"They're coming to get you, Barbara..." Vintage horror T-shirts

They won't stay dead!

George A. Romeron "Night of the Living Dead" vuodelta 1968 on yksi lempi-zombieleffoistani.  Nautin kauhuleffani mieluiten hieman höpsähtäneinä, "ei-oikeasti-pelottavina", övereinä pläjäyksinä. Vanhat kauhuleffat usein lankeavat tähän kategoriaan. 80-luvun tekoverta ja lateksisia erikoistehosteita pursuavat kauhuleffat ovat jotenkin erityisen lähellä sydäntäni, kun niistä tulee sellainen mielikuvituksellinen, utelias, menneisyyden huumainen olo. Vanhassa kauhussa on vaan sellaista tietynlaista kökköä tunnelmaa, jota on vain mahdotonta toteuttaa enää nykyään. 

Vincent Pricen hyytävät selostukset ja nauru, Cristopher Leen tuuheat vampyyrikulmakarvat, Boris Karloffin valtava otsa, sumukoneet ja kummituslinna-kulissit... VHS-kuvan- ja äänenlaatu, kohina, surina, päälleliimatut kirkaisut... Voih! Tässähän ihan pakahtuu!

They're coming to get you, Barbara!

En tiedä, miksi olen niin viehättynyt sellaiseen vintage-kauhujulistekuvitukseen, mutta ne kutkuttavat mielikuvitustani juuri oikealla tavalla. Jostain syystä niistä tulee mieleen lapsuus, ja se tunne kun kaikki fiktio tuntui miljoona kertaa ihmeellisemmältä. Kun ei tiennyt asioita, kaikki tuntui mahdolliselta, ja siksi niin jännältä. Aikuisiällä kyynisyys alkoi hiipiä aivoihin, mutta välillä on mielestäni vain hyvä unohtaa se kyynisyys ja katsella vanhoja kauhuleffoja loistavin "lapsensilmin".

UFO sightings in Helsinki!

"EVIL MARTIANS FROM MARS!"

Vanhoissa kauhuleffajulisteissa on sekin hauskaa, että ikinä mikään leffa ei loppujen lopuksi ole sen julisteen veroinen. Julisteessa mässäillään, shokeerataan ja oikein herkutellaan kaikella sillä hurjuudella, ja annetaan ymmärtää että koko leffa olisi samanlaista hurjastelua. Harvoin kuitenkaan mikään leffa oikeasti vaikuttaa yhtä paljon, kuin julisteensa. En tiedä, onko allaolevan paidan leffaa oikeasti olemassa, mutta jos on, se ei varmastikaan ole niin mässy, kun mitä luvataan. :D

"Sex-crazed SLUG BEASTS from Saturn; SCENES SO SHOCKING YOU WILL SCREAM UNTIL YOU'RE SICK!!!"

Tässä kuvassa ohjaan telepaattisesti marsilaisten pömpeliantenni-TUHOAJArobottien armeijaa kohti VALKOISTA TALOA koska haluan... $$$ MILJOONA DOLLARIA!!! $$$
SUSPENSE! THRILLS! CHILLS!


Tässä mun ilme, kun katson ihania kökkökauhuja, kuten Plan 9 from outer spacea, Lost Boysiä, Evil Deadia, Kärpästä, Planet Terroria, Pientä Kauhukauppaa, Re-Animatoria, Mars Attacksia...

Sitten on tietysti vielä ne oikeasti pelottavat kauhuleffat. Mutta ne ovat asia erikseen, eikä niitä sovi sekottaa tähän merkintään. Ne ovat tarina jollekin toiselle kerralle...

Translation:

Romero's "Night of the Living Dead" is one of my favourite zombie movies. I really enjoy old horror flicks, often more sympathetic than scary, filled with kooky effects and weird plots. Old horror flicks just have the feeling, that lacks from all the new movies. It's all about gooey fake blood and latex, stop-motion effects, Vincent Price's chilling laughter, Cristopher Lee's magnificent eyebrows, Boris Karloff's gigantic forehead... Fog machines, cardboard haunted castle sets, slightly distorted VHS quality... Ah! It fills me with glee!

I find myself very attracted to vintage horror posters. They always seem to promise so much, but the movies never are as extravagant as the posters. For example, this "Killer slugs"-T-shirt: "Sex-crazed SLUG BEASTS from Saturn; SCENES SO SHOCKING YOU WILL SCREAM UNTIL YOU'RE SICK!!!" "Horror!!! Terror!!! Slugs!!! Girls!!!" Aaw... I love it :) 

I make this Michael Jackson popcorn face when I'm watching some of my fave B-horror flicks; Plan 9 from outer space, Lost Boys, Evil Dead, The Fly, Planet Terror, Little shop of Horrors, Re-Animator, Mars attacks... 

And of course there are the real scary ones. The "Good horror movies". But they are a story for some other time...

Kävelee Zombien Kanssa

 Ihan ensimmäiseksi haluaisin kiittää teitä kaikkia, jotka kommentoitte edelliseen merkintään. Olen positiivisella tavalla yllättynyt jokaisesta kommentista. Olette auttaneet minua saamaan positiivisen kokemuksen siitä, että paljastaa itsestään jotain arkaluontoista! Tällaiset kokemukset oikeasti auttavat minua, sillä voin tulevaisuuden samanlaisissa tilanteissa aina muistella kannustavaa vastaanottoa, jonka sain. En oikeasti osannut kuvitella saavani muuta kuin anonyymeja v**tuiluja tai kyseenalaistamista. Siinä taas näkee, miten pessimistinen maailmankuva minulla on.

Tänään oli lähtemisen kanssa sama tilanne. Tajusin liian myöhään, että tänään on Helsingin zombie walk. Ilmeisesti kiireen ja innostuksen yhdistelmä laukaisee sen jännityksen ja tärinän, sillä jälleen tutisin valmistautuessani kuin Ozzy Osbourne. Tällä kertaa kuitenkin pääsin ovestani ulos.

Zombie Walkista en saanut _yhtäkään_ onnistunutta kuvaa, koska käteni tärisivät niin paljon, että kaikki kuvat olivat heilahtaneita. Todella kiusallista. Olen myös pohtinut, että minulla saattaa olla anemia. Se selittäisi todella monia asioita, muun muassa ehkä käsienkin tärisemisen.

Tässä nyt kuitenkin todiste siitä että olin paikan päällä.

Illemmalla otin vielä takapihalla pari asukuvaa, kun sattui olemaan niin ihastuttava asu päällä. Vähän tyhmää, mutta välillä musta tuntuu että joku todella kiva asu menee tavallaan vähän "hukkaan" jos sitä ei kuvaa. :p

Vitsi mitkä tissit. Nehän näyttää uhmaavan painovoimaa. Kiitos sweetheart-kaula-aukko ja balconette-liivit.

Luupää HIH HIH

Sain ensimmäistä kertaa hyvän syyn käyttää tuota ihanaa lihakirveskäsilaukkua, jonka Oona antoi, kun se sopi Zombie walkin teemaan niin mainiosti. Zombie Walkissa oli hienoja zombeja, ja olen iloinen, että tällä kertaa sain aikaiseksi lähteä ovesta ulos.

Translation:

Today I attended Helsinki Zombie Walk, not as a zombie, but a mere photographer, because I found out about it too late. The shaking and anxiety continued, so all my photos were shaky! :( I don't know what's up with all this shaking. Maybe I'm anemic?

In the evening I snapped a few selfies because I wore such a cute outfit. I finally had the chance to carry my cute cleaver handbag with me. It fit well with the mood of the day, zombies and all. I'm glad I managed to leave the house this time.

Zombie Tarot

 Heti alkuun haluaisin sanoa, että itseni kohdalla Tarot-kortit eivät liity niinkään mihinkään okkultistiseen tai uskonnolliseen, vaan toimivat pikemminkin itsetutkiskelun ja -tulkinnan välineenä. Tarotkorttien käyttötapoja on varmasti yhtä monta kuin käyttäjääkin, enkä halua loukata ketään tällä merkinnällä, korttieni käytöllä tai mahdollisella tietämättömyydelläni aiheesta. Myönnän, etten ole tutkinut aihetta niin paljon että tietäisin kaikkea tai osaisin käyttää kortteja "oikeaoppisesti".

Ostin Tukholmasta "Zombie Tarot"-pakan. Se on ihan mieletön! Ennen tätä omistin Rider-Waiten peruspakan, mutta se ei ikinä tuntunut jotenkin "omalta". Zombie Tarot taas oikein huutaa minun nimeäni. :) Tunnen kiintyneeni jo enemmän tuohon kuin ikinä Rider-Waiteen. Jokaisen kortin kuvitus on tosi jännittävä ja taitavasti toteutettu, sellainen retrofuturistinen-pin-up-zombie-maailmanloppu-leikekirjasekoitus. Mukana on sekä suuren arkanan että pienen arkanan kortit, yhteensä 78 korttia.

Minulla ei ole sen kummempaa rituaalia liittyen kortteihin. Usein saatan vain nostaa "päivän kortin", ja jos on enemmän aikaa, teen johonkin mieltä painavaan elämänalueeseen liittyvän korttikuvion johon kuuluu 3-5 korttia. Muut saavat minun puolestani koskea pakkaani, koska en ajattele tarokkejani sillä tavalla kuten jotkut, joille sellainen on tarkkaa. Toki en halua että rasvasilla sormilla rähmitään :D Mutta en ole tarkka mistään energioista tai auroista.

Zombie-kortit ovat siitä ihanat, että niitä voi käyttää oman tahtonsa mukaisesti, mutta mukana tuli pilke silmäkulmassa kirjoitettu ohjekirjanen, jonka avulla voi tehdä itselleen halutessaan zombievallankumous-luennan. :D 

Esimerkki "six of cups"

 Kortti, joka tulee useiten itselläni vastaan, on Torni; Tornin sanotaan usein kuvastavan äkillistä muutosta, kriisiä, katastrofia. Silloin, kun en vielä tiennyt mitään taroteista, ajattelin niiden olevan sellainen ennustus. "No niin kortitkin sanoo että jotain kamalaa tapahtuu! Yhyy!" Jälkeenpäin olen tajunnut, että ehkäpä Torni kertookin juuri minusta itsestäni ja mentaliteetistani, siitä kuinka olen valmis näkemään tuhon merkkejä joka puolella. Olin pitkään todella takertunut tornikorttiin, aina kun se tuli vastaan niin mylvin marttyyrimäisellä "mitäs mä sanoin"-äänellä ja odotin katastrofia. Mutta sellainen on väärää tulkintaa. Kortit eivät tosiaan ennusta tulevaisuutta. Kortteja käytetään ehkä tutkimaan tulevaisuutta, mutta myös nykyhetkeä ja menneisyyttä. Ennenkaikkea niillä tutkitaan omaa itseä.

 Nykyään vain hymähdän tornille, koska se vaan on, kuka mä olen. Aina jotenkin siinä myrskyn silmässä, sanomassa "kohta kaikki murtuu, odota vaan, kohta jotain kauheaa tapahtuu".

Minkälainen suhde Sinulla on Tarot-kortteihin? Mikä on lempikorttisi? Miksi?

Jäällä

 Tämä on suuri askel Meerin töppöjaloille, mutta pieni, jokseenkin olematon askel maailmalle... Kävin tänään ekan kerran "aikuisiällä" jäällä kävelemässä! Vain pari viikkoa sitten sanoin kahvilassa käyneille turistiasiakkaille jotka olivat tulleet jääkävelyltä "no way I'm ever walking on ice, that sounds too damn terrifying."

Vaan täs mä meen, polleena ja punaposkisena!

Siellä jäällä meni sellanen hieno mies, jolla oli sukset ja sellanen valtava leija...varjo? Joka veti sitä eteenpäin pitkin jäätä. Hienon näköistä.

Huomatkaa alanurkassa näkyvä sumea suhru, rakkaan poikaystäväni lapanen ♥ Olen aina ihmetellyt, miten kukaan onnistuu saamaan sormensa valokuvatessaan linssin eteen!

 Ylläolevat kuvat kuvannut siis Nico. Kiitos Nico ♥

 Loppuaika menikin sitten romanttisten pusukuvien ottamiseen. Hanskat kädessä painavan kameran operointi on hankalaa, ja tähtääminen oli vähän sellaista "minne sattuu". Tämän kuvan halusin laittaa tänne puhtaasti itsekkäistä syistä; Mielestäni mun tukka näyttää siinä tosi hyvältä :D Kyllä siellä Nicon nenäkin poseeraa oikein kauniisti...

Tuli meistä sitten onnistuneitakin söpöilykuvia ♥

Arabianranta on tosi kaunis paikka kävellä. Hävettää oikein, miten vähän siellä käyn, vaikka mun kodin ja rannan välillä on vain muutama kortteli. Toissapäivänä kävin siellä juoksemassa mun "Zombies, run!"-älypuhelinsovelluksen kanssa ja oli tosi kuumottavaa kuvitella että ne ihmiset kaukana jäällä olivat zombeja, joita karkuun juuri juoksin. Se on tosi tyydyttävä appi oikeasti, aina välillä kesken juoksun kuuluu sellainen ihanan brittiläinen naisääni "collected: axe. a pair of trousers. a first aid kit." Mitä pidempään juoksee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä "löytää" noita esineitä, joilla voi sitten rakentaa tukikohtaansa. Mutta sitä suuremmalla todennäköisyydellä kohtaa myös zombielaumoja, jolloin pitää kiihdyttää vauhtia ja puhelimen navigaattori mittaa sun vauhtia ja päättää sen mukaan, saako ne zombiet sut kiinni vai ei. Mua ei ole saanut kertaakaan.

Matkapäiväkirja osa 4: Fear and Loathing in Vienna

 Päivä 5, 8.9.12

Ei hitto mä olen niin palanut. Olisi pitänyt uskoa Nicoa, kun se sanoi ennen matkaa että Itävallassa on sitten lämmin. Olisi voinut pakata edes... Aurinkolasit tai jotain. 

Tää käsi naamalla oli mun ja Nicon yks inside-juttu... Mut se kyllä kuvastaa tosi hyvin tota fiilistä tossa auringonporotuksessa :D

Ollaan Wienin keskustassa. Täällä on törkeän kuuma, päähän sattuu. Koko tää tänpäivänen Wienin reissu on ollut yhtä sähläystä, kaikkia taitaa vähän stressata ja äääh. Ollaan just jossain ravintolassa, jonka tarjoilija ei puhu saksaa kunnolla (häh?) ja sekoilee. Huokaus. Mitäköhän tästäkin päivästä tulee?

Hevosparkoja kävi sääliksi, siellä joutuivat seisoskelemaan suorassa auringonpaisteessa rivissä.

Nico ja Joel

 Ilta: No loppupäivä sujuikin sitten jo paljon paremmin. Vatsa oli täynnä niin ei enää kiukuttanut, mutta kieltämättä 30 asteen lämpötila, järkyttävä hedari ja palanut päänahka eivät olleet niin nautinnollisia. Kuten ei myöskään 2,60 euron hintanen pieni vesipullo. Schönbrunnin linnan katsastamisen jälkeen Nicon serkku, joka osasi vähän paremmin sitä Wienin aluetta, ehdotti että mentäisiin.... HuViPuiStOoN!!! 

Jee, jeee, jeeeee, kaikki innostuivat ideasta ja huvipuistoalueelle siis mentiin. Onneksi se Xandi osasi sitten johdattaa meitä, ettei tarvinnut sen enempää stressata sitä matkustamista. Paikan päällä hajaannuttiin, sillä kaikki halusi vähän eri paikkoihin. Mä menin Nicon kanssa. Tuli just vähän huono omatunto, kun tajusin että mehän mentiin vaan niihin paikkoihin mihin mä halusin mennä, eli... :D Kummitusjunaan, zombie-taloon ja "Jack the Ripper"-kauhutaloon. No toisaalta, minä maksoin Nicon niihin sisään, joten ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Aikaa oli niin kovin vähän, että ei keretty muualle, vaikka hinku olisi ollut kuinka kova.

Ne kaks ekaa kummitusjunaa oli vähän lame, hirveetä meteliä vaan ja välkkyviä valoja, harmi et mentiin niihin, mut ne vaan tuli vastaan ennen tota Jack the Ripper-taloa ja näytti ulkoa päin niin houkuttelevilta. Se vika oli siellä vähän pidemmällä ja makso enemmän. Ei meinattu aluks mennä, mutta sitten totesin "äh, kerranhan sitä vaan eletään!" ja maksoin meidät sisään. Siellä oli hurjia näkyjä ja nukkeasetelmia. Pirut keitteli raajoja padoissa ja hyllyillä oli aivoja purkissa. Keskiaikaisia kidutusvälineitä ja kalloja suonsilmissä. 

 Lopuksi mentiin sellaiseen hissiin, joka tuntui putoavan loputtomiin. Tajusin vasta matkan puolivälissä, että illuusio oli luotu niin, että seinät hissikalterien takana meni vaan ylöspäin ja hissi tärisi. Lopulta valot sammui ja tuntui kun hissi olisi rysähtänyt vauhdilla alas! Hyi se oli pelottava. Hissin jälkeen päädyttiin sellaiseen pyörivään huoneeseen, lattia keinui ja seinät pyöri.

Sitten meidän pitikin jo mennä takaisin muun perheen luokse :( Oli jo myöhä. Kaikki alkoi olla jo aika kuolleita, junamatka kotiin oli aika hiljainen. Huomenna me ollaan vaan täällä kotona ja kuulemma grillataan.

Translation:

This is the day we visited Wien, went sight-seeing and finally: TO THE AMUSEMENT PARK! Wheee! Me and Nico went to all kinds of horror rides. It's a shame we didn't have more time to venture in the amusement park. The day was really hot, the sun gave me a headache and water cost 2,60 eur per bottle. I was happy that the park was open late in the evening, so it was easier to enjoy the horror!