Ahdistuksenhallintaa ja inspiraatiota äänimaailmojen avulla

~*www.mynoise.net*~

Löysin eilen sivuston, johon rakastuin ihan täysin. Sen avulla voi luoda erilaisia äänimaailmoja. Jokaisessa äänimaailmassa on useita säädettäviä slidereita, joiden avulla voi hyvin yksityiskohtaisesti säätää, minkä äänen haluaa esimerkiksi dominoivan ja minkä olevan vain taustalla. Sivun oikeassa laidassa on joitakin presettejä, mutta paras tulos löytyy, kun itse säätelee äänimaailman mieluisaksi.

Äänimaailmasta tekee vielä elävämmän se, että slidereiden alapuolella on "animate"-vaihtoehto, ja kun sen kytkee päälle, sliderit liukuvat itsekseen edestakaisin, muuttaen koko ajan kuulemaasi hitaasti.

Sivustolta löytyy sekä meditaatiota ja rauhoittumista helpottavia, että ASMR-tyylisiä stimuloivia vaihtoehtoja. Ja kaikkea siltä väliltä. Kissan kehräystä, sateen ropinaa telttakankaalle, kaukaista ukkosta, radion kohinaa.

Äänimaailmat saavat mielikuvitukseni lentämään ja mielen rauhalliseksi. Lemppareihini kuuluu mm.

Number stations
Shortwave radio
Distant thunder
Vinyl groove
Orchestron (tämä viimeinen sai minut jopa itkemään, kun sillä sai aikaan niin painostavan haikean tunteen, ihan kuin jossain elokuvassa, siinä kohdassa kun katsojan sydäntä revitään rinnasta ja isketään keuhkoista ilmat pihalle)

Noita voi jossain määrin avata eri välilehtiin päällekkäin, mutta ilmaisversiossa tulee odottaa minuutti, ennenkuin voi avata uuden äänimaailman. Muuten saat vain preview-loopin.


Number stationit eli numeroasemat ovat mielestäni karmivalla tavallaan hyvin rauhoittavia kuunneltavia.

Ne ovat salaperäisiä radioasemia, joilta säännöllisin väliajoin lähetetään mystisiä radiolähetyksiä. Niiden lähetyksissä nais- mies- tai lapsiääni luettelee näennäisesti satunnaisia numeroita ja kirjaimia tasaisesti. Myös morsekoodia, musiikinpätkiä ja yhtäjaksoisia äänisignaaleja käytetään numeroasemien lähetyksissä. Kryptinen viesti toistetaan moneen kertaan.

On arveltu, että numeroasemat ovat valtioiden omistuksessa, ja vakoojien keino lähettää salaista tietoa toisilleen. Niiden olemassaoloa mikään valtio ei ole kuitenkaan virallisesti tunnustanut.

 Nämä kuvat eivät nyt varsinaisesti liity tuohon äänimaailmasivustoon, mutta sopivat tunnelmaan. Eilen illalla kävin sumukävelyllä, ja tallensin tosi hienoja värejä sumussa. Eri katulamput paljastivat todelliset värinsä vahvemmin kuin ennen.

Jos innostutte kokeilemaan tätä äänimaailmanettisivua ja satutte löytämään jonkun itseänne puhuttelevan sellaisen, olisi kiva jos vaikka linkittäisitte sen mulle. (sivun oikeassa reunassa on vaihtoehto "save in URL", sitä klikatessa saa osoiteriville linkin, jonka mukana omat säädöksesi ovat.) Ai niin, tämä ei ole sponsoroitu merkintä, vaan olen tosi innoissani tästä löydöstä ja haluan kertoa siitä muillekin. Löysin sen alunperin tumblrista, etsiessäni keinoja ahdistuksenhallintaan.

Translation:

~*www.mynoise.net*~

I found this super awesome website. With it you can create beautiful, anxiety-relieving and even inspiring soundscapes. There are a lot of sliders in each soundscape, that give you the control of the sound. You can choose the dominating and the silent sounds. There is also the option to "animate" under the sliders, if you click it, the sliders will slide on their own slowly, so the soundscape is always changing, thus, more alive.

Here are some of my favourite soundscapes:

Number stations
Shortwave radio
Distant thunder
Vinyl groove
Orchestron (this one made me cry, because it reminds me of that feeling when a movie breaks your heart and rips it out of your chest)

I find number stations eeriely relaxing. They are stations that send weird broadcasts reading out lists of numbers, letters or incomprehensible morse code messages. The codes are usually read by female voice, but child and male voice are used also. 

It is speculated that number stations are owned by government, and used to send secret codes and data between spies. No government has ever confirmed that.

Superstition

lähde

The Birthday Massacre on julkaissut viimein uuden levynsä! Sen nimi on Superstition. Olen tästä hyvin innoissani, niin innoissani että kirjoitan siitä jopa blogimerkinnän, vaikka yleensä en kajoa blogissani musiikkijuttuihin. :p

Kyseinen bändi on minulle hyvin tärkeä inspiraation ja vaikutteiden lähde. Nyt kun mietin aikaa taaksepäin, hyvin monen työni tekoprosessia on siivittänyt taustalla jylisevä The Birthday Massacren musiikki. Se puhuttelee minua ja kutkuttelee luovuuteni pimeitä puolia kaikkein parhaiten.

There's a black house burning in the moonlight, we're standing at the door and there's no one in sight... This will all be over tonight. There's something in the dark and I wanna go home, there's someone else here, we're not alone...

Ylläoleva kuva on saanut inspiraatiota kappaleesta "Leaving tonight", heidän edelliseltä levyltään, ja olen valtavan ylpeä siitä. En ole piirtänyt lähes mitään sen jälkeen, kun feilasin keväällä mahtavasti Metropolian pääsykokeissa ja menetin täysin piirtämisen ilon itseinhon ja itsesyyttelyn takia. Mutta tämän sain aikaan pelkästään tuon kappaleen ja sen aiheuttamien visioiden ansiosta.

Kuvassa pideän henkilökohtaisesti eniten sen värimaailmasta, tulen heijastuksesta puussa sekä etualan henkilöiden ääriviivoissa, sekä siitä, että onnistuin piilottamaan yllätyshenkilön kuvaan ("There's someone else here, we're not alone"). Muistan piirtämisen aiheuttaman tunteen, onnistumisen tunteen, sen kuinka mietin välillä miten Quasimodolta näytän kumartuneena piirtopöytäni ääreen silmät kiiluen, palavien talojen maanisen googlettamisen, ja sen tunteen, kun työ oli vihdoin valmis ja hieno. ♥ 

Muita töitä, joiden tekovaiheessa taustalla on soinut The Birthday Massacre:

Pikselityöni, jossa pahin vastustajani on minä itse. Tämän piti olla laajempikin kokonaisuus, mutta tähän se nyt jäi. Tämä on ensimmäinen hieman monimutkaisempi animointini photoshopilla.

Kaikki violetinsävyinen, siluettimainen ja kimalteleva muistuttaa hyvin paljon heidän levyjensä kansien yhtenäistä teemaa. Myöskin bannerissani näkyy hyvin paljon The Birthday Massacre-estetiikkaa.

Tämä pikselianimaatio on saanut vaikutteita heidän "Looking Glass"-albuminsa kansikuvasta, sekä samannimisen kappaleen musiikkivideosta. Itse asiassa päiväkirjani tursuaa The Birthday Massacre-vaikutteisista ideoista, mutta nämä ovat ainoat, jotka olen saanut ulos siitä pahamaineisesta kynänkärjestä.

Ehkä uuden albumin myötä saan kauan kadoksissa olleen luovuuteni takaisin. Kuuntelen sitä tässä parhaillaan, mutta parhaatkin levyt vaativat pari kuuntelukertaa jäsentyäkseen täydellisesti. Suosittelen The Birthday Massacrea lämpimästi kaikille, jotka ovat tai tahtovat olla kosketuksissa sisäisen syntikkagoottinsa kanssa. Uuden albumin voit löytää Spotifystä.

Translation:

The new album from The Birthday Massacre, "Superstition", has been published! I love their music passionately. I'm so excited, I never usually talk about music in my blog but this is an exception, that's how thrilled I am.

The Birthday Massacre means a lot to me. It's a major source of inspiration and influence, and beautiful dark visions. Now that I think about it, a great deal of my work has been made with their music playing. They just speak to me and feed my dark side so perfectly.

This artwork of a burning house is influenced by their song from their previous album, "leaving tonight". It means a lot to me, because since last spring's major failure at Metropolia's entrance exam, I haven't been able to enjoy drawing like I used to. But with this piece, I felt the joy of creativity flow over me. It was awesome. I also felt like Quasimodo, hunched over my drawing tablet with manic eyes. I'm happy with it's color palette, the reflections of the fire on the trees and on the people up front. There's also a third person in the picture; ("There's someone else here, we're not alone").

Other works of my art, inspired or influenced by The Birthday Massacre are the pixel animations where I'm fighting agains myself, lilac glittering silhouette, and a pixel animation almost straight out of their album cover and music video, "Looking Glass". I recommend The Birthday Massacre to every person, who is, or wants to be, in touch with their inner synthetizer goth. You can find the new album from Spotify.

Kun muut sanoo "päivän saalis", ne tarkoittaa ostoksia...

 ...Mä taas puhun romulavan antimista.

Mulla kävi tänään ihan satumainen lykky. Välillä musta tuntuu, että mun elämä on kuin googlen hakujen mukaan generoituvat mainokset sivupalkeissa.

Tiedättekö, tarkoitan sitä että puhut vaikka facebook-chatissa kaverisi kanssa kuinka pitäisi ostaa uudet rintsikat, ja yhtäkkiä joka sivupalkissa on alusvaatemainoksia. Tai haet googlesta hakusanalla "Bruce Willis" ja seuraavana päivänä FB-feedissäsi näkyy ennätysmäärä actionleffa-sivustojen päivityksiä.

Nimittäin viime aikoina mulle on käynyt tosi omituisia onnenpotkuja just, kun oon esimerkiksi ajatellut haluavani jotain, tai vähän aktiivisemmin tykkäillyt jostain asiasta. Viimeisin esimerkki oli tätä ennen se Musta Torni-kirja kierrätyspisteessä just kun olin ajatellut hankkia sen, ja sitä ennen kasa mannekiineja roskislavalla.

Tänään satuin paikalle, kun meidän taloyhtiön yksi asunto tyhjennettiin. En ikinä tavannut siinä asuvaa kaveria, mutta roskalavalla penkoessani hänen jäämistöään, tunsin jonkinlaista lojaalia toveruuden tunnetta, pelkkien tavaroiden perusteella. Yllättävän paljon ihmisestä pystyy päättelemään hänen tavaroistansa.

Pistää miettimään, minkälaisen kuvan ihmiset saisivat minusta, jos minun koko omaisuuteni heiteltäisiin roskalavalle. Olen fiilistellyt koko päivän myös sitä, miten uskomaton onnenpotku oli, että osuin juuri oikeilla minuuteilla paikalle, sillä parhaat aarteet olisivat hautautuneet tylsän näköisten tavaroiden alle ihan minuuttien sisällä. Ja miten hienoa, että paikalle osuin juuri minä, joka arvostan tällaisia löytöjä enemmän kuin moni muu.

Puhuin tuosta google-jutusta siksi, että olen siis viime aikoina popitellut ihan hulluna kaikenlaista retro-italohommelia, kuten italialaista kulttikauhuleffoja ja niiden soundtrackeja. Kuinkas sattuikaan, jätelava pursusi italokauhua, B-kauhua, scifiä, kulttiklassikoita, hämäräperäisiä leffoja, valonarkoja leffoja.(KÖHcannibalholocaustKÖH)

Puhtoista porsliinia ja suolenpätkiä.

Italokauhussa, a.k.a "giallo"ssa minua eniten viehättää estetiikka, erityisesti julisteiden ja filminkansien kuvitus. Kauhuleffat itsessään alkavat liian suurissa määrissä maistua puulta, SPOILER ALERT ne ovat nimittäin usein oikeasti paskoja, mutta en ikinä kyllästy julisteiden taiteen ihailuun. Useimmiten ne ovat parempia kuin itse filmi. Niitä voin ihailla dyykkaamastani "Bizarre Sinema!"-kirjassa tai Horror encyclopediassa. Mielenkiintoista luettavaa lienee myös sarjamurhaajien A-Z.

Vinyylilevyinä löytyi muutamia helmiä, mm. uuh italokauhusoundtrackeja. Voi että kun en ehtinyt käydä kaikkia levyjä läpi, olen varma että sieltä olisi löytynyt jotain kunnon keräilyharvinaisuuksiakin.

Ja kuka muu olis osannut arvostaa enemmän vanhakauhuleffapaitoja, kuin allekirjoittanut? Olen myös juuri aloittanut kuvaamaan filmille, ja löysin filmirullia. Vaikea vain sanoa, onko niihin jo kuvattu. Jonkun materiaalin perusteella, jota roskalavalla näkyi, vähän epäilyttäisi kehittää nuo filmit, kun ei sitä tiedä minkälaista pervoilua niiltä sitten paljastuisi. Oi, filmikuvauksen jännitysmomentit!

 Ihmeellisiä alien-figuureja 90-luvulta, vielä paketissaan! Sormet syyhyää, kun ihan oikeasti haluaisin ottaa ne vain ulos paketista ja leikkiä niillä, ihan oikeasti leikkiä niillä :D Mutta avaamattomalla paketilla on jälleenmyyntiarvoa jos niistä raaskin luopua.

 Viimeisimpänä lavalta raahasin vinyylisoittimen. Tavaranlappaajamiehet sanoivat "Nyt tuu pois tai tulee kylmää kyytiä:D" ja hinasivat lavan pois, kun jäin vinyylisoitin sylissäni haikailemaan lavalle jääneiden vahvistimen ja kaiuttimien perään :(

Tää toimii! Pitää vaan metsästää nyt jostain ne äänentoistot.

Luulen, että jos on juuri viime aikoina ajatellut tykkäävänsä jostain, siihen viittaaviin asioihin kiinnittää helpommin huomiota. Täten ehkä saattaa tuntua siltä, että joskus käy melkein yliluonnollisia asioita koska "justhan mä viimeks eilen ajattelin tätä, ei tää voi olla sattumaa".

Dyykkaajan ahneus on muuten ihan hullu asia. Mä dyykkasin tänään ihan mielettömiä juttuja ja olin ihan hullun onnekas, mutta silti oon ajatellut tänään useampaan otteeseen "hitsi kun en saanut niitä äänentoistolaitteita".

Mutta mä olen ihan superkiitollinen. Mulla on ollut tosi rankkaa viime aikoina, Nadia on just ollut leikkauksessa koska sillä oli pari kasvainta (todennäköisesti hyvälaatuisia), rahahuolia ja muuta ikävää. Tää saalis todellakin piristi ja sai iloiseksi.

(edit: heh, kuulosti ihan kuin Nadialla olisi ollut rahahuolia. Ei sillä ole, se on niin onnekas kun ei tarvitse ajatella raha-asioita, emäntä piffaa.)

Tässä Nadia tyhmän kaulurinsa kanssa. Se on surkeista surkein koira just nyt.

Translation:

You know the feeling, when you talk or think about something, and in the near future it just appears to your life? I have that sometimes, it's delightful. For example the last time was when I was thinking of reading The Dark Tower series, and found the first three books from the recycling room just a week later.

Today I hit the jackpot. Someone's apartment was emptied into a tidal tank. All their belongings. I never met the guy, but going through someone's belongings gives this strange feeling of fellowship. Like I knew them just by going through the stuff. And judging by the stuff, I think I would have liked them. I was so lucky to be there, it was only matter of minutes and I would not have seen the best stuff because it was soon covered with dull stuff.

I have been crazy about old italo stuff lately, like italo horror "giallo", b-movies, italo soundtracks, cannibal movies, weird shit cult movies. Well how about that, the tank was filled with that stuff. Also vinyls, collectibles, retro horror T-shirts, film rolls, and a perfectly working turntable. It was a shame that the tidal tank guys took the tank away before I was able to rescue the amplifier and the speakers. :(

I'm feeling so grateful. All this stuff is so awesome. I haven't been well at all lately, Nadia's had a surgery, money's tight, and other shitty stuff. This really made my day and I felt happy and fortunate.

Army of Lovers + työvaiheet

Tässä on teos lyijykynäluonnosvaiheessa.

Lineart tehty ohuilla piirrustustusseilla

Ensin rajaan kuvan jokaisen väritettävän alueen manuaalisesti ja määritän sille oman värinsä. Tätä työvaihetta kutsutaan nimellä "flats". Se auttaa jatkossa tiettyjen värialueiden uudelleenvalitsemista. Tämä työvaihe ei näy lopullisessa teoksessa, se vain on taustalla auttamassa työskentelyä. En oikein osaa selittää tarkemmin mitä sillä tehdään mutta se oikeasti helpottaa työskentelyä valtavasti :D

Tässä on piirros valmiilla väreillä, vailla varjostuksia ja hienosäätöä

...Ja piirros varjostuksilla ja hienosäädöillä

Ja lopulta, valmis kuva kitsch-kehyksineen ja ruusuineen! Jee.

Vuodenaikojen vaikutus kiinnostuksenkohteisiin

Jokaisella meistä varmasti on tietyille vuodenajoille "oma juttunsa". Vuodenajat määrittelevät ainakin minun kiinnostuksenkohteeni ja olemukseni melko tarkasti. Aloin vaan tänään miettimään, miten mun mielenkiinnonkohteet menee aina niin sykleittäin.


KEVÄT

Mieliteot: Hedelmät, kuten kiivi ja satsuma; pimeän talven jäljiltä kroppa huutaa vitamiineja. Skumppa.

(c) Laura

Ulkonäkö: Joka kevät hurahdan niihin neonväreihin, kun ensimmäiset auringon säteet pilkistävät pilvien takaa ja asfaltissa näkyy kuivia kohtia. Keväisin tunnen myös hyvin usein pakottavaa tarvetta värjätä hiukseni hennalla luonnollisen punaoransseiksi.

Kiinnostuksenkohteet: Uudistuminen, kevätsiivoukset (ajatuksen tasolla:D)

Musiikkimaku: Manu Chao, Lady Gaga, The Decemberists, Dvar, Electric six
 





KESÄ

Mieliteot: Siideri, jäätelö, lime, kookos.

Ulkonäkö: Kesäisin alkaa aina kiinnostaa ne pastellivärit, varsinkin tukassa. Jostain syystä mulla myös sellainen goottisynkistely kulkee käsi kädessä kesän kanssa kaikessa ristiriitaisuudessaan. Ehkä se liittyy siihen ensimmäiseen kesääni goottina, kun murjotin auringonpaahteessa ja kuuntelin Evanescenceä ja Apulantaa. Kesäistä koivuvitsa-elovenaneitoa minusta ei saisi tekemälläkään, vaikka näen kesässä sen suomalaisromanttisen puolenkin.

(c) Joni

Kiinnostuksenkohteet: Helpostipureksittavat sarjat kuten 30rock ja Futurama, kirpputorit ja ilmaistapahtumat, puistossa istuminen, ystävien näkeminen. Uiminen, ruskettumisen välttely :D


Musiikkimaku: The Birthday Massacre, Apulanta, Evanescence, ysärihitit, Pariisin Kevät



SYKSY

 

Mieliteot: Kotimaiset omenat, omena-kaneli-jutut, muhennokset, sienet, padat, keitot, haudukkeet; Kaikki lämmin.

Ulkonäkö: Vaatteissa rikotut värit kuten luumu, munakoiso ja viininpunainen, harmaa ja musta tietysti. Syksyisin haluan usein värjätä hiukset leiskuvan punaisiksi, kilpailemaan ruskan kanssa. Neuleet ja muut lämpöiset jutut on must, ja tietty kerrospukeutuminen.

Kiinnostuksenkohteet: Kummitusjutut, Tim Burtonin leffat, Halloween, The Walking Dead, valokuvaaminen, piirtäminen. Luovuuteni on syksyllä huipussaan.

(c) Nico

Musiikkimaku: Ismo Alanko, Múm, Nick Cave & The Bad Seeds, Mariee Sioux



TALVI

(c) Nico

Mieliteot: Lämmittävän rasvakerroksen kerääminen, eli kaikenlainen turha mässäily ja mussuttelu. Suklaa, leipomukset, herkkuruuat.

Ulkonäkö: Tumma tukka ja kalpea iho. Tummat huulet (mustat, viininpunaiset, violetit, yms). Yleensä talvella tulee ostettua paljon uusia vaatteita koska veronpalautukset tulee joulukuussa :D Talvella tykkään myös valkoisista vaatteista/asusteista, koska ne sopivat lumen kanssa yhteen. En kuitenkaan melkein ikinä käytä moisia, koska mun käytössä mikään ei pysy valkoisena...

Kiinnostuksenkohteet: Joulun vältteleminen :D Skyrim, Taru Sormusten Herrasta, ynnä muut fantasiajutut. Jostain syystä esim. Skyrimin pelaaminen melkeinpä ahdistaa kaikkina muina vuodenaikoina kun talvella. Tai kaikki sellainen fantasia on vaan jotenkin niin talvijuttu, ja talvella tulee nökötettyä enemmän sisällä pelaamassa ja lukemassa kuin muina vuodenaikoina. Burleski ja pin-up tuntuu kiinnostavan myös talvisin enemmän.

Musiikkimaku: Viikate, Mind.in.a.box, Lykke Li, leffasoundtrackit (Batman, Danny Elfman, Rocky Horror Picture Show...)





Miten vuodenajat vaikuttavat sinun mielenkiinnonkohteisiisi?

Voodoo priestess and her familiar

Halusin luoda itsestäni jonkinlaisen voimakuvan, sellaisen missä esiinnyn vahvana, naisellisena, soturimaisena, hieman kaoottisena. Mietin mistä tykkään, ja pian mielessäni alkoi selkeytyä voodoomainen teema. Maanläheisiä materiaaleja, luita, kalloja.

"Papitar" on ehkä vähän väärä sana kuvaamaan tätä teosta, sillä en oikeastaan koe olevani kovinkaan hengellinen ihminen. Sitä se kuitenkin on ehkä lähimpänä. Voodooleidi apuolentonsa kanssa. Vuf!

Kuva on piirretty & tussattu käsin, ja väritetty photoshopissa. Rehellisesti voin sanoa, että koen ylittäneeni itseni tämän työn kanssa. Mainittakoon myös, että edellisissä töissäni olen käyttänyt netin kuvapankeista löytyviä ilmaisia tekstuureita, mutta tässä työssä kaikki on omaa.

Pariisin Kevään "jossain on tie ulos"-levy on ilmestynyt ja kuunneltavissa spotifystä. Olen ihastunut eniten kappaleisiin "Oveton ovi" ja "Mielikuvituksen tuotetta". Kappaleiden sanoitukset vievät minut syvälle utuisiin mielikuvitusmaailmoihin, ja nautin jokaisesta uudesta levystä miltei uskonnollisella hartaudella, kunnes radiot ja muut mediat raatelevat hittibiisit hampaissaan valkeaksi silpuksi. Näin kävi muunmuassa Kesäyölle, joka aiheutti minulle ilmestyessään niin vahvoja mielikuvia, että tunsin fyysistä heikotusta ja hengen salpautumista kuunnellessani sitä, mutta sen jälkeen on taantunut vain pääkopan takaosassa toistuvaksi festarirallatukseksi.

Sälekaihdinblues/Gloomy Sunday/Guts

Tänään olen katsellut pölyhiukkasten tanssia sälekaihdinten valokiilojen lomassa. Olen polttanut suitsukkeita, joita olen säästänyt vuodesta 2008 asti. Olen piirtänyt mustalle paperille värikynillä (terapeuttista!), kuunnellut musiikkia, jonka voisi ehkä luokitella death countryksi tai gothic americanaksi tai jotain sinne päin, ja seikkaillut mielikuvituksessani. Kunpa useamminkin olisi sunnuntai.

Näiden hurjien seikkailujen lisäksi tunsin pakottavaa tarvetta lukea pitkästä aikaa Chuck Palahniukin novellin "Guts". Tämän takia olen voinut huonosti miltei pari tuntia. Mun mielestä on upeaa, että sanan säilällä on mahdollista saada ihmiset pyörtyilemään. Kiertäessään markkinoimassa kirjaansa, Palahniuk luki ääneen tätä nimenomaista novellia ja sai hyvin useasti osan yleisöstä pyörtymään. Jotkut väittävät "Guts"in olevan pelkkää shokkihakuista mässäilyä, mutta minun mielestäni kirjallisuuden onkin tarkoitus saada ihmisissä aikaan vahvoja tunteita ja viihdyttää tavalla tai toisella. Chuck Palahniuk onnistuu novellissaan loistavasti. Ehkä jonain päivänä pystyn herättämään ihmisissä yhtä vahvoja tunteita tekstilläni. Kunhan vain tarpeeksi harjoittelen. "Guts"-novelli on siis osa "Haunted"-nimistä kirjaa, joka kannattaa ehdottomasti katsastaa.

 

Haluaisin joskus saada aikaan jotain tämän sarjakuvan tapaista:

(Multiforce, Mat Brink)

Translation:

It's been a gloomy sunday (in a good way, if it's possible). Been watching the dust float in the light coming behind the blinds, burning incense sticks from 2008, listening to death country, venturing in my imagination and drawing on a black paper with colour pencils. I wish it was sunday more often. I would like to draw something like this comic someday. (Multiforce, Mat Brink).


I also felt like reading Chuck Palahniuk's short story "Guts" again. I have been feeling a little weak since then. It's fascinating, how written word is able to make people faint. It's such a powerful story. I wish that someday, I can make people feel and react as strongly as I am feeling when I read "Guts", with my own stories. I'll just have to practice a lot. "Guts" is a part of a novel called "Haunted", and it is really worth checking out.