Turtles-synttärit

Nicon pikkuveli täytti 9 vuotta. Se on hurahtanut Turtleseihin ihan täysin, ja siksi se saikin Turtles-kakun voi jehna :D Koristeltiin se Nicon kanssa aamulla, nuo naamat ja kuorrute on siis tehty sokerimassasta. En ole ennen työstänyt sokerimassaa, mutta ihan hyvin se meni, värjäilyineen kaikkineen.

Joelille on kertynyt noita figuureja aika lailla jo. Nicolta se sai Krangin.

Sit vielä, Nadialla on juoksut, mutta se sai astetta päheemmät juoksupöksyt RuttuNutulta, siellä on ihan parhaita vaatteita ranskiksille, mopseille, enkkubullille yms. leveille koirille. Eihän noikaan sillä jalassa pysy kauaa jos se jää yksin kotiin, mutta on ne ainakin paremmat kun edelliset sumopainijatangat... Ja niin coolit!

 Parasta on se ääni kun Nadia heiluttaa häntää noi pökät jalassa, siitä kuuluu vaan sellanen pieni vaipparapina! ♥

Translation:

Nico's little brother turned 9 years old, and he got a teenage mutant ninja turtles cake! (Also lots of TMNT presents). We made the cake's frosting with Nico, it's made of sugar fondant. The birthday boy was excited about it!

Also, my dog Nadia is in heat, so I got these sweet protection pants from RuttuNuttu, they make the coolest frenchie/pug/bulldog clothes! Nadia of course isn't happy but she doesn't like any clothes. But when she wiggles her little tail with these pants on, it makes the most adorable little rustling noise :D

Anatomian oppitunti

Paita: New Yorker

Aivokoru made by me, FIMO & chain

Cerebellum (lat.) pikkuaivot

Cerebasthenia (lat.) aivojen hermoheikkous

Cerebritis (lat.) aivotulehdus

Cerebroma (lat.) aivokasvain

Cerebromalacia (lat.) aivojen pehmennys

Cerebrosclerosis (lat.) aivoverisuonien kovettuminen

Cerebrum (lat.) isoaivot, aivot

Cranium (lat.) pääkallo
Cranioclast (en) kallonmurtimet
Craniomalacia (lat.) kallon pehmeneminen
Craniopagus (lat.) päästä yhteenkasvanut kaksoisepäsikiö
Cranioschisis (lat.) kallohalkio
Craniosclerosis (lat.) kallon kovettuminen
Craniostenosis (lat.) ahdaskalloisuus 
Craniotomia (lat.) kallonavaus 

Mysteerikoru

Viime viikolla olin kipeä. En tiedä teistä muista, mutta itse tapaan kipeänä makoillessani saada parhaimpia inspiraatoita ja ihme puuhastelupakkoja. Sitten turhauttaa, kun on niin kipeä, ettei fyysinen kunto riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä.

Korujen vääntäminen kipeänä kuitenkin tuntuu onnistuvan. Ainakin tällä kertaa onnistui. Sain kipeänä ollessani kaksi ja puoli korua aikaiseksi. Tässä merkinnässä esittelen niistä ensimmäisen.

Ainekset: fimo-massa, hienojakoinen kultaglitter, lasisilmät rautalankalenkeillä, koruketju, korulukko. Koru on vähän tuollainen... Rustiikkinen. Odotan innolla mitä sanottavaa siitä keksitään, kun muista tekemistäni koruista on huudeltu niiden muistuttavan ties mitä pimppejä ja pippeleitä.:D

Translation:

Last week I was sick. I had time to lure my inspiration out and do something, in this case, jewelry. I managed to make two and a half necklaces, and this is the first one.

Sarvekas

 Pitkästä aikaa jotain itsetehtyä. Eräänä yönä nukkumatin kolkutellessa jo ovia, sain villin inspiraation. Tykkään sarvista; pitkistä, lyhyistä, kiemuraisista, haarautuvista. Olen jo pitkään halunnut jonkinlaisia sarvi-hiuskoristeita, mutta sellaiset ärsyttävät vappu-pirunsarvipannat eivät ole vaihtoehtona. Päätin siis askartaa hiuspinneillä kiinnitettävät sarvet.

Kiinnitin fimo-massasta muovaillut sarvet kuumaliimalla tavallisiin hiusklipseihin. Pieniä juttuja, jotka olisin jälkeenpäin ajateltuna tehnyt eri tavalla: pinnien olisi pitänyt olla eri mallisia, sellaisia mitä ei tarvitse napsautella, en tiedä mikä niiden nimi on. Sellainen pitkä joka toimii saranalla. Sillä tuo napsuteltava pinni kuluttaa joka napsauksella aika paljon tuota kuumaliimakiinnitystä (joka on muutenkin aika roisin ja ruman näköinen. Se tulee onneksi kuitenkin tukan alle piiloon). Lisäksi sarvi on aika painava ja painopiste saa pinnit valumaan päässä. Tähän auttaisi ehkä pienemmät sarvet, ontot sarvet (niitä olisi kyllä vaikea muotoilla) tai sarven liimaaminen pinnin keskiosaan (tähän ei kävisi nuo klipsuteltavat pinnit).

You are what you eat. I am a human.

  Well, if you're gonna dine with the cannibals
Sooner or later, darling, you're gonna get eaten 

 Tilasin netistä ihan maailman parhaan paidan. Bistro Hannibal!

 Tässä on tällainen lapsenkasvo-kerubi-poseeraus. Eikä noi saparotkaan nuorenna ku 10 vuotta. Tässä on nyt vaikka mitä itse leivottua kuvassa, sekä silmäsormus että torahammas-kaulakoru on itse muovattu cernit-massasta.

 Tässä me tullaan Nadian kanssa sun uniin!

Tässä vielä loppukevennykseksi syy, miksi kämpässä haisee palanut hius:

Nyt kyllä jännittää; me lähdetään mun poikaystävän ja sen perheen kanssa Itävaltaan ihan parin viikon päästä! En oo uskaltanut vielä kunnolla iloita siitä, ennenkuin kaikki on aika lailla varmaa, mutta nyt on kaikki matkat ostettu ja Itävallan lumihuiput häämöttävät jo lähitulevaisuudessa! En ole päässyt matkustamaan pitkään aikaan mihinkään ulkomaille. Hurjaa...

Translation:

I have bought the Best t-shirt: Bistro Hannibal!
Today I played with candles and that's why I smell of burnt hair. Oops... 
I'm excited; We are going on a trip to Austria in two weeks with my boyfriend and his family! I haven't been travelling anywhere for a long time, so I'm pretty nervous.

yli 100 lukijaa + pinkki piknik ja vihreä kyklooppinakki

Teitä lukijoita on kertynyt jo yli 100! Olen niin liikuttunut ;__;!

Ajattelin, että sen kunniaksi kertoisin vähän mun elämästä, sen sijaan että löräyttäisin vain sanaakaan sanomatta kuvilla. No, kuviakin on tuolla alempana, älkää huoliko.

Mut mun elämä menee ihan hyvin. Mä olen seurustellut nyt vajaa pari kuukautta yhden mun pitkäaikaisen ystävän, Nicon kanssa. Sen kanssa on hyvä olla, ja oon onnellinen. Sen kanssa oon oppinut arvostamaan itseäni, ja löytänyt uusia, positiivisia puolia itsestäni ja elämästä.

Mä olen viihtynyt mun koulussa, ja pian aloitan työharjoittelun eräässä kahvilassa. Odotan kesää innolla. Silloin toivon mukaan valmistun tuoltakin koulusta (se on sellainen puolen vuoden koulutus). Oon oppinut siellä paljon uusia ja mielenkiintoisia asioita, tosin täytyy myöntää että olen oppinut enemmän kahvifaktaa kahvihullulta ystävältäni Alpolta silloin kun vielä seurustelimme, kuin tuolta koulusta. Tänään pääsin just viimeksi loistamaan (pätemään) kahvitietoudellani Stockan hienostokahviosastolla, kun eräs toinen ystävä tarvitsi lahjanostamisapua. Mutta niin. Olen oppinut paljon ruuan visuaalisuudesta ja myöskin erittäin tarpeellisia vinkkejä ja niksejä leivontaan, ruuanlaittoon ja kahvilatyöskentelyyn liittyen. Nautin tuosta alasta tosi paljon. En kuitenkaan niin paljon, että haluaisin kouluttautua suurtalouskokiksi, vaan nimenomaan tuo kahvilapuoli kiinnostaa mua. Oi miten ihanaa olisikaan yhdistää jotenkin kahvilatyöskentely + media-assistentin ammatti!

Oon pelannut Fallout kolmosta nyt viime aikoina paljon. Olisi pitänyt ehkä pelata se ennen New Vegasia, koska se on jotenkin vähän askeettisempi ja yksinkertaisempi. Mutta olen nauttinut siitä erittäin paljon. Tykkään siitä, miten siinä on esitelty vähän enemmän erilaisia ihmiskohtaloita, sellaisia jotka ovat ihan koskettaneet kun niihin on eläytynyt. Tavallaan käy vähän sääliksi niitä ihmisiä, jotka luulevat pelien olevan pelkkää räiskintää ja sellaista aivokuolleiden viihdettä. He eivät tule ikinä kokemaan niitä hienoja, jännittäviä ja koskettavia hetkiä mitä pelien parissa voi kokea. Kun saa päättää kokonaisten kaupunkien kohtaloita. Kun löytää jotain ylihienoja aarteita hylätystä voimalaitoksesta. Kun vaeltaa läpi erämaan löytääkseen hylätyn kaupungin, joka kuhisee deathclaweja. Kun tapaa erikoisia henkilöitä, joiden kanssa pääsee hurjiin seikkailuihin. Okei viimeisintä on helppo tehdä oikeassakin elämässä, mutta nuo muut ovat vähän vaikeampia tapauksia.

Tässä on yksi koru, minkä väänsin silloin eräänä inspiraatioviikonloppuna, jolloin kerroin saaneeni paljon aikaiseksi. Oon saanut kuulla jo kaikki väännökset siitä; nakki, banaani, makkara, nakki joka on ollut liian kauan mikrossa... Mut kukaan ei ole vielä sanonut esim. "mustekala" mitä itse lähinnä hain takaa. No, mitäs tein noi lonkerot tuollaisella naurava nakki-menetelmällä :D

Pari päivää takaperin pidin sisällä pinkin piknikin. Siihen sisältyi suklaata, ufo-shottia, energiajuomaa ja taustamusiikkina Aquaa ynnä muita kultaisia ysäribändejä ♥ Tuossa lasin jalan ympärillä on myös tuollainen ihana hiuskoru, jonka tein myös sinä samaisena inspiraatioviikonloppuna. Se on pitkä mokkanauha, mutta en ole vielä keksinyt, miten sen voisi kiinnittää helposti ja kivan näköisesti hiuksiin. Onko kellään mitään ehdotuksia/neuvoja?

Oliko tarpeeksi höpötystä? Oli kai. En kyllä millään jaksa kääntää koko paskaa englanniksi.

Translation/Summary:

Over 100 subscribers! You guys! I'm so touched ;_;

My life is quite well at the moment. I'm in a relationship with this great guy, Nico. He's been my friend for years but about two months ago we took it to the next level. I'm so happy with him, and so comfortable. He makes me feel good.

I like my school, and I have learned a lot about coffee, baking, the visual side of food, and all that stuff. It would be awesome if some day somehow I could combine these two great educations I have; media assistant and a coffee house worker.


Here's also a necklace I made a couple of weeks ago. 


One day I held a pink picnic, which included chocolate, UFO shot and energy drink, and some golden 90's tunes like Aqua ♥

Intiaanikaulakoru ja unidentified slimy creature

Näpertelykärpänen puraisi minua pitkästä aikaa. Sen kunniaksi väänsin kaksi korua. Toista kutsun Pesukarhuksi ja toinen on vain... Limainen sokea otus? Ei varmaan tarvitse kertoa, kumpi on kumpi.
Pesukarhussa inspiraationa ovat toimineet intiaanien ja muiden alkuperäiskansojen korut. Höyhenet, puuhelmet, luu, jne. Koruissa tällainen tyyli on mielestäni vastustamaton. En ole mikään ammattimainen koruntekijä, eli kokeneemmat koruniekat varmaan tyrskisivät partoihinsa tarkastellessaan työni jälkeä ja metodeitani (kuumaliimaa, rumia solmuja rumassa kuminauhassa, jne) mutta sille nyt en taida voida yhtikäs mitään.


Tätä toista korua muotoilin ikuisuuden... Kerkesin saada parit raivaritkin sen kanssa. On niin vaikea saada omat sormen- ja kynnenjäljet pois muotoilemastaan massasta! Silmänä on helmi, jonka vuoksi uhrasin korun, jota en ikinä käyttänyt. Tähän täytyy hankkia vielä lukko, omasta varastostani ovat päässeet loppumaan.

Translation:

I got bit by a crafting fly. So I made two necklaces. The other one is called "Raccoon" and the other one... Well, it's just some kind of slimy, blind creature? I got inspired on the Raccoon piece by native american jewelry and materials; wooden beads, bone, and feathers. In jewelry, I find this style irresistable. 
I'm not professional or anything, so my methods and working progress must look terrible to someone more advanced in jewelry-making. But that's cool.


The other one took forever to make. I kept having temper tantrums, because I couldn't get my accidental fingerprints and fingernail marks off the polymer clay. The eye is a plastic pearl from one of my necklaces I never used. I have to buy a clasp for this, I couldn't find any from my treasure boxes.

Tools of trade

Wikipedia: "The tools of trade are a term generally used in bankruptcy law to determine what property a person would commonly use for the purpose of making a living"

No jaa. Mutta aion kertoa mun ehdottomasti lemppareista askarteluun liittyvistä välineistä, jotka omistan. Sellaisista, jotka saavat näpertelystä nautittavaa, joiden avulla teen sitä omaa jälkeäni. En osaa pistää näitä järjestykseen, joten sanotaan, että nämä ovat satunnaisessa järjestyksessä.

Pinkki glitter-spraymaali. Mikä voi olla parempaa, kuin pinkki kimalle? Eipä juuri mikään. Pystyn luomaan sen avulla kimaltavia tasaisia pintoja, tai tarvittaessa roiskeita. Ostin sen Ranskasta kirpputorilta vuonna 2008. Olen vakaasti sitä mieltä, että tarvitsen lisää erilaisia spraymaaleja.Vaikka pinkki glitter on ihanaa, ei ole ihanaa jos innostun suihkimaan sitä ihan jokaiseen kortin, piirroksen ja maalauksen pintaan...

Vintage-valokuvat ja postikortit. Näitä myy sellainen ukko Vallilan kirpputorilla, sellaisista laatikoista kannattaa kaivella. Siellä on paljon tylsiä kuvia, mutta kun jaksaa kaivaa, saattaa löytää kuvia esim. Pitkäniemen mielisairaalasta ja muita kummallisuuksia. Sitten myyjä huomaa sun kiinnostuksen Pitkäniemen mielisairaalaa esittävää kuvaa kohtaan, ja pyytää just siitä kuvasta 4 euroa. Et kannattaa varmaan yrittää tinkiä pokerinaamalla, ihan ku noi ihanat kuvat ei kiinnostaisi oikeasti paskan vertaa.

MUSTE. Käytän ihan luvattoman paljon mustetahroja ja -läiskiä töissäni. Teräväteräinen mustekynä on ihana. En pahemmin perusta noista leveämmistä teristä. En ole mikään paras kalligrafiassa.

Kynäveitsi. Mattoveitsen terävyys, lyijykynän tarkkuus. Ihana. Tällä kuvien leikkeleminen on ruusuilla tanssimista. Vaatii vähän voimallista painamista joten alusta pitää aina olla alla, mutta paljon helpompi kuitenkin käyttää kuin mattoveitsi, jota käytin aina ennen. En vaihtaisi pois.

Mun ProMarkerit! Muutama pääsi vain tähän edustuskuvaan, koska en jaksanut kaivaa niitä kaikkia laatikosta. Niitä on about 30? Tulee tosi hyvää, tasaista ja värikästä jälkeä näillä tusseilla.Huokoisilla papereilla leviää ehkä vähän turhan paljon, mutta sitten pitää vaan olla käyttämättä huokoisia papereita näiden kanssa.

CERNIT- ja FIMO-massat. Jos jollain on joku järkevä keino, miten noita voisi säilöä, niin otan neuvoja vastaan. Tämä mun massakori on ihan katastrofi. Tässä kuvassa se on vielä kuvaa varten järjestelty, kun yleensä se näyttää vain joltain räjähtäneeltä sateenkaarijätteeltä.

Decoupage-lakka, a.k.a servettilakka, a.k.a liimalakka. Olen tehnyt tämän kaunokaisen avulla mun naamiohyllyn. Sitä siis sivellään vaikka siveltimellä pintaan, johon halutaan kiinnittää jokin kuva, ja sitten se kuva painetaan siihen, ja lopuksi lakataan se koko pinta sillä lakalla, niin että siihen tulee sellainen lakkakerros. Laitan tämän merkinnän loppuun kuvat siitä naamiohyllystä, jos joku ei ole vielä nähnyt sitä (mulla oli siitä esittely edellisessä blogissa, joka ei ottanut ikinä tuulta siipiensä alle kunnolla)

Mun paperit ja tulosteet-kätkö pöydän alla... Erikoispapereita ja scrapbookingiin tarkoitettuja kuviopapereita. Tulosteista valitsen kortteihin sopivia kuvia ja silppuan. Siinä on koulun printteri laulanut. En tiedä mitä teen sitten, kun tuo koulu loppuu ja haluan tulostella kilon kuvia... 

Tähän loppuun vielä kuva siitä mun naamiohyllystä, mistä puhuin! Se on noin puolen metrin korkuinen hylly, joka toimittaa tällä hetkellä hajuvesi-ja avainhyllyn virkaa.

Ehkä hienointa ja isointa, mitä oon luonut pitkään aikaan. Ellei lasketa... Tai no, se onkin sitten tarina jollekin seuraavalle kerralle! (Olipa mauton lopetus...)

Loppukevennykseksi: "Valitse aseesi."

Valitsen sinut, liimapyssy! Tukassa secondary weaponeina sivellin ja mustekynä. Tykkään tästä kuvasta, koska se on tosi kuvaava ja osuva omakuva, tai jotenkin olen siinä omassa elementissäni. Tää on mun juttu.