Channeling Lydia Deetz

 Haluan kertoa teille tarinan. Yläasteajoista asti olen hartaasti halunnut sellaista tietynlaista hattua. En muista, mistä tämä mielihalu syntyi, hyvin luultavasti Burtonin elokuvista ja yleisestä goottiudesta vain kumpusi - se hattu olisi sellainen valtavalierinen, musta hattu, jollaisen näemme "Beetlejuice"-elokuvan Lydialla päässä useampaan otteeseen.

Muistan artikuloineeni vanhemmilleni tarpeestani, ja en muista mistä ja miten, mutta pian sain olkihatun. Se oli sinimustaharmaa, ja sen lierit lörpöttivät löysänä alhaalla ja se oli muutenkin vähän hassunkurinen. Ikätoverit eivät tietenkään pitäneet hatustani, koska siihen aikaan kukaan ei tykännyt mistään mitä tein, vaikka nyt kaikki sellainen on supermuotia. (T: Ikuisesti katkera "muodin edelläkävijä":D)

Näyttäisi nyt siltä, että hattu-unelmani on toteutunut vihdoin, kun vaatekaupat myyvät toinen toistaan leveälierisempiä hattuja. Rantahattujahan nämä kai ovat olevinaan, mutta minulle tämä on sellainen minun ikioma Lydia-noitahattu. Meinasin toistaa menneisyyden virheen ja ostaa yhden joka oli "melkein sellanen täydellinen", mutta onneksi kävin vielä yhdessä kaupassa. En edes muista, mikä kauppa se oli, kun kävin niin monessa. Sieltä löysin tämän "just-eikä-melkein"-yksilön! Tämä on ensimmäinen asia aikoihin, kun ostan jonkin vaatekappaleen uutena.

Nico maksoi siitä puolet, sillä se maksoi n. 20 euroa ja Nico näki miten onnelliseksi joku tyhmä hattu tekisi mut ja miten mua harmittais jos en ostais sitä. Sitten se nauroi mulle kun vaan keekoilin hattu päässä naama oikein tyytyväisyydestä hehkuen.

Harkitsen hatun lierien tärkkäämistä, mutta en ole ikinä tehnyt sellaista, joten täytyy vielä ottaa selkoa parhaasta metodista. Hatun materiaali on 98% paperia ja 2% polyesteria. Ihan siltä varalta, jos jollakulla lukijoista olisi parempaa tietoa tärkkäyksestä.

"My whole life is a darkroom. One big, dark... room."

"I feel so stupid." "It's not stupid. We're ghosts!"

Hatusta ilahtuneena lähdettiin Nicon kanssa toteuttamaan Beetlejuice- ja Lydia-henkistä asukuvausta. Ilahdutti huomata, että olen onnistunut haalimaan ajan myötä kirppareilta ja kierrätyksestä todella ihania synkistely-liehuvaatteita, ja ne päällä olikin tosi kaunis ja omanlainen olo - Enkä nyt viittaa liehuvaatteilla noihin kummituslakanoihin...

"Lydian lookin" saavuttaakseni rääkkäsin hiusparkojani ennätyspaljon. Lakkaa ja geeliä kului. Olen muuten leikannut otsatukan, ja kerrankin kun se olisi saanut käyttäytyä huonosti niinkuin yleensä - rihmottua ärsyttäviksi nuudeleiksi otsalle - se ei sitä suostunut tekemään. Liian puhtaat hiukset tai suorituspaineita. Meikkasin myös kulmakarvat eri tavalla, ja tietenkin tummensin silmänalusia. Niitä ei tosin tarvinnut edes paljoa tummentaa, mulla on nimittäin ihan kroonisesti silmänaluset lommolla. Snif.

Suorastaan ihastuttava yksityiskohta, vaikka itse sanonkin, oli tuo lepakko-kaulakoriste, joka on "oikeasti" hiuskoriste, mutta se sopi ihan täydellisesti kuromaan kaapuni kiinni kaulan kohdalta. Varmistin vielä paikallaanpysymisen parilla pinnillä.
 

Hattu tekee oikeassa asennossa valopisamia poskille ♥

Teki taas tosi hyvää itsetunnolle saada itsestään onnistuneita kuvia. Ikuisuus-"pitäis joskus"-projektinani on kirjoittaa jonain päivänä kännykkäkameroiden ja yleisestikin kameroiden vääristymisistä ja niiden vaikutuksesta ihmisten minäkuvaan. Sillä vaikka kuinka tiedän itse jotain polttoväleistä, valaistuksesta, laajakulman vaikutuksesta pärstään ja muista valokuvaus-kikkakolmosista, on silti välillä vaikea uskoa ettei oikeasti näytä siltä kuollutihoiselta kumialienilta, jonka otsa venyy hämmästyttäviin mittasuhteisiin kuvan nurkkia kohti kännykkäkuvissa.

Itse olen esim. kuvannut pimeässä mörköluolassani selfieitä koko talven ja kevään, ja unohtanut tyystin että mulla on valoisassa ihan hehkuvan vihreät silmät, kriiseillyt "valtavaa otsaani ja pakenevaa hiusrajaani", kiukutellut siitä että pää näyttää ihan kesäkurpitsalta, harmitellut kuollutta ja jotenkin "valuvaa" olemustani. Nämä kaikki ovat kännykkäkameran ja hämärän aiheuttamia vääristymiä. Valo tekee ihmeitä. Ja valokuvaus.

Niin paljon liehua ♥

 Translation:

I want to tell a story. When I was a teenager, there was a specific kind of hat I wanted so badly.  I can't even remember what triggered the desire, but it's got something to do with Tim Burton and general gothiness (is that even a word). The hat I craved was a black hat with an enormous brim. The kind of hat Lydia wears in Beetlejuice. 

I remember telling my parents about wanting a hat like that, and I can't remember how or where, but I got a hat okay. It was blue-gray-blackish, and the brim was disappointingly small and kind of floppy. I think my friends didn't like it. People never liked my style, and I got teased about things that are now super fashionable. (Forever bitter about that :D)

Well, it seems my Hat Dreams finally came true, because every store seems to sell brimmed hats, and I found "mine"! Can't even remember which shop it was, but I almost bought a "nearly-perfect-this-will-do" hat before stumbling into this one. This is a first thing in a long time I bought new from store.

Nico paid half of the hat, because he saw how ridiculously happy it would make me. The price was about 20 euros. Then he laughed at me when he watched me stroll with a giant goth hat on my head and a giant grin on my face. 

We had a Beetlejuice and Lydia-inspired photoshoot and I got to wear clothes that felt like me. I felt pretty and happy. It felt sooo good to see flattering pictures of myself! For the whole spring and winter I've been taking smudgy cellphone selfies in my dark bat-cave and wondering why I look like a dead rubber alien. It's hard to remember sometimes what wide angled lenses and poor light do to a face.

To achieve the "Lydia look", I had to torture my hair with lots of products and teasing. I also made my makeup differently - different brows, and I darkened my dark circles (wasn't a big effort, I already have chronic dark circles). A delightful detail was the bat brooch I used to fasten my cloak. It's actually a hair accessory, but I thought that it was perfect for this occasion.

Rocky Horror Picture Show ja Vihaiset Hiukset

 Oli kevät, oli Orion, oli Rocky Horror Picture Shown näytökset. Niitä harvoja tapahtumia, joista olen aivan riemuissani ja innoissani, vaikka siellä olisi kuinka paljon ihmisiä (Yleensä muuten hermostun väentungoksesta hyvin helposti).

Tänä vuonna ajattelin pukeutua erään elokuvan hahmon innoittamana; Magenta on yksi lempihahmoistani. En ikinä jaksa hinkata asuani cosplaymaisella pikkutarkkuudella, vaan minulle tärkeintä on että hahmo on tunnistettavissa, mutta pystyn antamaan sille oman "touchin". No, tämän hahmon keskeisimpiä piirteitä ovat kuitenkin isot, punaiset kiharat, jotka halusin saavuttaa ilman lämpökäsittelyjä. Nukuin siis edeltävän yön käsittämättömät pinni-alienmykkyrät päässäni, ja kun avasin ne, hiukseni olivat kikkurat kuin 80-luvun kammottavimpana permanenttiaikana :D No, onneksi kiharat alkoivat laskeutua hyvin pian. Lakkaa ja suolasuihketta kului. Ulos lähtiessäni hiukset olivat jo hiusten näköiset.

 Hauskaa oli ja seuraavana päivänä sitten mentiinkin samoilla hiuksilla Arabian Katufestareille.
Mielestäni kiharat, tai ainakin laineikkaat hiukset sopivat mulle ihan hyvin, ainakin verrattuna siihen piikkisuoraan liruun mikä yleensä mun päästä löytyy. Harmi, että tällainen hiustyyli vaatii niin paljon ylläpitoa.

elokuvaillan jälkeinen "meikit ei lähde vaikka kuinka hinkkaan"-kuva

Ja siitä psykedeelisempi versio. Räpelsin hiirellä periaatteella "älä suunnittele, piirrä vaan".

Arabian katufestivaalien jälkeisenä aamuna, hiukset olivat kuin mäntysuovalla hinkattua villaa. Peilistä katsoi väsynyt naama, jota kehysti takkuiset hamppuhiukset. Meille tuli siinä sitten vähän tukan kanssa erimielisyyksiä kun olin niin karskisti sitä kohdellut jo monta päivää putkeen. Tein meidän kehityskeskusteluista lyhyen sarjakuvan. Se aukeaa ehkä paremmin ihmisille, jotka ovat katsoneet Adventure Timea. Kuvittelin, että mun hiukset kuulostaisivat happaman tyytymättömiltä, niinkuin Lemongrab.

Draaman kaari: Konflikti

Draaman kaari: ponnistus

Onnellinen loppu

Translation:

It's that time of the year again; I went to see The Rocky Horror Picture Show at Orion! This year I was dressed as Magenta. This meant I needed to curl my normally straight hair, but I didn't want to use heat. I slept with weird alien buns on and teased my hair like crazy; I ended up with a 80's perm look. Fortunately it settled a bit when I went outside.  

The next day was Arabia street festival, and I teased my hair a bit more. The next morning we had a strict discussion about what is ok and what isn't. It seemed my hair had had enough of my teasing, because it had a Lemongrab-y meltdown.

Kirsikankukkatyttö

Jokakeväinen kirsikankukkafiilistely on täällä taas. Vaaleanpunaiset puut ovat niin harvinainen näky, kun kestävät vain ohimenevän hetken verran. Enää vähän aikaa siihen, kun tuomi alkaa kukkia. Sitä odotan innolla, sillä se tuoksuu niin huumaavan ihanalta, kesän ensi päiviltä.

En ole aikoihin kuvannut/antanut kuvata itseäni kunnolla, sillä ruumiinkuvani on ollut huolestuttavan vääristynyt viime aikoina masennuksen takia. Vääristyneen ruumiinkuvan häiriöstä haluaisin kirjoittaa lähiaikoina enemmänkin, sillä se on varmasti monia koskettava aihe, ja itselläni tällä hetkellä jyllää. On todella turhauttavaa tuntea niin vääristyneitä ajatuksia ja tunteita omasta vartalostaan, ja jatkuvasti hakea todisteita siitä, ettei ole niin hirviömäisen näköinen, kuin miltä tuntuu sisältäpäin.

Onneksi Nicolle voin kertoa miltä musta tuntuu, ja se ymmärtää, että välillä ne todisteet on sitä, että se joutuu ottamaan musta paljon kuvia. Sitten, jos ne kuvat onnistuvat, mulla on hetken aikaa hyvä itsetunto. Jossain vaiheessa se vääristynyt ajatusmaailma taas ottaa vallan, ja sitten kaivataan taas uusia todisteita.

 Näiden kuvien ottopäivänä oli hyvä olo itsestäni, koska olin saanut koottua vaatekaapistani tosi ihanan kerrostetun asun. Kaikki musta ja noitamainen ja liehuva on aina niin itsetuntoa nostattavaa.

Mulla oli mielialasormus, sellainen ysäri väriä vaihtava rihkamasormus, joka näytti ihan kristallipallolta. En muista, mitä mikäkin väri oli tarkoittavinaan, mutta mun sormus oli koko päivän sininen.

 Kestäisivätpä nämä vaaleanpunaiset hetket pidempään. Haluaisin, että mun koti olisi mustaa ja vaaleanpunaista ja valkoista, kalloja ja luita ja tummaa metallia. Tai keittiö olisi vaaleanpunainen pastellikeittiö, olohuone olisi sellainen noitaluola. Kauhea sisustusvimma, mutta mistä sitä rahat repisi sisustamiseen, kun on kaikkia muitakin rahareikiä. Aion ainakin maalata mun sellaiset kauheat vaalean puun väriset lipastot mustaksi jos ei muuta, saa nähdä mitä niille käy kun en osaa huonekalumaalauksesta edes perusteita.

Translation:

Cherry trees are blossoming. Pink trees are so rare, I wish they would last longer. 

I've been having very dysmorphic thoughts towards my body, because of my depression. I've been avoiding photographing myself because I feel so monstrous. 

The day we took these photos with Nico I felt good about myself because of the outfit. Very witchy, very layered and of course very black. I also had a mood ring that was blue all the time. I don't remember what the colour should be representing. 

Black clothes and pink magic

 En tiedä mitään auroista tai sen sellaisista, mutta uskon oman voimavärini olevan vaaleanpunainen. Tarkemmin ilmaistuna, vaaleanpunainen valo. Saan valtavasti voimia tuijottaessani esimerkiksi vaaleanpunaista lamppua. Olen hyvin tarkka vaaleanpunaisen sävyistä, mikä tahansa vaaleanpunainen ei kelpaa voiman ammentamiseen.

Neonvaaleanpunaisesta saan retroiluvoimaa. Sitä löytää 80-luvulta, loisteputkista, post-it-lapuista ja Barbien aerobic-vaatteista. Jos se vivahtaa liikaa fuksiaan, menetän kiinnostuksen. Pystyn pelkän vaaleanpunaisen värin avulla kuljettamaan mieleni vuoteen 1984, käy se teille järkeen tai ei. En ollut silloin vielä syntynytkään, mutta saan niksautettua mieleni silti jollain tavalla sinne. En osaa selittää sen tarkemmin.

Pastellivaaleanpunaisesta saan keijuvoimaa. Sitä löytää hattarasta, tyllihameista, Hubba Bubbasta, vaahtokarkeista ja kukista. Siihen on helppo yhdistää glitteriä ja kimalletta.

Vaaleanpunaisesta valosta saan mielenvoimaa. Sitä on välillä melko vaikea löytää, mutta joissain mainostauluissa saattaa olla se vaaleanpunainen hehku.

Ulkonäön perusteella en ole kovin vaaleanpunainen ihminen, mutta voisin uskoa että jos pääni halkaisisi, tursuaisi sieltä ulos vaaleanpunaisia lonkeroita, kasaripiirrettyjä ja lentäviä lautasia glitterin ja vaaleanpunaisten valonsäteiden saattelemana.

Translation:

I don't know much about auras and energies and stuff, but I firmly believe that my personal energy color is pink. I gain strenght from looking at pink things and especially pink light. But I'm very picky about the shades of pink, if it's too fuchsia I lose interest.

Neon pink gives me retro strenght. You can find it in 80's, fluorescent tubes, barbie aerobic clothes, and post-its. Just by looking at neon pink things can make my brains travel to the year 1984. I cannot explain it since I wasn't even alive back then. It's just a thing that happens.

Pastel pink gives me fairy strenght. You can find it in tutus, marshmallows, cotton candy, bubble gum and some flowers. It's easy to add glitter to this color. 

Pink light gives me mind strenght. It can be found on various lit billboard signs.

I don't think I look as pink as I feel, but I bet that if you would crack my head open, it would burst pink tentacles, 80's cartoon characters, flying saucers accompanied with glitter and pink rays of light.

That Little Black Dress

Jotkut sanovat "LBD":n kuuluvan jokanaisen vaatekaappiin. Itse en ole niin kova "sinun on pakko omistaa tämä asia"-meiningin kannattaja, mutta kyllä pikkumusta on sellainen, jonka olemassaolosta olen ihan iloinen. Sen voi yhdistää niin moneen asuun ja asusteeseen. Omani löysin New Yorkerista, ja siinä on edessä ihana kurkistusaukko, ja se paljastaa myös selkää takaosan pikku ikkunasta. 

Oon näissä kuvissa taas vakavana porottavan auringon takia. Voi että, miten tuimia kuvia silloin tuleekaan, kun aurinko paistaa silmiin! Joudun pinnistelemään ihan huolella, etten näyttäisi kaikissa kuvissa ihan murhanhimoiselta, kun mulla on aika valoherkät silmät. 

 Loppuun vielä loukkaantunut Nadia, kun ei otettu sitä mukaan kuvauksiin. "En olis halunnutkaan", Nadia sanoo tässä kuvassa. Nadia on niin kurttuinen, en kestä ♥

 

Translation:

Some say, that the LBD belongs to every woman's wardrobe. I'm usually not a fan of "you-should-absolutely-own-this", but I agree, it's good to have a little black dress. It's so easy to combine things with it. I found mine from New Yorker, it has a peek-a-boob front and also an open back. 

I had to struggle to not look like a bloodthirsty murderer in these pictures, because of the sun shining in my face all the time. I end up making angry faces to the sun because my eyes are sensitive to light.

And finally here's Nadia, who's a bit hurt because we didn't take her with us to the photoshoot. She's so wrinkly ♥ Just look at her!

Vuodenaikojen vaikutus kiinnostuksenkohteisiin

Jokaisella meistä varmasti on tietyille vuodenajoille "oma juttunsa". Vuodenajat määrittelevät ainakin minun kiinnostuksenkohteeni ja olemukseni melko tarkasti. Aloin vaan tänään miettimään, miten mun mielenkiinnonkohteet menee aina niin sykleittäin.


KEVÄT

Mieliteot: Hedelmät, kuten kiivi ja satsuma; pimeän talven jäljiltä kroppa huutaa vitamiineja. Skumppa.

(c) Laura

Ulkonäkö: Joka kevät hurahdan niihin neonväreihin, kun ensimmäiset auringon säteet pilkistävät pilvien takaa ja asfaltissa näkyy kuivia kohtia. Keväisin tunnen myös hyvin usein pakottavaa tarvetta värjätä hiukseni hennalla luonnollisen punaoransseiksi.

Kiinnostuksenkohteet: Uudistuminen, kevätsiivoukset (ajatuksen tasolla:D)

Musiikkimaku: Manu Chao, Lady Gaga, The Decemberists, Dvar, Electric six
 





KESÄ

Mieliteot: Siideri, jäätelö, lime, kookos.

Ulkonäkö: Kesäisin alkaa aina kiinnostaa ne pastellivärit, varsinkin tukassa. Jostain syystä mulla myös sellainen goottisynkistely kulkee käsi kädessä kesän kanssa kaikessa ristiriitaisuudessaan. Ehkä se liittyy siihen ensimmäiseen kesääni goottina, kun murjotin auringonpaahteessa ja kuuntelin Evanescenceä ja Apulantaa. Kesäistä koivuvitsa-elovenaneitoa minusta ei saisi tekemälläkään, vaikka näen kesässä sen suomalaisromanttisen puolenkin.

(c) Joni

Kiinnostuksenkohteet: Helpostipureksittavat sarjat kuten 30rock ja Futurama, kirpputorit ja ilmaistapahtumat, puistossa istuminen, ystävien näkeminen. Uiminen, ruskettumisen välttely :D


Musiikkimaku: The Birthday Massacre, Apulanta, Evanescence, ysärihitit, Pariisin Kevät



SYKSY

 

Mieliteot: Kotimaiset omenat, omena-kaneli-jutut, muhennokset, sienet, padat, keitot, haudukkeet; Kaikki lämmin.

Ulkonäkö: Vaatteissa rikotut värit kuten luumu, munakoiso ja viininpunainen, harmaa ja musta tietysti. Syksyisin haluan usein värjätä hiukset leiskuvan punaisiksi, kilpailemaan ruskan kanssa. Neuleet ja muut lämpöiset jutut on must, ja tietty kerrospukeutuminen.

Kiinnostuksenkohteet: Kummitusjutut, Tim Burtonin leffat, Halloween, The Walking Dead, valokuvaaminen, piirtäminen. Luovuuteni on syksyllä huipussaan.

(c) Nico

Musiikkimaku: Ismo Alanko, Múm, Nick Cave & The Bad Seeds, Mariee Sioux



TALVI

(c) Nico

Mieliteot: Lämmittävän rasvakerroksen kerääminen, eli kaikenlainen turha mässäily ja mussuttelu. Suklaa, leipomukset, herkkuruuat.

Ulkonäkö: Tumma tukka ja kalpea iho. Tummat huulet (mustat, viininpunaiset, violetit, yms). Yleensä talvella tulee ostettua paljon uusia vaatteita koska veronpalautukset tulee joulukuussa :D Talvella tykkään myös valkoisista vaatteista/asusteista, koska ne sopivat lumen kanssa yhteen. En kuitenkaan melkein ikinä käytä moisia, koska mun käytössä mikään ei pysy valkoisena...

Kiinnostuksenkohteet: Joulun vältteleminen :D Skyrim, Taru Sormusten Herrasta, ynnä muut fantasiajutut. Jostain syystä esim. Skyrimin pelaaminen melkeinpä ahdistaa kaikkina muina vuodenaikoina kun talvella. Tai kaikki sellainen fantasia on vaan jotenkin niin talvijuttu, ja talvella tulee nökötettyä enemmän sisällä pelaamassa ja lukemassa kuin muina vuodenaikoina. Burleski ja pin-up tuntuu kiinnostavan myös talvisin enemmän.

Musiikkimaku: Viikate, Mind.in.a.box, Lykke Li, leffasoundtrackit (Batman, Danny Elfman, Rocky Horror Picture Show...)





Miten vuodenajat vaikuttavat sinun mielenkiinnonkohteisiisi?