Sateenkaarikeittiö

Minulla, kuten varmasti muillakin CD-aikakauden aikana kasvaneella henkilöllä, on ollut vaikeuksia keksiä, mitä ihmettä sitä tekisi vanhoille CD-levyille. Jotkut sitä tahtoo säästää ihan tunnearvosyistä, mutta itselleni oli ainakin kertynyt ihan kauheat määrät turhia levyjä, joita ei tekisi mieli edes säästää.

Paras idea pitkään aikaan oli  tehdä ylijäämälevyistä unisiepparimainen taideteos keittiön ikkunaa koristamaan. Siinä on helmiä, höyheniä ja yhteenkiinnitettyjä CD-levyjä (jotta voisi ihailla vain sitä ihanaa levyn pohjaa, sitä mikä välkehtii kaikissa sateenkaaren väreissä ♥)
 

 Tätä teosta tehdessä en edes tajunnut, mitä ihanuuksia se tulee heijastamaan aurinkoisella säällä keittiöni seinille! Keittiöni on ollut nyt pari viikkoa ihana sateenkaaridisco, jossa värit ja valopallot lipuvat pitkin seiniä CD-levyjen pyöriessä ilmavirrassa.

Dyykkasin myös jälleen kierrätyspisteestämme maailman mauttomimman taulun, joka kuitenkin on jotenkin niin mua, että oksat pois. Se pääsi heti keittiön seinää koristamaan. Räjähtävä vaaleanpunainen cocktaillasi, johon osuu salama ja sieltä putoaa kirsikka? Joka kerta kun katson sitä, se täyttää mut hillittömällä huvituksella, mutta myös tykkään siitä tosi paljon vailla ironian häivääkään. Jotenkin toi kasarimainen airbrush-tyyli vaan viehättää, ja tietty vaaleanpunaisuus. En tajua miten meidän kierrätyspisteestä löytyykin aina niin älyhienoja juttuja.

Translation:

I decided to put my old CD:s to good use and made a dreamcatcher-like piece of art out of them! It's now hanging from my kitchen window. I didn't even realize that it would cast the prettiest rainbows and reflections on my kitchen walls. But it does. My kitchen is full of rainbows now.

Kun muut sanoo "päivän saalis", ne tarkoittaa ostoksia...

 ...Mä taas puhun romulavan antimista.

Mulla kävi tänään ihan satumainen lykky. Välillä musta tuntuu, että mun elämä on kuin googlen hakujen mukaan generoituvat mainokset sivupalkeissa.

Tiedättekö, tarkoitan sitä että puhut vaikka facebook-chatissa kaverisi kanssa kuinka pitäisi ostaa uudet rintsikat, ja yhtäkkiä joka sivupalkissa on alusvaatemainoksia. Tai haet googlesta hakusanalla "Bruce Willis" ja seuraavana päivänä FB-feedissäsi näkyy ennätysmäärä actionleffa-sivustojen päivityksiä.

Nimittäin viime aikoina mulle on käynyt tosi omituisia onnenpotkuja just, kun oon esimerkiksi ajatellut haluavani jotain, tai vähän aktiivisemmin tykkäillyt jostain asiasta. Viimeisin esimerkki oli tätä ennen se Musta Torni-kirja kierrätyspisteessä just kun olin ajatellut hankkia sen, ja sitä ennen kasa mannekiineja roskislavalla.

Tänään satuin paikalle, kun meidän taloyhtiön yksi asunto tyhjennettiin. En ikinä tavannut siinä asuvaa kaveria, mutta roskalavalla penkoessani hänen jäämistöään, tunsin jonkinlaista lojaalia toveruuden tunnetta, pelkkien tavaroiden perusteella. Yllättävän paljon ihmisestä pystyy päättelemään hänen tavaroistansa.

Pistää miettimään, minkälaisen kuvan ihmiset saisivat minusta, jos minun koko omaisuuteni heiteltäisiin roskalavalle. Olen fiilistellyt koko päivän myös sitä, miten uskomaton onnenpotku oli, että osuin juuri oikeilla minuuteilla paikalle, sillä parhaat aarteet olisivat hautautuneet tylsän näköisten tavaroiden alle ihan minuuttien sisällä. Ja miten hienoa, että paikalle osuin juuri minä, joka arvostan tällaisia löytöjä enemmän kuin moni muu.

Puhuin tuosta google-jutusta siksi, että olen siis viime aikoina popitellut ihan hulluna kaikenlaista retro-italohommelia, kuten italialaista kulttikauhuleffoja ja niiden soundtrackeja. Kuinkas sattuikaan, jätelava pursusi italokauhua, B-kauhua, scifiä, kulttiklassikoita, hämäräperäisiä leffoja, valonarkoja leffoja.(KÖHcannibalholocaustKÖH)

Puhtoista porsliinia ja suolenpätkiä.

Italokauhussa, a.k.a "giallo"ssa minua eniten viehättää estetiikka, erityisesti julisteiden ja filminkansien kuvitus. Kauhuleffat itsessään alkavat liian suurissa määrissä maistua puulta, SPOILER ALERT ne ovat nimittäin usein oikeasti paskoja, mutta en ikinä kyllästy julisteiden taiteen ihailuun. Useimmiten ne ovat parempia kuin itse filmi. Niitä voin ihailla dyykkaamastani "Bizarre Sinema!"-kirjassa tai Horror encyclopediassa. Mielenkiintoista luettavaa lienee myös sarjamurhaajien A-Z.

Vinyylilevyinä löytyi muutamia helmiä, mm. uuh italokauhusoundtrackeja. Voi että kun en ehtinyt käydä kaikkia levyjä läpi, olen varma että sieltä olisi löytynyt jotain kunnon keräilyharvinaisuuksiakin.

Ja kuka muu olis osannut arvostaa enemmän vanhakauhuleffapaitoja, kuin allekirjoittanut? Olen myös juuri aloittanut kuvaamaan filmille, ja löysin filmirullia. Vaikea vain sanoa, onko niihin jo kuvattu. Jonkun materiaalin perusteella, jota roskalavalla näkyi, vähän epäilyttäisi kehittää nuo filmit, kun ei sitä tiedä minkälaista pervoilua niiltä sitten paljastuisi. Oi, filmikuvauksen jännitysmomentit!

 Ihmeellisiä alien-figuureja 90-luvulta, vielä paketissaan! Sormet syyhyää, kun ihan oikeasti haluaisin ottaa ne vain ulos paketista ja leikkiä niillä, ihan oikeasti leikkiä niillä :D Mutta avaamattomalla paketilla on jälleenmyyntiarvoa jos niistä raaskin luopua.

 Viimeisimpänä lavalta raahasin vinyylisoittimen. Tavaranlappaajamiehet sanoivat "Nyt tuu pois tai tulee kylmää kyytiä:D" ja hinasivat lavan pois, kun jäin vinyylisoitin sylissäni haikailemaan lavalle jääneiden vahvistimen ja kaiuttimien perään :(

Tää toimii! Pitää vaan metsästää nyt jostain ne äänentoistot.

Luulen, että jos on juuri viime aikoina ajatellut tykkäävänsä jostain, siihen viittaaviin asioihin kiinnittää helpommin huomiota. Täten ehkä saattaa tuntua siltä, että joskus käy melkein yliluonnollisia asioita koska "justhan mä viimeks eilen ajattelin tätä, ei tää voi olla sattumaa".

Dyykkaajan ahneus on muuten ihan hullu asia. Mä dyykkasin tänään ihan mielettömiä juttuja ja olin ihan hullun onnekas, mutta silti oon ajatellut tänään useampaan otteeseen "hitsi kun en saanut niitä äänentoistolaitteita".

Mutta mä olen ihan superkiitollinen. Mulla on ollut tosi rankkaa viime aikoina, Nadia on just ollut leikkauksessa koska sillä oli pari kasvainta (todennäköisesti hyvälaatuisia), rahahuolia ja muuta ikävää. Tää saalis todellakin piristi ja sai iloiseksi.

(edit: heh, kuulosti ihan kuin Nadialla olisi ollut rahahuolia. Ei sillä ole, se on niin onnekas kun ei tarvitse ajatella raha-asioita, emäntä piffaa.)

Tässä Nadia tyhmän kaulurinsa kanssa. Se on surkeista surkein koira just nyt.

Translation:

You know the feeling, when you talk or think about something, and in the near future it just appears to your life? I have that sometimes, it's delightful. For example the last time was when I was thinking of reading The Dark Tower series, and found the first three books from the recycling room just a week later.

Today I hit the jackpot. Someone's apartment was emptied into a tidal tank. All their belongings. I never met the guy, but going through someone's belongings gives this strange feeling of fellowship. Like I knew them just by going through the stuff. And judging by the stuff, I think I would have liked them. I was so lucky to be there, it was only matter of minutes and I would not have seen the best stuff because it was soon covered with dull stuff.

I have been crazy about old italo stuff lately, like italo horror "giallo", b-movies, italo soundtracks, cannibal movies, weird shit cult movies. Well how about that, the tank was filled with that stuff. Also vinyls, collectibles, retro horror T-shirts, film rolls, and a perfectly working turntable. It was a shame that the tidal tank guys took the tank away before I was able to rescue the amplifier and the speakers. :(

I'm feeling so grateful. All this stuff is so awesome. I haven't been well at all lately, Nadia's had a surgery, money's tight, and other shitty stuff. This really made my day and I felt happy and fortunate.

Dumpster-diving damsel

Tällä viikolla kävi samana päivänä kaksi kertaa ihan mieletön roskistuuri.
Olen dyykkaaja, myönnän sen ylpeänä. Jos ehjää tavaraa/hyvää ruokaa on roskiksessa, totta hitossa otan sen. Dyykkauksessa on tietysti hyvä olla maalaisjärki ja perusaistit mukana; Haiseeko tuote? Näyttääkö se/sen pakkaus selkeästi rikkinäiseltä? Tuntuuko se omituisen muhjuiselta? Jos ei, se on ihan hyvä. Verhoiltujen huonekalujen dyykkauksessa kannattaa ottaa huomioon, että se on saatettu heittää pois tuholaisten takia, tai siihen on voinut päätyä ruumiinnesteitä.

No, joka tapauksessa, tässäpä sen onnekkaan päivän dyykkauslöydöt. Ensin löysin työpaikan roskalavalta nätin leivostelineen. Se oli vähän vinossa, mutta se ei haittaa. Käytän sitä kaiken pikkutilpehöörin säilyttämiseen, joka muuten vain pyörii pöydillä vailla omaa paikkaa.

(Välihuomautus: Nico jäi nyt jumiin tohon ikkunaan, kun se pyydysti ampiaisen lasipurkin ja paperin väliin; se ampiainen meni ihan berserk modeen ja nyt Nico ei uskalla ottaa sitä lasia irti ikkunasta. Se ampiainen vaan pistää sitä paperia ja riehuu siellä lasissa, ja me ollaan molemmat ihan kauhusta jäykkänä.)

Toinen onnenpotku oli meidän taloyhtiön roskisten kierrätyspisteestä. Tämä oli jotenkin ihan uskomatonta, sillä olin puhunut useammallekin ihmiselle juuri parin viikon sisällä, että haluaisin lukea Stephen Kingin "Mustan Tornin". Sitä on suositeltu mulle, ja siitä on ollut puhetta, ja olin melkein tehnyt jotain asian eteen (:D olen hidas), kunnes tämä kaunokainen vain kutsui minua kierrätyspisteen hyllystä. Mystistä! Ensimmäisellä sivulla on käsin kirjoitettu puhelinnumero. Jos soitan siihen, mitä tapahtuu? Kuka vastaa? Revolverimies?

Translation:

One day I found great things from dumpsters. I do dumpster diving, I think it's nothing to be ashamed of. If it isn't broken and if it doesn't smell or feel weird, I'm happy to take it. 

I found a neat (I have no idea what it is in english) umm... Thing! And also, Stephen King's Dark Tower parts 1-3 in one book. It's kind of weird, because I have been thinking just last week, that I'd like to read The Dark Tower, because people who have a great taste, have been recommending it to me. And then it just comes to me like that. It's a mystery... Also, there's a strange phone number written on the first page. Hm!

Kaksi kotikoloa & ruokajuttuja

 Pikkuhiljaa ovat syksyllä dyykatut mallinuken osaset löytäneet paikkansa. Halloweenin specimen-purnukat tulivat myöskin jäädäkseen; näyttää kivalta, kun ne valaisee pöytälampulla takaa, aivan kuin ne hohtaisivat itsekseen. Yksi purkeista sisälsi puolikkaan juurisellerin, sillä se näytti ihan joltain todella kummalliselta maan otukselta lonkeroineen ja juurineen. Onnettomuudekseni unohdin Halloweenjuhlien jälkeen autuaasti, että se ei varmaan säily kovinkaan pitkään, ja huomasin vasta pari päivää sitten siivoillessani sen miltei kävelevän ulos purnukastaan. Haju oli sanoinkuvaamaton.

Siivoukseni yhteydessä kehittelin myös keittiön seinälle vähän piristystä. Olin heittämässä vanhoja CD-levyjä pois (lähinnä poltettuja yksilöitä - tietyt levyt jäivät vielä hyllyyn tunnearvonsa takia), kun keksin koristaa niillä keittiön oven nätiksi :)

tällainen siitä tuli!

 Rakastan vain niin paljon sitä, miten levyt hohtavat sateenkaaren väreissä.


Sitten toinen kotini, johon olen paennut huomattavan usein todellisuutta viime aikoina. Pelaan Minecraftia survival modella, tai oikeastaan pelataan sitä Nicon kanssa yhdessä lähiverkossa(?) niin että ollaan samassa pelissä. Kyllä, istutaan vierekkäin omilla koneillamme miltei selin toisiimme ja pelataan samaa peliä. :D Nico on tehnyt meidän pihaan jonkun ihme junaradan, mä en ymmärrä niistä raiteista mitään.

1.kerros; makuuhuone, tie kaivokseen, ruokavarasto.

2. kerros; kirjasto, enchant-huone

3. kerros; näköalaparveke, musiikinkuunteluhuone :D

Minä ja mun heppa! Ja kauhistuttava enderman taustalla.

Yleiskuvaa kaikesta. Kanala, lehmäaitaus, talo, piha. Sitä ympäröi vallihauta ettei vihulaiset pääse sinne riehumaan.

 Tajusinpa muuten, että en ole muistanut kertoa ollenkaan mun lihattomasta lokakuusta ja sen seurauksista. Se meni mulla ihan hyvin; söin pari kertaa lohta, mutta en langennut kertaakaan ns. lihan iloihin. Lokakuun loputtua liha palasi kyllä ruokavaliooni, mutta huomattavasti vähemmässä määrin. Olen vähentänyt lihankulutustani reilusti puoleen. Lihattoman lokakuun aikana löysin paljon hyviä vaihtoehtoja lihalle, ja sellainen "liha on osa ateriaa, muuten jää nälkä"-mentaliteetti on lentänyt roskakoriin ja syvälle. Yksi parhaimmista lihan syrjäyttäjistä on sieniproteiini Quorn. Sienteninhoajille jo etukäteen vastaus; ei se maistu sieneltä laisinkaan. Niitä saa paloina, rouheena, fileinä ja pihveinä. Ne on saatu maistumaan tosi hyvältä, ja olen oikeasti sitä mieltä, että niillä saattaisi jopa jokunen vanha kunnon lihansyöjä mennä lankaan.

Yhtenä päivänä vähän aikaa sitten kävin ostamassa itämaista ruokaa Tiger Mama-ravintolasta, ja juttelin tilauksen yhteydessä tarjoilijalle. Olin tilannut tofua ja paistettuja nuudeleita, ja tarjoilija kysyi:

 "So, are you a vegetarian?"
Ja minä vastasin:
"Nah, I just... like tofu."

Ja todellisuus alkoi repeilemään; maa järisi, tähdet putoilivat taivaalta, taivas muuttui punertavaksi... Kuulin kuinka valtavat nahkasiivet läpsyivät yllämme, kun lehmät nousivat lentoon ja samalla kuulin altani, kuinka helvetti narskui jäätyessään. Olen aika varma, että tekin tunsitte kuinka todellisuus narisi liitoksistaan. Lehdissä sitä väitettiin Eino-myrskyksi, mutta nytpä tiedätte totuuden. Se johtui siitä, kun sekasyöjä tilasi tofua ravintolassa.

(Varsinkin ruoholahden Tiger Mamasta saa tosi hyvää tofua.;)

Valoa kansalle

Ensimmäinen mallinukke sai jo elämälleen uuden tarkoituksen. Siitä tuli kirkas lamppu piristämään datailunurkkaustani. Siihen ei vaadittu paljoa; yksinkertainen lampunjalka/kanta/mikälie kierrätyskeskuksesta, ja pieni, kirkas energiansäästölamppu; sellainen kiemuran muotoinen. Nuken pohjassa oli valmiiksi reikä. Siitä vain sujautettiin lamppu sisään ja tadaa, pöytälamppu on syntynyt.

Pähein pöytälamppu ikinä. Näyttää ihan joltain kummitukselta joka on tupsahtanut pöydästä läpi.

 

Liquid Bluen suitsukkeet ovat lemppareitani. Niitä vaan ei tuppaa saamaan enää mistään. Ostin ensimmäiseni, "crypt of souls"in vuonna 2008; olen siitä lähtien pihdannut niitä, koska ne on parhaita suitsukkeita ikinä. Olen yrittänyt metsästää niitä ympäri nettiä, välillä olen löytänytkin ja tilannut, mutta jostain syystä aina tilaus on epäonnistunut ja minulle on ilmoitettu "joo ei meillä olekaan tätä". Miksiköhän niistä sitten on ilmoitukset esillä? :( Huijausta.

Translation:

One of the mannequins I saved from the dumpster got his first assignment as a table lamp. Doesn't he look nice, like a ghost that has floated halfway through the table.

I love Liquid Blue's incense sticks. My favourite is "Crypt of souls". It's a shame that they're so hard to find; i bought my pack in 2008 and have been using them _very_ sparingly. A few times I have found packs of "crypt of souls" in ebay and such webshops, only to get a message AFTER my order that "sorry we don't have them in stock". Why do they sell it, then? :(

Idioottimaista kipeyden uhmaamista

Mitä kaikkea Nico mun eteen tekeekään. Voin vaan kuvitella miltä tuntuu tulla kotiin, kun on edellisenä päivänä siivonnut ja sitten näkee pöydille vaan mun luovuudenpuuskassa levittämät purkit, irtopäät, purnukat ja ihme jauhosotkut. Mutta tänpäiväinen kyllä varmaan ylitti kaiken.

Mä lähdin kipeyttäni uhmaten (flunssassa :C) kierrätyskeskukseen etsimään lasipurkkeja. No, kuten kohta tulette lukemaan, löysin sieltä paljon muutakin.

Ensinnäkin lähdin kierrätyskeskuksesta kantamuksenani oma laukku, joka luisui koko ajan olkapäältä, ja paperikassi, ääriään myöten täynnä kaikkea ihanaa. Ulkona oli märkä tihutussää, ja pelkäsin pohjan koko ajan pettävän kun paperipussi vettyi uhkaavasti. Lisäksi paperikassissa oli kammottava, ihoon pureutuva karhea narukahva. Sitten kuljin kierrätyskeskuksen vieressä olevan roskispaikan ohi, nähdäkseni roskapöntön takaa pilkottavan... "voiko se olla... ON SE"

Kelataan aikaa 10 minuuttia eteenpäin. Paikka: Meerin residenssi. Nico istuu koneellansa tekemässä koulutehtäviä, joihin on deadline tänään. Puhelin soi. Nico vastaa, puhelimesta kuuluu käheä ääni joka öhisee jotakuinkin näin: "Öhhhhhhh. Huhhhh. MOIHHH. Huhhhhhh. Tota voisitkohh HUHHH tulla OHHH auttamaan hnggghhh. Tota. Mä löysinHHHHaivittumäpyörryn Hhhhhhh Nico mä tarviin sun hhhhh kantoapua hhhhhhgnhghhh MÄ LÖYSIN YHEN VITUN SIISTIN JUTUN HHHHHH"

...Ja sitten Nico juoksi mua vastaan puoleenväliin, ja auttoi mua raahaamaan kotiin krääsäntäyteisen paperikassini, kaksi mallinuken ruhoa ja kasan mallinuken käsivarsia.

En saanut edes selkeää kuvaa otettua käsien täristessä ponnistuksesta niin kovasti.

Mä en vaan osaa levätä vaikka olisin kipeä ja näin se kostautuu. Musta tuntuu että multa meni kädet kuolioon tai jotain, ja päässä humisee ja kirjoittaminen on vaikeaa kun kädet vispaa niin, tuntuu että vois vaan kuolla onnellisena mutta väsyneenä just nyt. :D

 

Translation:

 

Nico is the Best. He helped me carry home these mannequin parts I found by dumpsterdiving accidentally. (I walked past some dumpsters and saw FEET peeking out. After a mini heart attack I went to look and found a pile of mannequin parts.) It was a nuisance to get these guys home, but Nico helped me even though he had school things to do! He's so precious.

 

I thought for real that I was going to pass out, because I'm sick and it's not a good idea to drag a heavy pile of torsos and body parts while it's raining sideways and wind is howling like a mad wolf.

Öinen dyykkausseikkailu

Mitä yhteistä on näillä allaolevilla asioilla: Kuvaputkitelevisio, DVD-soitin, mattopiiska ja lasivitriinikaappi?

Voin kertoa. Ne on kaikki dyykattuja.

Lasivitriini on jo vanhempi löytö, ihan meidän roskiskatoksesta.

Kaiken muun löysin eilen yöllä, kun koiraa ulkoiluttaessani huomasin pihamme romulavan. Siellä oli kattava valikoima televisioita, ja muuta krääsää. En voinut koiran kanssa penkoa lavaa, ja huomasin parkkipaikalla parkkeeratussa autossa miehen, joka istui, tuijotti eteenpäin ja kuunteli suomalaisia ikivihreitä tangokappaleita niin että ulos asti raikui. Alkoi hävettää, ja luikin koiran kanssa kotiin. Kotona varustauduin mittanauhalla, lenkkareilla ja kangaskassilla ja jätin koiran narskuttamaan luuta. Lavalle palatessani tangokappaleita popittanut synkeä mies oli poistunut. Raahasin ylipainavan television kotiin ja aiheutin suhteettoman paljon meteliä rapussa telkkarin kanssa. Palasin jälleen lavalle. Voi mitä aarteita siellä olikaan! Jätin lavalle kauniin, halkeilleen vintage-pelastusrenkaan, koska mulla ei ole vain paikkaa mihin sen laittaisin. Sinne jäi myös avaamaton jättipakkaus aikuisten vaippoja :D Olisi ollut myös VCR-soitin, mutta mulla alkaa scart-paikat loppua kesken telkkarista. Eikä kyllä niitä VHS:iäkään ole tallella.

Tekisi kauheasti mieli käydä penkomassa vähän lisää lavaa, mutta siellä on jotkut talkoot ja ihmisiä pyörii siinä kuin kärpäsiä. No jaa. Ehkä meen silti.

Translation:

What's the connection between this television, DVD player, carpet whip (?) and drawer? I'll tell you, they're all found from trash. There's a recycling container in our yard and I found all this when I was walking my dog. (except the drawer, it's found much earlier). The TV was very heavy and I think I woke my whole neighbourhood up while dragging it to my place. I found also a beautiful vintage life belt and a VCR player but left them there. I also saw a package of adult diapers (unused) :D Nice. Do I have to mention, that I left them there, also...?


I think I'll go and search for some more treasures.


This was a very difficult post to translate. I'm not sure of all the words, I got a little help from google translate.