Uusi päiväkirja

 Mun edellinen päiväkirja koki kovan kohtalon uteliaan koiran hampaissa juuri ennen eläkkeelle vetäytymistään. Oli enää pari aukeamaa jäljellä, mutta satuin jättämään kirjan lattialle ja koira oli sen kannet pureskellut innoissaan minun ollessani poissa kotoa. Meinasin aluksi repiä pelihousuni, mutta huomasin sen jättäneen tekstit onneksi rauhaan... Ei kelpaa mun tekstit koirallekaan, johan on. :D Tässä on joka tapauksessa mun uusi päiväkirja, jota innostuin tuunaamaan eilen. Rakastan niin paljon sitä inspiraatiotunnetta, kun huomaa levittäytyvänsä pitkin pöytiä ja lattioita ja löytää liimalakkaa kainaloista ja askarteluglitteriä jalkapohjista.

Haluaisin päästä siihen flow-tilaan useammin ja helpommin, mutta tosi usein kun olisi mahdollisuus tehdä jotain luovaa, sellainen mielen- ja ruumiinlaiskuus vaan ottaa vallan. Onko kellään lukijoista mitään vinkkejä, miten saisi flown jotenkin luonnollisesti päälle? Tuntuu, että mun pään sisällä on jumissa liikaa ideoita, jotka tukkii mut.

Etukansi:

 Takakansi:

Näitä tarvitsin: Musta päiväkirja, liimalakka, 50-luvun sivistyssanakirja, paperisydän, hienojakoinen kullanvärinen askarteluglitter, pinkki glitterspray. Valitsin sivistyssanakirjasta sanoja, jotka koin olevan lähellä mun sydäntä tai kuvaavia tavalla tai toisella. Jälki olisi voinut olla siistimpää, mutta kynäveitsikäteni oli ruosteessa.

Translation:

My dog ate my last diary. Well, mainly the covers. So this is my new diary! I had a major inspiration flow yesterday when I made this, I found decoupage varnish under my armpits and glitter from my soles afterwards... 

How could I get into the flow more frequently? I feel like I'm stuffed with all kinds of neat ideas, but i have this laziness that blocks them from flowing out.

Things used: Black diary, decoupage varnish, clips from an old culture dictionary, paper heart, fine golden glitter, pink glitter spray. I chose words that mean something to me. (For example illusion, masquerade, tragic, hysteric, melancholy, illustration and immoral)

Unintentional funny faces in horror comics

Lainasin kirjastosta vanhoista kauhusarjakuvista kertovan kirjan. Siinä oli ihanan artworkin lisäksi myös tahattomia, ehkä pelottavaksi tarkoitettuja hassuja naamoja ja ilmeitä. Ne ovat naurattaneet minua:

 DERP

 Njäh häh hää!

 Tää on symppis!

 En muista enää miksi skannasin tän. Kai tää oli hauska naama.

 pelokas mies n:o 1, pelokas mies n:o 2, ovela tupakoija n:o 3

 Oletko ikinä ollut niin peloissasi että alat katsomaan kieroon?

 Onnellinen kyklooppi

 Hätäinen Kleopatra

 Ga-Ga-oh la la, want your bad romance...

 Ovatko kaikki kykloopit aina onnellisia? Tässä yksilö joka hymyää turpaanvedosta huolimatta.

 Tässä on samaan aikaan jotain karmivaa ja hulvatonta, en osaa määritellä tarkemmin.

Oli siellä sitten myös oikeasti pelottavia kuviakin. Yksi lemppareistani oli tämä:

Kokosin sarjakuvaskannauksista itselleni uuden taustakuvankin tälle blogille. Olen siihen hyvin tyytyväinen.

On yhtäkkinen lukuhurmoskausi. Tekee mieli ahmia kirjallisuutta, tutustua uusiin ja hamstrata vanhoja hyviä tuttuja kirjoja. Lukeminen ♥

Translation:

I found a book about old horror comics from the library. Wonderful artwork, but also there were many unintentional funny faces, some maybe meant to be scary, some just... scared. I also made a new blog background from scanned comics, and I like it very much.


I've been reading like mad for a few weeks. I've got a sudden rush of book madness. Reading ♥

Käytätkö sinä päätäsi?

Päivän teemana toimivat pääkallot ja höyhenet, pääväreinä keltainen, vihreä ja musta. Ihmiset, jotka eivät käytä päitään, eivät tarvitse niitä... *hurjistunut voodoorumpusoolo tähän väliin*

Pääkallohelmet olen ostanut ebaystä. Ne ovat lojunut hyllyssä häpeäkseni jo muutaman kuukauden, kun en ole saanut väännettyä niistä korua. Muutama päivä sitten päätin tarttua härkää sarvista ja vääntää luisen teoksen.

En saa päähäni millään, miksikä tällaisia kehyksiä kutsutaan, joiden sisällä on tilaa pikkuisille esineille. Tietääkö kukaan teistä? 

Pohjimmaisena on harmaita höyheniä liimattuna ikään kuin alustaksi kalloille. Asettelin myös jokaisen pääkallon liimatippaan, koska jos ne pyörisivät tuolla vapaasti, ne olisivat koko ajan takaraivo eteenpäin ja näyttäisivät lähinnä epämääräisiltä muovirakeilta.

Taustana toimii vesiväreillä maalattu pohja, jolle liimasin sarjakuvaleikkeen. En tiedä kyseistä sarjakuvaa, sillä kyseessä oli vain netistä tulostettu yksi ruutu. Itse asiassa koko taulun idea oli itsellenikin harmaan peitossa, kun aloitin askartelemaan. Liimasin leikkeen taustaansa, ja kliseisesti sanottuna, "siitä se idea sitten lähti". Värit täsmäsivät kalloihin täydellisesti ja kehyksetkin sattuivat löytymään. Musta pitäisi saada sellainen video, "Inspiroitunut Meeri". Koska on varmaan aika hassun näköistä kun inspiroidun, sillä vingahtelen ja heiluttelen käsiä innoissani toteuttaessani mestari-ideoitani.

Translation:

Today's theme: Skulls, feathers, black/yellow/green. People who don't use their heads, don't need them... *insert wild voodoo drum solo here*


I have bought the skull beads from ebay. They have been lying around my shelves for months already, because I have been lazy...


On the bottom there's a few feathers, glued in. I glued the skulls, also, because if they would roll around freely, it would look stupid because they don't want to show their faces to the world.



The background is a painting with a piece of a comic glued onto it. I don't know what comic it is, I had just found it online and printed it. When I started this piece, at first I had no clue what it would become. It kind of built itself. I must look weird when I get inspired; I make stupid little noises and swing my hands like a mad-man.

Vanhoja mainoksia Eerie-lehdistä

Lehden hengen mukaan kuvien määrä tässä postauksessa on tasan 13. Itse en näe luvussa 13 mitään kammottavaa, välillä on vain hauska uskoa hassuihin juttuihin; horoskooppiin, kolmeentoista, kummituslinnoihin, verta valuviin teksteihin ja ihmissuden ulvontaan. Itseasiassa mulla on vähän ikävä Linnanmäen kummitusjunaan, nyt kun aloin miettimään kummitusjuttuja. Ehkä menen kesällä Linnanmäelle, ostan yhden laitelipun ja käytän sen kummitusjunaan.

 Hellyyttävää kun kuvittelen että tuo sormuksen "karmiva kauhun valo" on sellainen säälittävä punanen ledivalo ähähäh ♥ Ja pitääköhän tuo käsi sellaista mekaanista robottiääntä? Coolness.

 Olen jostain syystä hirveän tuoksu/haju-orientoitunut. Mietin nytkin ensimmäisenä, miltä mahtavat nuo maskit haista sisältäpäin ollessaan päässä. Mun lemppari on ehkä tuo "mystery man mask". Nuo kaikki on kyllä tosi korneja. :) Hyvällä tavalla.

 Lihansyöjäkasvimainos! Uu! Haluaisin lihansyöjäkasvin. Keittiössä sillä voisi olla kesällä kissanpäivät, kun ei olisi banaanikärpäsistä pulaa. Plus nuo alemmat mainokset epäilyttävät hieman, varsinkin tuo jonka avulla oppii muka piirtämään vaikkei osais... Tosin hurjasti plussaa siitä, että kun nykyään käytetään mainoksissa ties mitä jenniferlopezia ja millajovovichia niin tuossa on käytetty mainoskasvona Charles Darwinia. :D

 Tässä on niin paljon coolnessia etten edes osaa päättää mistä mainita erityisesti. Plus, fonttirakkaus: vanhat kauhufontit ♥

 MOLE PEOPLE. Hahhahhahha.

 Tämä, itseasiassa, teki minut hieman surulliseksi. Siis, eläviä apinoita myytiin lehtiartikkelilla? Koko tuo mainos huutaa eläinrääkkäystä ja epäeettisyyttä. Voin vain kuvitella, kuinka monet apinat kuolivat ja kuinka monet hylättiin, kun ne saivat villieläinraivareita kotona eivätkä olleetkaan niin helppoja hauskoja leikkikavereita kuin mainos antaa ymmärtää. Yhyy. :( Puhumattakaan siitä miten nuorena ne on vieroitettu äidistään ja niin edelleen. Tuossa esineellistetään noita apinoita niin kovasti, että oikein pahaa tekee ._.

 Vau, tässä on paljon kaikkea hienoa. En tiedä edes mistä alottaa. No ensinnäkin kuvittelen kuinka penskat yrittävät pistää tavallisen kananmunan "Egg hatcheriin", ja pettyvät kun se mätäneekin. HUMAN SKELETON on ihanan harhaanjohtava mainos. Pikaisella tarkastelulla selviää, että luuranko on tehty superlonista. Mukana tulee ilmainen anatomiaopetuskuva. 

Koirapilli vähän epäilyttää mua. Toivottavasti se ei ole ollut mikään sellainen mikä sattuu koiran korviin. Tuo feikkineula olisi ihan kiva, voin kyllä kuvitella vaan miten tökerön näköinen se varmaan on ollut :) HORRIBLE HERMAN kuulostaa tosi hauskalta. Sekin on varmaan joku kasa karvaa ja kumia. Voi vitsi että joku monster ring ois siisti. Vaikka nuo ovat varmaan jotain halpaa muovia. Olis kiva silti.

 Siis... Werewolf siren ring? Joka kuulostaa poliisiautolta mutta samalla myös ihmissudelta? "Great for fans and secret clubs." SECRET CLUBS! Oi jumalauta, mitä muistoja ala-asteelta! Mä olin tosin yksin omassa salaklubissani ._. Vähän turhan salainen kai se klubi. Mutta olisin tappanut jostain jäsenyydestä oikeassa salaklubissa.

 TUO... PALLO. PAKKO... SAADA. Se on niin iso. Aaaaaah.

 Awww. Nuo hinnatkin näissä kaikissa tuntuvat niin pieniltä. Tiedän kyllä että rahan arvo on muuttunut ajan myötä, mutta haaveilen aina salaa aikamatkoista, jonne ottaisin paljon rahaa mukaan, ja saisin sillä paljon kaikkea ihanaa vintagetavaraa jotka toisin sitten takaisin omaan aikaani. Joo olen tietoinen fantasiani aukoista ja aikamatkustamisen mahdottomuudesta mutta :D Come on, tytön täytyy unelmoida.

 Mystery man mask hämmentää mua edelleen. Härskin näköinen. Ja jaksavat vielä kääntää veistä haavassani muistuttelemalla salaisista klubeista joita voisin järjestää kavereideni kanssa, jos minulla olisi tuollainen naamio! ;__;

Hihi, minkäköhänlainen tämä on? Boris Karloff and his friends. Hih.

Pahoitteluni, jos kuvien tekstit ovat epäluettavissa. Yritän aina pienentää blogiini laittamiani kuvia jonkun verran, etteivät ne olisivat niin raskaita.

Mainitsin aiemmin merkinnässä pakkomielteestäni hajuihin ja tuoksuihin. Hajulla on suuri sija myös kauhurakkauteni kohdalla; se vanhan paperin haju on hyvin essentiaalinen osa kokemusta. Nämä mainokset on skannattu sellaisesta kokoelmakirjasta, joka on painettu myöhemmin, sieluttomalle, kiiltävälle valkoiselle paperille. Ja eihän se sieluton, kiiltävä valkoinen paperi tietenkään tuoksu yhtään millekään. Tuntui lukiessa vahvasti, että Jokin puuttuu. Vaikea eläytyä vanhaan pulppukauhuun, jos se ei ole painettu kellastuneelle, haisevalle paperille.