Sateenkaarikeittiö

Minulla, kuten varmasti muillakin CD-aikakauden aikana kasvaneella henkilöllä, on ollut vaikeuksia keksiä, mitä ihmettä sitä tekisi vanhoille CD-levyille. Jotkut sitä tahtoo säästää ihan tunnearvosyistä, mutta itselleni oli ainakin kertynyt ihan kauheat määrät turhia levyjä, joita ei tekisi mieli edes säästää.

Paras idea pitkään aikaan oli  tehdä ylijäämälevyistä unisiepparimainen taideteos keittiön ikkunaa koristamaan. Siinä on helmiä, höyheniä ja yhteenkiinnitettyjä CD-levyjä (jotta voisi ihailla vain sitä ihanaa levyn pohjaa, sitä mikä välkehtii kaikissa sateenkaaren väreissä ♥)
 

 Tätä teosta tehdessä en edes tajunnut, mitä ihanuuksia se tulee heijastamaan aurinkoisella säällä keittiöni seinille! Keittiöni on ollut nyt pari viikkoa ihana sateenkaaridisco, jossa värit ja valopallot lipuvat pitkin seiniä CD-levyjen pyöriessä ilmavirrassa.

Dyykkasin myös jälleen kierrätyspisteestämme maailman mauttomimman taulun, joka kuitenkin on jotenkin niin mua, että oksat pois. Se pääsi heti keittiön seinää koristamaan. Räjähtävä vaaleanpunainen cocktaillasi, johon osuu salama ja sieltä putoaa kirsikka? Joka kerta kun katson sitä, se täyttää mut hillittömällä huvituksella, mutta myös tykkään siitä tosi paljon vailla ironian häivääkään. Jotenkin toi kasarimainen airbrush-tyyli vaan viehättää, ja tietty vaaleanpunaisuus. En tajua miten meidän kierrätyspisteestä löytyykin aina niin älyhienoja juttuja.

Translation:

I decided to put my old CD:s to good use and made a dreamcatcher-like piece of art out of them! It's now hanging from my kitchen window. I didn't even realize that it would cast the prettiest rainbows and reflections on my kitchen walls. But it does. My kitchen is full of rainbows now.

Yön värejä ja kurpitsalyhdyn kuolema

 Kikkailuja pitkällä valotusajalla yöllä.



Halloweenjuhlissa esiintynyt kurpitsalyhty on tehnyt tuskallista kuolemaa pöydällä. Se muuttui yhdessä yössä mehevästä lyhdystä kurpahtaneeksi lytyksi.

Kurpitsan takana näkyvä muotokuva on tällainen hologrammi:

 Pitäisi hankkia sille kehykset. Jotkut oikein nätit.

Olen ollut Halloweenin jälkeen hyvin apea. Toivon, että piristyisin pian. Olen ollut iloinen, että lokakuu on ollut niin lämmin ja leuto.

Translation:

Long exposure photos in the dark.


The pumpkin lantern has made it's slow death on the table. It's all wrinkly and flattened. Behind the lantern you can see a hologram portrait. I should frame it. 


I've been quite gloomy lately. I hope I get better soon.

Tuikkuvalokulho ja tilkku-katutaidetta

 Semmoisen valokulhon väänsin. Nuo sileät kivet toi äitini Norjasta, jäämeren rannoilta, ihan sieltä pohjoisesta. Harmi etteivät ne näy siellä kulhon pohjalla juurikaan... Kuvassa näkyy myös mun anatomiataulu, jota en oo oikein saanut mihinkään. Tai jaksanut keksiä, että mihin sen tungen...

Kelassa asioidessani tänään huomioni kiinnitti hauska verkkoaitaan väännetty taideteos. Kaukaa katsoin, että se oli tehty post-it-lapuista, mutta kun menin tarkkailemaan teosta lähempää, kävi ilmi, että tilkut olivat kankaanpaloja, jotka oli nidottu takapuolelta jotenkin kiinni.

Nuo tuollaiset katutaideteokset ovat minusta upeita. Kerran asuntoni lähellä oli verkkoaidassa teksti "muista hengittää", kaunolla kirjoitettuna. En ikinä mennyt tarpeeksi lähelle nähdäkseni, mistä materiaalista teksti oli tehty, jostain massasta kai. Harmittaa, etten ottanut siitä ikinä myöskään kuvaa, nyt sitä ei enää ole. Toivottavasti ihmiset silti muistaisivat hengittää töistä tullessaan, kiireisinä ja stressaantuneina, kassit täynnä ostoksia. Itsellä ainakin oli tapana joka kerta kun kuljin siitä ohi, vetää oikein syvään ja rauhallisesti henkeä.

Translation:

I made this light bowl. At the bottom there are stones, that my mom brought me all the way from the Arctic Ocean, northern Norway. It's a shame they aren't very visible after the lights go in the bowl. You can also see in the pictures, there is my framed anatomy chart, I haven't found a good place for it yet.


Today I saw an amusing piece of art on a fence. At first I thought it was made of post-its, but  observed it closer and saw that it was made of tiny cloth pieces, stapled together from behind. 


I love this kind of street artwork. Once there was a text "Remember to breathe" shaped on a wire fence near my home, but it's gone now. I never observed close enough to find out what was it made of, some kind of paste I guess. It's a shame also, that I never managed to photograph it, and now it doesn't exist. I hope people will still remember to breathe, when they rush home from work with hands full of grocery bags and head full of stress. I used to stop and breathe really deep when I passed by that piece of art.

Käytätkö sinä päätäsi?

Päivän teemana toimivat pääkallot ja höyhenet, pääväreinä keltainen, vihreä ja musta. Ihmiset, jotka eivät käytä päitään, eivät tarvitse niitä... *hurjistunut voodoorumpusoolo tähän väliin*

Pääkallohelmet olen ostanut ebaystä. Ne ovat lojunut hyllyssä häpeäkseni jo muutaman kuukauden, kun en ole saanut väännettyä niistä korua. Muutama päivä sitten päätin tarttua härkää sarvista ja vääntää luisen teoksen.

En saa päähäni millään, miksikä tällaisia kehyksiä kutsutaan, joiden sisällä on tilaa pikkuisille esineille. Tietääkö kukaan teistä? 

Pohjimmaisena on harmaita höyheniä liimattuna ikään kuin alustaksi kalloille. Asettelin myös jokaisen pääkallon liimatippaan, koska jos ne pyörisivät tuolla vapaasti, ne olisivat koko ajan takaraivo eteenpäin ja näyttäisivät lähinnä epämääräisiltä muovirakeilta.

Taustana toimii vesiväreillä maalattu pohja, jolle liimasin sarjakuvaleikkeen. En tiedä kyseistä sarjakuvaa, sillä kyseessä oli vain netistä tulostettu yksi ruutu. Itse asiassa koko taulun idea oli itsellenikin harmaan peitossa, kun aloitin askartelemaan. Liimasin leikkeen taustaansa, ja kliseisesti sanottuna, "siitä se idea sitten lähti". Värit täsmäsivät kalloihin täydellisesti ja kehyksetkin sattuivat löytymään. Musta pitäisi saada sellainen video, "Inspiroitunut Meeri". Koska on varmaan aika hassun näköistä kun inspiroidun, sillä vingahtelen ja heiluttelen käsiä innoissani toteuttaessani mestari-ideoitani.

Translation:

Today's theme: Skulls, feathers, black/yellow/green. People who don't use their heads, don't need them... *insert wild voodoo drum solo here*


I have bought the skull beads from ebay. They have been lying around my shelves for months already, because I have been lazy...


On the bottom there's a few feathers, glued in. I glued the skulls, also, because if they would roll around freely, it would look stupid because they don't want to show their faces to the world.



The background is a painting with a piece of a comic glued onto it. I don't know what comic it is, I had just found it online and printed it. When I started this piece, at first I had no clue what it would become. It kind of built itself. I must look weird when I get inspired; I make stupid little noises and swing my hands like a mad-man.