Summoning & Levitating

Toimin pitkästä aikaa itse sekä kuvaajana, että mallina niin, että olin lopputulokseen tyytyväinen. Asiaan auttoi irtosalama (sillä kotini valaistus on valokuvauksen kannalta karsea) ja jonkinlainen idea.

Taikurit eivät tunnetusti koskaan paljasta temppujaan, mutta minä olenkin Meeri enkä taikuri, joten voin kertoa, että roikotin kalloa ompelulangasta, joka oli kiedottu sormieni ympärille, ja jälkikäsittelin photoshopissa langan pois. Enpä tiedä, yllättyikö kovinkaan moni tästä kikasta, mutta ajattelin kertoa silti. Jos se vaikka inspiroisi jotakuta. Levitointikuvat ovat todella ihania mielestäni, ja tämä on yksi tapa toteuttaa sellainen.

Ajattelin, että kokoan tähän alle näitä muitakin levitointi/lentoonlähtökuvia, joita arkistojen uumenista löytyy. Kaksi ylempää on ottanut Nico, ja alimman Saara.

Elämäni hirvein minusta otettu kuva on myös tällainen hyppy"levitointi"kuva, jossa painovoima, ponnistusilme ja vauhti tekee jotain todella omituista kasvoilleni, niin että nyt tiedän, miltä tulen näyttämään, jos vanhenen tosi raadollisella tavalla. Mutta sen kuvan näytän vain harvoille ja valituille :D

Translation:

It's been a while since I modelled for myself and was happy with the results. It helped to have a separate flash (because usually my home has the most unflattering lighting for photographs) and a neat idea; the levitating skull.

I'm fond of levitating pictures, as you may have noticed. In this post I gathered my old "levitation" photos with the new ones with the skull. The skull photos had a thin string from my fingers to the skull, and I simply photoshopped the string away. A true magician never reveals their secrets, but I'm just Meeri, not a true magician.

Black clothes and pink magic

 En tiedä mitään auroista tai sen sellaisista, mutta uskon oman voimavärini olevan vaaleanpunainen. Tarkemmin ilmaistuna, vaaleanpunainen valo. Saan valtavasti voimia tuijottaessani esimerkiksi vaaleanpunaista lamppua. Olen hyvin tarkka vaaleanpunaisen sävyistä, mikä tahansa vaaleanpunainen ei kelpaa voiman ammentamiseen.

Neonvaaleanpunaisesta saan retroiluvoimaa. Sitä löytää 80-luvulta, loisteputkista, post-it-lapuista ja Barbien aerobic-vaatteista. Jos se vivahtaa liikaa fuksiaan, menetän kiinnostuksen. Pystyn pelkän vaaleanpunaisen värin avulla kuljettamaan mieleni vuoteen 1984, käy se teille järkeen tai ei. En ollut silloin vielä syntynytkään, mutta saan niksautettua mieleni silti jollain tavalla sinne. En osaa selittää sen tarkemmin.

Pastellivaaleanpunaisesta saan keijuvoimaa. Sitä löytää hattarasta, tyllihameista, Hubba Bubbasta, vaahtokarkeista ja kukista. Siihen on helppo yhdistää glitteriä ja kimalletta.

Vaaleanpunaisesta valosta saan mielenvoimaa. Sitä on välillä melko vaikea löytää, mutta joissain mainostauluissa saattaa olla se vaaleanpunainen hehku.

Ulkonäön perusteella en ole kovin vaaleanpunainen ihminen, mutta voisin uskoa että jos pääni halkaisisi, tursuaisi sieltä ulos vaaleanpunaisia lonkeroita, kasaripiirrettyjä ja lentäviä lautasia glitterin ja vaaleanpunaisten valonsäteiden saattelemana.

Translation:

I don't know much about auras and energies and stuff, but I firmly believe that my personal energy color is pink. I gain strenght from looking at pink things and especially pink light. But I'm very picky about the shades of pink, if it's too fuchsia I lose interest.

Neon pink gives me retro strenght. You can find it in 80's, fluorescent tubes, barbie aerobic clothes, and post-its. Just by looking at neon pink things can make my brains travel to the year 1984. I cannot explain it since I wasn't even alive back then. It's just a thing that happens.

Pastel pink gives me fairy strenght. You can find it in tutus, marshmallows, cotton candy, bubble gum and some flowers. It's easy to add glitter to this color. 

Pink light gives me mind strenght. It can be found on various lit billboard signs.

I don't think I look as pink as I feel, but I bet that if you would crack my head open, it would burst pink tentacles, 80's cartoon characters, flying saucers accompanied with glitter and pink rays of light.

Life's no fun without a good scare!

Tämän halloweenin asuvalintani oli Sally, kokoon kursittu kaunokainen elokuvasta "Painajainen ennen joulua". Sally on luonteeltaan hyväsydäminen, ujo introvertti, joten pystyn samaistumaan hahmoon hyvin vahvasti.

Asuun tarvittavat osat löytyivät melkein kokonaan jo omasta takaa; jouduin ostamaan vain kasvomaalit, kahdet valkoiset sukkahousut ja muutaman kangastilkun. Ompelin Sallyn mekon vanhoista vaatteista ja ostamistani tilkuista. Se ei ole täysin identtinen, kuin elokuvassa esiintyvä mekko, mutta en jaksanut hikoilla liikaa asian suhteen. Ei tässä kuitenkaan cosplayaamaan oltu menossa, vaan pitämään hauskaa ystävän halloweenjuhliin! Yritin kuitenkin poimia jonkinlaisia yhtäläisyyksiä kuoseihin ja väreihin.

Asukokonaisuuteen kuului myös "deadly night shade"-juomalasi. Se on tavallinen hillopurkki maalattuna, koristeltuna, ja päällystettynä decoupage-lakalla. Juhlien jälkeen purkki kyllä pääsi ehdottomasti hyllylle koristeeksi. On se sen verran söpö.

Juhlat olivat kauhistuttavan ihanat. Oona oli panostanut ihan huolella, joka puolelta löytyi kutkuttavan karmivia yllätyksiä ja koristeluita.

"Hei... täällä pöydän alla on irtoraajoja! :O" 

Juhlien mastermind.

Minun kontribuutioni tarjoiluihin

Tein mystisen pastellisen ektoplasmaisen halloween-rahkayllätyksen. Siitä tuli niin hyvännäköistä, että olisin vaan halunnut sukeltaa sinne. Oona tarjoili myös kookos-mustikka-hyytelöaivoja, omenapiirakkaa, boolia, ja muuta ihanaa.

Ihmisillä oli kivoja asuja.

Laura oli rakentanut itselleen Pip-boyn, olka-armorin (joka ei kyllä näissä kuvissa näy), Nuka-colaa ja Nuka-cola Quantumia. Siinä on jo aavikkosoturin alkeet, sanoisinko! (Kyseiset asiat ovat siis Fallout-peleistä tuttuja tilpehöörejä).

Taistelijan janon sammuttaa Nuka-Cola! Radiation +3

Nico oli puuskupuh! Kaikki sanoivat "Harry Potter" :( Nicoa harmitti :(

 Illan aikana juhlien taustalla pyöri halloween-uskottavia leffoja. Välillä leffat varastivat koko shown, jos vaikka ruudussa näkyi turhan läheistä kanssakäymistä ruumiiden kanssa (Nekromantik 2)(en suosittele kenellekään) tai vedenalaista gorea (Piranha 3D)(en suosittele kalakammoisille, eli itselleni). Leffavalikoimaan kuului tietysti myöskin klassikko Painajainen ennen joulua (suosittelen kaikille). Pääsin eläytymään leffaan ihan uusilla tavoilla Sallyksi pukeutuneena.

"Tickle tickle tickle! Tickle tickle tickle! -
WHAT?!?!"

 Nyt vaan sitten odotellaan taas seuraavaa halloweenia. Marraskuu-masennus tuntui oikein rysähtävän ovesta ja ikkunoista sisään, ja kauhea keli siinä mukana.

lähde

 Translation:

This halloween I decided to dress as Sally from Nightmare before christmas. She's shy, introverted and kind-hearted, so it was easy to "be her". 

I sewed the dress myself. I didn't stress too much about it being identic with the real dress, since it wasn't a cosplay convention I was attending but a nice party where I'm supposed to have fun. I also made a "deadly night shade" drinking glass to go with the dress. The stitches on my arms and legs are drawn on white stockings with a marker. 

Oona's party was lovely. She had decorated the place spooky scary and I loved every bit of it!
I made a goo surprise to eat. Oona had made jelly brains, apple pie and other good stuff.

People had cool outfits, like for example a wizard (a hufflepuff, to be precise), wasteland wanderer from fallout series, a deer, pokemon trainer and her pokemon, and a voodoo god. Oona was Gogo Yubari from Kill Bill.

We watched some movies, to mention a few, Nekromantik 2 was horrible, Piranha 3D was horrible (neither in a good way). Nightmare before christmas was... of course delightful.

Now I just have to wait a year until next halloween. November already proved itself awful, I'm feeling really down. Post-halloween depression?

Girl Power

 Teki mieli verestää vähän Photoshoptaitojani pitkästä aikaa. Nico on vienyt piirtopöytänsä omaan kotiinsa, joten jouduin syväämään nämä hiirellä. Nicon piirtopöytä pyöri mun nurkissa _hyvin_ kauan, enkä tehnyt sillä mitään. Mutta auta armias, viikko piirtopöydän poistumisesta, ja pää surraa täynnä ideoita, joihinn sitä tarvitsisi! No, ei siinä muuta auttanut, kuin tilata ihan oma piirtopöytä. Pian kotiin saapuu Wacomin Intuos Pen Small.

Tämä kuvapari on tehty taustoja ja tekstuureja myöten itse. Tunsin vain tarvetta vähän kehaista, kun niistä tuli mielestäni niin hienot.

"...With a little help from my friends"

Nadiassa on sellasta tyttöpoweria että huh huh. Sille ei ryppyillä. Se on kova muija! Mutta hihojaan se ei osaa kääriä, kuten eivät mitkään muutkaan peukalottomat otukset, joten siinä se tarvitsi vähän mun auttavaa kättä.

fig 1. Auttava käsi

Muista; Sä olet ihan mieletön, ja sä pystyt siihen. Joskus ei kuitenkaan yksin pysty kaikkeen. Silloin on ihan okei pyytää ystävän apua ja tukea. Sitä varten ne ystävät on.

Hmh. Nää kuvat olisivat olleet loistavaa kuvitusmateriaalia johonkin paljon syvällisempään tekstiin... Tällä kertaa sellaista ei kuitenkaan tullut ulos. Oh well!

Loppuun vielä digitaalisia tuplavalotuksia. Mä rakastan niitä, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Luonto vyöryy ylitseni

Tykkään ottaa paljon luontokuvia. Rakastan pieniä yksityiskohtia, kastehelmiä, kukan terälehtiä, luonnon omia muodostelmia. Luontokuvien ottaminen on suorastaan terapiaa minulle, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että harvoja kiinnostaa katsoa muiden ottamia luontokuvia. Ihmiset tapaavat monesti etsiä alitajuisesti kuvista ihmis- tai eläinhahmoja, pelkkä staattinen luonto ei herätä tarpeeksi kiinnostusta. Siksi kovalevylleni onkin päätynyt pölyttymään satoja luontokuvia, joille en keksi käyttöä.

Toinen mielenkiintoinen asia on siluetit. Siluettien avulla voi tehdä illuusioita, esittää varjoteatteria, nähdä asiat eri tavalla kuin yleensä. Mitä tapahtuu, kun yhdistää siluetit ja luontokuvat digitaalisen tuplavalotuksen avulla?

Syntyy uusia ulottuvuuksia. Näen lävitseni; sisusteni puhkeavan kukkaan ja ihoni helmeilevän. Tunnen kosteiden ruohojen kiertyvän ranteideni ympärille, ja hiusteni valuvan sadetta.

 

Näen suonissani oksia ja havunneulasia, näen kuinka vereni muuttuu paksuksi mahlaksi ja luuni nuoriksi oksiksi, niveleni varvuiksi ja sormeni silmuiksi. Kasvoni ovat kohti taivasta, jäseneni ovat puuta, jalkani ovat syvällä mullassa.

Katselen, kuinka luonto vyöryy ylitseni hyökyaaltona, liimautuu päälleni ja kulkeutuu keuhkoihini. Ja hengitän, näen, ja tunnen.

Translation:

I like to photograph nature. It's like therapy to me; but I have noticed, that I never use my nature photographs anywhere, since it seems that people don't find nature photography very interesting. That's why my hard drive is full of never-used nature photographs. 

I also find silhouettes interesting. They are a great way to express things and feelings differently. What happens when you combine these two things, nature photography and silhouettes via digital double exposure? 

I feel new dimentions forming. I can see through myself; my insides blooming and my skin sparkling with dew. Tall grass wrapping around my wrists and water dripping from my hair. 

I can see my veins transforming into sprigs, and my blood becoming thick with sap. My bones become branches and my fingers start blooming. My face to the sky, my body turning to wood, my feet buried deep into the fertile soil.

I watch as the nature wooshes all over me, sticking onto me, drifting into my lungs. And i breathe, and I watch, and I feel.

Telluurinen metsäretki

This is my talented and pretty friend Oona. She has the cutest style ever. Playful, girly, unique. Lots of interesting accessories, and colorful hair. She studies dressmaking, so she makes some pretty cool clothes. Don't you just want to put her in your pocket?

We went for a walk in the forest, and released Oona's own little Alice in wonderland. We work well together, I think!