I don't wanna grow up

Luette juuri 26-vuotiaan Meerin blogia. Mulla on tänään syntymäpäivä.

26 ikävuodesta huolimatta en suostu kasvamaan "aikuiseksi". En halua lakata riemastumasta lapsenomaisesti asioista, tutkimasta paikkoja, kysymästä "miksi?", syömästä karkkia, katsomasta piirrettyjä tai innostumasta videopeleistä. Suostun syömään/juomaan aikuisten asioita, kuten suolakurkkuja, vuohenjuustoa, punasipulia, kahvia ja tummaa suklaata, mutta johonkin se raja on vedettävä. 

 

Kesä on kaikkein otollisinta aikaa lapsuuden muistojen verestämiselle. Lapsena kesälomat tuntuivat ikuisuuksilta, oli aikaa leikkiä ja seikkailla. Aina löytyi jostain muutama kolikko, jolla ostaa halvin jäätelö kaupasta, asfaltti tuoksui eikä ollut mihinkään kiire. 

Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin ihan iloinen, etten ole enää lapsi, koska nyt saan päättää itse omista asioistani. Aikuisuushan olisi maailman parasta aikaa olla lapsi, mutta niin moni murtuu aikuisuuden ryhmänpaineen alla ja kadottaa kosketuksen siihen sisäiseen lapseensa. 

Mun ensimmäinen tatuointi on vahvasti sidoksissa mun lapsuuteen. (hyvästi markkina-arvo jne hör hör) Pelasin pienenä ihan hulluna Crash Bandicoot-pelejä. Piirsin Crashista sarjakuvaa ja fanitaidetta, leikin Crashia ja pelasin tietty aina, kun vain sain mahdollisuuden. Se oli ensimmäinen kosketukseni videopeleihin (ja sille tielle jäin:).Olen miettinyt pitkään, mikä tatuointi olisi sellaisesta aiheesta, mihin en kyllästy kahdessa vuodessa/minkä aihetta en tule pitämään nolona tai vanhentuneena. Voisi kuvitella, että jos pikkupennusta asti on fanittanut jotain peliä, siitä on valtavasti rakkaita muistoja ja sen voisi pelata vaikka silmät kiinni lopusta alkuun, siihen ei ihan heti ihollakaan kyllästy. Olen ihan iloinen, että olin miettinyt näinkin kauan ensimmäisen tatuoinnin ottoa. Muuten mulla olisi ihan kamalia "nuoruudentatuointeja", joihin olisin jo hermostunut aikaa sitten. (En tarkoita että nuoruudentatuoinnit olisivat kaikilla kamalia, tarkoitan vain että oma makuni on muuttunut vuosien saatossa radikaalisti)

Nythän tatuointi ei kuvasta pelkästään jotain peliä, vaan on jälleen yksi ankkuri lapsuuteeni ja lapsenomaiseen intoon, jota olen oppinut pitämään suuressa arvossa. Halusin siitä värikkään ja kirkkaan. Toivotaan, että se pysyy sellaisena monta monta vuotta. Siinä on Aku Aku-naamio, jonka tarkoitus on auttaa ja suojella pelaajaa, NITRO- ja TNT-laatikot, wumpahedelmiä, ja vaaleanpunainen kristalli.

Olen myös fiilistellyt limaa aivan järkyttävän paljon. Muistatteko ne lapsuuden limalelut? Ne oli niiiiiiin hienoja. Niissä on vain sitä jotain. Olen yrittänyt metsästää reseptiä, jolla voisi valmistaa itse sellaista lelulimaa. Tähän mennessä tulokset ovat olleet köyhät (limayritykseni muistutti mansikkajugurttia), mutta tämä on yksi harvoista ongelmanratkaisutilanteista, joissa nautin "yrityksen ja erehdyksen kautta voittoon"-lähestymistavasta. Toinen sellainen on maailman paras saippuakuplaresepti, joka on vielä työn alla.

 Translation:

I'm 26 years old. But I don't want to do adult stuff.

I've been doing childhood stuff instead; blowing bubbles, exploring, eating candy, watching cartoons. It's kind of neat to be an adult kid. I tried to make slime, but it failed... I will get the recipe right, some day!

There was a fish... In the percolator! Sorry.

 Eräänä kauniina syysaamuna heräsin ajatukseen: "Mun on pakko ottaa Twin Peaks-tunnelmakuvia!"
Tekstasin ideani Oonalle, ja jo samana päivänä istuttiin donitsien ja kahvin äärellä Oonan ihastuttavassa kodissa. Ja sitten me otettiin Twin Peaks-tunnelmakuvia.

En voi sanoin kuvailla, minkälaista lohtua Twin Peaks on tuonut syksyyni. Varmasti jokainen teistä tietää sen tunteen, kun löytää jonkun sarjan, johon vaan rakastuu ja joka vie huolet pois. En edes osaa päättää lempparihahmoani, mutta jos pitäisi muutama valita niin (tässä kohtaa kirjoitin useita nimiä ja pyyhin pois, kirjoitin toisia nimiä ja pyyhin taas pois) en osaa :D. Okei. Yksi. Apulaissheriffi Andy.

Mielestämme onnistuttiin vangitsemaan Twin Peaksin tunnelma aika hyvin näihin kuviin.
Kuka on sinun lempihahmosi sarjasta?:)

Oonan blogin löydät täältä: Telluurinen Teehetki

Ps. täytyy vielä lisätä; Lidlin täytetyt donitsit ovat parhaita donitseja mitä oon kaupasta saanut, ja vielä halpoja. Niiden sisällä on hilloa tai kastiketta. HILLOA TAI KASTIKETTA! Elin tähän päivään mennessä siinä luulossa, että kaupoista saa vaan vähän kuivahtaneita "meh"-donitseja. Lidl yllätti! \o/

Translation:

One fine autumn morning I woke to a thought: "I must take Twin Peaks-photos!" 
I texted my idea to Oona, and a few hours later we were sitting in Oonas lovely apartment, with doughnuts and coffee. 

I can't even begin to explain how happy Twin Peaks has made me this autumn. Well, you all probably know the feeling of finding a TV serie, that just washes all your troubles away when you watch it. It's hard to pick a favourite character, but after a long thinking I'd choose deputy Andy. He's adorable. 

Oonas blog: Telluurinen teehetki

Ps. Lidl has the best doughnuts, and they're cheap! They are filled with jam or vanilla! I always thought that all the grocery shop doughnuts are kind of "meh." But these... these were damn fine doughnuts. 

"They're coming to get you, Barbara..." Vintage horror T-shirts

They won't stay dead!

George A. Romeron "Night of the Living Dead" vuodelta 1968 on yksi lempi-zombieleffoistani.  Nautin kauhuleffani mieluiten hieman höpsähtäneinä, "ei-oikeasti-pelottavina", övereinä pläjäyksinä. Vanhat kauhuleffat usein lankeavat tähän kategoriaan. 80-luvun tekoverta ja lateksisia erikoistehosteita pursuavat kauhuleffat ovat jotenkin erityisen lähellä sydäntäni, kun niistä tulee sellainen mielikuvituksellinen, utelias, menneisyyden huumainen olo. Vanhassa kauhussa on vaan sellaista tietynlaista kökköä tunnelmaa, jota on vain mahdotonta toteuttaa enää nykyään. 

Vincent Pricen hyytävät selostukset ja nauru, Cristopher Leen tuuheat vampyyrikulmakarvat, Boris Karloffin valtava otsa, sumukoneet ja kummituslinna-kulissit... VHS-kuvan- ja äänenlaatu, kohina, surina, päälleliimatut kirkaisut... Voih! Tässähän ihan pakahtuu!

They're coming to get you, Barbara!

En tiedä, miksi olen niin viehättynyt sellaiseen vintage-kauhujulistekuvitukseen, mutta ne kutkuttavat mielikuvitustani juuri oikealla tavalla. Jostain syystä niistä tulee mieleen lapsuus, ja se tunne kun kaikki fiktio tuntui miljoona kertaa ihmeellisemmältä. Kun ei tiennyt asioita, kaikki tuntui mahdolliselta, ja siksi niin jännältä. Aikuisiällä kyynisyys alkoi hiipiä aivoihin, mutta välillä on mielestäni vain hyvä unohtaa se kyynisyys ja katsella vanhoja kauhuleffoja loistavin "lapsensilmin".

UFO sightings in Helsinki!

"EVIL MARTIANS FROM MARS!"

Vanhoissa kauhuleffajulisteissa on sekin hauskaa, että ikinä mikään leffa ei loppujen lopuksi ole sen julisteen veroinen. Julisteessa mässäillään, shokeerataan ja oikein herkutellaan kaikella sillä hurjuudella, ja annetaan ymmärtää että koko leffa olisi samanlaista hurjastelua. Harvoin kuitenkaan mikään leffa oikeasti vaikuttaa yhtä paljon, kuin julisteensa. En tiedä, onko allaolevan paidan leffaa oikeasti olemassa, mutta jos on, se ei varmastikaan ole niin mässy, kun mitä luvataan. :D

"Sex-crazed SLUG BEASTS from Saturn; SCENES SO SHOCKING YOU WILL SCREAM UNTIL YOU'RE SICK!!!"

Tässä kuvassa ohjaan telepaattisesti marsilaisten pömpeliantenni-TUHOAJArobottien armeijaa kohti VALKOISTA TALOA koska haluan... $$$ MILJOONA DOLLARIA!!! $$$
SUSPENSE! THRILLS! CHILLS!


Tässä mun ilme, kun katson ihania kökkökauhuja, kuten Plan 9 from outer spacea, Lost Boysiä, Evil Deadia, Kärpästä, Planet Terroria, Pientä Kauhukauppaa, Re-Animatoria, Mars Attacksia...

Sitten on tietysti vielä ne oikeasti pelottavat kauhuleffat. Mutta ne ovat asia erikseen, eikä niitä sovi sekottaa tähän merkintään. Ne ovat tarina jollekin toiselle kerralle...

Translation:

Romero's "Night of the Living Dead" is one of my favourite zombie movies. I really enjoy old horror flicks, often more sympathetic than scary, filled with kooky effects and weird plots. Old horror flicks just have the feeling, that lacks from all the new movies. It's all about gooey fake blood and latex, stop-motion effects, Vincent Price's chilling laughter, Cristopher Lee's magnificent eyebrows, Boris Karloff's gigantic forehead... Fog machines, cardboard haunted castle sets, slightly distorted VHS quality... Ah! It fills me with glee!

I find myself very attracted to vintage horror posters. They always seem to promise so much, but the movies never are as extravagant as the posters. For example, this "Killer slugs"-T-shirt: "Sex-crazed SLUG BEASTS from Saturn; SCENES SO SHOCKING YOU WILL SCREAM UNTIL YOU'RE SICK!!!" "Horror!!! Terror!!! Slugs!!! Girls!!!" Aaw... I love it :) 

I make this Michael Jackson popcorn face when I'm watching some of my fave B-horror flicks; Plan 9 from outer space, Lost Boys, Evil Dead, The Fly, Planet Terror, Little shop of Horrors, Re-Animator, Mars attacks... 

And of course there are the real scary ones. The "Good horror movies". But they are a story for some other time...

Ja Sisar Surumieli sanoi: Tulkoon Syksy

 Okei, okei. Tiedän, ettei elokuu ole vielä syksyä. Kesä jatkuu kyllä vielä ainakin kuukauden. Elokuu, syyskuu ja lokakuun alku ovat minun lempivuodenaikaani, sellaista loppukesän ja syksyn vaihdetta.

Kesän näivettämä inspiraatio alkaa nostelemaan päätään ensimmäisten kirpeiden syksyn tuoksujen myötä ja auringossa nahistuneet aivot alkavat toimia jälleen. Lämpimiä päiviä riittää vielä, mutta tappohelteistä ollaan jo päästy eroon. Pikkuhiljaa ruska alkaa valtaamaan maisemaa, ja pian syksyn riisuttua puunrungot alkaakin jo Halloweeniin valmistautuminen!

Syksyllä on ihania syyssateita, värejä, tuoksuja ja tunnelmia. Syksyllä on hyvä valokuvata, piirtää, kirjoittaa, kuunnella musiikkia ja askarrella. Ehkä saan nyt syksyn alkaessa itseäni taas niskasta kiinni kaikilla noilla aloilla.

Syksyllä voi synkistellä. Syksyllä on myös parhaat säät juuri parhaalle vaatetukselle; kerrospukeutuminen, villatakit, pitkät kaulaliinat, pitkät saappaat... Kaiken lisäksi syksyllä kauppojen vaatteet tulvivat ihania värejä; viininpunaista, munakoisoa, luumua, mustaa, harmaata. Syystakeissa on vakosamettia ja korkeita kauluksia, joihin hautautua. 

 Syksy on monelle uuden alku, mutta myös samalla esimerkiksi sana "marras" viittaa kuolemaan. En voi olla ajattelematta, että syksyssä on jonkinlaista uudestisyntymisen taikaa. Kuolemaa ja elämää.

 Syksyllä tehdään parhaat ruuat; padat, muhennokset, sienikeitot, omenapiirakat. Omakotitalojen pihoissa tuoksuvat kirpeät oman maan omenat ja sieniä puskee jokapuolelta. Kotona on hyvä kuunnella sateen ropinaa höyryävän sienikeiton äärellä villasukat jalassa.

 Syksyllä kaikki vaan on niin kaunista.

Perfume soaked memories

Hajuaisti toimii siten, että nenäämme kulkeutuu erilaisia hajumolekyylejä; Nenämme sisäpinnalla on miljoonia reseptoreita eli vastaanottajia, joihin molekyylit kulkeutuvat. Hajun välittyminen aivoihin vaatii oikeanlaisen reseptorin ja molekyylin kohtaamisen. Tykkään ajatella tätä vähän kuin palapelinä, täytyy sovittaa vaikkapa banaaninmuotoinen pala (molekyyli) banaaninmuotoiseen reikään (reseptori), että loksahtaa. Kun on loksahtanut, viesti tästä hajusta kulkee aivojen hajukeskukseen. Ja tällä tavalla pystymme haistamaan jopa 1000 perushajua ja yli 10 000 hajuyhdistelmää.

Oletko ikinä miettinyt, miksi tuoksut ovat niin vahvasti sidoksissa muistoihin, että yksikin lehahdus vuosien takaista tuoksua saattaa tuoda täysin elävästi mieleen menneet ajat? En ole varmastikaan ainoa, jolle tuoksut ovat hyvin tärkeitä ja sidoksissa tiettyihin elämäni aikakausiin.

Se johtuu siitä, että hajusignaalit kulkevat suoraan hajukeskukseen, kun muiden aistien viestit kulkevat monimutkaisempaa reittiä aivokuorelle. Aivojen hajukeskus on yhteydessä limbiseen järjestelmään, joka on tärkeä alue tunteiden ja muistojen syntymisen ja säätelyn kannalta.

Tässä on muutamia minun muistojani:

 Dolce&Gabbana: Light blue. Hieman sitruksinen, melko vahvan hedelmäinen hajuvesi. Sain tämän joskus vuonna 2004. Minun muistoni vievät kesäsateiseen Martinlaaksoon vuonna 2005, rappioromanttiseen suudelmaan sillan alla. Tämän lisäksi tuoksui märkä asfaltti, ja betoni.

Escada Magnetism. Ensimmäinen "oikea" hajuveteni. Karamellisen marjaisa tuoksu vei sydämeni Stockmannilla vuonna 2004. Oli talvi, ja elämässäni tapahtui hurjia muutoksia. Tämä tuoksu on minulle sellainen feenikslintumainen, tuntuu että elämäni alkoi niinä aikoina, ja tämä tuoksu sinetöi sen ajan essenssin ikuisesti mieleeni. Mieleeni tulvii sekä hyviä että huonoja muistoja haistellessani tuota pulloa. Viimeinen vuosi yläasteella ja pitsiset goottihameet.

LA RIVE: Love Dance. Vuosi 2008, kevät. Ostan pullon Virosta, ja ensimmäiset muistot jota liitän siihen on se, kun mun kamera pöllitään samalla reissulla. Tuoksu on hedelmäisen makea ja hieman kirpeä. Nyt sitä haistellessani minulle tulee mieleen vuoden 2008 kevät- ja kesäillat, kun aurinko siivilöityy puiden välistä ja valo on kultaista. Juhlia ja ihmisiä ja kovaa musiikkia. Tämä on sellainen vauhdikkaan nostalginen, kesäillan nousuhumalainen tuoksu.

 H&M:n Exotic breeze. Sitä on enää kovin vähän jäljellä :'( Johtunee siitä, että se vaatii valtavasti suihkuttelua ja pysyy iholla vain hetken. Muistan tuoksuneeni tältä kun olin Pariisissa. Metrotunneleissa, klubilla, kävelyllä Pariisin lähiöissä. Tässä tuoksuu kesä ja kookos ja sitrukset. Lisäksi mieleeni tulee pilvinen päivä Pariisissa, kun istun keittiössä ja kuuntelen selittämätöntä hälytyssireenien ääntä. Kokolattiamatto, ja hysteeriset öiset naurukohtaukset siinä matolla silloisen poikaystäväni kanssa.

Seppälän "Body Fantasies"-sarja.
 1. 2007, ensimmäinen erokriisi, pinkki irokeesi, finntroll, kevään muuttuminen kesäksi ja Korkeavuorenkatu. Tämä hajuvesi tuoksuu pina coladalta.

2. Kevät 2011, oranssiksi hennattu tukka, Lauran kanssa skumppaa pihalla vaikka ei ole edes vielä lämmin. Tämä hajuvesi tuoksuu huuhteluaineelta.

3. 2006. Kuolleet intiaanit, vaaleansiniset oksettavat seinät paikassa jossa asuin väliaikaisesti, pahin teiniriehumisvaihe. Vapaudenkaipuu ja ahdistavat ajatukset. Tämä hajuvesi tuoksuu supermakealta hattaralta.

4. 2009, Ansku, Pusula, juhannusyö, muusa. Tämä hajuvesi tuoksuu sokerilta ja omenoilta.

Escada Absolutely me. Hankin tämän suunnilleen samoihin aikoihin kun ihastuin ja aloin seurustelemaan Nicon kanssa. Mulle tää tuoksu tuleekin aina olemaan se tuoksu joka saa mut muistelemaan meidän ensisuudelmaa, alkujännitystä, suhteen hykerryttäviä ensiaskelia ja perhosia vatsanpohjassa. Tämä tuoksu on sellainen alkukeväisen helmikuinen ja puuteriluminen. Tämä tuoksu saa minut onnelliseksi. Siinä tuoksuu vadelma ja joku, jota nenäni ei osaa kääntää sanoiksi. Joku mausteinen.

H&M:n "I know love". Tämä pirteän makea hajuvesi tuo mieleeni viime kesän, erityisesti Nicon kanssa viettämäni ajan. Sen, kun pyöräiltiin juhannuksena pikkukosken rannalle. Kukat, metsä, soratien rapina pyörän alla, rakkaus, suudelmat, kuuma kallio. Ja se tunne kun jo sillä hetkellä tiesi että "tämä hetki tulee olemaan hyvä muisto".


Minkälaisia muistoja teidän lempihajuvetenne laukaisee?

Translation:

What kind of memories does your favourite perfume trigger?