Weird food: Insects

 ⚠Varoitus: Ei ötökkäkammoisille.⚠

EU:n elintarvikelainsäädännön mukaan Suomessa hyönteisten myyminen syötäväksi on kielletty. Siksipä eilen Teurastamolla Helsinki Night Marketissa myytiin grillattuja, herkullisesti maustettuja heinäsirkkoja, mutta myyjän puolesta muistettiin korostaa, että ne eivät ole tarkoitettu syötäväksi. Asiakas sai kuitenkin tietysti itse päättää, mitä grillatuilla ötököillä teki... Jono pujotteli miltei koko Night Marketin läpi, joten kysyntää ilmeisesti riitti.

Maustevaihtoehtoina oli "mausteinen" (?) ja "chilikastike". Valitsin mausteisen.

Itse olen kasvissyöjä, suurimmaksi osaksi lihan tehotuotannon epäeettisyyden ja maapallon luonnonvarojen vuoksi. Mielestäni hyönteisten kasvatus elintarvikkeiksi voisi oikeasti säästää roimasti maapallon resursseja. Näen ihan realistisena vaihtoehtona, että tulevien vuosien aikana meidän on pakko tehdä radikaaleja ryhtiliikkeitä maapallon pelastamiseksi, ja yksi sellaisista on hyönteisten syöminen.

Kyse on aika yksinkertaisesti tottumisesta. Olemme tottuneet syömään kuollutta kudosta, murskattua sorkkaa sun muuta sössöä silmäämme räpäyttämättä. Hyönteiset tuntuvat oksettavilta ja syömäkelvottomilta vain siksi, että yhdistämme ne likaisuuteen ja sairauksiin. Oikeanlaisissa kasvatusolosuhteissa hyönteisistäkin saataisiin varmasti yhtä "hygieeninen" elintarvike kuin muistakin eläimistä, ja vain murto-osalla resursseista!

En tiedä, alkaisinko syömään hyönteiselintarvikkeita jos se yleistyisi sillä kasvissyöntini syihin kuuluu myös yksinkertaisesti empatia eläimiä kohtaan. Ajattelin kuitenkin, että jos kerran liputan hyönteissyönnin puolesta, olisi ehkä ihan hyvä tietää, mistä puhuu...

 Annos maksoi 3 euroa. Myyjät muistivat huikata perään "Näitä ei sitten ole tarkoitettu syötäväksi!" Meininki oli hygieninen, siisti, vilkas. Asiakaspalvelijan empatiani heräsi, kun näin myyjien urheat vitutuksenpeittelyilmeet, kun ihmiset lähes poikkeuksetta maksoivat isoilla seteleillä ja kolikkokassa varmasti kumisi tyhjyyttään. Been there, done that. Hymy pysyi työntekijöiden kasvoilla siitä huolimatta, peukut kaikille heistä.

Annos oli pieni, mutta tuju. Keräsin rohkeutta aikani, sillä vaikka tätä ajatusta nyt liputankin niin oli se aika kammottavaa. Sirkkojen ominaismakua ei mausteiden läpi maistanut paljoakaan, lähin mihin itse vertaisin sitä, on keitetty kananmunankeltuainen. Ne oli maustettu tosi hyvin, tuli mieleen joku sour cream&onion-sipsi dipattuna chiliin. Oksettavinta oli niiden rakenne, siivet ja jalat ja tuntosarvet ja kaikki sellainen. Jokainen suupala meni jotakuinkin näin:

"omg omg nyt menee nyt mä sen teen voieiiii hyissss" > "yök... YÖK. Uhh. Bllhh." > "Tai no, mm. No joo. Mm! Hei ei paha! Ei se ollu niin paha oikeesti."

(optional: "Blh! Pthhhhh! Jalka jäi hampaiden väliin! Yöööööööööhhkkkk!")

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos jalat ja tuntosarvet on se kauhein asia noissa, niin ihan hyvin sietäisin ajatusta jostain ötökkänuggeteista tai -proteiinipatukoista. (Ötökät, loistava proteiinin lähde!) Ihan samalla tavalla sinne nugettimössöön heitetään nytkin ällöjä asioita.

Night Marketissa oli nättiä, hyväntuoksuista ja kivaa karnevaalimeininkiä. Silloin kun oli musiikkia, se ei ollut liian kovalla. Ihmisiä oli vähän liikaa minun makuuni, mutta ihmisjoukkoihin on vain totuttava, jos haluaa osallistua kivoihin tapahtumiin tässä maailmassa.

Translation:

Yesterday I tried fried crickets at the Helsinki Night Market! They were not sold for consumption because of the EU directives that forbid selling bugs for food in Finland... But it was up to the customer what they decided to do with fried, spicy crickets!

I think that farming and selling insects for food could really save the world's resources. I'm a vegetarian mostly because I'm against the inhumane and world resource-consuming meat production business, but I really think that insect food could help our planet a little. And they're packed with protein!

They were spicy and crunchy. The taste was kind of lost in the spices (and I think that was the point) but I would describe it as hardboiled egg yolk. That's the best I could come up with. The thing that grossed me out the most was the texture; legs, antennae, wings... But they already grind gross stuff into nuggets and other meat products and that doesn't bother us? So, insect nuggets, insect protein bars, insect pattys. Think about it, huh?

The Night Market itself was nice. Pretty and warm, good music, carnival spirit, scent of differend foods... Maybe a little too crowded, but that's something I just need to get used to if I want to participate in interesting events.

Tea time and cat-eye glasses

 Ouncen teepussien mystisen, räjähdysmäisen lisääntymisen ansiosta jouduin miettimään niille soveliasta säilytyspaikkaa. Kaapeissa säilytän riisihärövaaran takia vain suljetuissa lasipurkeissa olevia asioita, joten jotain muuta täytyi keksiä. Pari päivää pähkäiltyäni päädyin ihastuttavaan lopputulokseen: Keittiön seinälle pikku "pyykkinaru", jolle pussit voi ripustaa.

Täysin kommelluksetta ei pyykkinarunkaan tekeminen sujunut, vaikka se helpolta hommalta vaikuttaakin. Ensinnäkin sain metsästää hamppunarua kissojen ja koirien kanssa ympäri kaupunkia. Mielessä oli tarkka visio, että sen pitää olla juuri tuollaista hamppunarua. Kodin anttiloiden kaiken maailman saunaseteissä oli lahjanaruna hamppunarua, mutta missään ei tunnuttu myytävän sitä itse narua. Sokoksella kysyin hamppunarun perään, ja keski-ikäinen myyjä vastasi jotenkin järkyttyneenä: "Eeei! Ei meillä mitään sellaista täällä ole!" Epäilen, että se luuli mun etsivän jotain huumeisiin liittyvää, sen verran kauhistunut se reaktio oli...

Lopulta oli jo ilta, ja olin luopunut toivosta kaikkien potentiaalisten kauppojen jo sulkiessa oviaan. Kävin ruokakaupassa ostamassa illaksi ruokaa, ja sattumalta löysin sitten sitä narua ruokakaupasta. Ensin juostuani kaiken maailman askartelu- ja sisustuskaupat läpi. -___-

Toisekseen naulat ja betoniseinä hylkivät toisiaan kuin magneetin kaksi samaa napaa. Tai sitten olen vain poropeukalo. Sain hakattua nauloja taitavasti suikeroiksi ja S:n muotoisiksi taideteoksiksi, mutta yhtäkään en suoraan seinän sisään. Lopulta tyydyin siihen, että toinen nauloista törröttää L:n muotoisena seinästä, ja toinen on jotenkuten seinän sisässä.

Mutta siinä se on! Jos teepussit lisääntyvät vieläkin yhtä raivokkaasti, harkitsen toisen samanlaisen naulaamista joko nykyisen ylä- tai alapuolelle.

En ole tainnut tarkemmin kertoa mun uusista silmälaseista? Olen nimittäin ihan rakastunut niihin. Monet minut tuntevat tietävät, että olen melko vastahakoinen silmälasipää, unohtelen niitä usein kotiin, ja inhoan pitää niitä. Kaikki entiset lasini ovat olleet sellaiset pakolliset pahat, jotka naamalla itsetunto laskee ja tunnen oloni rupsahtaneeksi. Mutta nämä ihanat kaunokaiset ovat mullistaneet suhteeni silmälaseihin.

Nämä ovat ainoat lasit, joista olen ikinä tykännyt itselläni. Mielestäni nämä kuvastavat persoonallisuuttani täydellisesti, ja nämä laitan ilolla päähän ulos lähtiessä, sillä nämä ovat kuin asuste, viimeinen silaus.

Niissä on toki huonot puolensa. Ne ovat muovisankaiset ja heppoisen tuntuiset, lisäksi niissä ei ole heijastuksenestoa eikä muutakaan pinnotetta, joten ne likaantuvat ja heijastelevat helposti. Tilasin nämä sellaisesta nettikaupasta kuin favoptic. Sieltä voi tilata kotiin ilmaiseksi lainaan testerikehyksiä, ja jos löytyy sopivat, niin sitten voi tilata juuri sellaiset lasit omilla vahvuuksillaan. (Tämä ei muuten ole sponsoroitu mainos. Halusin vain kertoa, kun moni on kysellyt)

 Ja mitä enemmän olen pitänyt laseja päässä, sitä enemmän minulle valkenee, että oikeastaan ilman niitä... Olen sokea kuin myyrä.

Translation:

One day I figured that I'd have to make a place for my ever growing collection of Ounce teas. I made this cute "laundry line" styled solution; hemp thread and clothespins! I think it looks just great. When I was looking for the wire, I didn't find any from the most obvious places like decorating stores. At one store, I asked for "hemp wire" and the salesperson looked at me with a horrified look on her face and said hastily "No!, we don't have anything like that here!" I think she thought I wanted drugs idk? 

Well, at last, I found some from a regular grocery store when I had already given up hope. :D

Have I told you about my new glasses? I absolutely adore them. Usually I'm the worst at wearing my glasses, I always forget them or "forget them". But these babes, these are different. They totally suit my personality, and I treat them more like an quirky accessory than an necessary evil. 

They are from a website called favoptic, it's a place where you can lend tester frames and if you like them, you just send your prescription and they'll make you glasses with the frames you liked. (this post is not sponsored btw, just wanted to tell you this info)

And the more I use my new lovely glasses... The more I realize, that without them I'm as blind as a mole!

"Korea kuin kukon häntä" eli cocktailjuhlat!

 Mun uudenvuodenaatto oli todella hauska. Oli pieni joukko kavereita ja tuttuja kylässä, ja opeteltiin yhdessä väsäämään erilaisia yleisimpiä cocktaileja! Kaikki sai testailla shakerin käyttöä ja erilaisia reseptejä.

Mulla on tällainen perus kolmiosainen shakeri. Se oli ihan kätsy, paitsi välillä vähän ärsyttävä.

 

 Tarjoiluihin kuului piccolopizzoja ja soijapullia cocktailtikuissa.

Kaksi kotikoloa & ruokajuttuja

 Pikkuhiljaa ovat syksyllä dyykatut mallinuken osaset löytäneet paikkansa. Halloweenin specimen-purnukat tulivat myöskin jäädäkseen; näyttää kivalta, kun ne valaisee pöytälampulla takaa, aivan kuin ne hohtaisivat itsekseen. Yksi purkeista sisälsi puolikkaan juurisellerin, sillä se näytti ihan joltain todella kummalliselta maan otukselta lonkeroineen ja juurineen. Onnettomuudekseni unohdin Halloweenjuhlien jälkeen autuaasti, että se ei varmaan säily kovinkaan pitkään, ja huomasin vasta pari päivää sitten siivoillessani sen miltei kävelevän ulos purnukastaan. Haju oli sanoinkuvaamaton.

Siivoukseni yhteydessä kehittelin myös keittiön seinälle vähän piristystä. Olin heittämässä vanhoja CD-levyjä pois (lähinnä poltettuja yksilöitä - tietyt levyt jäivät vielä hyllyyn tunnearvonsa takia), kun keksin koristaa niillä keittiön oven nätiksi :)

tällainen siitä tuli!

 Rakastan vain niin paljon sitä, miten levyt hohtavat sateenkaaren väreissä.


Sitten toinen kotini, johon olen paennut huomattavan usein todellisuutta viime aikoina. Pelaan Minecraftia survival modella, tai oikeastaan pelataan sitä Nicon kanssa yhdessä lähiverkossa(?) niin että ollaan samassa pelissä. Kyllä, istutaan vierekkäin omilla koneillamme miltei selin toisiimme ja pelataan samaa peliä. :D Nico on tehnyt meidän pihaan jonkun ihme junaradan, mä en ymmärrä niistä raiteista mitään.

1.kerros; makuuhuone, tie kaivokseen, ruokavarasto.

2. kerros; kirjasto, enchant-huone

3. kerros; näköalaparveke, musiikinkuunteluhuone :D

Minä ja mun heppa! Ja kauhistuttava enderman taustalla.

Yleiskuvaa kaikesta. Kanala, lehmäaitaus, talo, piha. Sitä ympäröi vallihauta ettei vihulaiset pääse sinne riehumaan.

 Tajusinpa muuten, että en ole muistanut kertoa ollenkaan mun lihattomasta lokakuusta ja sen seurauksista. Se meni mulla ihan hyvin; söin pari kertaa lohta, mutta en langennut kertaakaan ns. lihan iloihin. Lokakuun loputtua liha palasi kyllä ruokavaliooni, mutta huomattavasti vähemmässä määrin. Olen vähentänyt lihankulutustani reilusti puoleen. Lihattoman lokakuun aikana löysin paljon hyviä vaihtoehtoja lihalle, ja sellainen "liha on osa ateriaa, muuten jää nälkä"-mentaliteetti on lentänyt roskakoriin ja syvälle. Yksi parhaimmista lihan syrjäyttäjistä on sieniproteiini Quorn. Sienteninhoajille jo etukäteen vastaus; ei se maistu sieneltä laisinkaan. Niitä saa paloina, rouheena, fileinä ja pihveinä. Ne on saatu maistumaan tosi hyvältä, ja olen oikeasti sitä mieltä, että niillä saattaisi jopa jokunen vanha kunnon lihansyöjä mennä lankaan.

Yhtenä päivänä vähän aikaa sitten kävin ostamassa itämaista ruokaa Tiger Mama-ravintolasta, ja juttelin tilauksen yhteydessä tarjoilijalle. Olin tilannut tofua ja paistettuja nuudeleita, ja tarjoilija kysyi:

 "So, are you a vegetarian?"
Ja minä vastasin:
"Nah, I just... like tofu."

Ja todellisuus alkoi repeilemään; maa järisi, tähdet putoilivat taivaalta, taivas muuttui punertavaksi... Kuulin kuinka valtavat nahkasiivet läpsyivät yllämme, kun lehmät nousivat lentoon ja samalla kuulin altani, kuinka helvetti narskui jäätyessään. Olen aika varma, että tekin tunsitte kuinka todellisuus narisi liitoksistaan. Lehdissä sitä väitettiin Eino-myrskyksi, mutta nytpä tiedätte totuuden. Se johtui siitä, kun sekasyöjä tilasi tofua ravintolassa.

(Varsinkin ruoholahden Tiger Mamasta saa tosi hyvää tofua.;)

Turtles-synttärit

Nicon pikkuveli täytti 9 vuotta. Se on hurahtanut Turtleseihin ihan täysin, ja siksi se saikin Turtles-kakun voi jehna :D Koristeltiin se Nicon kanssa aamulla, nuo naamat ja kuorrute on siis tehty sokerimassasta. En ole ennen työstänyt sokerimassaa, mutta ihan hyvin se meni, värjäilyineen kaikkineen.

Joelille on kertynyt noita figuureja aika lailla jo. Nicolta se sai Krangin.

Sit vielä, Nadialla on juoksut, mutta se sai astetta päheemmät juoksupöksyt RuttuNutulta, siellä on ihan parhaita vaatteita ranskiksille, mopseille, enkkubullille yms. leveille koirille. Eihän noikaan sillä jalassa pysy kauaa jos se jää yksin kotiin, mutta on ne ainakin paremmat kun edelliset sumopainijatangat... Ja niin coolit!

 Parasta on se ääni kun Nadia heiluttaa häntää noi pökät jalassa, siitä kuuluu vaan sellanen pieni vaipparapina! ♥

Translation:

Nico's little brother turned 9 years old, and he got a teenage mutant ninja turtles cake! (Also lots of TMNT presents). We made the cake's frosting with Nico, it's made of sugar fondant. The birthday boy was excited about it!

Also, my dog Nadia is in heat, so I got these sweet protection pants from RuttuNuttu, they make the coolest frenchie/pug/bulldog clothes! Nadia of course isn't happy but she doesn't like any clothes. But when she wiggles her little tail with these pants on, it makes the most adorable little rustling noise :D

Halloweenjuhlat 2013 part 2: Tarjoilut ja rekvisiitat

Kurpitsan kaivelua ja ällöttäviä sisälmyksiä... Urhea Laura ei kaivannut edes kumihanskoja avukseen. Hullu nainen.

Omena-pähkinävoi-vaahtokarkkitekareita

Mozzarella-kapris-silmämunia

Lauran tekemää kanttarelli-kasvispiirakkaa tai -pizzaa tai pizzapiirakkaa, joka tapauksessa herkullista

Lauran pääkallokakkunen

Vihreä booli ja silmämunajääpalat: Säilöttyjä litsejä joiden sisälle on tungettu karhunvatukka ja koko hoito on pakastettu. Nää oli niin siistejä! Näytti hurjalta boolissa ja maistui hyvältä mutta samalla tuntui ihan SUPER_ÄLLÖLTÄ mikä on tietenkin aina bonusta Halloweenjuhlissa. Piilotin pariin litsiin sisälle karpaloitakin, jotka silleen puraistessa napsahtivat inhan realistisesti! Litsi on siis tollanen säilykehedelmä mitä saa esim. etnokaupoista, englanniksi lychee.

Boolissa on (silmämunien lisäksi) banaanilikööriä, omenalikööriä, omenanmakuista kivennäisvettä ja jäädytettyjä limesiivuja. Ei tarvinnut laimentaa sitä jääpaloilla ollenkaan, kun jäädytetyt litsit ja limet hoitivat sitä virkaa.

Boolipöytä

Aivohyytelö epäonnistui hieman. Yritin tehdä ensin sellaisen kookosvadelmaisen aivohyytelön VegeGelillä, jotta olisin saanut vegaanisen vaihtoehdon, mutta se jäi ihmeelliseksi vispipuuroksi eikä ikinä hyytynyt. Tappion nielleeni tein sitten uuden satsin johon tuli kaksi pakettia Jell-oa, joka ei ole vegaaninen, mutta se ainakin toimi... Kirsikka-vadelma-esanssiaivo-oksennus! Voila!

Mulla on siis sellainen aivojen muotoinen hyytelömuotti. Jonain päivänä saan sillä vielä täydellisen hyytelön tehtyä...