Vintage bullet bra

 Varautukaa pienimuotoiseen vilautteluun. Esittelen teille tänään nimittäin uusimman, mutta samalla vanhimman vaatekappaleeni.

1940-1950-luvuilla hyvin yleinen ja suosittu rintaliivimalli oli nk. "bullet bra"-malli, eli liivit, jotka muodostavat tisseihin niin terävät päät, että niillä voisi melkeinpä leikata lasia. Nykyliivit keskittyvät enemmän likistämään ja puristamaan rintoja sinne sun tänne, kun taas bullet bra:t nostavat ne ylös- ja eteenpäin, ja niiden ommel muodostaa kärkeen terävän nipukan.

Olen hinkunut bullet bra-liivejä jo kauan, mutta liivishoppailu on mun kuppikoolla erittäin arpapeliä, varsinkin netissä. On täysin tuurista kiinni, tuntuuko liivit hyvältä, vaikka kokotaulukko väittäisi oikeaa kokoa. Bullet brat eivät ole mitään halpisliivejä, joten riski tuntui liian suurelta.

Veronpalautukset saivat mut kuitenkin rohkeaksi, ja tilasin etsystä aidot vintageliivit, jotka sattuivat olemaan kokoani. Hinta ei ollut ainoa asia joka jännitti, sillä mielestäni vaatii tietynlaista rohkeutta kantaa ylpeänä rintojaan bullet bra-liiveissä. Ne ovat nimittäin melko kaukana nykyaikaisista kauneusihanteista, ja ovat melko huomiotaherättävät.

 Ilon ja onnen päivä koitti, kun sain liivini ja ne sopivat kuin valettu! Itse asiassa ne ovat jopa mukavammat kuin mitkään liivini ovat pitkään aikaan ollut. Napakat, mutta eivät purista. Ei metallisia kaaritukia eikä muutakaan tukalaa. Tissit asettuvat tötteröihin kuin valetut :D

Se "huono" puoli vain, että en raaski peittää näitä! Haluaisin vain kekkaloida joka paikkaan pelkissä rintsikoissa. Kaikkein kaunein yhdistelmä näiden kanssa on läpinäkyvät vaatekappaleet, ja valtavat kaula-aukot.

Sitten, kun olen vähän säästänyt rahaa, investoin ehdottomasti What Katie Did-liikkeen spiraaliommel-rintaliiveihin. Täytyy vaan ottaa tarkkaan selvää, mitä kokoa tilata.

Ihan jokapäiväiseen arkikäyttöön en usko ottavani näitä, mutta esimerkiksi tämän merkinnän kuvat olivat mun uudenvuodenasuni. Tunsin oloni kauniiksi ja rohkeaksi koko illan ajan.

Olen yrittänyt välttää parhaani mukaan hiusteni lämpökäsittelyä, ja kuvien laineet/kiharat on tehty sellaisella kumisen-hiuspannan-alle-pujottelumeiningillä. Vaikea selittää, mutta jos joku on kiinnostunut, voin tehdä tutorialin? Mun tukka on normaalisti tikkusuora ja roikkuva, mutta uutena vuotena se oli i-ha-na. ♥

Tukka hiuspannan alle pyöriteltynä. Olen vapauttanut muutamia suortuvia tunnin kihartamisen jälkeen kuvia varten

Hiuspantakiharruksen ansiosta lainehtiva tukka ilman sitä pantaa

Translation:

Watch out, I'm gonna show some skin! Today I'm introducing my newest, but also oldest, piece of clothing. 

In 1940's and 1950's, it was common that the bra had a pointy shape, and they were called "bullet bra". Nowadays bras usually squeeze and press the breasts, but the bullet bra focuses to lift the breast up- and forward. The tip is sharp, so the boobs look like they could cut glass.

I have been longing for my own bullet bra for ages, but I'm having a hard time finding even regular bras that fit correctly. I never seem to get the size right, and sometimes the right size is still uncomfortable and wrong. So, ordering bras online is risky business for me. 

Well, in december I found the courage to order a vintage piece from etsy. It was my size and I was feeling brave. And oh the joy, when they arrived and were a perfect fit! They are actually even more comfortable than any of my other bras. 

It's just that I don't have the heart to cover them with clothing! I favor sheer, lightweight clothes with these, and of course large necklines. In these pictures I was wearing my New Years' outfit, and I felt pretty. My hair was curled with headband, I'm trying to avoid heat treatments, curling irons and such. I just tucked the (slightly damp) hair around the headband and let it air-dry.

When I have more money, I think I'll buy the "What Katie Did"-bullet bra.

"They're coming to get you, Barbara..." Vintage horror T-shirts

They won't stay dead!

George A. Romeron "Night of the Living Dead" vuodelta 1968 on yksi lempi-zombieleffoistani.  Nautin kauhuleffani mieluiten hieman höpsähtäneinä, "ei-oikeasti-pelottavina", övereinä pläjäyksinä. Vanhat kauhuleffat usein lankeavat tähän kategoriaan. 80-luvun tekoverta ja lateksisia erikoistehosteita pursuavat kauhuleffat ovat jotenkin erityisen lähellä sydäntäni, kun niistä tulee sellainen mielikuvituksellinen, utelias, menneisyyden huumainen olo. Vanhassa kauhussa on vaan sellaista tietynlaista kökköä tunnelmaa, jota on vain mahdotonta toteuttaa enää nykyään. 

Vincent Pricen hyytävät selostukset ja nauru, Cristopher Leen tuuheat vampyyrikulmakarvat, Boris Karloffin valtava otsa, sumukoneet ja kummituslinna-kulissit... VHS-kuvan- ja äänenlaatu, kohina, surina, päälleliimatut kirkaisut... Voih! Tässähän ihan pakahtuu!

They're coming to get you, Barbara!

En tiedä, miksi olen niin viehättynyt sellaiseen vintage-kauhujulistekuvitukseen, mutta ne kutkuttavat mielikuvitustani juuri oikealla tavalla. Jostain syystä niistä tulee mieleen lapsuus, ja se tunne kun kaikki fiktio tuntui miljoona kertaa ihmeellisemmältä. Kun ei tiennyt asioita, kaikki tuntui mahdolliselta, ja siksi niin jännältä. Aikuisiällä kyynisyys alkoi hiipiä aivoihin, mutta välillä on mielestäni vain hyvä unohtaa se kyynisyys ja katsella vanhoja kauhuleffoja loistavin "lapsensilmin".

UFO sightings in Helsinki!

"EVIL MARTIANS FROM MARS!"

Vanhoissa kauhuleffajulisteissa on sekin hauskaa, että ikinä mikään leffa ei loppujen lopuksi ole sen julisteen veroinen. Julisteessa mässäillään, shokeerataan ja oikein herkutellaan kaikella sillä hurjuudella, ja annetaan ymmärtää että koko leffa olisi samanlaista hurjastelua. Harvoin kuitenkaan mikään leffa oikeasti vaikuttaa yhtä paljon, kuin julisteensa. En tiedä, onko allaolevan paidan leffaa oikeasti olemassa, mutta jos on, se ei varmastikaan ole niin mässy, kun mitä luvataan. :D

"Sex-crazed SLUG BEASTS from Saturn; SCENES SO SHOCKING YOU WILL SCREAM UNTIL YOU'RE SICK!!!"

Tässä kuvassa ohjaan telepaattisesti marsilaisten pömpeliantenni-TUHOAJArobottien armeijaa kohti VALKOISTA TALOA koska haluan... $$$ MILJOONA DOLLARIA!!! $$$
SUSPENSE! THRILLS! CHILLS!


Tässä mun ilme, kun katson ihania kökkökauhuja, kuten Plan 9 from outer spacea, Lost Boysiä, Evil Deadia, Kärpästä, Planet Terroria, Pientä Kauhukauppaa, Re-Animatoria, Mars Attacksia...

Sitten on tietysti vielä ne oikeasti pelottavat kauhuleffat. Mutta ne ovat asia erikseen, eikä niitä sovi sekottaa tähän merkintään. Ne ovat tarina jollekin toiselle kerralle...

Translation:

Romero's "Night of the Living Dead" is one of my favourite zombie movies. I really enjoy old horror flicks, often more sympathetic than scary, filled with kooky effects and weird plots. Old horror flicks just have the feeling, that lacks from all the new movies. It's all about gooey fake blood and latex, stop-motion effects, Vincent Price's chilling laughter, Cristopher Lee's magnificent eyebrows, Boris Karloff's gigantic forehead... Fog machines, cardboard haunted castle sets, slightly distorted VHS quality... Ah! It fills me with glee!

I find myself very attracted to vintage horror posters. They always seem to promise so much, but the movies never are as extravagant as the posters. For example, this "Killer slugs"-T-shirt: "Sex-crazed SLUG BEASTS from Saturn; SCENES SO SHOCKING YOU WILL SCREAM UNTIL YOU'RE SICK!!!" "Horror!!! Terror!!! Slugs!!! Girls!!!" Aaw... I love it :) 

I make this Michael Jackson popcorn face when I'm watching some of my fave B-horror flicks; Plan 9 from outer space, Lost Boys, Evil Dead, The Fly, Planet Terror, Little shop of Horrors, Re-Animator, Mars attacks... 

And of course there are the real scary ones. The "Good horror movies". But they are a story for some other time...

Suck the colours

Minua inspiroi suuresti vanhat, about 20-50-luvulla tehdyt piirretyt. Niiden animaatio on hidastempoista ja takkuavaa, mutta niissä tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista absurdia ja ihastuttavan karmivaa. Ylläoleva kappale sopii minusta täydellisesti vuonna 1929 ilmestyneeseen Silly Symphonies-animaatioon "The skeleton dance". Kyseinen kappale onkin soinut päässäni ja kodissani viimeisten päivien ajan melkoisen paljon. Se jotenkin kuvastaa täydellisesti tätä alkutalven pimeää, melankolista tunnelmaa.

Tuo piirretty itsessään on kyllä aika hilpeä, mikäpä sen sympaattisempaa kuin tanssivat luurangot?

 Tänään tuntui siltä, että teki mieli itsekin kadota mustavalkoiseen animaatiomaailmaan tanssimaan luurankojen kanssa ja sanomaan "puppi duppi du!"

Betty Boop kummitustalossa

Damsel in distress

 Mitä te lukijat pidätte vanhoista piirretyistä? Ovatko ne liian hidastempoisia meidän nykyihmisten kärsimättömille aivoille? Onko niissä teidänkin mielestä sitä jotain tunnelmaa, mitä nykyään ei enää ole? 

 Translation:

This song (The Growlers - Empty Bones) has been playing in my head and in my apartment for a few days now. It's perfect for these dark winter days. I'm inspired by old cartoons from about 1920-1950. They have that something in them. They're a bit creepy unintentionally, and that's lovely. I felt like stepping into the black and white world myself! How do you readers like old vintage cartoons? Are they too slow for us hectic people nowadays? Do you also think that they have that feeling, that new cartoons just lack?

All animated clips are from silly symphonies' "Skeleton Dance" cartoon. The "how to kill"-pic's source unknown. Anyone?

Retki Pauligille ja työharjoittelukuulumisia

Käytiin tänään koulun kanssa Pauligin tehtaalla vierailulla. Oli oikein mielenkiintoista ja opettavaista! Erityisesti tykkäsin katsella lasiseinän läpi tehtaan tuotantolinjaa, jossa kahvipaketit menivät liukuhihnoilla kuin vuoristoradalla ja karuselleissa, ja robotit pakkasivat paketteja hurjaa vauhtia. Siinä on jotain todella tyydyttävää.

Kahviluennolla tapasimme Pauligin Paula-tytön ja saimme paljon kiinnostavaa tietoa kahvista, sen valmistuksesta ja kaikesta muusta siihen liittyvästä. Saatiin juoda kahvia The kultaisista kupeista, uuuu.

Toinen mun lemppari oli se Pauligin tiloissa oleva museo! Siellä oli esillä kaikkia ihania vanhoja kahvipakkauksia ja muita Pauligin tuotteita kautta aikojen. Tiesittekö, että Santa Maria-tuotemerkki kuuluu Pauligille? Minä en tiennyt ennen tätä.

Valokuvasin muutamia mielenkiintoisia juttuja. Nyt mulla tuli nälkä, kun muokkasin ja katselin näitä kuvia... Mutta mitä on Vatkuli?

 "Oota mä otan silmälasit pois"

 That's better!

Autenttinen vanha kahvikauppa, jossa pavut laskettiin korkeista lasiovisista vitriineistä ja punnittiin paperipusseihin. +kassakone ♥

 Vitriinissä oli kokoelma tavaroita, joita oli ongittu kahvisäkeistä. Miten joku on onnistunut hukkaamaan sinne sandaalin, linkkuveitsen tai piipun? Naurattaa.

 Jäätelöä *_* Nuo vanhat pakkaukset ovat jotenkin niin symppiksiä!

 Erilaisia kahvipaketteja, kahvinkorvikkeita ja -vastikkeita. Nämä olivat mielenkiintoisia, erityisesti "verenluovuttajan kahvi" hupsutti. Ennen vanhaan kahvia jatkettiin mm. sikurijuurella ja muilla kekseliäillä ainesosilla. Jatkettua kahvia kutsuttiin kahvinkorvikkeeksi. Kahvinvastike oli taas sellaista, että siinä ei ollut yhtään kahvia vaan kaikki ainesosat olivat jotain muuta.


Työharjoittelussa on mennyt hyvin. Ensimmäisen viikon hilluin enemmän "kulisseissa" eli keittiön puolella. Nyt olen uskaltanut pikkuhiljaa astua näyttämölle, eli palvelemaan asiakkaita, valmistamaan kahveja ja käyttämään kassaa.

Lempiasioitani/hetkiä työharjoittelussa:

♥ Suosittelu! On ihana kun ihmiset kysyvät, mitä suosittelisin heille, ja saan käyttää mielikuvitustani ja ihmistuntemustani.
♥ Kahvijuomien valmistus. Latte, espresso, cappuccino ja muut suositummat juomat sujuvat jo hyvin. Harvinaisempia herkkuja en ole vielä päässyt kunnolla opettelemaan. Suodatinkahvi on ihan tylsä. Buu.
♥ Jätskipallojen pyörittely. Se on vähän harvinaista herkkua, terapeuttista, voisin tehdä sitä useamminkin. 
♥ Päivän menu/tarjous-listan kirjoittaminen. Saan siitä Ameliè-viboja joka kerta, ja tietenkin pidän kirjoittamisesta, piirtämisestä ja sommittelusta.

lähde

Huh, nyt mulla tuli sitten nälän lisäksi ihan armoton Pariisi-ikävä. Aloin penkomaan Pariisinmatka-kuvia vuodelta 2008, ja voisin tehdä niistä vaikka kokonaan oman merkinnän, ettei tämä venähdä ihan hulluksi.

Translation:

I visited Paulig today with my classmates. It was very interesting and I learned a lot! I enjoyed especially watching the production line with all the robots and the assembly lines, it's kind of hypnotic. The coffee lecture was very educational and now I know more about coffee and that's great. 


I also enjoyed the Paulig museum. Here are some pictures of the cute vintage packages displayed! Oh how they made me hungry. But what is "vatkuli"?


My internship in the Café has went well so far. First week I liked to hide in the kitchen and do kitchen stuff, but now I'm more in the open, making coffees, doing customer service and stuff. My favourite things working in a cafe:


♥ Recommending. I love it when people ask me what I would recommend and I get to influence people and use my imagination.
♥ Making coffee drinks such as espresso, caffe latte and cappuccino. I'm still learning the more complicated drinks.
♥ Ice cream scooping. It's fun but I don't get to do it very often.
♥ Writing the Menu du jour. It reminds me of Amélie. I like to write and draw and use my "artistic skills" (woo).

Kun tähtien asento on oikea...

...Jotain kammottavaa herää.

Muste + valokuvakortti.

(Alitin kyllä itseni tätä tehdessä. Olis voinut tehdä paremminkin, nyt tää on tosi hätiköity ja plaa.)

Translation: 

When the stars are right, something horrible awakes... Ink + carte de visite (?). (I think I could have made this one better. I rushed this through, blah.)

Amputointivälineitä sisustuselementtinä

Vihdoinkin urakkani on valmis. Se on ollut suunnitteilla jo ties kuinka kauan, ja onneksi, toisin kuin yleensä suunnitelmilleni käy, sain tämän jopa toteutettua. Seinille koristetta. Tuolla seinällä riippui ennen Grindhouse-juliste (Kuten rasvaisista sinitarrajäljistä huomaa...) mutta se pääsi uudelle paikalle roikkumaan, ja sen tilalle ripustin 4 kierrätyspaperille tulostettua amputointivälinekatalogin kuvaa. Nyt löytyy luusahaa, skalpellia sun muuta vehjettä.

"Ersmach has devised Antiseptic Knives made of one piece of steel, so as to afford no lodgement for septic germs, which might possibly adhere to ordinary knives. One objection to these is, that the handles become quite slippery if wet with blood; in order to obviate this, we have made antiseptic knives of which the handles are baked on, of hard rubber, but contain no crevices whatever. Any instrument constructed in this way is as if made of one piece, and affords the perfect customary hold."

 "Saws should be kept in a state of scrupulous cleanliness, as the teeth afford organic matter great opportunity of becoming adherent; this may convey contagion to the next person operated on. Rust and other matters may poison the wound. Clean the teeth, after and before use, with warm water and a stiff tooth-brush, then dry with chamois."

 Aluksi yritin saada tauluja epätoivoisesti samalle korkeudelle; lopulta totesin sen olevan toivotonta hommaa, ja järjestelin taulut suosiolla portaittain. Taulujen asettelu on vaikeaa. Tässä kuvassa voi myös stalkata mun kirjahyllyä. Toivottavasti siellä ei oo mitään noloa, kun en sensuroinut sitä kuvanottohetkellä. Se olis ollut jotenkin liian feikkiä.

Discopallolle puettu lasten neukkunaamari pääsi myös kuviin. Sanokaa sille moi!

Taulujen kiinnittäminen ilman reikiä oli ongelma. En omista iskuporakonetta enkä niitä...pieniä...muovijuttuja mitä pitäisi käyttää, kun rei'ittää betoniseinää. Naulat kuulemma eivät pysy moisessa seinässä, vaan seinä alkaa murentua naulan ympäriltä. Vaikka yleensä olenkin jääräpää tällaisissa asioissa, tätä en lähtenyt todistamaan itse vaan uskoin kiltisti sanaa.

Ratkaisuna toimi 3M Command-kiinnityspalat. Joo, näyttää aika huteralta, mutta se on ilmeisesti kovinkin pysyvä teippi. Mulla on tapetit, joihin kiinnityspaloja ei välttämättä suositella, että jos joku lukee tätä blogia ja tekee perässä, sanon vain että älkää sitten tulko minua syyttämään jos taulut putoilevat.

Tässä on paketti ja valmis koukku seinässä. Sitä painetaan seinään lujasti 30 sek ajan, ja se on käyttövalmis.

Miten saan kaksipuolisen teipin tapetistani irti repimättä tapettia? Kysytte varmaan. No, en minäkään aluksi siihen uskonut. Mutta katsokaas kummaa. Sehän venyy pois vetämällä alaspäin! Eikä revi tapettia yhtään.

Suosittelen lämpimästi noita kiinnityspaloja. Informoin kyllä tänne heti saman tien, jos yksikin tauluista tippuu alas teipin pettäessä, jotta sitten tiedätte. Mulla on vielä yksi isompi taulu, mutta en tiedä vielä mihin sen laittaisin.

Translation:

At last, I have finished my secret decoration project. I have been planning for it for a long time, and unlike almost every other project of mine, this one I actually finished. Before this, in that place there was a Grindhouse-poster, which left some ugly marks on the wall. I replaced it with four pictures of vintage amputation gatalogues. Bone saws, scalpels and other great stuff.


At first I tried to form a perfect straight line with the pictures, and found that pretty impossible. So I arranged them differently.


It's hard to hang pictures without punching holes to the wall. I found a great solution to that; 3M attaching pieces with hooks. It's not actually recommended to use them to a wallpaper, but I did anyway. Don't follow my example. 


It comes off very easily if you want to remove it, just pull down and it stretches away, leaving the wall unmarked.
I will inform you guys immediately if the pictures start to fall down, just so you know not to hang pictures with this product.

Vanhoja mainoksia Eerie-lehdistä

Lehden hengen mukaan kuvien määrä tässä postauksessa on tasan 13. Itse en näe luvussa 13 mitään kammottavaa, välillä on vain hauska uskoa hassuihin juttuihin; horoskooppiin, kolmeentoista, kummituslinnoihin, verta valuviin teksteihin ja ihmissuden ulvontaan. Itseasiassa mulla on vähän ikävä Linnanmäen kummitusjunaan, nyt kun aloin miettimään kummitusjuttuja. Ehkä menen kesällä Linnanmäelle, ostan yhden laitelipun ja käytän sen kummitusjunaan.

 Hellyyttävää kun kuvittelen että tuo sormuksen "karmiva kauhun valo" on sellainen säälittävä punanen ledivalo ähähäh ♥ Ja pitääköhän tuo käsi sellaista mekaanista robottiääntä? Coolness.

 Olen jostain syystä hirveän tuoksu/haju-orientoitunut. Mietin nytkin ensimmäisenä, miltä mahtavat nuo maskit haista sisältäpäin ollessaan päässä. Mun lemppari on ehkä tuo "mystery man mask". Nuo kaikki on kyllä tosi korneja. :) Hyvällä tavalla.

 Lihansyöjäkasvimainos! Uu! Haluaisin lihansyöjäkasvin. Keittiössä sillä voisi olla kesällä kissanpäivät, kun ei olisi banaanikärpäsistä pulaa. Plus nuo alemmat mainokset epäilyttävät hieman, varsinkin tuo jonka avulla oppii muka piirtämään vaikkei osais... Tosin hurjasti plussaa siitä, että kun nykyään käytetään mainoksissa ties mitä jenniferlopezia ja millajovovichia niin tuossa on käytetty mainoskasvona Charles Darwinia. :D

 Tässä on niin paljon coolnessia etten edes osaa päättää mistä mainita erityisesti. Plus, fonttirakkaus: vanhat kauhufontit ♥

 MOLE PEOPLE. Hahhahhahha.

 Tämä, itseasiassa, teki minut hieman surulliseksi. Siis, eläviä apinoita myytiin lehtiartikkelilla? Koko tuo mainos huutaa eläinrääkkäystä ja epäeettisyyttä. Voin vain kuvitella, kuinka monet apinat kuolivat ja kuinka monet hylättiin, kun ne saivat villieläinraivareita kotona eivätkä olleetkaan niin helppoja hauskoja leikkikavereita kuin mainos antaa ymmärtää. Yhyy. :( Puhumattakaan siitä miten nuorena ne on vieroitettu äidistään ja niin edelleen. Tuossa esineellistetään noita apinoita niin kovasti, että oikein pahaa tekee ._.

 Vau, tässä on paljon kaikkea hienoa. En tiedä edes mistä alottaa. No ensinnäkin kuvittelen kuinka penskat yrittävät pistää tavallisen kananmunan "Egg hatcheriin", ja pettyvät kun se mätäneekin. HUMAN SKELETON on ihanan harhaanjohtava mainos. Pikaisella tarkastelulla selviää, että luuranko on tehty superlonista. Mukana tulee ilmainen anatomiaopetuskuva. 

Koirapilli vähän epäilyttää mua. Toivottavasti se ei ole ollut mikään sellainen mikä sattuu koiran korviin. Tuo feikkineula olisi ihan kiva, voin kyllä kuvitella vaan miten tökerön näköinen se varmaan on ollut :) HORRIBLE HERMAN kuulostaa tosi hauskalta. Sekin on varmaan joku kasa karvaa ja kumia. Voi vitsi että joku monster ring ois siisti. Vaikka nuo ovat varmaan jotain halpaa muovia. Olis kiva silti.

 Siis... Werewolf siren ring? Joka kuulostaa poliisiautolta mutta samalla myös ihmissudelta? "Great for fans and secret clubs." SECRET CLUBS! Oi jumalauta, mitä muistoja ala-asteelta! Mä olin tosin yksin omassa salaklubissani ._. Vähän turhan salainen kai se klubi. Mutta olisin tappanut jostain jäsenyydestä oikeassa salaklubissa.

 TUO... PALLO. PAKKO... SAADA. Se on niin iso. Aaaaaah.

 Awww. Nuo hinnatkin näissä kaikissa tuntuvat niin pieniltä. Tiedän kyllä että rahan arvo on muuttunut ajan myötä, mutta haaveilen aina salaa aikamatkoista, jonne ottaisin paljon rahaa mukaan, ja saisin sillä paljon kaikkea ihanaa vintagetavaraa jotka toisin sitten takaisin omaan aikaani. Joo olen tietoinen fantasiani aukoista ja aikamatkustamisen mahdottomuudesta mutta :D Come on, tytön täytyy unelmoida.

 Mystery man mask hämmentää mua edelleen. Härskin näköinen. Ja jaksavat vielä kääntää veistä haavassani muistuttelemalla salaisista klubeista joita voisin järjestää kavereideni kanssa, jos minulla olisi tuollainen naamio! ;__;

Hihi, minkäköhänlainen tämä on? Boris Karloff and his friends. Hih.

Pahoitteluni, jos kuvien tekstit ovat epäluettavissa. Yritän aina pienentää blogiini laittamiani kuvia jonkun verran, etteivät ne olisivat niin raskaita.

Mainitsin aiemmin merkinnässä pakkomielteestäni hajuihin ja tuoksuihin. Hajulla on suuri sija myös kauhurakkauteni kohdalla; se vanhan paperin haju on hyvin essentiaalinen osa kokemusta. Nämä mainokset on skannattu sellaisesta kokoelmakirjasta, joka on painettu myöhemmin, sieluttomalle, kiiltävälle valkoiselle paperille. Ja eihän se sieluton, kiiltävä valkoinen paperi tietenkään tuoksu yhtään millekään. Tuntui lukiessa vahvasti, että Jokin puuttuu. Vaikea eläytyä vanhaan pulppukauhuun, jos se ei ole painettu kellastuneelle, haisevalle paperille.