Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjallisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjallisuus. Näytä kaikki tekstit

elokuuta 11, 2014

Dumpster-diving damsel


Tällä viikolla kävi samana päivänä kaksi kertaa ihan mieletön roskistuuri.
Olen dyykkaaja, myönnän sen ylpeänä. Jos ehjää tavaraa/hyvää ruokaa on roskiksessa, totta hitossa otan sen. Dyykkauksessa on tietysti hyvä olla maalaisjärki ja perusaistit mukana; Haiseeko tuote? Näyttääkö se/sen pakkaus selkeästi rikkinäiseltä? Tuntuuko se omituisen muhjuiselta? Jos ei, se on ihan hyvä. Verhoiltujen huonekalujen dyykkauksessa kannattaa ottaa huomioon, että se on saatettu heittää pois tuholaisten takia, tai siihen on voinut päätyä ruumiinnesteitä.

No, joka tapauksessa, tässäpä sen onnekkaan päivän dyykkauslöydöt. Ensin löysin työpaikan roskalavalta nätin leivostelineen. Se oli vähän vinossa, mutta se ei haittaa. Käytän sitä kaiken pikkutilpehöörin säilyttämiseen, joka muuten vain pyörii pöydillä vailla omaa paikkaa.



(Välihuomautus: Nico jäi nyt jumiin tohon ikkunaan, kun se pyydysti ampiaisen lasipurkin ja paperin väliin; se ampiainen meni ihan berserk modeen ja nyt Nico ei uskalla ottaa sitä lasia irti ikkunasta. Se ampiainen vaan pistää sitä paperia ja riehuu siellä lasissa, ja me ollaan molemmat ihan kauhusta jäykkänä.)

Toinen onnenpotku oli meidän taloyhtiön roskisten kierrätyspisteestä. Tämä oli jotenkin ihan uskomatonta, sillä olin puhunut useammallekin ihmiselle juuri parin viikon sisällä, että haluaisin lukea Stephen Kingin "Mustan Tornin". Sitä on suositeltu mulle, ja siitä on ollut puhetta, ja olin melkein tehnyt jotain asian eteen (:D olen hidas), kunnes tämä kaunokainen vain kutsui minua kierrätyspisteen hyllystä. Mystistä! Ensimmäisellä sivulla on käsin kirjoitettu puhelinnumero. Jos soitan siihen, mitä tapahtuu? Kuka vastaa? Revolverimies?



Translation:

One day I found great things from dumpsters. I do dumpster diving, I think it's nothing to be ashamed of. If it isn't broken and if it doesn't smell or feel weird, I'm happy to take it. 

I found a neat (I have no idea what it is in english) umm... Thing! And also, Stephen King's Dark Tower parts 1-3 in one book. It's kind of weird, because I have been thinking just last week, that I'd like to read The Dark Tower, because people who have a great taste, have been recommending it to me. And then it just comes to me like that. It's a mystery... Also, there's a strange phone number written on the first page. Hm!

toukokuuta 13, 2012

Sälekaihdinblues/Gloomy Sunday/Guts

Tänään olen katsellut pölyhiukkasten tanssia sälekaihdinten valokiilojen lomassa. Olen polttanut suitsukkeita, joita olen säästänyt vuodesta 2008 asti. Olen piirtänyt mustalle paperille värikynillä (terapeuttista!), kuunnellut musiikkia, jonka voisi ehkä luokitella death countryksi tai gothic americanaksi tai jotain sinne päin, ja seikkaillut mielikuvituksessani. Kunpa useamminkin olisi sunnuntai.

Näiden hurjien seikkailujen lisäksi tunsin pakottavaa tarvetta lukea pitkästä aikaa Chuck Palahniukin novellin "Guts". Tämän takia olen voinut huonosti miltei pari tuntia. Mun mielestä on upeaa, että sanan säilällä on mahdollista saada ihmiset pyörtyilemään. Kiertäessään markkinoimassa kirjaansa, Palahniuk luki ääneen tätä nimenomaista novellia ja sai hyvin useasti osan yleisöstä pyörtymään. Jotkut väittävät "Guts"in olevan pelkkää shokkihakuista mässäilyä, mutta minun mielestäni kirjallisuuden onkin tarkoitus saada ihmisissä aikaan vahvoja tunteita ja viihdyttää tavalla tai toisella. Chuck Palahniuk onnistuu novellissaan loistavasti. Ehkä jonain päivänä pystyn herättämään ihmisissä yhtä vahvoja tunteita tekstilläni. Kunhan vain tarpeeksi harjoittelen. "Guts"-novelli on siis osa "Haunted"-nimistä kirjaa, joka kannattaa ehdottomasti katsastaa.

 










Haluaisin joskus saada aikaan jotain tämän sarjakuvan tapaista:

(Multiforce, Mat Brink)

Translation:

It's been a gloomy sunday (in a good way, if it's possible). Been watching the dust float in the light coming behind the blinds, burning incense sticks from 2008, listening to death country, venturing in my imagination and drawing on a black paper with colour pencils. I wish it was sunday more often. I would like to draw something like this comic someday. (Multiforce, Mat Brink).


I also felt like reading Chuck Palahniuk's short story "Guts" again. I have been feeling a little weak since then. It's fascinating, how written word is able to make people faint. It's such a powerful story. I wish that someday, I can make people feel and react as strongly as I am feeling when I read "Guts", with my own stories. I'll just have to practice a lot. "Guts" is a part of a novel called "Haunted", and it is really worth checking out.

maaliskuuta 26, 2012

Vanha venäläinen scifi-kirja

Nyt löyty sellanen aarre kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta että oksat pois!
Harmi, etten osaa kyrillisiä aakkosia... Nyt turvaudunkin teidän apuunne! Armaat lukijat, satunnaiset vierailijat, venäjän kielen tuntijat, kertokaa pliis mikä tämän kirjan nimi on ja mitä alla olevissa kuvateksteissä sanotaan! Arvostaisin suuresti.

Ulkonäön ja venäläisyytensä vuoksi minulla tulee tästä kirjasta mieleen eräs tietty mutantteja pursuileva, ydinsodan jälkeisistä Moskovan metrotunneleista kertova kirja ;)




Voitteko haistaa nenässänne tuon vanhan kirjan ihanan, kellastuvan maakellarimaisen tuoksun? Minä voin. Haistan kyllä myös samalla äsken leipomani banaanimuffinssit.

Translation:

Check out what I found from the recycling center. For free! I can't read the cyrillic alphabet, but I would appreciate greatly if someone could translate me the book's name and the captions above.
The illustration and the fact that this book is russian, makes me think of one special book about the post-nuclear subway tunnels of Moscow, oozing with mutants... ;)
Can you smell the scent of an old book just by looking at those pages? I can. I also smell the scent of banana muffins I just made.

marraskuuta 19, 2011

Kirjahylly


 Tässä mun kirjahylly. Sieltä löytyy hyviä kirjoja ja huonoja kirjoja. Esittelen teille mun lempparit, koska olin saanut tiedon, että ainakin yksi lukija on kiinnostunut kirjamaustani :D

Thomas Harrisin Hannibal Lecter-kirjat "Punainen Lohikäärme", "Uhrilampaat" ja "Hannibal". Ihan mielettömän intensiivisiä ja hyviä kirjoja kaikki. En osaa sanoa, mikä on mielestäni paras, koska ne kaikki ovat todella hyviä.

 Nick Caven "Kun aasintamma näki herran enkelin" on yksi ehdottomista suosikeistani. Nick Caven kirjoitus on rujon runollista ja maalaisen rappioromanttista, ja tämä kirja sai minut itkemään jo ensimmäisillä sivuillaan. Erittäin ahdistava kirja, mutta myös erittäin koukuttava ja hyvä. Huomaa kyllä tämän kirjan ja Nick Cave & The Bad Seedsien musiikin yhtäläisyyde, samanlainen tunnelma.

 "Pikku Prinssi" on minulle jollain tavalla henkilökohtainen kirja, siihen liittyy paljon haikeita muistoja. Oma kappaleeni on aika huonossa kunnossa, kuten kuvasta näkyy. Teippiä ja tahroja. Joskus kirjoille vaan käy niin. Pikku Prinssi on lastenkirja, josta aikuisetkin löytävät paljon viisautta ja koskettavia asioita.

 "Zombi - Taistelijan opas" on hyödyllinen opus meille, jotka tiedämme/pelkäämme, että jonain päivänä zombit pääsevät valloilleen. Sain tämän syntymäpäivälahjaksi Jonilta.

 "Parfyymi"stä on tehty se leffakin. Itse tykkään enemmän tästä kirjasta, vaikka leffakin oli tosi hyvä. Kirjoista tehdyissä leffoissa tuppaa olemaan vain se ongelma, että leffoista joudutaan napsimaan pois hurjasti hyviä kohtauksia, ja kun on kirjan lukenut, leffan katsominen tuntuu vain tarinan hätäseltä läpijuoksulta sen jälkeen. "Parfyymi" kertoo nuorukaisesta, jolla on poikkeuksellisen tarkka hajuaisti. Tämä haluaa valmistaa maailman parhaan tuoksun, ja siihen tarvitaan vähintäänkin kyseenalaisia ainesosia ja metodeja.

 "Ronja Ryövärintytär" on myös mun lapsuuden kirjoja. Yksi lastenkirja, jonka luen tasaisin väliajoin uudestaan ja uudestaan, koska se herättää mun sisällä vain jotain tietynlaista lämpöä, ja kaipuuta metsiin. Muistan, kun äiti osti tämän minulle ollessani pieni ja kun kirjan lopussa Kalju-Pietu kuoli, ulisin ja itkin kuin riivattu. Äiti oli pahoillaan, koska oli tarkoittanut ostaa minulle "harmittoman kivan kirjan" eikä mitään tuollaista itkukinkerikirjaa. Mutta no, mä olin herkkä lapsi.

 Clive Barkerin "Abarat"-kirjasarja. Omistan itse vain viimeisimmän osan, joka julkaistiin juuri äsken, mutta tahtoisin ne edellisetkin kaksi osaa kirjahyllyyni. Odotin vuosia tuota uusinta osaa. Clive Barker on hurjan mielikuvituksellinen ja hyvä kirjoittaja. Yleensä hän kirjoittaa aika pitkälti vain kauhua, mutta Abarat on sadunomaista fantasiaa. Kirjat ovat kuvitettuja kirjailijan omilla kuvituksilla.


Bonuksena pari lempisarjakuvaani, joita en omista niteinä, vaan olen lukenut niitä ihan vaan koneelta:

 The Walking Dead, josta on tehty se TV-sarjakin. Tykkään sekä sarjiksesta että sarjasta hurjan paljon. On kivaa, kun niiden juonet eivät mene ihan samalla tavalla, niin ei tarvitse tietää juonenkäänteitä etukäteen. Rakastan The Walking Deadissa sitä, että siinä keskitytään niin paljon eloonjääneiden keskinäisiin suhteisiin, siihen, miten ihminen ja ihmisen mieli toimii täysin uudessa tilanteessa (zombiet ovat levinneet joka paikkaan ja entisestä elämästä ei ole jäljellä kuin pölyttyvät ja veriset puitteet) ja kuinka ihminen joutuu oikeastaan aloittamaan kaiken ihan alusta.




Sandman on toinen lempisarjakuvistani. Pidän siitä, kuinka hahmoilla on niiden persoonallisuutta ja ääntä hyvin kuvaavat puhekuplat. Pidän Sandmanin katkeransuloisuudesta, nerokkaasta juonesta, ja siitä kuinka toisiinsa näennäisesti liittymättömät asiat nivoutuvat yhteen lukujen ja juonijatkumoiden välillä.


 Loppuun vastahakoinen söpöilykuva, kun Nadia alkoi nuolemaan mun korvaa kesken kaiken.

Translation:

I'm presenting you my bookshelf and some of my favourite books. First, Thomas Harris's Hannibal Lecter books. I love them. They're so intense. I cannot decide which one I like the most. They're all good.


Nick Cave's "And the ass saw the angel". This is one of my most favourite books. Nick Cave's writing is rugged and raw, just like his music. The book made me cry almost immediately, on it's first pages. It's very depressing, but so good.


"Le Petit Prince" is very personal and dear to me. It's a children's book, that adults find also very wise and touching. 


Max Brooks's "Zombie Survival Guide". It's going to be useful some day. I got it as a birthday present from Joni in 2009.


"Perfume: The story of a murderer", there's a movie about this book. I like the book better. The movie seems kind of hasty compared to the book. A young man with a unique sense of smell begins to search for "the perfect scent".


"Ronja Ryövärintytär" is a book from my childhood. I read it again and again because of the warm feelings it brings to my heart. When I was a child, my mother bought this book to me. She wanted me to read "something nice", and was sorry, when in the end one of the characters died and I cried like mad.


Clive Barker's "Abarat" series. They're magnificent. Usually Barker writes horror, but Abarat's fantasy world is great and imaginative as well. I waited for the latest book for years. And now I'm waiting for the second one...


Also, Comics. The Walking Dead. I like the comic and the tv series both. Their plots differ slightly (or not so slightly), I like that. I like how The Walking Dead concentrates on people and their behaviour in groups and in the middle of a zombie apocalypse.


Sandman. It's one of my favourite comics. I like it's bittersweetness, plot, and the way some things just "click" and make sense and give you goosebumps when you read further.

marraskuuta 09, 2011

Unintentional funny faces in horror comics

Lainasin kirjastosta vanhoista kauhusarjakuvista kertovan kirjan. Siinä oli ihanan artworkin lisäksi myös tahattomia, ehkä pelottavaksi tarkoitettuja hassuja naamoja ja ilmeitä. Ne ovat naurattaneet minua:

 DERP

 Njäh häh hää!

 Tää on symppis!

 En muista enää miksi skannasin tän. Kai tää oli hauska naama.

 pelokas mies n:o 1, pelokas mies n:o 2, ovela tupakoija n:o 3

 Oletko ikinä ollut niin peloissasi että alat katsomaan kieroon?

 Onnellinen kyklooppi

 Hätäinen Kleopatra

 Ga-Ga-oh la la, want your bad romance...

 Ovatko kaikki kykloopit aina onnellisia? Tässä yksilö joka hymyää turpaanvedosta huolimatta.

 Tässä on samaan aikaan jotain karmivaa ja hulvatonta, en osaa määritellä tarkemmin.


Oli siellä sitten myös oikeasti pelottavia kuviakin. Yksi lemppareistani oli tämä:

Kokosin sarjakuvaskannauksista itselleni uuden taustakuvankin tälle blogille. Olen siihen hyvin tyytyväinen.

On yhtäkkinen lukuhurmoskausi. Tekee mieli ahmia kirjallisuutta, tutustua uusiin ja hamstrata vanhoja hyviä tuttuja kirjoja. Lukeminen



Translation:

I found a book about old horror comics from the library. Wonderful artwork, but also there were many unintentional funny faces, some maybe meant to be scary, some just... scared. I also made a new blog background from scanned comics, and I like it very much.


I've been reading like mad for a few weeks. I've got a sudden rush of book madness. Reading

syyskuuta 09, 2011

Perjantai-ilta ja Moskovan metrotunnelit

Tämän perjantain vietän uskollisen ystäväni, läppärin kera. Leffa, rucola-risottoa, tummaa suklaata, lukemista. Sellaista. Uskottelen itselleni ansainneeni kaikenmaailman herkut, sillä olin tänään työhaastattelussa, ja sain myös maanantaille toisen haastattelun. Se on kylläkin ryhmähaastattelu, jaiks. En ole mikään maailman paras tuomaan itseäni esiin ryhmässä, kun olen enemmänkin kuuntelijatyyppiä.

 
 Toinen asia, millä lellin itseäni haastattelun kunniaksi, oli "Metro 2033"-kirjan jatko-osa "Metro 2034". Voin suositella ehdottomasti noita kahta kirjaa, on kyllä rehellisesti sanottuna elämäni jännittävimpiä kirjoja. Koko ajan on tukka kauhusta pystyssä noita lukiessa.

Metro-kirjat kertovat ydinsodan jälkeisestä maailmasta, jossa ihmiskunta koostuu enää Moskovan metrotunneleissa elävistä ihmisistä, jotka ovat säilyneet vain koska tuhohetkellä sattuivat olemaan metrossa tai asemilla. Maanpäällinen maailma on täysin tuhoutunut, täynnä ennennäkemättömiä vaaroja, ja lisäksi elin- ja oleskelukelvoton radioaktiivisen säteilyn takia. Metroasemat ovat muodostuneet linnakkeiksi, liittoumiksi ja asuinpaikoiksi. Toiset asemat ovat hylättyjä, sortuneita, tai jonkin kammottavan asuttamia. Säteily on luonut täysin uusia eliöitä, organismeja ja olentoja.

Ihmiskunta joutuu kohtaamaan aivan uusia, säteilyn nopeuttaman evoluution luomia uhkia; Elämänmuotoja, jotka sopeutuvat tähän uuteen maailmaan paljon paremmin, kuin ihmiset. Pimeässä vaanivia raadonsyöjiä ja häikäilemättömiä petoja. Uusia sukupolvia syntyy; sukupolvia jotka eivät ikinä ole nähnyt sinistä taivasta eivätkä päivänvaloa, tunteneet ihollaan aurinkoa eivätkä maistaneet meille tuttuja, arkisia herkkuja. Heille taivas on metroasemien betoniset tai mosaiikkiset katot, päivänvalo elohopealamppujen kolkko hohde, ja arkiruokaa maan alla viljellyt sienet ja siat.

Kukaan ei ole turvassa tässä kirjassa. Se on yksi asia mitä hyvässä fiktiossa arvostan. Sellainen juonellisen koskemattomuuden puuttuminen.
Se, että joku ei voi kuolla ja selviää uskomattomista vaaroista vain siksi, että on pidetty hahmo tai päähenkilö, on minusta ihan tyhmää ja latistavaa. Joissain leffoissa, sarjoissa ja kirjoissa on suorastaan naurettavaa, mitä päähenkilö kestää vain, koska on päähenkilö. Ei voi varsinaisesti sanoa "se syö uskottavuutta", koska fiktiotahan tämä on, mutta välillä fiktiokin on kiva ottaa vakavasti tuollaisten juttujen kannalta. Toinen hyvä esimerkki tästä juonellisesta koskemattomuudesta on "The Walking Dead"-sarjakuvat, joista puhun ehkä jokin toinen kerta.

Rakastan tätä Metro-kirjojen etuaukeamalla olevaa karttaa, josta voi tarkastaa kirjan edetessä, missä mennään, ja minkälaisia asemia ja vaaroja on edessä (klikkaa isommaksi). Joka kerta, kun lähestytään asemaa, jonka vieressä on varoitus "psyykkinen uhka" tai "biologinen uhka", niskakarvat nousevat jo valmiiksi pystyyn. Tuo kartta saa koko sen matkan jotenkin paljon elävämmän oloiseksi.



En voi ylistää näitä kirjoja tarpeeksi. Moskovan metrotunnelit ydintuhon jälkeen, miten rappioromanttista! Hurjaa jännitystä, eloonjäämiskamppailuja ja paljon ajatuksia herättävää pohdintaa. Olen yllättynyt siitä, miten paljon ajatuksia nuo kirjat herättävät. Kun ihmiskeho ja -mieli on rääkätty äärimmilleen, kummallisia asioita alkaa kuplia mielessä. Kun olosuhteet ovat tuollaiset, onkin ihminen pelkkä eläin kyyristelemässä pimeässä, pidellen kiinni henkirievustaan halkeillen kynsin ja hampain.

Vähän vielä teaser-pätkiä niille jotka kiinnostuivat jos kiinnostuivat: