Harvoin sitä pääsee sukeltamaan valkoisiin lakanoihin ja kukkiin näin ihanien tyttöjen kanssa. Oona ja Jessica olivat ideoineet tällaiset kuvaukset, joissa minun oli kunnia toimia kuvaajana (ja sukkanauhankiristäjänä, hiustenkihartajana, roudarina, jokapaikanhöylänä, etc.).
Yksi tärkeistä elementeistä, jota ei voinut tarpeeksi korostaa, oli että kuulemma "pitää olla ryppyiset valkoiset lakanat". Mun mielestä se oli ihastuttava yksityiskohta, sillä joskus itsekin saan sellaisia tarkkoja visioita ja jään yksityiskohtiin jumiin ja sitten se on vaan pakko saada toteutettua. Joten täältä pesee ryppyisiä lakanoita ja kukkia.
Lisää kuvia näistä kuvauksista löydät Oonan blogista.
Meillä soi taustalla April Marchia ja Nouvelle Vagueta, jotka tekivät tunnelmasta mukavan leikkisän ja rennon.
Pääsin harjoittelemaan kuvaajana mallin rentoutusta ja sanallista (välillä fyysistäkin kun sanat ei löytynyt - laita käsi tälleen öööö tohon tai niinku ööö näin tai no anna mä asettelen) ohjausta, joka on mielestäni aika haastava ja hyödyllinen taito. Hyvä kuvaaja kommunikoi paljon, kehuu jos joku mallin tekemä asia näyttää hyvältä, kannustaa ja neuvoo, ja pitää muutenkin kameran edessä olevan tyypin ajan tasalla siitä, mitä siellä linssin takana tapahtuu. Itse ainakin hermostun, jos olen kuvattavana, eikä kuvaaja sano mitään. Sitten kaikissa kuvissa onkin huulipunaa hampaissa ja pää tyhmässä asennossa tai jotain. Ja kuvaaja vaan olettaa että minä jotenkin vaan haluan näyttää siltä.
Tämä keikka oli helppo, koska tunsin molemmat malleista etukäteen. Voi olla että olisi ehkä punastuttanut vielä enemmän, jos vierasta vartaloa olisi pitänyt kuvata.
Translation:
Last week I had the rare chance to dive into white sheets and beds of flowers with two gorgeous girls. Oona and Jessica had a vision about photos and I got the honour of being the photographer (alongside of garter manager, hair curler, couch carrier, jack-of-all-trades, etc.) One of the important elements, I was told, was wrinkly, white sheets. They had to be wrinkly. I get it though, and I also have those kinds of specific visions and obsessions. It's a lovely quirk! So here you go, wrinkly sheets and flowers. You can find more photos of the shoot from Oona's blog. I had the chance to practice my photographer's skills of relaxing the model, and verbal guiding. I think it's very useful skill. A good photographer communicates with their model, encourages, makes them feel good, guides and otherwise informs the model of what's going on at all times.For example, I feel uneasy if I'm being photographed and the photographer doesn't tell me anything.
This was an easy gig, because I knew both of my models. I think I would have been blushing too hard to photograph if it would've been strangers.
Varautukaa pienimuotoiseen vilautteluun. Esittelen teille tänään nimittäin uusimman, mutta samalla vanhimman vaatekappaleeni.
1940-1950-luvuilla hyvin yleinen ja suosittu rintaliivimalli oli nk. "bullet bra"-malli, eli liivit, jotka muodostavat tisseihin niin terävät päät, että niillä voisi melkeinpä leikata lasia. Nykyliivit keskittyvät enemmän likistämään ja puristamaan rintoja sinne sun tänne, kun taas bullet bra:t nostavat ne ylös- ja eteenpäin, ja niiden ommel muodostaa kärkeen terävän nipukan.
Olen hinkunut bullet bra-liivejä jo kauan, mutta liivishoppailu on mun kuppikoolla erittäin arpapeliä, varsinkin netissä. On täysin tuurista kiinni, tuntuuko liivit hyvältä, vaikka kokotaulukko väittäisi oikeaa kokoa. Bullet brat eivät ole mitään halpisliivejä, joten riski tuntui liian suurelta.
Veronpalautukset saivat mut kuitenkin rohkeaksi, ja tilasin etsystä aidot vintageliivit, jotka sattuivat olemaan kokoani. Hinta ei ollut ainoa asia joka jännitti, sillä mielestäni vaatii tietynlaista rohkeutta kantaa ylpeänä rintojaan bullet bra-liiveissä. Ne ovat nimittäin melko kaukana nykyaikaisista kauneusihanteista, ja ovat melko huomiotaherättävät.
Ilon ja onnen päivä koitti, kun sain liivini ja ne sopivat kuin valettu! Itse asiassa ne ovat jopa mukavammat kuin mitkään liivini ovat pitkään aikaan ollut. Napakat, mutta eivät purista. Ei metallisia kaaritukia eikä muutakaan tukalaa. Tissit asettuvat tötteröihin kuin valetut :D
Se "huono" puoli vain, että en raaski peittää näitä! Haluaisin vain kekkaloida joka paikkaan pelkissä rintsikoissa. Kaikkein kaunein yhdistelmä näiden kanssa on läpinäkyvät vaatekappaleet, ja valtavat kaula-aukot.
Sitten, kun olen vähän säästänyt rahaa, investoin ehdottomasti What Katie Did-liikkeen spiraaliommel-rintaliiveihin. Täytyy vaan ottaa tarkkaan selvää, mitä kokoa tilata.
Ihan jokapäiväiseen arkikäyttöön en usko ottavani näitä, mutta esimerkiksi tämän merkinnän kuvat olivat mun uudenvuodenasuni. Tunsin oloni kauniiksi ja rohkeaksi koko illan ajan.
Olen yrittänyt välttää parhaani mukaan hiusteni lämpökäsittelyä, ja kuvien laineet/kiharat on tehty sellaisella kumisen-hiuspannan-alle-pujottelumeiningillä. Vaikea selittää, mutta jos joku on kiinnostunut, voin tehdä tutorialin? Mun tukka on normaalisti tikkusuora ja roikkuva, mutta uutena vuotena se oli i-ha-na. ♥
Tukka hiuspannan alle pyöriteltynä. Olen vapauttanut muutamia suortuvia tunnin kihartamisen jälkeen kuvia varten
Hiuspantakiharruksen ansiosta lainehtiva tukka ilman sitä pantaa
Translation:
Watch out, I'm gonna show some skin! Today I'm introducing my newest, but also oldest, piece of clothing.
In 1940's and 1950's, it was common that the bra had a pointy shape, and they were called "bullet bra". Nowadays bras usually squeeze and press the breasts, but the bullet bra focuses to lift the breast up- and forward. The tip is sharp, so the boobs look like they could cut glass. I have been longing for my own bullet bra for ages, but I'm having a hard time finding even regular bras that fit correctly. I never seem to get the size right, and sometimes the right size is still uncomfortable and wrong. So, ordering bras online is risky business for me. Well, in december I found the courage to order a vintage piece from etsy. It was my size and I was feeling brave. And oh the joy, when they arrived and were a perfect fit! They are actually even more comfortable than any of my other bras. It's just that I don't have the heart to cover them with clothing! I favor sheer, lightweight clothes with these, and of course large necklines. In these pictures I was wearing my New Years' outfit, and I felt pretty. My hair was curled with headband, I'm trying to avoid heat treatments, curling irons and such. I just tucked the (slightly damp) hair around the headband and let it air-dry. When I have more money, I think I'll buy the "What Katie Did"-bullet bra.
Hei pupuseni! Oletteko muistaneet antaa arvostusta vartaloillenne? Nyt on viimeistään aika muistaa! Tänään haluaisin vähän puhua vartalopositiivisuudesta ja sen oikeanlaisesta käyttämisestä.
Body positivity, vartalopositiivisuus, on ollut viime aikoina enemmän esillä eri medioissa, mikä on aivan loistava juttu. Kaikessa lyhykäisyydessään, Body Positivityn voisi tiivistää lausahdukseen "All bodies are good bodies." Kuulostaa helpolta, eikö?
How does it work?
Harmi, että se on joillekin niin vaikea ymmärtää! Body positivityn nimissä tuppaa valitettavan usein kuulemaan toisen ääripään mollaamista ja haukkumista. Jos huutelet ylpeänä iskulausahduksia kuten "tuulennussima pulkannaru, pitää olla jotain mistä ottaa kiinni, only dogs go for bones", puhun juuri sinulle. Se, mitä teet, ei ole vartalopositiivisuutta. Se on kiusaamista. Tietyn vartalotyypin haukkumista.
Sillä ei ole mitään väliä, onko halveksumasi vartalotyyppi "yleinen ihanne" vai ei. Yhtä lailla syyllistyt body shamingiin, ja kehtaatkin väittää sitä body positivityksi. Sellaiset ihmiset häpäisevät body positivityn tarkoituksen, ja edesauttavat ulkonäön takia syrjimistä. Body positivityn takana on se ajatus, että kaikki vartalot ovat arvokkaita, eikä kenenkään vartaloa tarvitse mustamaalata tunteakseen oloansa tyytyväiseksi omassaan.
Toinen asia, jonka haluaisin tuoda tässä (tavallista hieman kiihtyneemmässä merkinnässä suokaa anteeksi) esille, on toisten ihmisten vartaloista keskusteleminen selän takana. En enää ikinä halua kuulla
a) selän takana puhumista siitä, että joku on lihonut/laihtunut
b) kommentointia/spekulointia toisen ihmisen syömistottumuksista
c) muuta toisen vartaloon kohdistuvaa negatiivista kommentointia.
Muistisääntö: Onko siitä apua/hyötyä kyseiselle henkilölle? Oletko aidosti huolissasi henkilön terveydestä ja valmis puhumaan siitä myös kys. henkilölle? Jos vastasit molempiin ei, jätä sanomatta. En halua tukea tällaista käytöstä. Toisen ihmisen fyysinen olomuoto ei ole yksinkertaisesti pätevä syy haukkua ketään. Tästä lähtien tulen vetäytymään em. keskusteluista, tai huomauttamaan suoraan, että en halua kuulla sellaisia asioita.
Sinäkin voit edistää vartalopositiivisuutta olemalla juoruilematta, arvostelematta ja haukkumatta toisten ihmisten vartaloita, ja keskittyä heidän henkiseen puoleensa. Jokaisella meistä on sellainen, ja uskokaa pois, monesti se on vielä mielenkiintoisempi kuin vartalo, joka sitä kannattelee!
Body positivity ei ihannoi tiettyä vartalotyyppiä. Vartalot ovat kovin muuttuvaisia, joten meidän tulisi välttää mentaliteettia "sun vartalo on just hyvä koska se on tommonen." Koska arvatkaas, se vartalo on myös "just hyvä" vaikka se siitä venähtäisi, kutistuisi, vääntyisi tai kurtistuisi! Ylipäänsä, hyvä muistisääntö toimivalle vartalopositiivisuudelle on miettiä, lyttääkö kehusi jotain toista vartalotyyppiä.
Esimerkkejä:
"Ainakaan mä en oo mikään blondi anorektinen silikonibimbo!"
Ensinnäkin laihuuden yhdistäminen anoreksiaan tietämättä asiasta mitään on väärin. Kaiken lisäksi anoreksia on sairaus, täten moraaliton haukkumasanana. Se, haluaako parannella itseään kirurgin veitsen alla, ei tee ihmisestä vähä-älyisempää, eikä myöskään tukan väri korreloi älykkyyden kanssa mitenkään.
"Pojat tykkää kun on jotain mistä ottaa kiinni."
Sillä, mistä pojat tykkää, ei ole mitään tekemistä oman kehonkuvan kanssa. Itseään ei tulisi peilata ympäristön odotuksiin, etkä tarvitse kenenkään toisen myönnytystä siihen, että olet upea. Myöskään "pojat" eivät ole mikään mystinen homogeeninen massa, vaan ihmisryhmä täynnä yksilöitä yksilöllisine mieltymyksineen ja ihanteineen.
"Kiitä onneas että sulla on pienet tissit, isot tissit rupsahtaa niin nopeasti ja näyttää ihan utareilta."
No, sillä tavalla se painovoima toimii. Siellä missä jotain on, siellä myös alkaa roikkua ajan kanssa koska iho antaa periksi. "Rupsahtaminen" on luonnollinen asia, eikä se tee meistä yhtään rumempia. Sellaisia ne ihmisvartalot on... Kukaan meistä ei voi huijata ajan hammasta loputtomiin. Jos joku haluaa hidastaa vanhenemistaan ruiskeilla ja implanteilla, on se kuitenkin hänen oma asiansa. Tissit ovat kuin lumihiutaleet, samanlaisia ei ole. Eikä myöskään ole mitään universaalia "sopivan kokoiset/muotoiset tissit"-mittaa.
"OIKEA nainen/mies on... (sitä ja tätä ja tuota)"
Olet oikea nainen, jos määrittelet itsesi naiseksi. Olet oikea mies, jos määrittelet itsesi mieheksi.
Vartalotyypilläsi, harrastuksillasi, muodoillasi, temperamentillasi ja loppujenlopuksi edes genitaaleillasi ei ole mitään tekemistä sen kanssa, oletko "oikea nainen/mies". Olet se, mitä tunnet sukupuoli-identiteetiltäsi olevasi.
✔ Hyvä esimerkki Body positivity- (ja yleisestä "I'm amazing"-)asenteesta musiikkivideossa:
"And I don't give a shit if you don't like my tits
Because I know they're amazing
Ah, amazing. Ah, Ah, amazing.
Ah, amazing. Ah, Ah, amazing."
✖ Huono esimerkki Body Positivity-asenteesta musiikkivideossa:
"Yeah my mama she told me don't worry about your size She says, 'Boys like a little more booty to hold tonight.'
You know I won't be no stick figure silicone Barbie doll
So if that's what you're into then go ahead and move along"
Mulla on tosi paljon sanottavaa vartaloista, ihanteista, itsensä hyväksymisestä ja muiden lyttäämisestä, mutta jotenkin se kaikki on niin ylitsepursuavaa, että siitä on tosi vaikea saada kirjoitettua. Tätä merkintää on tiivistelty, siistitty, ja napsittu. Näin laajaa käsitettä on vaikea käsitellä lyhyesti mutta kattavasti. Toivon, etten loukannut ketään tekstilläni, se nimittäin ei ollut tarkoitukseni. Toivottavasti se oli hedelmällistä luettavaa edes jollekulle :)
Koko merkintä lähti siitä, että mulla oli uudet korkeavyötäröiset farkut joita halusin esitellä(joissamunpeppunäyttääHOTILTAAA), mutta sitten kaikki tämä vyöryi mieleen ja halusi päästä ulos. Olen kaivannut vaatekaappiini ikuisuuden mustia, korkeavyötäröisiä housuja. Onneksi niitä on alkanut putkahdella markkinoille joka tuutista. Olisin kaivannut ehkä iiiihan vielä pikkuisen korkeampivyötäröisiä housuja... Mutta nämä ovat jo askel parempaan suuntaan. :) Kyseiset pöksyt ovat New Yorkerista.
Mutta pidemmittä puheitta, muistakaa rakastaa vartaloitanne, sillä ne ovat kaikki arvokkaita!
Translation:
This is a very short version of that long text. Body positivity is love for all bodies. Not a specific body type. People should not bash the other type to glorify the other. And hereby I announce that I will separate myself from body shaming; I do not want to hear anyone speak to me behind someone else's back about their weight gain/loss, body type, or body size. Especially in negative light. I will withdraw from said conversations, and I do not encourage anyone to push my boundaries about this. It is mean and it is bullying, and I'm taking this little step against body discrimination. You could try, too! :) You know, it's more important to focus on the stuff that's inside! Also, bodies undergo changes. Tha'ts why we should not encourage talk like "your body is beautiful, because it is (insert an adjective here). That kind of bodies are the best". Because you know what; that body can and will change! And still, it is as valuable as before. And yeah, I bought a pair of high waist pants that make my ass look AMAZZINGGG. I love them. At the end, there's a good example of body positivity in music videos, as well as a bad one. The other is about being amazing despite of what some others think, and the other one is... Uh, well-intentioned, but still wrong at many things.
Jotkut sanovat "LBD":n kuuluvan jokanaisen vaatekaappiin. Itse en ole niin kova "sinun on pakko omistaa tämä asia"-meiningin kannattaja, mutta kyllä pikkumusta on sellainen, jonka olemassaolosta olen ihan iloinen. Sen voi yhdistää niin moneen asuun ja asusteeseen. Omani löysin New Yorkerista, ja siinä on edessä ihana kurkistusaukko, ja se paljastaa myös selkää takaosan pikku ikkunasta.
Oon näissä kuvissa taas vakavana porottavan auringon takia. Voi että, miten tuimia kuvia silloin tuleekaan, kun aurinko paistaa silmiin! Joudun pinnistelemään ihan huolella, etten näyttäisi kaikissa kuvissa ihan murhanhimoiselta, kun mulla on aika valoherkät silmät.
Loppuun vielä loukkaantunut Nadia, kun ei otettu sitä mukaan kuvauksiin. "En olis halunnutkaan", Nadia sanoo tässä kuvassa. Nadia on niin kurttuinen, en kestä ♥
Translation:
Some say, that the LBD belongs to every woman's wardrobe. I'm usually not a fan of "you-should-absolutely-own-this", but I agree, it's good to have a little black dress. It's so easy to combine things with it. I found mine from New Yorker, it has a peek-a-boob front and also an open back. I had to struggle to not look like a bloodthirsty murderer in these pictures, because of the sun shining in my face all the time. I end up making angry faces to the sun because my eyes are sensitive to light. And finally here's Nadia, who's a bit hurt because we didn't take her with us to the photoshoot. She's so wrinkly ♥ Just look at her!
Ollaan seikkailtu Oonan kanssa. Kuin ihmeen kaupalla olemme säästyneet punkkien puremilta, sen verran on tullut kahlailtua ihme pusikoissa kuvaamassa... Mutta sellaista se on, kesällä möngitään pusikoissa, OK?
Muita asioita, jotka kuuluvat oleellisesti kesään, ovat tietenkin mm. ylensyöminen ulkona, a.k.a piknikit, ja sen jälkeen vatsa täynnä vedessä lilluminen. (Oikeasti, lapset, tässä järjestyksessä ei saisi toimia.)
Nyt on niin kuumia kelejä ollut muutaman päivän ajan,
ettei tekisi mieli vedestä nousta laisinkaan. Nadia, mun koira, on ollut
vähän kovilla, mutta mun asunnossa on onneksi viileää ja tuuletin.
Pidemmät lenkit täytyisi yrittää tehdä illemmalla, kun on jo
viilentynyt. Yritin uittaa Nadiaa eilen sylissäni, mutta se oli vain
järkyttynyt ja kiipesi mua pitkin niin, että kynnet vain upposivat mun
ihoon. Ei se ymmärrä, että vesi viilentää.
Monsieur Merilevä
Oonaa on tosi kiva kuvata, meidän yhteistyö sujuu aina niin hyvin. Oona on söpö kun aina välillä se kysyy tosi häpeillen ja ujosti "voisitko ehkä ottaa kuvan", ihan kuin se olisi joku vaiva mulle, päin vastoin; kuvaaminen on minusta vain ihanaa, sehän on mun pitkäaikainen harrastus. Ja on kivaa, että on joku, joka haluaa olla kameran edessä, eikä vaan sano "älä kuvaa muaaa :(("
Täytin muuten reilu viikko sitten 25 vuotta. Olen elänyt neljänneksen vuosisadasta. Elämä on hullua, ja olen iloinen, että olen selvinnyt tähän asti voittajana.
Translation:
Some summer stuff: Walking in tall grass and being afraid of ticks and other insects, overeating outside a.k.a picnics, and of course swimming. It's been so hot in Finland recently, I don't want to do anything else than float in the lovely cool water. The weather's been so hot, that my dog Nadia has had a hard time. We make our long walks after dark so it's not too hot for her. I tried to take Nadia swimming yesterday, but she hated it; I have claw marks as a proof of that on my body. She tried to climb me when we were in the water...
Oona is fun to photograph. It's fun how she is sometimes shy about asking me to photograph her, even though she knows I love to photograph. By the way, I turned 25 a week ago. I'm glad I have survived one fourth of a century!
Ihan ensimmäiseksi haluaisin kiittää teitä kaikkia, jotka kommentoitte edelliseen merkintään. Olen positiivisella tavalla yllättynyt jokaisesta kommentista. Olette auttaneet minua saamaan positiivisen kokemuksen siitä, että paljastaa itsestään jotain arkaluontoista! Tällaiset kokemukset oikeasti auttavat minua, sillä voin tulevaisuuden samanlaisissa tilanteissa aina muistella kannustavaa vastaanottoa, jonka sain. En oikeasti osannut kuvitella saavani muuta kuin anonyymeja v**tuiluja tai kyseenalaistamista. Siinä taas näkee, miten pessimistinen maailmankuva minulla on.
Tänään oli lähtemisen kanssa sama tilanne. Tajusin liian myöhään, että tänään on Helsingin zombie walk. Ilmeisesti kiireen ja innostuksen yhdistelmä laukaisee sen jännityksen ja tärinän, sillä jälleen tutisin valmistautuessani kuin Ozzy Osbourne. Tällä kertaa kuitenkin pääsin ovestani ulos.
Zombie Walkista en saanut _yhtäkään_ onnistunutta kuvaa, koska käteni tärisivät niin paljon, että kaikki kuvat olivat heilahtaneita. Todella kiusallista. Olen myös pohtinut, että minulla saattaa olla anemia. Se selittäisi todella monia asioita, muun muassa ehkä käsienkin tärisemisen.
Tässä nyt kuitenkin todiste siitä että olin paikan päällä.
Illemmalla otin vielä takapihalla pari asukuvaa, kun sattui olemaan niin ihastuttava asu päällä. Vähän tyhmää, mutta välillä musta tuntuu että joku todella kiva asu menee tavallaan vähän "hukkaan" jos sitä ei kuvaa. :p
Vitsi mitkä tissit. Nehän näyttää uhmaavan painovoimaa. Kiitos sweetheart-kaula-aukko ja balconette-liivit.
Luupää HIH HIH
Sain ensimmäistä kertaa hyvän syyn käyttää tuota ihanaa lihakirveskäsilaukkua, jonka Oona antoi, kun se sopi Zombie walkin teemaan niin mainiosti. Zombie Walkissa oli hienoja zombeja, ja olen iloinen, että tällä kertaa sain aikaiseksi lähteä ovesta ulos.
Translation:
Today I attended Helsinki Zombie Walk, not as a zombie, but a mere photographer, because I found out about it too late. The shaking and anxiety continued, so all my photos were shaky! :( I don't know what's up with all this shaking. Maybe I'm anemic?
In the evening I snapped a few selfies because I wore such a cute outfit. I finally had the chance to carry my cute cleaver handbag with me. It fit well with the mood of the day, zombies and all. I'm glad I managed to leave the house this time.
Mulla oli jälleen ilo kuvata Oonaa. Oona oli ommellut päällään olevan tylliunelman itse. Kiipesimme Myllypuron jätemäelle, ja sieltä suuntasimme synkkääkin synkempään metsään piiloon uteliaiden koiranulkoiluttajien katseilta.
Oonan mekossa oli niin monta kerrosta tylliä, että kerrosten väliin olisi voinut oikeasti eksyä. :D Pari ötökkää tekikin sen fataalin virheen.
Muistan, että teini-ikäisenä ihannoin valtavasti ajatusta sellaisesta muhkeasta tyllihameesta. Muistan myös, että eräässä kerhossa mulle tarjoutui mahdollisuus ommella tyllihame, ja pyrinkin sellaiseen valtavaan tylliunelmaan. Lopputulos oli kuitenkin osaamisen- ja kankaanpuutteen vuoksi kaksi laihaa kerrosta velttoa tylliä, ja pettymykseni oli käsinkosketeltava... Sinä päivänä opin, ettei ompeleminen ole vahvimpia osa-alueitani, ja se käsitys on saanut vain vahvistusta vuosien varrella erilaisten projektien myötä. Harmi, sillä tykkäisin ommella ja tuunata omia vaatteitani kun ideoita tuntuu riittävän.
Fun fact: Tiesittekö, että korkokenkiä ovat alunperin käyttäneet mm. egyptiläiset teurastajat, jotteivat joutuisi kahlaamaan veressä ja teurasjätteissä? Lisäksi keskiajalla Lontoo oli niin paskainen kaupunki, että teiden liejusta ylöspäin korottavat korkokengät olivat suosittuja miesten sekä naisten keskuudessa. Sekä muinaisen egyptin aikoina, että myöhemmin Euroopassa 1600-luvulla korkeat korot olivat statussymboli, joka erotti vauraan rahvaasta, sillä "vain ne, joiden ei tarvitse teidä töitä, pystyvät keekoilemaan vaikeissa ja epämukavissa korkokengissä".
Testailtiin Oonan kanssa vähän meidän molempien mukavuusalueita; Alastonkuvausta. No, okei, ehkä kyseessä ei nyt varsinaisesti ollut alastonkuvaus, mutta kuitenkin aika paljastavista kuvista puhutaan. Alusvaatekuvaukset! Poimin tänne blogiin kesyimmät; loput jäävät Oonan armoille. :p
Oona teki kaiken rankan työn, otti mukisematta vastaan ötökänpuremat ja kiven raapiumat ja ruohopainaumat takapuolessa ja makoili epämukavissa asennoissa. Minä vain näpsin kuvia ja riemuitsin. Tuntui kun olisi kuvannut jotain "oikeaa mallia" :D Mikä se sitten ikinä onkaan. Tuo viimeinen, mustavalkovalokuvan näköinen, on ehdoton lempparini!
I, once again, had the pleasure of photographing this fine lady Oona. She wore a dress that she had made herself. We climbed the Myllypuro landfill hill, and then we dove into the dark dark forest. We also tested our boundaries with this almost naked photoshoot. It was super awesome. I'll just publish these rather tame pictures - I'll leave the rest for Oona to decide. The last one is my absolute favourite!
Did you know: High heels were a common accessory for ancient egyptian butchers, so they wouldn't have to walk in blood and entrails. Also in the middle ages, when London was a dirty stinking place, men and women used high heels to stand away from all the grime and filth in the streets. In the 17th century Europe, high heels were a status symbol, since "only someone who didn’t have to work could possibly go around in such impractical footwear."
