Army of Lovers + työvaiheet

Tässä on teos lyijykynäluonnosvaiheessa.

Lineart tehty ohuilla piirrustustusseilla

Ensin rajaan kuvan jokaisen väritettävän alueen manuaalisesti ja määritän sille oman värinsä. Tätä työvaihetta kutsutaan nimellä "flats". Se auttaa jatkossa tiettyjen värialueiden uudelleenvalitsemista. Tämä työvaihe ei näy lopullisessa teoksessa, se vain on taustalla auttamassa työskentelyä. En oikein osaa selittää tarkemmin mitä sillä tehdään mutta se oikeasti helpottaa työskentelyä valtavasti :D

Tässä on piirros valmiilla väreillä, vailla varjostuksia ja hienosäätöä

...Ja piirros varjostuksilla ja hienosäädöillä

Ja lopulta, valmis kuva kitsch-kehyksineen ja ruusuineen! Jee.

Kloriittivärjätyt shortsit

 Eräitä mun blogin suosituimmista hakusanoista on ollut kaikki kloriitilla valkaisemiseen liittyvä sanasto. Tästä olen päätellyt, että ihmisiä kiinnostaa, miten sillä kloriitilla oikein valkaistaan. No, tässä tällainen tiivistetty tietopaketti siitä, miten saat itsellesi kivat kloriitilla rääkätyt shortsit.

Leikkaa vanhat housut shortsinmittaisiksi. Rääkkää lahkeita esim. mattoveitsellä rapsuttamalla ja kiskomalla. Laita kloriittia suihkepulloon. Suihkuttele menemään! Jos painat sitä suihkepullon kahvaa reippaasti ja nopeasti, saat suihkepullosta sellaista tiheää sumua. Mitä kauempaa suihkutat, sitä haaleampi ja laajempi lopputulos on. Jos painat hitaasti, pullo tekee "roiskeita", tippoja ja läiskiä. Läheltä suihkutettu kloriitti tekee sellaista täsmällistä kuviota. Suosittelen satunnaisen kuvion haluajille suihkuttamaan roiskeita, ja tekemään sen kaukaa.

Ripusta shortsit kuivumaan johonkin ja muista, että kuivumisen jälkeen shortsit kannattaa pestä, muuten ärhäkkä kloriitti voi nostattaa ikävän ihottuman kontaktikohtiin. Muista myös työskennellessäsi suojata vaatteet ja pinnat. Itse esimerkiksi suihkuttelin shortsini irtileikattujen lahkeiden päällä, niin että ohi suihkunnut kloriitti joutui vain roskiin meneville irtolahkeille. Käytän "klorin"-merkkistä kloriittia, mutta en nyt tiedä onko sillä paljoakaan väliä mitä merkkiä käyttää.

Onnea matkaan!

DIY-piikkipannan saa myös ovelasti tehtyä vanhoista piikkikaulapannoista, joita varmasti meillä kaikilla teiniernuiluvaiheen läpikäyneillä on nurkissa pyörimässä. Tarvitset vain tavallisen pannan ja piikkikaulapannan. Tuon voisi varmasti tehdä kuumaliimallakin, mutta itse päädyin vain väliaikaiseen ratkaisuun, solmin pannat ponnareilla kiinni toisiinsa. Ponnaripäädyt jäävät piiloon hiusten alle kivasti.

Kesätukka raastaa edelleen hermoja. Nyt on se vaihe jota inhoan eniten, odottelu. Odotan ehkä viikon että saan pistää vielä yhden blondauksen tuohon kukertavaan kuontaloon. Sitten alkaakin (toivon mukaan...) purkkapinkkeily. Näytän blondina ihan äidiltäni, mikä ei ole siis paha asia, mutta todella hämmentävää.

Tuikkuvalokulho ja tilkku-katutaidetta

 Semmoisen valokulhon väänsin. Nuo sileät kivet toi äitini Norjasta, jäämeren rannoilta, ihan sieltä pohjoisesta. Harmi etteivät ne näy siellä kulhon pohjalla juurikaan... Kuvassa näkyy myös mun anatomiataulu, jota en oo oikein saanut mihinkään. Tai jaksanut keksiä, että mihin sen tungen...

Kelassa asioidessani tänään huomioni kiinnitti hauska verkkoaitaan väännetty taideteos. Kaukaa katsoin, että se oli tehty post-it-lapuista, mutta kun menin tarkkailemaan teosta lähempää, kävi ilmi, että tilkut olivat kankaanpaloja, jotka oli nidottu takapuolelta jotenkin kiinni.

Nuo tuollaiset katutaideteokset ovat minusta upeita. Kerran asuntoni lähellä oli verkkoaidassa teksti "muista hengittää", kaunolla kirjoitettuna. En ikinä mennyt tarpeeksi lähelle nähdäkseni, mistä materiaalista teksti oli tehty, jostain massasta kai. Harmittaa, etten ottanut siitä ikinä myöskään kuvaa, nyt sitä ei enää ole. Toivottavasti ihmiset silti muistaisivat hengittää töistä tullessaan, kiireisinä ja stressaantuneina, kassit täynnä ostoksia. Itsellä ainakin oli tapana joka kerta kun kuljin siitä ohi, vetää oikein syvään ja rauhallisesti henkeä.

Translation:

I made this light bowl. At the bottom there are stones, that my mom brought me all the way from the Arctic Ocean, northern Norway. It's a shame they aren't very visible after the lights go in the bowl. You can also see in the pictures, there is my framed anatomy chart, I haven't found a good place for it yet.


Today I saw an amusing piece of art on a fence. At first I thought it was made of post-its, but  observed it closer and saw that it was made of tiny cloth pieces, stapled together from behind. 


I love this kind of street artwork. Once there was a text "Remember to breathe" shaped on a wire fence near my home, but it's gone now. I never observed close enough to find out what was it made of, some kind of paste I guess. It's a shame also, that I never managed to photograph it, and now it doesn't exist. I hope people will still remember to breathe, when they rush home from work with hands full of grocery bags and head full of stress. I used to stop and breathe really deep when I passed by that piece of art.

Do the peltipurkkiboogie

Ensimmäinen tutorialini! Se ei ole mikään ihmeellinen, mutta ihan kiva, jos haluaa itselleen ruman peltipurkin.

Löysin kierrätystapahtuman "tuo ja vie"-pöydästä ruman peltipurkin. Mietin, miten purkista voisi tehdä vähemmän ruman, ja päätin operoida sitä kakkupapereilla ja decoupage-lakalla. Tämän näköinen purkki oli ensin: (Vaaleansininen ei ole oikein mun väri)

 Ensin maalasin koko purkin ihan tavallisella mustalla akryylivärillä. Annoin ensimmäisen kerroksen kuivua, ja maalasin päälle toisen kerroksen, koska ensimmäinen kerros oli turhan läpikuultava.

Pelkkä akryyliväri ei pysy kovinkaan hyvin peltipurkin pinnassa. Siksi tarvitaan järeämpiä aseita, eli decoupage-lakkaa. Käytin purkin koristeluun tuollaista pitsisen näköistä kakkupaperia. Siis tuo on vaan sellainen alustapaperi mikä laitetaan kakun alle. :D Ostin niitä joskus Tiimarista askartelua varten.

 Decoupage-lakkaa levitetään siveltimellä paperille kuin liimaa. Koristepaperit liimataan paikoilleen, ja sitten, kun kaikki on paikoillaan, koko purkki päällystetään kerroksella decoupage-lakkaa. Se antaa kiiltävän pinnan ja sitoo koristeet sekä akryylimaalin paikoilleen. Tässä on lopputulos:

Tossa on paljon pikkuvirheitä. Se ei ole ollenkaan sellainen, kuin olin visioitu. Meinasin repiä perseeni repeilevän kakkupaperin tahdissa, se oli niin haurasta että meni hermot, ja muutamasta kohdasta näkyykin repeämät. Paljon on vielä opeteltavaa peltipurkkien maailmasta. Nyt tahdon lisää rumia purkkeja, joiden kanssa harjoitella. Enkä edes tiedä, mitä haluan säilyttää tuossakaan purkissa. Rakastan vain niin paljon turhanpäiväisiä purnukoita!

Ps: Eräs kaverini huomautti, että hällä tuli mieleen edellisen merkintäni skannerikuvista mieleen Tori Amos ja erityisesti levy "From the choirgirl hotel". Olin mielissäni. Se on suuri kehu, koska Tori Amos on ihana, kuuma, kaunis ja upea, ja yksi suurimmista syistäni värjätä tukka oranssiksi. Ja nyt kun siitä huomautettiin, tajusin että varmaan olen saanut tuosta levyn kannesta jotain vaikutteita. Oranssihiuksiset naiset skannerissa = ♥