Beautiful curiosities

 Minulla on keräilyharrastus. Keräilen pieniä, kauniita asioita, jotka jostain syystä miellyttävät silmääni tai muistuttavat minua jostakin. Ne voivat olla maasta löydettyjä, kaupasta ostettuja, ystäviltä tai kumppaneilta saatuja, palasia jostain, tai itse tehtyjä.

Kuolleen miehen kuppi, marmorikuulia, ruusukvartsi, lasia.

Näille kauniille asioille olen varannut ison, pyöreän puulautasen, jolle ne voi laittaa esille. Järjestelen ja sommittelen niitä, tunnustelen ja tutkin ja ihailen. On uskomattoman rentouttavaa tutkiskella itse keräämäänsä aarrekokoelmaa. Varsinkin, kun sinne on eksynyt niin paljon kiiltäviä asioita... Kraa, kraa!

Marmorikuulien palloon tuli reikä, kun pyyhin siitä pölyjä.

 Tämä harrastus on syntynyt miltei itsestään, kun olen alkanut keräämään asioita ulkoa enemmän. Olen pienestä asti ollut sellainen haalija ja keräilijä, sitten jossain vaiheessa omilleen muuttaessa piti opetella turhan krääsän hankkimisesta eroon, koska yksiössä tila ei riittänyt. Keräily kuitenkin selvästi rauhoittaa ja ilahduttaa minua, joten miksen keräilisi tällaisia pieniä, koskettavia muistoja elämän varrelta.

Ametisti, silmä, mausteita koeputkissa.

Vaan ei siinä vielä kaikki. Jos lautasen päällinen alkaa käydä tylsäksi, voi jotain aina ottaa ja vaihdella pinkistä aarrerasiasta, jonne olen kerännyt lisää pikkuruisia aarteita sieltä täältä.

Savisydän, zombikäsi, Y-keppi.

Salainen runokäärö, DELETE-nappi, pala heijastinta.

D20-noppa, letti irtileikattua hiusta, sheriffintähti.

Translation:

I have a collecting hobby. I collect all things pretty and eye-catching, or things that remind me of something or someone. Some of them are store brought, some found on the ground. Some of them are from friends or loved ones, some of them are pieces of something or made by me. 

I display these little treasures on a large wooden plate. I like to just sit and admire them, examine them, arrange them in little compositions and feel their textures. It's so wonderfully relaxing to just admire and arrange pretty shiny stuff! Caw, caw! 

This hobby kind of developed itself in time. I have always been bit of a hoarder, and I've had to learn not to do that when I moved into a studio apartment. Collecting things still soothes me and makes me happy, so I thought why not make collecting stuff my little hobby. 

I also have a shiny pink treasure box with more little things and trinkets inside, in case the current display on the plate gets boring...

Miksi asuntoni on täynnä glitteriä

 En mä tiedä mitä tapahtuu,

joku sotkee tätä asuntoa, epäilen että

se on Meeri jokaglitterpurkinläträsilimaanjaottivalokuvia

Mun asunto on nyt täynnä glitteriä, tuota askartelutarvikkeiden napalmia. Onni onnettomuudessa, että satun rakastamaan glitteriä. En kyllä ymmärrä, miten sain levitettyä sitä joka puolelle kämppää, vaikka puuhastelin suvereenisti keittiön nurkassa!

Pitkään olen suunnitellut, että sekoittaisin glitteriä vaaleanpunaiseen limaan ja valokuvaisin kivoja limakuvia. Aina olen miettinyt, että teen sen "sitten kun on hyvä aika", eikä sitä tuntunut ikinä mukamas olevan. Eräänä päivänä vain päätin, että nyt on parempi aika kuin ikinä, ja niinhän se oli. Itselläni on pahana tapana säästää kivoja asioita ylipitkään jotain mystistä "oikeaa hetkeä" varten. Tästä panttaamisesta seuraa välillä ikäviä yllätyksiä, esim. elintarvikkeet pilaantuvat, kosmetiikka kuivuu tai ideat unohtuu.

Joten jos luet tätä, ja tunnistat itsesi - säästät jotain pientä kivaa jääräpäisesti, harkitse toki siitä nauttimista vaikka heti tänään!

Translation:

My apartment is somehow showered with glitter, that napalm of crafting supplies. Fortunately I love glitter! I don't know how it managed to spread everywhere inside the house, when I was playing nicely on the kitchen floor. 

I have had plans to mix glitter and slime and photograph the results for, like, forever. I'm always thinking something along the lines of "when it's the right time", and it never seemed to be. One day I just decided that now's as good time as any, and went for it. I have a bad habit of postponing good stuff for some mysterious "right occasion". Sometimes it results in sad disappointments - food goes bad, cosmetics dry up in their boxes and cool ideas are forgotten.

So, if you're reading this and are stubbornly saving something nice, do consider enjoying it today!

Lush's Hellstone

Olen löytänyt uuden nimikkotuoksun. Kun haistoin sitä Lushissa, ensireaktioni saattoi olla järkyttynyt irvistys ja epäuskoinen "häh?"-henkäisy. Tipautin sitä kuitenkin "läpällä" ranteelleni.

Kotiin päästyäni en voinut lakata nuuskimasta rannettani, sillä haju oli tasaantunut mitä ihanimmaksi
tuoksuksi, joka herätti hyvin vahvoja mielikuvia synkästä metsästä, palavasta puusta, väreilevästä ilmasta, ikivanhoista kivistä, multaisista käsistä.

 Tuoksu on nimeltään "Hellstone". Lushin sivuilla kuvaillaan sitä näin:

"This megalithic rock was used as a burial mound 4000 years ago. As written in 1803, lore has it that the Devil flung this stone. Thick and fiery, this scent is inspired by unearthed tree roots and freshly turned earth."

Olen nyt tuoksunut Hellstonelta muutaman viikon ajan. Hellstone herättää minussa hyvin alkukantaisia voimia ja tunteita; se tuoksuu loppukesän pysähtyneiltä hetkiltä, ilmassa roikkuvilta surumielisiltä säkeiltä. Puiden läpi siivilöityvältä valolta, savulta ja metsän turpeelta. Se tuoksuu maalta, kiviltä, mullalta, juurilta. Se tuoksuu hehkuvalta hiillokselta ja tervaiselta sillalta. Se tuoksuu hylätyltä kummitusjunalta ja narisevilta ovilta.

Se elää iholla eikä tuoksu ikinä täysin samalta. En vain saa tarpeekseni tästä tuoksusta. Pelkään muuttuvani sellaiseksi parfyymimummoksi, joka oikein ui hajuvedessään. Tämä on totisesti voimakas hajuvesi, sellainen, jonka käyttäminen vaatii rohkeutta. Tuoksu on herättänyt vahvoja mielipiteitä, monet samoilla linjoilla kuin minä itsekin: Ensivaikutelma (pullossa) inhottava, jälkivaikutelma (iholla) ihana. Rakastan sitä, miten sen erikoisuus jakaa mielipiteitä laidasta laitaan. Muutama otos "Hellstone"-hajuvesiarvosteluista ympäri nettiä:

"The smell of earth, roots and oldest oak tree in the deepest woods, moss and dry rot leaves. Smells almost occult, like the melted candle wax, edged dagger and a drop of blood. Like a deep mud, fog and rain drops that penetrate through the tall trees. Like silence."

"Words cannot describe how much I despised this as I sniffed it. I even had to sniff it twice, because I couldn't imagine how anything could smell like this. I imagine this is what a burnt corpse smells like. The scent was so strong, and so corpse-bonfire-y. (---) Satan in a bottle."
 
"(---)it kind of reminds me of campfire hair if that makes sense."

"It is a strong scent and it has to be used with a strong-willed person otherwise it will just smell too powerful for your personality. In the bottle it smells very incensey. When you put it on skin, it smells like fire and blood. It reminds me of a bonfire or burning embers."

Hellstonen keskeisimpiä tuoksuja ovat jojobaöljy, kumina, mehiläisvaha ja vetiver. Pullokin on ihastuttava pipettipullo. (Rakastan pipettejä!) Ironista kyllä, Lushin "Breath of God" ja "Hellstone" yhdistettynä luovat mitä harmonisimman, herkullisen tuoksun. Jumalan ja Paholaisen yhteistyötä?

Tästä tuli todellakin lempituoksuni, rynnin äkkipikaa ostamaan sen, ja petyin, kun sain samalla kuulla, että sen valmistaminen lopetetaan. :( Onneksi tuo pullo on todella riittoisa.

Teetä ja sympatiaa

En ole ikinä ennen hirveästi välittänyt teestä. Kokemukseni olivat aika suppeat; tuli välillä maistettua jotain kaapissa lojunutta nahistunutta halpaa pussiteetä ja todettua, ettei se ole ollenkaan mun juttu. Mennessäni kahvilaan töihin, tuntui että hyvänä työntekijänä pitäisi varmaan laajentaa mukavuusaluettaan teihin ("tee"n taivutusmuodot ovat aina omituisia :D) kun niitä kerran tarjoilen. Lisäksi olen aina ihannoinut teen "tunnelmaa", höyryävää kupposta esim. sateisena päivänä kirjan ääressä. Pehmeä laskuni alkoi erilaisilla infuusioilla, jotka eivät ole teitä laisinkaan, rakastuin myymäämme "forest blend"-marjahaudukkeeseen, jossa oli mm. metsämarjoja ja kukkia. Siitä siirryin varovasti valkoiseen teehen, mutta musta ja vihreä tee olivat vieläkin jyrkkä no-no.

Eräänä päivänä kävin söpöäkin söpömmässä teekaupassa Ouncessa (fredrikinkatu 55, jos jotakuta kiinnostaa) ja ostin ensimmäisen vihreän teeni. Sen piti tietenkin olla kookoksinen, sillä alan muuttumaan pikkuhiljaa crazy coconut ladyksi. Kaikki, minkä voi saada kookoksisena, tulee hankkia kookoksisena. Päädyin siis Aarresaari-sekoitukseen, jossa oli vihreää teetä, kookosta ja mystisiä sinisiä kukkia.

Ounce oli todella positiivinen yllätys, ihana, tunnelmallinen putiikki, jonka hyllyt tursusivat mielikuvitusta kutkuttavasti nimettyjä lasisia teepurkkeja, myyjä kirjoitti pusseihin musteella nimet, ja kertoi kaikista teistä tosi asiantuntevasti. Hyllyillä notkui monia kummallisia teelajeja, joista tällainen maallikko ei ole kuullutkaan. Olisin mielelläni nuuskinut kaikkia lajeja ja kysellyt hirmuisesti, mutta juuri sillä hetkellä kun kävimme, taisi olla vähän ruuhkaisampi aika enkä kehdannut pidätellä myyjää kovinkaan kauaa.

Samalla shoppailukerralla ostin myös "punnitse&säästä":stä sokeroituja hibiscuksen kukkia, kookospaloja ja kookos-mustaa teetä. Kaikki ne sopivat teehetkeen täydellisesti. Hibiscuksen kukat ostin puhtaasti vain niiden omituisen ulkonäön takia. Herkullisia olivat.

Juhannusta edeltävänä yönä koin piristävän insomniakohtauksen, valvoen niin myöhään, että oli jo aikaista. Aamuyön sarastustunteina lähdin ulos kuvaamaan aamukastetta, ja se kannatti; tällaisia asioita toivoin tekeväni kesälomallani enemmän. No, kerraksi jäi, mutta se kerta oli kyllä palkitseva. Oli satanut koko yön, mutta aurinko valaisi kasteen ensimmäisillä säteillään:

Sateenkaariseittiä

Aamukaste ruoholla

Pikku nuput

Toukat

 Kuvaushetkellä en huomannut, mutta koneelta katsellessani tajusin kuvanneeni kahden (ja puolen?) toukan herkkää hetkeä. Syleilyä seitin suojissa, turvassa lankojen takana muun maailman katseilta... PAITSI MEERIN. Dun dun duuun!

Toivottavasti tämä merkintä ei ollut kovin tylsä, vaikka olikin aika pitkä eikä sisältänyt muuta kuin luontokuvia ja teehöpinää. Joskus minulta toivottiin tekstipainotteisempia merkintöjä, joten täältä pesi. Mikä on sinun suhtautumisesti teehen? Mikä on lempiteesi, entä inhokkisi? Oletko käynyt Ouncessa? Jos olet, minkälaista teetä ostit?

 Translation:

I have never liked tea much. That is, until I tasted Ounce's lovely teas. Before tasting them I always thought that tea was supposed to taste like the bad teas I had tasted before. Well that's not the case! My journey towards tea drinking started with berry infusions; the coffeehouse I work in had a tasty "forest blend" infusion I loved. 

Last week I visited Ounce, a tea shop that had the atmosphere of an old, maybe victorian shop, with dark wood shelves stuffed with glass jars that had lovely and imagination-tickling names like "Alice in wonderland", "Lolita" or "Treasure Island". I ended up buying the last-mentioned Treasure Island green tea, because it had coconut and some blue flower petals. I have surrounded myself with coconut things; If you can get something with coconut flavour/scent, that's what you have to buy. 

The shop, as I mentioned, was lovely; I had to restrain myself from smelling all the teas and asking all the questions, because line started to form behind me... A shame, the shopkeeper seemed really nice and helpful and seemed to know... like, everything about tea :D

I also tried sugared hibiscus flowers from "Punnitse&Säästä", they were strange-looking but delicious.

In Finland, it's midsummer, so the nights are very short and light. One night, around sunrise, I went outside and photographed the amazing morning dew. I also accidentally photographed two silkworms' precious moment inside the rainbow-colored web. They thought they were invisible from the outside world... Then I came and ruined everything.

"Korea kuin kukon häntä" eli cocktailjuhlat!

 Mun uudenvuodenaatto oli todella hauska. Oli pieni joukko kavereita ja tuttuja kylässä, ja opeteltiin yhdessä väsäämään erilaisia yleisimpiä cocktaileja! Kaikki sai testailla shakerin käyttöä ja erilaisia reseptejä.

Mulla on tällainen perus kolmiosainen shakeri. Se oli ihan kätsy, paitsi välillä vähän ärsyttävä.

 

 Tarjoiluihin kuului piccolopizzoja ja soijapullia cocktailtikuissa.

I ♥♥♥ Lush

 Yritän parhaani mukaan vältellä himoshoppailua, heräteostoksia, "haluun ostaa jotain ihan mitä vaan"-tyylistä kaupoissa pyörimistä ja turhakkeita, mutta yksi kauppa on ja pysyy, jonka tuotteet voisin suorastaan SYÖDÄ suoraan hyllyistä. Ja se kauppa on Lush. Menen hyvin paljon aistieni ohjaamana, ja kaikki tuoksuva ja herkullisen näköinen vie sydämeni hyvin helposti. Lähdin tänäänkin Lushista kassit notkuen, kantaen mukanani sitä Lushille niin ominaista tuoksujen kakofoniaa. :D

♥ BIG-merisuolashampoo ♥ KARMA KREAM-kosteusvoide ♥ OCEAN SALT-kuorintavoide ♥

Pidän Lushista, koska niiden tuotteita ei testata eläimillä, ne tehdään käsityönä, niihin on valittu hyviä luomuraaka-ainemateriaaleja, ja niihin käytetään mahdollisimman vähän turhia säilöntäaineita ja pakkausmateriaalia. Lisäksi kaupassa on aina ystävällistä palvelua. Suuri osa tuotteista on vegaanisia, mutta osassa on esim. hunajaa, lanoliinia tai kananmunaa, eli ne ovat sitten (lakto-ovo)vegetaarisia.

BIG-merisuolashampoo oli minulle uusi juttu, mutta olin ihan myyty jo ensinuuskaisusta; lisäksi se lupaili minulle tuuheaa merisuolantuivertamaa tukkaa. Heti kotiin pesulle! Pesun jälkeen hiukset suorastaan narisivat merellisesti, mikä oli hieman pelottavaa, mutta kuivuessaan jäivät ihanan pehmeiksi, tuuheiksi ja hyväntuoksuisiksi, mikä aiheutti akuuttia pakonomaista tukan pöyhimistä, näin ikkään!

Nadia on ottanut esimerkillisen asenteen talvea kohtaan. Pitää olla tarkkana kun romahtaa sängylle, sillä saattaa hyvinkin olla, että peittojen uumeniin on tehnyt pieni otus pesänsä:

Translation:

Usually I tend not to "shop 'til I drop", but there's this one exceptional shop that makes me go crazy wild: It's LUSH. Their handmade products smell like a piece of heaven, and I fancy the fact that the products are not tested with animals, they are mostly organic, and good quality. Plus I always get very friendly customer service when I enter the shop.

Today I tried Big shampoo for the first time. It made my hair squeaky when wet :D But when dried, my hair felt so soft, smooth and fluffy! I could not stop fluffing and smelling my hair. I love it. 

This is Nadia, she is hiding from the winter. She makes these cute little nests under my blankets. ♥

Halloweenjuhlat 2013 part 2: Tarjoilut ja rekvisiitat

Kurpitsan kaivelua ja ällöttäviä sisälmyksiä... Urhea Laura ei kaivannut edes kumihanskoja avukseen. Hullu nainen.

Omena-pähkinävoi-vaahtokarkkitekareita

Mozzarella-kapris-silmämunia

Lauran tekemää kanttarelli-kasvispiirakkaa tai -pizzaa tai pizzapiirakkaa, joka tapauksessa herkullista

Lauran pääkallokakkunen

Vihreä booli ja silmämunajääpalat: Säilöttyjä litsejä joiden sisälle on tungettu karhunvatukka ja koko hoito on pakastettu. Nää oli niin siistejä! Näytti hurjalta boolissa ja maistui hyvältä mutta samalla tuntui ihan SUPER_ÄLLÖLTÄ mikä on tietenkin aina bonusta Halloweenjuhlissa. Piilotin pariin litsiin sisälle karpaloitakin, jotka silleen puraistessa napsahtivat inhan realistisesti! Litsi on siis tollanen säilykehedelmä mitä saa esim. etnokaupoista, englanniksi lychee.

Boolissa on (silmämunien lisäksi) banaanilikööriä, omenalikööriä, omenanmakuista kivennäisvettä ja jäädytettyjä limesiivuja. Ei tarvinnut laimentaa sitä jääpaloilla ollenkaan, kun jäädytetyt litsit ja limet hoitivat sitä virkaa.

Boolipöytä

Aivohyytelö epäonnistui hieman. Yritin tehdä ensin sellaisen kookosvadelmaisen aivohyytelön VegeGelillä, jotta olisin saanut vegaanisen vaihtoehdon, mutta se jäi ihmeelliseksi vispipuuroksi eikä ikinä hyytynyt. Tappion nielleeni tein sitten uuden satsin johon tuli kaksi pakettia Jell-oa, joka ei ole vegaaninen, mutta se ainakin toimi... Kirsikka-vadelma-esanssiaivo-oksennus! Voila!

Mulla on siis sellainen aivojen muotoinen hyytelömuotti. Jonain päivänä saan sillä vielä täydellisen hyytelön tehtyä...