Uusi managerini, ei vaan siis päiväkirjani

 Vanha päiväkirja

Aloitin uuden paperipäiväkirjan. Nämä ovat aina ihania, lähes pyhiä hetkiä. Aina kun päiväkirja alkaa vetelemään viimeisiään, alan haaveilemaan jo uuden korkkaamisesta vielä kymmeniä sivuja ennen oikeaa loppua.

Uuden päiväkirjan ensimmäiselle sivulle pistin Tom Waitsin rohkaisemaan minua. Waits on minun managerini, miespuolinen muusani. Jos Tom Waits sanoo mulle noin joka päivä, enköhän mä pysty nousemaan joka päivä sängystä ja "lavalle" eli ulos ovesta. Nuo lauseet saattavat myös kummuta siitä ahdistuksesta, että huomenna joudun esittelemään opinnäytetyöni auditoriossa. Joudun höpöttelemään 20 minuuttia siellä edessä. Ei ole minun heiniäni sellainen.

On pitänyt lisäillä tänne kaikenlaisia satunnaisia kuvia, joten tässä niitä nyt tulee.

Takapihan skumppatuokio, "terassikauden avajaiset"

Laukaan satama jossa oli lämpöisää. Kattokaa mun kivaa sormusta jeje!

Pöhkylä astronautti

Vappu:

 Oon saanut tuon kivan silmämunapinssin ystävältäni Repsulta. Repsu oli nähnyt sen kirpputorilla jossain, ja oli kuulemma heti ajatellut minua, kun olen sellainen silmämunafriikki. Sellainen on aina tosi mukavaa, jos kavereilla jostain tosi hienosta tule minä mieleen. Käsikranaatti-heijastin on Varustelekasta.

Mun piti julkasta tää jo pääsiäisenä, mutta olin silloin poissa Helsingistä. Hmh. Säästelin noita suklaamuniakin ihan suu kuolassa, kun olin ostanut niitä ennen pääsiäistä ja halusin käyttää niitä tässä ideassa ennen kun rohmuan ne. Elämä on vaikeaa :(

Oi armaat lukijani! Kertokaa, minkälaista sisältöä haluaisitte mieluiten nähdä tässä blogissa? Haluaisin kertoa askarteluistani, mutta viime aikoina en ole saanut aikaan mitään. Tai olen saanut kyllä kirjeitä, mutta ne nyt ovat luonnollisesti salaisia. Hih!

Turhuutta ja ei-niin-turhuutta

Kukkuu?

Heipä hei rakkaat kyberystäväni. Tänään laitoin vahingossa kivat vaatteet päälleni. Niin käy minulle aika harvoin. Huomasin vaateyhdistelmäni kivuuden vasta, kun olin saapunut koulusta kotiin. Näytin ihan kirjastonhoitajattarelta. Jotenkin. Sellaiselta jonka vastuulla on pölyiset Wiccakirjat ja keskiaikaiset anatomiaopukset. Mulla on kaulassa pöllökorun lisäksi sellainen nätti taskunauris-kellokoru. Alempana on lähempi kuva siitä.

Hyviä uutisia: Opinnäytetyöni on vihdoinkin valmis! Tänään sain painosta käsiini kirjan, jonka olen taittanut itse ja ottanut/piirtänyt itse kuvat. Teksti on vain täytetekstiä, mutta toimii myös typografisen kokonaisuuden osana. On aika kiva olo nyt. Ikuisena pessimistinä en kuitenkaan uskalla iloita vielä, ennen kuin olen saanut kirjallisen osion myös tehtyä ja palautettua. Itseasiassa en usko tätä todeksi, enkä todennäköisesti riemuitse, ennen kuin saan käsiini valmistumispaperit. Ja sitten alan jo murehtimaan elämän seuraavaa vaihetta. Niinhän se menee?

 Iloinen painotuotteen omistaja. Seinä jaksaa muistuttaa: "Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?"

Tänään kävi myös huono tuuri, sillä yllätin teollisuusvakoojan työpisteeltäni... Toivottavasti se ei ehtinyt paikantamaan mitään elintärkeää tietoa, kuten salaisia energianlähteitäni tai supervaarallisia kaavojani...