White, red & black

Ilon ja onnen päivä

Jee! Lunta! Saamme sittenkin valkean joulun. Luultavasti. Viime aikoina olen:

❅Käynyt kuvataideterapiaryhmässä

❅Käynyt kehonhallinta- ja rentoutusryhmässä

❅Kierrellyt paljon kirppiksiä

❅Saanut hermoromahduksia(monikossa, valitettavasti)

❅Tutustunut uusiin ihmisiin

❅Katsonut She-raa

❅Leiponut taatelikakkuja

❅Päättänyt alkaa etsiä uutta (vuokra-)asuntoa

❅Suunnitellut tatuoinnin hankkimista

 Löysin kirpputorilta tällaisen kauniisti laskeutuvan, karvakauluksisen mustan takin. Tykkään erityisesti noista helmoista! Lisäksi tuo "näkymätön" sateenvarjo on kirpputorilöytö, se on kätevän iso ja hauskan muovisen näköinen. Mikään ei varmaan tule korvaamaan kesällä hukkaamaani sateenkaarisateenvarjoa, mutta tämä yltää kyllä reippaasti kakkossijalle.

Olen huomannut, että usein asukokonaisuuksissani ainoa uutena ostettu asia on sukkahousut, ja kaikki muu on second handia. Niin on tässäkin tapauksessa. Jos jaksaa vain koluta kirpputoreja tarpeeksi ahkerasti, löytää vaikka mitä kivaa, oikeasti!

Kuvat otti jälleen Nico. Kiitos Nico! ♥

Translation:

Yay, it seems we might have snow for christmas! Recently I have been:

❅Attending an art therapy group

❅Attending body control&relaxation group

❅Visiting a lot of second hand shops and flea markets

❅Having nervous breakdowns (yes, plural)

❅Meeting new people

❅Watching She-Ra

❅Baking date cakes

❅Planning a tattoo

I found a lovely coat from a second hand shop. It has a fluffy collar and a prettily shaped hem. Also the see-through umbrella is from a flea market. It's really large and I like the plastic feel of it, but nothing ever compares to my lost rainbow umbrella. This one is a close second, though. 

I just realised, that usually my outfits are completely second hand except for the stockings. This is the case also in these pictures. One can find such treasures from flea markets.

Kesäloma alkoi

 Kumpulan kyläfestarit olivat täynnä värejä, kukkia, ihmisiä, hajuja, makuja, hellettä ja kojuja.

Lämpöä oli miltei 30 astetta, mikä oli kyllä jo vähän niillä rajoilla että sulaa vaan lammikoksi keskelle katua... Ilmeisesti Helsinki käytti kesäiset päivänsä noihin pariin päivään, sillä nyt tuolla taas sataa ja myrskyää ja on 7 astetta lämmintä.

No mutta katsokaapa minua puhumassa säästä! Maailman tylsimmästä aiheesta! Jotenkin nyt ei irtoa mitään henkilökohtaisempaa. Oikeassa elämässä nimittäin on tosi lannistunut ja jotenkin lattea olo. Käyn läpi jälleen ilmeisesti jokakeväiseksi muodostunutta identiteetti- ja kaikkeamuutakin kriisiä. Perfektionistin elämä on rankkaa. Jokaisen epäonnistumisen kohdalla vaan tekisi mieli luovuttaa.

 Translation:

Kumpula festivals were full of colours, flowers, people, scents and flavours, warm weather and little shops. The weather was really hot and sunny, I felt like melting into a little puddle. But now it's cold again, huh. Maybe that was the summer this year :-D

But look at me, babbling away about the weather. I'ts just that I feel like there's nothing to tell otherwise. I'm feeling blank and boring. I'm having the traditional springtime crisis again. It's hard to be a perfectionist - either you succeed at being perfect at something, or you give up. And the former never happens.

Watermelon purse

Lepuuttakaa silmiänne tässä maailman söpöimmässä herkkulaukussa!  Löysin sen kierrätyskeskuksesta. Kevään tullessa kirppari-into on löytynyt jälleen, onneksi, sillä nyt on tiedossa paljon meheviä kierrätys- ja kirpparitapahtumia. Kevään tullessa kaikki muukin tuntuu helpommalta ja hienommalta, nyt voi jo todeta, että jälleen selvittiin hengissä yksi talvi.

Tiedän, ettei tuo laukku varmastikaan oikeasti ole vintagea, mutta tykkään sen vintagemaisesta lukkosysteemistä ja sen kovapahvisesta "eväslaukkumaisuudesta". Tosin olen vielä aika vainoharhainen siitä, että mitäs jos se lukko vaan aukeaa itsestään ja laukun sisältö lervahtaa ulos lennossa :(

Nadiakin oli mukana nauttimassa kevätauringosta! The coolest doge.

Translation:

Feast your eyes on this delicious-cute purse! I found it from the recycling center. I have found again my passion of recycling and flea markets. Luckily, Helsinki is full of recycling events this time of year! I'm happy that it's spring already, now I can say that I survived yet another winter. 

I know that the bag isn't probably really vintage, but I love it's vintage-ish locking mechanism. Though it makes me kind of paranoid-nervous, I fear that the bag will open by itself and spread my stuff onto the ground! :(

Nadia was also with us, enjoying the lovely spring morning. The coolest doge.

Black No.1

 Tajusin juuri, että olen rokannut tätä mustanpuhuvaa tyyliäni yli 10 vuotta. Yli k-y-m-m-e-n-e-n vuotta! Pitsi on liehunut, ketjut kilisseet ja luut kalisseet enemmän tai vähemmän vuodesta 2003 lähtien. Musta on verhonnut vartaloni ja sydämeni kokonaan ja vaikka olen oppinut jo vuosien saatossa käyttämään muitakin värejä, se tulee olemaan aina se juttu, johon tulen turvautumaan.

Hah niille kaikille, jotka ennustivat mustiinpukeutumiseni olevan vain ohimenevä teiniangstivaihe. 

Tänään Vaasankadun kirpputoria kiertäessäni huomasin tekeväni taas sitä, että katseeni ja käteni koskettivat vain mustia vaatteita kasojen keskeltä. Silmäni etsivät ahnaasti pitsiä, sifonkia, verkkoa ja tylliä. 

Saaliini jäi pieneksi, mutta sitäkin tyydyttävämmäksi; löysin yhden löllökauluksisen neulemekon ja yhden pitsihihaisen paidan. Mustia molemmat. 

 

Musta paita: check, musta hame: check, musta laukku: check, mustat sukkahousut: check, mustat kengät: check, musta sateenvarjo aurinkoisella säällä: check.

Pimeyttä varjot aristaa

Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan

Ainoa ystävä joka luoksein aina palaa

Oi pimeyttä, kuinka 

Taas sinuun rakastuinkaan uudestaan!

Kymmenen vuotta sitten:

Herkkä ~14-vuotias goottityttö herkästi myllätyllä pihamaalla uudessa ylpeydenaiheessaan, kirpparilta ostetussa herkässä sifonkihameessa. Tekisi mieli tirauttaa kyynel aina tätä kuvaa katsoessa, kun olin niin pieni ja haavoittuvainen.

Translation:

I have dressed mainly in black for over ten years now. TEN years. It's just the best, safest, most stylish choice. I have of course learned to wear other colors as well, but black is always going to be number one. 

Today at the flea market I noticed something I always do. My eyes brush quickly over colorful items and stop only to look everything that is black. My fingers grasp only black things and hunt greedily for chiffon, lace, tulle, fishnet...

My loot was two pieces of clothing, both black.

Ten years ago I was about 14 yrs old and had had my first chiffon skirt. It was my precious. That photo of me being so tiny, just a little teenager, makes me feel touched; So young and fragile.

Sifonki+Maiharit

Tykkään hennon sifongin ja jyhkeiden goottipopojen yhdistelmästä. Maiharit kirppikseltä, ja sifonkimekko H&M:ltä.

Yksi ihan ensimmäisistä oman tyylisuuntauksen vaatteistani joskus 14-vuotiaana oli sellainen musta, pitkä sifonkihame mellunmäen kirpputorilta. Rohkeasti (salaa ujostellen) liehuin sen kanssa yläasteeni käytävillä. Sain kuulla olevani mm. saatananpalvoja, friikki ja "vitun Harry Potter" . Silloin erikoisesti pukeutuvat saivat kyllä lokaa niskaansa aika railakkaasti. En tiedä minkälainen meininki nykyään on yläasteiden käytävillä, mutta siitä olen ihan helpottunut että me "friikit" ollaan lisäännytty joka puolella ja ehkä saadaan vertaistukea ja löydetään helpommin samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voidaan nauraa tikahtuaksemme kun joku haukkuu meitä käytävällä saatananpalvojaksi koska meillä on mustaa huulipunaa.

 Minulla on vieläkin se ensimmäinen goottihameeni tallella. Se on repeillyt, kärsinyt, nuhjuuntunut ja ratkeillut, mutta en voi heittää sitä pois. Sillä on valtavasti tunnearvoa, vaikka en tule käyttämään sitä enää ikinä.

Onko teillä muilla lukijoilla jotain tärkeitä muistoja teini-iän ensimmäisistä goottivaatteista?

Haters gonna hate

Ai ja hei! Viime viikolla kävin Anvil-klubilla tanssahtelemassa ja viettämässä ystävän synttäreitä, ja joku söpö pörröpäinen tyttö tuli sanomaan tanssilattialla mulle, että se lukee mun blogia! Maailman hämmentävintä ja tosi siistiä :D

Translation:

I love the combination of sheer chiffon and heavy boots. They compliment each other somehow. And that reminds me of my very first gothic skirt that I found from a flea market when I was 14. It was a long black chiffon skirt. I wore it proudly, just to hear people call me a satan worshipper, freak and "fucking Harry Potter". Back then it was harder to be yourself or dress differently. Nowadays us freaks have increased wildly so it's easier to find soulmates with whom you can just laugh to all the haters. 

I still have my long chiffon skirt somewhere. I don't use it anymore, it's all torn and dirty and shabby, but it's very dear to me. I don't think I'll ever throw it away. It's a precious memory. Do any of you, my readers, have any stories about your first gothic clothes?

Kiveä ja graffitia

 Jonin kanssa lähdettiin eräänä päivänä hummailemaan kameran kanssa Kumpulan siirtolapuutarhan lähiseuduille. Siirtolapuutarha oli surkeasti sulkenut ovensa, joten lähdimme ryömimään entisen junatunnelin luo. Siellä oli selvästi narkkarit pitänyt majaa, pelkäsin melkolailla saavani käytetyn piikin jalkapohjaan. Mutta mitäpä sitä ei tekisi saadakseen ihkuja poseerauskuvia itsestään ja ystävistään.

 Sateenkaarikallopaita ja ihana sydänlaukku ovat itseasiassa molemmat kirppislöytöjä samalta Kallion puistokirppikseltä viime vuodelta. Nuo puistokirppikset ovat kyllä ihan mahtavia. Hyvät apajat.

 Joni oli itse tuunannut tuon nahkaliivin. Se loi hienon kontrastin pehmoisen villapaidan kanssa. En uskalla julkaista siitä enempää kuvia, kun en konsultoinut tarpeeksi mistä se tykkää ja mistä ei, mutta eiköhän se julkaise blogissaan itsekin joskus näitä. Vink Joni, vink!

 Sama paita kahden perättäisen merkinnän kuvissa. SUPER_NOLOO

Junatunnelireissun jälkeen poikettiin graffitien peittämän mystisen oven luona. Olen kuullut, että sen takana odottavat loputtomalta tuntuvat käytävät, jotka ulottuvat miltei koko Helsingin alle. Tuuletusaukoista kuului heikkoa huminaa ja hiekantuoksuista ilmaa. Intissä kuulemma ovat marssineet tuonne, kertoi eräs hippiytynyt spollekaverini.

Mulla on joku fiksaatio pyöränrenkaisiin.

Translation:

One evening we went on an adventure with Joni. Kumpula Allotment garden had closed it's doors so we had to find an alternative. We walked to the old train tunnel, which looked like it had been very much used by some junkies. I was afraid I'd step on a needle.

We also visited these mystery graffiti doors. They say, that behind these doors there's a long underground passage that reaches under whole Helsinki city. 

Joni had pimped that vest himself. I think it made a great contrast with the soft pullover he had under it. I have some great shots of Joni but I haven't consulted him enough so I don't know if he likes them, so I won't publish them yet.

Possun monet kasvot

Kirppikseltä ostetun posliininuken mukana tuli hullunkurisia varusteita, jotka sattuivat juuri sopimaan Nadian pikkuiseen päähän :D Lopputulokset olivat vähintäänkin hellyyttäviä ♥

Posliininukesta tulee vielä jotain hienoa, en ole vielä keksinyt sille lopullista käyttöä. Se myytiin palasina laatikossa, ei siis sirpaleina vaan sellaisina käsi-jalka-pää-keskivartalo-kokoaitse-palasina. Siltä tosin puuttuu yksi käsi, kirpparikojunpitäjä pääsi ukottamaan. No, jotain hienoa siitä tulee silti. Olen jo työstänyt sitä hieman, mutta kerron siitä lisää vasta myöhemmin.

Translation:

I bought a porcelain doll from the flea market, and it had some accessories that fit Nadia perfectly ♥ She looks so adorable :D


I'm gonna make something great out of the doll, I just haven't figured out yet, what.

Katukirppis

 Me mentiin sitten kuitenkin Nadian kanssa kirppistelemään. Nadia oli kyllä sellainen vetonaula, moni pysähtyi sitä moikkaamaan ja kehumaan ja juttelemaan. Mun oma myyntitykki ♥! Moni kehui Nadian hupparia, jossa on pääkallokuvio. Nadia on tosi söpö kovis se päällä.


Melkein kaikki vaatteet meni! Loput kippasin ilmaiskierrätyspisteeseen. Tuli hyvä mieli. Sen lisäksi, että sain kaappeihin tilaa, rikastuin varmaan noin kolmella kympillä. Vähän joutui värjöttelemään, mutta onneksi oli vaatetta päällä.


Nico toimi ammattimaisena koiranlämmittäjänä. Nadia viihtyi tuolla lämpimässä villatakin sisällä, paitsi silloin kun ohitse kulki toisia koiria, jota pitikin sitten kytätä täristen ja puhisten. 

 Otsahiukseni ovat vihdoinkin juuri ja juuri niin pitkät, että ne saa laitettua kivasti, vähän niinkuin punotulle kierrokselle, ja korvan taakse pinneillä. Ne eivät kuitenkaan mene vielä ilman apuvoimia korvan taakse silleen siististi. Tämä on juuri se ärsyttävin vaihe otsatukan poiskasvattamisessa; se vaihe kun sitä ei voi käyttää enää otsatukkana, mutta se ei mene mitenkään säällisesti korvan taaksekaan, eikä sen voi antaa roikkua vapaana, koska se näyttää ihan naamaa pitkin valuvilta nuudeleilta.

Minä en sitten tällä kertaa kierrätystapahtumasta löytänyt sen kummempaa, kuin nämä yhdet kengät. Mutta ehkä sitä ei tarvitsekaan aina tulla kirppikseltä kassit vääränään, vaan kerrankin rahapussi pulskana

Translation:

We went to this nearby recycling event with Nico and Nadia today. Nadia was a huge success, many people stopped by to say hello to her and admire her rad skull-and-crossbones-coat. I managed to sell almost all of my stuff (3 huge bags)! It was kinda chilly, but the money I made and the happy people and the fact that I got rid of all that stuff made it worth the sitting around and freezing our asses.


Nico was being our professional dog-warmer. Nadia liked to curl up inside his sweater and stay there, except when there were other dogs around, she started to shudder like crazy and breathe heavily. I think that has something to do with the fact that she's in heat at the moment.


I have figured out a neat way to do my front hair. It's in the middle of the growing process and it's so annoying because it's not short enough to be a fringe and it's not long enough to be combed behind ears.