Zombie Tarot

 Heti alkuun haluaisin sanoa, että itseni kohdalla Tarot-kortit eivät liity niinkään mihinkään okkultistiseen tai uskonnolliseen, vaan toimivat pikemminkin itsetutkiskelun ja -tulkinnan välineenä. Tarotkorttien käyttötapoja on varmasti yhtä monta kuin käyttäjääkin, enkä halua loukata ketään tällä merkinnällä, korttieni käytöllä tai mahdollisella tietämättömyydelläni aiheesta. Myönnän, etten ole tutkinut aihetta niin paljon että tietäisin kaikkea tai osaisin käyttää kortteja "oikeaoppisesti".

Ostin Tukholmasta "Zombie Tarot"-pakan. Se on ihan mieletön! Ennen tätä omistin Rider-Waiten peruspakan, mutta se ei ikinä tuntunut jotenkin "omalta". Zombie Tarot taas oikein huutaa minun nimeäni. :) Tunnen kiintyneeni jo enemmän tuohon kuin ikinä Rider-Waiteen. Jokaisen kortin kuvitus on tosi jännittävä ja taitavasti toteutettu, sellainen retrofuturistinen-pin-up-zombie-maailmanloppu-leikekirjasekoitus. Mukana on sekä suuren arkanan että pienen arkanan kortit, yhteensä 78 korttia.

Minulla ei ole sen kummempaa rituaalia liittyen kortteihin. Usein saatan vain nostaa "päivän kortin", ja jos on enemmän aikaa, teen johonkin mieltä painavaan elämänalueeseen liittyvän korttikuvion johon kuuluu 3-5 korttia. Muut saavat minun puolestani koskea pakkaani, koska en ajattele tarokkejani sillä tavalla kuten jotkut, joille sellainen on tarkkaa. Toki en halua että rasvasilla sormilla rähmitään :D Mutta en ole tarkka mistään energioista tai auroista.

Zombie-kortit ovat siitä ihanat, että niitä voi käyttää oman tahtonsa mukaisesti, mutta mukana tuli pilke silmäkulmassa kirjoitettu ohjekirjanen, jonka avulla voi tehdä itselleen halutessaan zombievallankumous-luennan. :D 

Esimerkki "six of cups"

 Kortti, joka tulee useiten itselläni vastaan, on Torni; Tornin sanotaan usein kuvastavan äkillistä muutosta, kriisiä, katastrofia. Silloin, kun en vielä tiennyt mitään taroteista, ajattelin niiden olevan sellainen ennustus. "No niin kortitkin sanoo että jotain kamalaa tapahtuu! Yhyy!" Jälkeenpäin olen tajunnut, että ehkäpä Torni kertookin juuri minusta itsestäni ja mentaliteetistani, siitä kuinka olen valmis näkemään tuhon merkkejä joka puolella. Olin pitkään todella takertunut tornikorttiin, aina kun se tuli vastaan niin mylvin marttyyrimäisellä "mitäs mä sanoin"-äänellä ja odotin katastrofia. Mutta sellainen on väärää tulkintaa. Kortit eivät tosiaan ennusta tulevaisuutta. Kortteja käytetään ehkä tutkimaan tulevaisuutta, mutta myös nykyhetkeä ja menneisyyttä. Ennenkaikkea niillä tutkitaan omaa itseä.

 Nykyään vain hymähdän tornille, koska se vaan on, kuka mä olen. Aina jotenkin siinä myrskyn silmässä, sanomassa "kohta kaikki murtuu, odota vaan, kohta jotain kauheaa tapahtuu".

Minkälainen suhde Sinulla on Tarot-kortteihin? Mikä on lempikorttisi? Miksi?

Miau

Olen viettänyt tänä kesänä tyydyttävän paljon aikaa rannoilla ja uidessa. Edelliskesinä en ole ikinä saanut aikaiseksi tarpeeksi, mutta nyt olen ryhdistäytynyt ja pulikoinut keskimäärin kerran viikossa! Uiminen on niin rentouttavaa. Tosin mä kyllä pelkään kaloja ja sameita vesiä ja levien hipaisuja, että se siitä vedessä täysin rentoutumisesta, mutta kaikella on huonot puolensa...

Viimeksi rannalla ollessani palasin elämän perusasioiden äärelle; kaivelin maata, rakensin ja keräilin. Istuin rantahiekassa välittämättä hiekkaisesta bikiniperseestä, tutkiskelin kiviä ja maata ja taputtelin hiekkaa kasoiksi. Rakennettiin Nicon pikkuveljen kanssa "viidakkotemppeli" ja relasin ja leikin pitkästä aikaa. Se oli tosi kivaa. 

Seuraavan kesän must-ostos: Kokouimapuku, tai edes sellaiset peittävämmät/urheilubikinit. Vedessä riehuminen ei ole yhtään helppoa eikä kivaa, jos joka hetki pitää olla nostelemassa bikineitä ja tarkistelemassa, ettei mitään ole pullahtanut ulos. 

Sain Jessicalta ja Villeltä tosi söpön onnittelukortin, kun mun synttärit tosiaan oli silloin vajaa kuukausi sitten. On tosi kiva saada kavereilta juttuja jotka tuntuvat jotenkin omilta, tai sellaisilta just oikeilta. ♥

Nadiakin on päässyt pulikoimaan pariin otteeseen tänä kesänä. Se ei kyllä tykkää siitä yhtä paljon kuin minä. :D Pikainen pulahdus polviin asti ja järkyttynyt vetäytyminen on Nadian suosima taktiikka.

Sikari-Sakari meressä pulahtamassa

 Häpeäkseni myönnän, että tämä on oikeasti ainoa asia jota olen piirtänyt vähään aikaan. Jääkaapinovitaidetta.

Y'all have a raunchy Lupercalia's day

Ystävänpäivän historiasta minä tykkään. Se on niin huimia muutoksia kokenut päivä. Ja sen juuret ovat hyvin kiistellyt. Tämä nyt on vain minun nopsakasti kokoama yhteenveto muutamasta lähteestä yhdisteltynä.

Alunperin antiikin Roomassa helmikuun 14. päivä oli pyhitetty jumalatar Junolle. Silloin vietettiin juhlia, jossa pojat nostivat kulhosta lappuja, joissa luki jonkun tytön nimi. Heidän oli määrä viettää Lupercalian festivaaleja yhdessä. Eli heidät paritettiin, sillä Lupercalian festivaalit olivat pakanallinen rietastelujuhla.

lähde

Roomassa Lupercalian päivää, hedelmällisyyden päivää vietettiin helmikuun 15.päivä. Eläimiä uhrattiin, verta vuodatettiin. Miehet riisuutuivat alasti, juoksentelivat kadulla ja piiskasivat naisia koiran- tai vuohennahasta tehdyillä piiskoilla. Tämän toivottiin lisäävän naisten hedelmällisyyttä.

lähde

Kirkko ei tästä tykännyt. Kun pakanallisista ihmisistä ei tätä tapaa saanut kitkettyä, kirkko antoi hieman periksi, muuttaen vain Lupercalian päivän pyhän Valentinuksen päiväksi, täten antaen pakanoille mahdollisuuden jatkaa juhlintaansa mutta "kirkon nimeen".

Valentinus oli pappi, joka vihki sotilaita salaa, sillä Rooman hallitsijan Claudius II:n mukaan sotilaat eivät saaneet mennä naimisiin, koska naimisissa olevat miehet ilmeisesti eivät olleet hyviä sotilaita. No, Valentinus jäi tästä naimisestaan kiinni ja joutui selliin ja sai lopulta kuolemantuomion vankan kristillisyytensä takia. Sellissä hänen kerrotaan palauttaneen vanginvartijan nuoren tyttären näkökyvyn rukoilemalla jumalaa. Hänet teloitettiin silti, mutta ennen sitä hän oli lähettänyt tytölle kirjeen, joka oli allekirjoitettu "Sinun Valentine". Mistä sitten sanotaan lähteneen ystävänpäiväkortit ja että niissä sanotaan "Be my Valentine".

Jaa-a, mikä ikinä ystävänpäivän alkuperä olikaan, nykyäänhän sen on sitten ottanut omakseen markkinateollisuus joka puskee meille jos jonkinmoista korttia ja lahjaa ostettavaksi ja annettavaksi. Poissa ovat marttyyrit, poissa ovat vuohennahkapiiskat, ja tilalla on vain vaaleanpunaiset sydämet ja ruusut ja muut tilpehöörit. Olisi kyllä ihan piristävää nähdä tuolla ulkona alastomia miehiä juoksemassa piiskat käsissään, kasvot veressä. Pitäisin kyllä huolen että oveni olisi silloin takalukossa. :D

Niin ja Ystävänpäiväkrääsästä puheenollen, olen näköjään pyhän Valentinuksen päivän kunniaksi ostanut vahingossa vessapaperia, jossa on rakkausrunoja. Pitääkö ihmiset oikeesti vierottaa kakkaamisesta noin pahasti, että vessapaperitkin on nykyään vaan pehmeetä pumpulilammasta ja unelmia ja toivoa ja RAKKAUSRUNOJA?

Kun tähtien asento on oikea...

...Jotain kammottavaa herää.

Muste + valokuvakortti.

(Alitin kyllä itseni tätä tehdessä. Olis voinut tehdä paremminkin, nyt tää on tosi hätiköity ja plaa.)

Translation: 

When the stars are right, something horrible awakes... Ink + carte de visite (?). (I think I could have made this one better. I rushed this through, blah.)

Tools of trade

Wikipedia: "The tools of trade are a term generally used in bankruptcy law to determine what property a person would commonly use for the purpose of making a living"

No jaa. Mutta aion kertoa mun ehdottomasti lemppareista askarteluun liittyvistä välineistä, jotka omistan. Sellaisista, jotka saavat näpertelystä nautittavaa, joiden avulla teen sitä omaa jälkeäni. En osaa pistää näitä järjestykseen, joten sanotaan, että nämä ovat satunnaisessa järjestyksessä.

Pinkki glitter-spraymaali. Mikä voi olla parempaa, kuin pinkki kimalle? Eipä juuri mikään. Pystyn luomaan sen avulla kimaltavia tasaisia pintoja, tai tarvittaessa roiskeita. Ostin sen Ranskasta kirpputorilta vuonna 2008. Olen vakaasti sitä mieltä, että tarvitsen lisää erilaisia spraymaaleja.Vaikka pinkki glitter on ihanaa, ei ole ihanaa jos innostun suihkimaan sitä ihan jokaiseen kortin, piirroksen ja maalauksen pintaan...

Vintage-valokuvat ja postikortit. Näitä myy sellainen ukko Vallilan kirpputorilla, sellaisista laatikoista kannattaa kaivella. Siellä on paljon tylsiä kuvia, mutta kun jaksaa kaivaa, saattaa löytää kuvia esim. Pitkäniemen mielisairaalasta ja muita kummallisuuksia. Sitten myyjä huomaa sun kiinnostuksen Pitkäniemen mielisairaalaa esittävää kuvaa kohtaan, ja pyytää just siitä kuvasta 4 euroa. Et kannattaa varmaan yrittää tinkiä pokerinaamalla, ihan ku noi ihanat kuvat ei kiinnostaisi oikeasti paskan vertaa.

MUSTE. Käytän ihan luvattoman paljon mustetahroja ja -läiskiä töissäni. Teräväteräinen mustekynä on ihana. En pahemmin perusta noista leveämmistä teristä. En ole mikään paras kalligrafiassa.

Kynäveitsi. Mattoveitsen terävyys, lyijykynän tarkkuus. Ihana. Tällä kuvien leikkeleminen on ruusuilla tanssimista. Vaatii vähän voimallista painamista joten alusta pitää aina olla alla, mutta paljon helpompi kuitenkin käyttää kuin mattoveitsi, jota käytin aina ennen. En vaihtaisi pois.

Mun ProMarkerit! Muutama pääsi vain tähän edustuskuvaan, koska en jaksanut kaivaa niitä kaikkia laatikosta. Niitä on about 30? Tulee tosi hyvää, tasaista ja värikästä jälkeä näillä tusseilla.Huokoisilla papereilla leviää ehkä vähän turhan paljon, mutta sitten pitää vaan olla käyttämättä huokoisia papereita näiden kanssa.

CERNIT- ja FIMO-massat. Jos jollain on joku järkevä keino, miten noita voisi säilöä, niin otan neuvoja vastaan. Tämä mun massakori on ihan katastrofi. Tässä kuvassa se on vielä kuvaa varten järjestelty, kun yleensä se näyttää vain joltain räjähtäneeltä sateenkaarijätteeltä.

Decoupage-lakka, a.k.a servettilakka, a.k.a liimalakka. Olen tehnyt tämän kaunokaisen avulla mun naamiohyllyn. Sitä siis sivellään vaikka siveltimellä pintaan, johon halutaan kiinnittää jokin kuva, ja sitten se kuva painetaan siihen, ja lopuksi lakataan se koko pinta sillä lakalla, niin että siihen tulee sellainen lakkakerros. Laitan tämän merkinnän loppuun kuvat siitä naamiohyllystä, jos joku ei ole vielä nähnyt sitä (mulla oli siitä esittely edellisessä blogissa, joka ei ottanut ikinä tuulta siipiensä alle kunnolla)

Mun paperit ja tulosteet-kätkö pöydän alla... Erikoispapereita ja scrapbookingiin tarkoitettuja kuviopapereita. Tulosteista valitsen kortteihin sopivia kuvia ja silppuan. Siinä on koulun printteri laulanut. En tiedä mitä teen sitten, kun tuo koulu loppuu ja haluan tulostella kilon kuvia... 

Tähän loppuun vielä kuva siitä mun naamiohyllystä, mistä puhuin! Se on noin puolen metrin korkuinen hylly, joka toimittaa tällä hetkellä hajuvesi-ja avainhyllyn virkaa.

Ehkä hienointa ja isointa, mitä oon luonut pitkään aikaan. Ellei lasketa... Tai no, se onkin sitten tarina jollekin seuraavalle kerralle! (Olipa mauton lopetus...)

Loppukevennykseksi: "Valitse aseesi."

Valitsen sinut, liimapyssy! Tukassa secondary weaponeina sivellin ja mustekynä. Tykkään tästä kuvasta, koska se on tosi kuvaava ja osuva omakuva, tai jotenkin olen siinä omassa elementissäni. Tää on mun juttu.

Kortisto

Olen viime aikoina ihastunut kovasti korttien lähettelemiseen. Ja niiden itse tekemiseen.
Olen vääntänyt pienillä kätösilläni muutamia kortteja, joita en ole vielä lähettänyt. Skannasin ne, ihan vain jotta saisin tuon hirveän tukkamerkinnän pois näkyvistäni. Tai on vain paskaa katsoa sitä ensimmäisenä kun tämän sivun avaa, kun siinä ihka ensimmäisessä kuvassa komeilee joku ruma pentu.

Sen enempää selittelemättä, tässä nämä kortit nyt ovat.

1. Alice

2. Linnut

3.Pin-up

4.Frankenstein

5. Silmäsairaudet

 6. Heroin Chic

Todennäköisesti tulen lähettämään nuo ulkomaille, joten onneksi kortin vastaanottajat eivät tule ymmärtämään noita kirjan tekstejä. Ne on otettu jostain random hömppäkirjasta. Ainoa hömppäkirja jonka löysin, koska tietenkin juuri ennen tästä askartelusta innostumista olin heittänyt kaikki "turhat" kirjat pois...