Helsinki Pride 2016

Peek-a-Boo!

 Osallistuin eilen Helsingin Pride-kulkueeseen ja -puistojuhlaan. Se oli ensimmäinen suuri tapahtuma pitkään aikaan johon osallistuin, joten luonnollisesti jännitti oman hyvinvoinnin puolesta, varsinkin kun menin yksin. Kaikki meni kuitenkin hienosti, yksin oli jopa vapauttavaa kulkea, kun saattoi pujahdella vapaasti ihmisten välistä eikä tarvinnut stressata seuran kadottamisesta. Tunnelma oli loistava.

Niin kauan kun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt joutuvat pelkäämään turvallisuutensa ja jopa henkensä puolesta ulkona kulkiessaan, ollessaan olemassa ja rakkautta ilmaistessaan, tarvitsemme näkyviä Helsinki Priden kaltaisia tapahtumia.

Olin päättänyt jo etukäteen, etten aio stressata tuttujen löytämisestä ja "me ollaan täs nurtsilla sateenkaarilipun alla täs on kans joku puu"-säätämisestä, mutta siitä huolimatta löysin ystäviäni, joiden kanssa vietinkin iloisesti loppupäivän. En olisi voinut toivoa Priden menevän yhtään paremmin. :) Kiitos kaikille teille, joita tapasin, moikkasin tai joiden kanssa vietin aikaa!
 

Alkoholi maistuu minulle aika harvoin, mutta näin Alkossa raparperiskumppaa, joka houkutteli... Noh, raparperisuudellaan, skumppaisuudellaan ja ihanalla patenttikorkillaan. :D Joskus olen helppo. Kuohuviini on ykkösvalintani viineissä, ja jos jossain on raparperia, olen ihan myyty.

Hiuksistani sen verran, että valmistin sellaisen geeli-glitterseoksen ja levitin sen tyviin (ja vähän muuallekin krhm, tänään voisi siivota lavuaarin) hiusvärisiveltimellä. Halusin saparoistani niin isot kuin vain ohut tukkani antaa periksi, joten niiden sisällä on vanhoista violeteista sukista tehdyt donitsit, joiden ympärille hiukset on kääritty.

 Translation:

Yesterday I attended the Helsinki Pride parade. I was a bit anxious beforehand, for it was a first big event in a long time for me, but everything went really well. I went alone to the parade, but afterwards I found friends and spent the rest of the day with them. Thank you everyone! 

I rarely drink alcohol, but I had to buy a rhubarb sparkling wine that I stumbled upon. I'm a sucker for rhubarb, and sparkling wine is also my wine of choice. 

About my hair: I made a hairgel-glitter-mix that I spread with a tinting brush to my roots (among other places, I need to clean the bathroom sink today...) I also wanted bigass double buns, and I achieved them by rolling my hair around old purple socks that I turned into hair donuts.

(Semi)lumisia hymyjä

Kas, tulipa valittua tähän merkintään pelkästään hymyisiä kuvia. No, se kyllä kuvastaa tänhetkisiä tunteita, kun oli niin ilahduttavaa kuvata Oonan kanssa pitkästä aikaa! Sormet jäätyi ja aurinko laski ennen inspiraation hiipumista, mutta saatiin tosi kivoja kuvia siitä huolimatta.

Tuo kristallikaulakoru on uusimpia tekeleitäni, olen täysin hulluna siihen. Tekisi mieli käyttää sitä joka päivä; se välkehtii valossa ihastuttavin helmiäisssateenkaaren värein!

Ulkona jäätymisen jälkeen tultiin mun luokse juomaan chiliteetä ja juttelemaan elämästä. Oona riensi jo muualle, ja mietin että pitäisi itse jaksaa lähteä kauppaan täyttämään ruokavarastoja, jotta voi sitten taas lukittautua hetkeksi sisälle lämpimään. Eilen kävin yökävelyllä täysikuun valossa, ja mietiskelin kulunutta vuotta. On ollut ihmeellinen, raskas, ihana ja kamala vuosi.

Translation:

 Look at that, every photo is a smiling photo! Well it kind of fits the mood, it was so nice to photograph with Oona again. It was cold and the sun set rather quickly, but before we froze, we managed to snap some really nice pictures! 

The crystal necklace is one of my newest projects, it's so lovely that I'm tempted to wear it every day with everything. :p It reflects the light beautifully. 

After freezing outside, we came to my place to drink chili tea and chat. Oona had to leave and I'm trying to get myself to leave and buy groceries so I can bury myself into blankets and pillows again with a clear conscience. 
Yesterday night I had a nice moonlit walk, thought about life and the past year. It's been wonderful, it's been painful, it's been fantastic and horrible.

Toista perässäni: - Repeat after me:

Kannan tänä kesänä kameraa mukana aina kun mahdollista

Kannan tänä kesänä kameraa mukana aina kun

Kannan tänä kesänä kameraa mukana aina

Kannan tänä kesänä kameraa mukana

 Kannan tänä kesänä kameraa

Translation:

This summer I will carry my camera everywhere.

"C'est le temps de l'amour, le temps des copains et de l'aventure."

 Harvoin sitä pääsee sukeltamaan valkoisiin lakanoihin ja kukkiin näin ihanien tyttöjen kanssa. Oona ja Jessica olivat ideoineet tällaiset kuvaukset, joissa minun oli kunnia toimia kuvaajana (ja sukkanauhankiristäjänä, hiustenkihartajana, roudarina, jokapaikanhöylänä, etc.).

Yksi tärkeistä elementeistä, jota ei voinut tarpeeksi korostaa, oli että kuulemma "pitää olla ryppyiset valkoiset lakanat". Mun mielestä se oli ihastuttava yksityiskohta, sillä joskus itsekin saan sellaisia tarkkoja visioita ja jään yksityiskohtiin jumiin ja sitten se on vaan pakko saada toteutettua. Joten täältä pesee ryppyisiä lakanoita ja kukkia.

 Lisää kuvia näistä kuvauksista löydät Oonan blogista.
Meillä soi taustalla April Marchia ja Nouvelle Vagueta, jotka tekivät tunnelmasta mukavan leikkisän ja rennon.

Pääsin harjoittelemaan kuvaajana mallin rentoutusta ja sanallista (välillä fyysistäkin kun sanat ei löytynyt - laita käsi tälleen öööö tohon tai niinku ööö näin tai no anna mä asettelen) ohjausta, joka on mielestäni aika haastava ja hyödyllinen taito. Hyvä kuvaaja kommunikoi paljon, kehuu jos joku mallin tekemä asia näyttää hyvältä, kannustaa ja neuvoo, ja pitää muutenkin kameran edessä olevan tyypin ajan tasalla siitä, mitä siellä linssin takana tapahtuu. Itse ainakin hermostun, jos olen kuvattavana, eikä kuvaaja sano mitään. Sitten kaikissa kuvissa onkin huulipunaa hampaissa ja pää tyhmässä asennossa tai jotain. Ja kuvaaja vaan olettaa että minä jotenkin vaan haluan näyttää siltä.

Tämä keikka oli helppo, koska tunsin molemmat malleista etukäteen. Voi olla että olisi ehkä punastuttanut vielä enemmän, jos vierasta vartaloa olisi pitänyt kuvata.

Translation:

Last week I had the rare chance to dive into white sheets and beds of flowers with two gorgeous girls. Oona and Jessica had a vision about photos and I got the honour of being the photographer (alongside of garter manager, hair curler, couch carrier, jack-of-all-trades, etc.)

One of the important elements, I was told, was wrinkly, white sheets. They had to be wrinkly. I get it though, and I also have those kinds of specific visions and obsessions. It's a lovely quirk! So here you go, wrinkly sheets and flowers.

You can find more photos of the shoot from Oona's blog. 

I had the chance to practice my photographer's skills of relaxing the model, and verbal guiding. I think it's very useful skill. A good photographer communicates with their model, encourages, makes them feel good, guides and otherwise informs the model of what's going on at all times.For example, I feel uneasy if I'm being photographed and the photographer doesn't tell me anything.

This was an easy gig, because I knew both of my models. I think I would have been blushing too hard to photograph if it would've been strangers.

Life's no fun without a good scare!

Tämän halloweenin asuvalintani oli Sally, kokoon kursittu kaunokainen elokuvasta "Painajainen ennen joulua". Sally on luonteeltaan hyväsydäminen, ujo introvertti, joten pystyn samaistumaan hahmoon hyvin vahvasti.

Asuun tarvittavat osat löytyivät melkein kokonaan jo omasta takaa; jouduin ostamaan vain kasvomaalit, kahdet valkoiset sukkahousut ja muutaman kangastilkun. Ompelin Sallyn mekon vanhoista vaatteista ja ostamistani tilkuista. Se ei ole täysin identtinen, kuin elokuvassa esiintyvä mekko, mutta en jaksanut hikoilla liikaa asian suhteen. Ei tässä kuitenkaan cosplayaamaan oltu menossa, vaan pitämään hauskaa ystävän halloweenjuhliin! Yritin kuitenkin poimia jonkinlaisia yhtäläisyyksiä kuoseihin ja väreihin.

Asukokonaisuuteen kuului myös "deadly night shade"-juomalasi. Se on tavallinen hillopurkki maalattuna, koristeltuna, ja päällystettynä decoupage-lakalla. Juhlien jälkeen purkki kyllä pääsi ehdottomasti hyllylle koristeeksi. On se sen verran söpö.

Juhlat olivat kauhistuttavan ihanat. Oona oli panostanut ihan huolella, joka puolelta löytyi kutkuttavan karmivia yllätyksiä ja koristeluita.

"Hei... täällä pöydän alla on irtoraajoja! :O" 

Juhlien mastermind.

Minun kontribuutioni tarjoiluihin

Tein mystisen pastellisen ektoplasmaisen halloween-rahkayllätyksen. Siitä tuli niin hyvännäköistä, että olisin vaan halunnut sukeltaa sinne. Oona tarjoili myös kookos-mustikka-hyytelöaivoja, omenapiirakkaa, boolia, ja muuta ihanaa.

Ihmisillä oli kivoja asuja.

Laura oli rakentanut itselleen Pip-boyn, olka-armorin (joka ei kyllä näissä kuvissa näy), Nuka-colaa ja Nuka-cola Quantumia. Siinä on jo aavikkosoturin alkeet, sanoisinko! (Kyseiset asiat ovat siis Fallout-peleistä tuttuja tilpehöörejä).

Taistelijan janon sammuttaa Nuka-Cola! Radiation +3

Nico oli puuskupuh! Kaikki sanoivat "Harry Potter" :( Nicoa harmitti :(

 Illan aikana juhlien taustalla pyöri halloween-uskottavia leffoja. Välillä leffat varastivat koko shown, jos vaikka ruudussa näkyi turhan läheistä kanssakäymistä ruumiiden kanssa (Nekromantik 2)(en suosittele kenellekään) tai vedenalaista gorea (Piranha 3D)(en suosittele kalakammoisille, eli itselleni). Leffavalikoimaan kuului tietysti myöskin klassikko Painajainen ennen joulua (suosittelen kaikille). Pääsin eläytymään leffaan ihan uusilla tavoilla Sallyksi pukeutuneena.

"Tickle tickle tickle! Tickle tickle tickle! -
WHAT?!?!"

 Nyt vaan sitten odotellaan taas seuraavaa halloweenia. Marraskuu-masennus tuntui oikein rysähtävän ovesta ja ikkunoista sisään, ja kauhea keli siinä mukana.

lähde

 Translation:

This halloween I decided to dress as Sally from Nightmare before christmas. She's shy, introverted and kind-hearted, so it was easy to "be her". 

I sewed the dress myself. I didn't stress too much about it being identic with the real dress, since it wasn't a cosplay convention I was attending but a nice party where I'm supposed to have fun. I also made a "deadly night shade" drinking glass to go with the dress. The stitches on my arms and legs are drawn on white stockings with a marker. 

Oona's party was lovely. She had decorated the place spooky scary and I loved every bit of it!
I made a goo surprise to eat. Oona had made jelly brains, apple pie and other good stuff.

People had cool outfits, like for example a wizard (a hufflepuff, to be precise), wasteland wanderer from fallout series, a deer, pokemon trainer and her pokemon, and a voodoo god. Oona was Gogo Yubari from Kill Bill.

We watched some movies, to mention a few, Nekromantik 2 was horrible, Piranha 3D was horrible (neither in a good way). Nightmare before christmas was... of course delightful.

Now I just have to wait a year until next halloween. November already proved itself awful, I'm feeling really down. Post-halloween depression?