"C'est le temps de l'amour, le temps des copains et de l'aventure."

 Harvoin sitä pääsee sukeltamaan valkoisiin lakanoihin ja kukkiin näin ihanien tyttöjen kanssa. Oona ja Jessica olivat ideoineet tällaiset kuvaukset, joissa minun oli kunnia toimia kuvaajana (ja sukkanauhankiristäjänä, hiustenkihartajana, roudarina, jokapaikanhöylänä, etc.).

Yksi tärkeistä elementeistä, jota ei voinut tarpeeksi korostaa, oli että kuulemma "pitää olla ryppyiset valkoiset lakanat". Mun mielestä se oli ihastuttava yksityiskohta, sillä joskus itsekin saan sellaisia tarkkoja visioita ja jään yksityiskohtiin jumiin ja sitten se on vaan pakko saada toteutettua. Joten täältä pesee ryppyisiä lakanoita ja kukkia.

 Lisää kuvia näistä kuvauksista löydät Oonan blogista.
Meillä soi taustalla April Marchia ja Nouvelle Vagueta, jotka tekivät tunnelmasta mukavan leikkisän ja rennon.

Pääsin harjoittelemaan kuvaajana mallin rentoutusta ja sanallista (välillä fyysistäkin kun sanat ei löytynyt - laita käsi tälleen öööö tohon tai niinku ööö näin tai no anna mä asettelen) ohjausta, joka on mielestäni aika haastava ja hyödyllinen taito. Hyvä kuvaaja kommunikoi paljon, kehuu jos joku mallin tekemä asia näyttää hyvältä, kannustaa ja neuvoo, ja pitää muutenkin kameran edessä olevan tyypin ajan tasalla siitä, mitä siellä linssin takana tapahtuu. Itse ainakin hermostun, jos olen kuvattavana, eikä kuvaaja sano mitään. Sitten kaikissa kuvissa onkin huulipunaa hampaissa ja pää tyhmässä asennossa tai jotain. Ja kuvaaja vaan olettaa että minä jotenkin vaan haluan näyttää siltä.

Tämä keikka oli helppo, koska tunsin molemmat malleista etukäteen. Voi olla että olisi ehkä punastuttanut vielä enemmän, jos vierasta vartaloa olisi pitänyt kuvata.

Translation:

Last week I had the rare chance to dive into white sheets and beds of flowers with two gorgeous girls. Oona and Jessica had a vision about photos and I got the honour of being the photographer (alongside of garter manager, hair curler, couch carrier, jack-of-all-trades, etc.)

One of the important elements, I was told, was wrinkly, white sheets. They had to be wrinkly. I get it though, and I also have those kinds of specific visions and obsessions. It's a lovely quirk! So here you go, wrinkly sheets and flowers.

You can find more photos of the shoot from Oona's blog. 

I had the chance to practice my photographer's skills of relaxing the model, and verbal guiding. I think it's very useful skill. A good photographer communicates with their model, encourages, makes them feel good, guides and otherwise informs the model of what's going on at all times.For example, I feel uneasy if I'm being photographed and the photographer doesn't tell me anything.

This was an easy gig, because I knew both of my models. I think I would have been blushing too hard to photograph if it would've been strangers.

Vintage bullet bra

 Varautukaa pienimuotoiseen vilautteluun. Esittelen teille tänään nimittäin uusimman, mutta samalla vanhimman vaatekappaleeni.

1940-1950-luvuilla hyvin yleinen ja suosittu rintaliivimalli oli nk. "bullet bra"-malli, eli liivit, jotka muodostavat tisseihin niin terävät päät, että niillä voisi melkeinpä leikata lasia. Nykyliivit keskittyvät enemmän likistämään ja puristamaan rintoja sinne sun tänne, kun taas bullet bra:t nostavat ne ylös- ja eteenpäin, ja niiden ommel muodostaa kärkeen terävän nipukan.

Olen hinkunut bullet bra-liivejä jo kauan, mutta liivishoppailu on mun kuppikoolla erittäin arpapeliä, varsinkin netissä. On täysin tuurista kiinni, tuntuuko liivit hyvältä, vaikka kokotaulukko väittäisi oikeaa kokoa. Bullet brat eivät ole mitään halpisliivejä, joten riski tuntui liian suurelta.

Veronpalautukset saivat mut kuitenkin rohkeaksi, ja tilasin etsystä aidot vintageliivit, jotka sattuivat olemaan kokoani. Hinta ei ollut ainoa asia joka jännitti, sillä mielestäni vaatii tietynlaista rohkeutta kantaa ylpeänä rintojaan bullet bra-liiveissä. Ne ovat nimittäin melko kaukana nykyaikaisista kauneusihanteista, ja ovat melko huomiotaherättävät.

 Ilon ja onnen päivä koitti, kun sain liivini ja ne sopivat kuin valettu! Itse asiassa ne ovat jopa mukavammat kuin mitkään liivini ovat pitkään aikaan ollut. Napakat, mutta eivät purista. Ei metallisia kaaritukia eikä muutakaan tukalaa. Tissit asettuvat tötteröihin kuin valetut :D

Se "huono" puoli vain, että en raaski peittää näitä! Haluaisin vain kekkaloida joka paikkaan pelkissä rintsikoissa. Kaikkein kaunein yhdistelmä näiden kanssa on läpinäkyvät vaatekappaleet, ja valtavat kaula-aukot.

Sitten, kun olen vähän säästänyt rahaa, investoin ehdottomasti What Katie Did-liikkeen spiraaliommel-rintaliiveihin. Täytyy vaan ottaa tarkkaan selvää, mitä kokoa tilata.

Ihan jokapäiväiseen arkikäyttöön en usko ottavani näitä, mutta esimerkiksi tämän merkinnän kuvat olivat mun uudenvuodenasuni. Tunsin oloni kauniiksi ja rohkeaksi koko illan ajan.

Olen yrittänyt välttää parhaani mukaan hiusteni lämpökäsittelyä, ja kuvien laineet/kiharat on tehty sellaisella kumisen-hiuspannan-alle-pujottelumeiningillä. Vaikea selittää, mutta jos joku on kiinnostunut, voin tehdä tutorialin? Mun tukka on normaalisti tikkusuora ja roikkuva, mutta uutena vuotena se oli i-ha-na. ♥

Tukka hiuspannan alle pyöriteltynä. Olen vapauttanut muutamia suortuvia tunnin kihartamisen jälkeen kuvia varten

Hiuspantakiharruksen ansiosta lainehtiva tukka ilman sitä pantaa

Translation:

Watch out, I'm gonna show some skin! Today I'm introducing my newest, but also oldest, piece of clothing. 

In 1940's and 1950's, it was common that the bra had a pointy shape, and they were called "bullet bra". Nowadays bras usually squeeze and press the breasts, but the bullet bra focuses to lift the breast up- and forward. The tip is sharp, so the boobs look like they could cut glass.

I have been longing for my own bullet bra for ages, but I'm having a hard time finding even regular bras that fit correctly. I never seem to get the size right, and sometimes the right size is still uncomfortable and wrong. So, ordering bras online is risky business for me. 

Well, in december I found the courage to order a vintage piece from etsy. It was my size and I was feeling brave. And oh the joy, when they arrived and were a perfect fit! They are actually even more comfortable than any of my other bras. 

It's just that I don't have the heart to cover them with clothing! I favor sheer, lightweight clothes with these, and of course large necklines. In these pictures I was wearing my New Years' outfit, and I felt pretty. My hair was curled with headband, I'm trying to avoid heat treatments, curling irons and such. I just tucked the (slightly damp) hair around the headband and let it air-dry.

When I have more money, I think I'll buy the "What Katie Did"-bullet bra.

Girl Power

 Teki mieli verestää vähän Photoshoptaitojani pitkästä aikaa. Nico on vienyt piirtopöytänsä omaan kotiinsa, joten jouduin syväämään nämä hiirellä. Nicon piirtopöytä pyöri mun nurkissa _hyvin_ kauan, enkä tehnyt sillä mitään. Mutta auta armias, viikko piirtopöydän poistumisesta, ja pää surraa täynnä ideoita, joihinn sitä tarvitsisi! No, ei siinä muuta auttanut, kuin tilata ihan oma piirtopöytä. Pian kotiin saapuu Wacomin Intuos Pen Small.

Tämä kuvapari on tehty taustoja ja tekstuureja myöten itse. Tunsin vain tarvetta vähän kehaista, kun niistä tuli mielestäni niin hienot.

"...With a little help from my friends"

Nadiassa on sellasta tyttöpoweria että huh huh. Sille ei ryppyillä. Se on kova muija! Mutta hihojaan se ei osaa kääriä, kuten eivät mitkään muutkaan peukalottomat otukset, joten siinä se tarvitsi vähän mun auttavaa kättä.

fig 1. Auttava käsi

Muista; Sä olet ihan mieletön, ja sä pystyt siihen. Joskus ei kuitenkaan yksin pysty kaikkeen. Silloin on ihan okei pyytää ystävän apua ja tukea. Sitä varten ne ystävät on.

Hmh. Nää kuvat olisivat olleet loistavaa kuvitusmateriaalia johonkin paljon syvällisempään tekstiin... Tällä kertaa sellaista ei kuitenkaan tullut ulos. Oh well!

Loppuun vielä digitaalisia tuplavalotuksia. Mä rakastan niitä, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Merenneidosta Metsän neidoksi

 Mulla oli jälleen ilo kuvata Oonaa. Oona oli ommellut päällään olevan tylliunelman itse. Kiipesimme Myllypuron jätemäelle, ja sieltä suuntasimme synkkääkin synkempään metsään piiloon uteliaiden koiranulkoiluttajien katseilta.

Oonan mekossa oli niin monta kerrosta tylliä, että kerrosten väliin olisi voinut oikeasti eksyä. :D Pari ötökkää tekikin sen fataalin virheen. 

Muistan, että teini-ikäisenä ihannoin valtavasti ajatusta sellaisesta muhkeasta tyllihameesta. Muistan myös, että eräässä kerhossa mulle tarjoutui mahdollisuus ommella tyllihame, ja pyrinkin sellaiseen valtavaan tylliunelmaan. Lopputulos oli kuitenkin osaamisen- ja kankaanpuutteen vuoksi kaksi laihaa kerrosta velttoa tylliä, ja pettymykseni oli käsinkosketeltava... Sinä päivänä opin, ettei ompeleminen ole vahvimpia osa-alueitani, ja se käsitys on saanut vain vahvistusta vuosien varrella erilaisten projektien myötä. Harmi, sillä tykkäisin ommella ja tuunata omia vaatteitani kun ideoita tuntuu riittävän.

Fun fact: Tiesittekö, että korkokenkiä ovat alunperin käyttäneet mm. egyptiläiset teurastajat, jotteivat joutuisi kahlaamaan veressä ja teurasjätteissä? Lisäksi keskiajalla Lontoo oli niin paskainen kaupunki, että teiden liejusta ylöspäin korottavat korkokengät olivat suosittuja miesten sekä naisten keskuudessa. Sekä muinaisen egyptin aikoina, että myöhemmin Euroopassa 1600-luvulla korkeat korot olivat statussymboli, joka erotti vauraan rahvaasta, sillä "vain ne, joiden ei tarvitse teidä töitä, pystyvät keekoilemaan vaikeissa ja epämukavissa korkokengissä".

Testailtiin Oonan kanssa vähän meidän molempien mukavuusalueita; Alastonkuvausta. No, okei, ehkä kyseessä ei nyt varsinaisesti ollut alastonkuvaus, mutta kuitenkin aika paljastavista kuvista puhutaan. Alusvaatekuvaukset! Poimin tänne blogiin kesyimmät; loput jäävät Oonan armoille. :p

Oona teki kaiken rankan työn, otti mukisematta vastaan ötökänpuremat ja kiven raapiumat ja ruohopainaumat takapuolessa ja makoili epämukavissa asennoissa. Minä vain näpsin kuvia ja riemuitsin. Tuntui kun olisi kuvannut jotain "oikeaa mallia" :D Mikä se sitten ikinä onkaan. Tuo viimeinen, mustavalkovalokuvan näköinen, on ehdoton lempparini!

Oona - Telluurinen Teehetki.

Translation:

I, once again, had the pleasure of photographing this fine lady Oona. She wore a dress that she had made herself. We climbed the Myllypuro landfill hill, and then we dove into the dark dark forest. We also tested our boundaries with this almost naked photoshoot. It was super awesome. I'll just publish these rather tame pictures - I'll leave the rest for Oona to decide. The last one is my absolute favourite!

Did you know: High heels were a common accessory for ancient egyptian butchers, so they wouldn't have to walk in blood and entrails. Also in the middle ages, when London was a dirty stinking place, men and women used high heels to stand away from all the grime and filth in the streets. In the 17th century Europe, high heels were a status symbol, since "only someone who didn’t have to work could possibly go around in such impractical footwear."

Cutie pie

 Pinuphuuma iski jälleen. Olin niin iloinen, kun sain hankittua kylppäriin tavaroilleni hyllyn, että päätin sisustaa kylppäriä hieman pidemmälle. Sen ruma vihreä seinä sai piristystä pirteistä pinuptytöistä ja ovea koristaa ihana Bettie Page.

 Leikkisyys tarttui minuunkin ja uuden pallollisen huivin voimin päädyin keikistelemään kilpaa vessan seinän tytyjen kanssa.

 

 Kahvikupponen maistui erityisen hyvältä raskaan työpäivän jälkeen. Tuntui, kuin olisi herännyt koomasta ja hengittänyt jälleen; kuuma kahvi tanssi kielellä, pikkulinnut tirpsuttivat korvissa ja kuulin kaukaisen seireenien laulun... Sitten kahvi loppui.

  Tämä söpöliinilaukku oli pakko hankkia, kun näin sen H&M:ssä. Se on ihanan pieni ja romanttinen ja söpö kuin nappi.

Söpöliineistä puheenollen... Nadia mukana menossa ♥

Translation:

I decorated my bathroom walls yesterday with Bettie Page and other cute pinup chicks. They made me want to dress up cute and flirty also! I think the little heart purse from H&M goes well with this cutesy look.

Coffee has seldom tasted as good as today, after a hard and busy day of work. Although I work in a cafe, some days I have no time to drink my own morning coffee. Today was one of those days.

Aurinkoinen Arabia

Booom! Kevät tuli ja iski meidän keuhkoistamme ilmat pihalle. Pihallehan sitä oli itsekin sitten päästävä. Keskelle vaaleanpunaisten kukkien ja kutittelevan auringonvalon. Ennen sitä urhea ritarini ajoi kotoani ulos sekä hämähäkin että ampiaisen. Tai oikeastaan ampiaisen liiskasin itse ikkunan väliin paniikissa. Hyi @_@

Nicon superhieno GAME OVER-huppari on Forumin MicMacin alennusmyynnistä löytö, sopii sille kuin nenä päähän mielestäni ♥

Yksi mun lempparihameista on tämä pallollinen kellohame. Harmi vain, että se alkaa jo harmaantua hieman. Ostaessani sen se oli täysin mustavalkoinen.

 

 Olen alkanut saamaan paljon roskapostikommentteja blogiini. Se on hyvin harmillista. Tiedän sen johtuvan siitä, että minulle kommentoidakseen ei tarvitse tehdä captcha-kirjoitusvarmennusta. En haluaisi ottaa sitä käyttöön, koska itse inhoan tehdä niitä varmennuksia, mutta pian on varmasti pakko jos saan enää yhtään lääke-, käsipaino- tai "check out my website"-roskapostikommenttia. Ne on niin pettymyksiä ku huomaa että on saanut kommentin ja sitten ne onkin jotain roskaa. Hermot menee.

Lisäksi harmittaa vietävästi, kun lauantaina olisi Arabian pihakirppis- ja kierrätystapahtuma, joka on joka vuosi ollut aivan ihana, mutta *surullinen trumpettisoolo* mulla on töitä sinä päivänä... Voi rähmä! :(

Suck the colours

Minua inspiroi suuresti vanhat, about 20-50-luvulla tehdyt piirretyt. Niiden animaatio on hidastempoista ja takkuavaa, mutta niissä tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista absurdia ja ihastuttavan karmivaa. Ylläoleva kappale sopii minusta täydellisesti vuonna 1929 ilmestyneeseen Silly Symphonies-animaatioon "The skeleton dance". Kyseinen kappale onkin soinut päässäni ja kodissani viimeisten päivien ajan melkoisen paljon. Se jotenkin kuvastaa täydellisesti tätä alkutalven pimeää, melankolista tunnelmaa.

Tuo piirretty itsessään on kyllä aika hilpeä, mikäpä sen sympaattisempaa kuin tanssivat luurangot?

 Tänään tuntui siltä, että teki mieli itsekin kadota mustavalkoiseen animaatiomaailmaan tanssimaan luurankojen kanssa ja sanomaan "puppi duppi du!"

Betty Boop kummitustalossa

Damsel in distress

 Mitä te lukijat pidätte vanhoista piirretyistä? Ovatko ne liian hidastempoisia meidän nykyihmisten kärsimättömille aivoille? Onko niissä teidänkin mielestä sitä jotain tunnelmaa, mitä nykyään ei enää ole? 

 Translation:

This song (The Growlers - Empty Bones) has been playing in my head and in my apartment for a few days now. It's perfect for these dark winter days. I'm inspired by old cartoons from about 1920-1950. They have that something in them. They're a bit creepy unintentionally, and that's lovely. I felt like stepping into the black and white world myself! How do you readers like old vintage cartoons? Are they too slow for us hectic people nowadays? Do you also think that they have that feeling, that new cartoons just lack?

All animated clips are from silly symphonies' "Skeleton Dance" cartoon. The "how to kill"-pic's source unknown. Anyone?