajattelin kertoa silti. Jos se vaikka inspiroisi jotakuta. Levitointikuvat ovat todella ihania mielestäni, ja tämä on yksi tapa toteuttaa sellainen.



Ajattelin, että kokoan tähän alle näitä muitakin levitointi/lentoonlähtökuvia, joita arkistojen uumenista löytyy. Kaksi ylempää on ottanut Nico, ja alimman Saara.




Elämäni hirvein minusta otettu kuva on myös tällainen hyppy"levitointi"kuva, jossa painovoima, ponnistusilme ja vauhti tekee jotain todella omituista kasvoilleni, niin että nyt tiedän, miltä tulen näyttämään, jos vanhenen tosi raadollisella tavalla. Mutta sen kuvan näytän vain harvoille ja valituille :D

Translation:

It's been a while since I modelled for myself and was happy with the results. It helped to have a separate flash (because usually my home has the most unflattering lighting for photographs) and a neat idea; the levitating skull.

I'm fond of levitating pictures, as you may have noticed. In this post I gathered my old "levitation" photos with the new ones with the skull. The skull photos had a thin string from my fingers to the skull, and I simply photoshopped the string away. A true magician never reveals their secrets, but I'm just Meeri, not a true magician.

lokakuuta 01, 2015

Lokakuufiilistelyä paskakupposen äärellä

Tiedä häntä, johtuuko tämä yhtäkkinen onnentunne hyvästä kahvista, lokakuun (Halloweenkuukauden!!!) alkamisesta, pikkuhiljaa helpottuneesta elämäntilanteesta, vai kaikista yhtä aikaa, mutta tänään on ollut niin onnellinen olo että tuntuu kuin halkeaisi.

 Kuuntelen Ghostbustersien, Beetlejuicen ja Addams Familyn tunnaria, Thrilleriä ja Monster Mashia, juon piparkakku-makusiirapilla maustettua Caffe Paskàa, ja tapailen Thrillerin tanssiaskelia ympäriinsä pitkässä noitahameessani.

Myönnän. Ostin pelkän nimen takia. X)
Lokakuu on ollut aina minulle sellainen kuu, jolloin tunnen olevani eniten elossa. Pursuilen luovuutta, hienoja ideoita ja elämää. Saan Halloweenin ajattelemisesta ihan mielettömästi voimaa ja iloa. En vielä tiedä, mitä teen halloweenina, mutta eiköhän se tässä lokakuun aikana selviä.

Jostain syystä lokakuu on sellainen aika, jolloin haluan olla ihan naurettavan dramaattisen gootti ja synkistelijä, silleen iloisella tavalla. Halloweenissa erityisesti viehättää sellainen kökkökauhu, joka oikeasti ei ole pelottavaa. Siihen kuuluu luurangot, kurpitsat ja lakanakummitukset. Sellaiset lelut, jotka on vähän epäonnistuneita, säälittäviä ja hassuja.

Mikä tuota pääkalloa vaivaa??? EN KESTÄ

Eilisen päivän asu; neulemekko ja Pacman-kummitus.
Olen koonnut sellaisen halloween-soittolistan Spotifyhyn. Jos jotakuta kiinnostaa kuunnella, se löytyy täältä. Toivon, että joku saisi siitä yhtä paljon iloa kuin minä! Hyvää Halloweenkuukauden ensimmäistä päivää! 🎃


Translation:

I don't know if it's good coffee, the first day of october or what, but today I felt a sudden rush of euphoria so strong that I could almost burst. October is my favourite month! I can't concentrate in translating further, I'm sorry lovelies. But the main point is: Happy October 🎃

Here's my halloween playlist! I'm going to go dance Thriller now!