(Semi)lumisia hymyjä

Kas, tulipa valittua tähän merkintään pelkästään hymyisiä kuvia. No, se kyllä kuvastaa tänhetkisiä tunteita, kun oli niin ilahduttavaa kuvata Oonan kanssa pitkästä aikaa! Sormet jäätyi ja aurinko laski ennen inspiraation hiipumista, mutta saatiin tosi kivoja kuvia siitä huolimatta.

Tuo kristallikaulakoru on uusimpia tekeleitäni, olen täysin hulluna siihen. Tekisi mieli käyttää sitä joka päivä; se välkehtii valossa ihastuttavin helmiäisssateenkaaren värein!

Ulkona jäätymisen jälkeen tultiin mun luokse juomaan chiliteetä ja juttelemaan elämästä. Oona riensi jo muualle, ja mietin että pitäisi itse jaksaa lähteä kauppaan täyttämään ruokavarastoja, jotta voi sitten taas lukittautua hetkeksi sisälle lämpimään. Eilen kävin yökävelyllä täysikuun valossa, ja mietiskelin kulunutta vuotta. On ollut ihmeellinen, raskas, ihana ja kamala vuosi.

Translation:

 Look at that, every photo is a smiling photo! Well it kind of fits the mood, it was so nice to photograph with Oona again. It was cold and the sun set rather quickly, but before we froze, we managed to snap some really nice pictures! 

The crystal necklace is one of my newest projects, it's so lovely that I'm tempted to wear it every day with everything. :p It reflects the light beautifully. 

After freezing outside, we came to my place to drink chili tea and chat. Oona had to leave and I'm trying to get myself to leave and buy groceries so I can bury myself into blankets and pillows again with a clear conscience. 
Yesterday night I had a nice moonlit walk, thought about life and the past year. It's been wonderful, it's been painful, it's been fantastic and horrible.

Summoning & Levitating

Toimin pitkästä aikaa itse sekä kuvaajana, että mallina niin, että olin lopputulokseen tyytyväinen. Asiaan auttoi irtosalama (sillä kotini valaistus on valokuvauksen kannalta karsea) ja jonkinlainen idea.

Taikurit eivät tunnetusti koskaan paljasta temppujaan, mutta minä olenkin Meeri enkä taikuri, joten voin kertoa, että roikotin kalloa ompelulangasta, joka oli kiedottu sormieni ympärille, ja jälkikäsittelin photoshopissa langan pois. Enpä tiedä, yllättyikö kovinkaan moni tästä kikasta, mutta ajattelin kertoa silti. Jos se vaikka inspiroisi jotakuta. Levitointikuvat ovat todella ihania mielestäni, ja tämä on yksi tapa toteuttaa sellainen.

Ajattelin, että kokoan tähän alle näitä muitakin levitointi/lentoonlähtökuvia, joita arkistojen uumenista löytyy. Kaksi ylempää on ottanut Nico, ja alimman Saara.

Elämäni hirvein minusta otettu kuva on myös tällainen hyppy"levitointi"kuva, jossa painovoima, ponnistusilme ja vauhti tekee jotain todella omituista kasvoilleni, niin että nyt tiedän, miltä tulen näyttämään, jos vanhenen tosi raadollisella tavalla. Mutta sen kuvan näytän vain harvoille ja valituille :D

Translation:

It's been a while since I modelled for myself and was happy with the results. It helped to have a separate flash (because usually my home has the most unflattering lighting for photographs) and a neat idea; the levitating skull.

I'm fond of levitating pictures, as you may have noticed. In this post I gathered my old "levitation" photos with the new ones with the skull. The skull photos had a thin string from my fingers to the skull, and I simply photoshopped the string away. A true magician never reveals their secrets, but I'm just Meeri, not a true magician.

Lokakuufiilistelyä paskakupposen äärellä

Tiedä häntä, johtuuko tämä yhtäkkinen onnentunne hyvästä kahvista, lokakuun (Halloweenkuukauden!!!) alkamisesta, pikkuhiljaa helpottuneesta elämäntilanteesta, vai kaikista yhtä aikaa, mutta tänään on ollut niin onnellinen olo että tuntuu kuin halkeaisi.

 Kuuntelen Ghostbustersien, Beetlejuicen ja Addams Familyn tunnaria, Thrilleriä ja Monster Mashia, juon piparkakku-makusiirapilla maustettua Caffe Paskàa, ja tapailen Thrillerin tanssiaskelia ympäriinsä pitkässä noitahameessani.

Myönnän. Ostin pelkän nimen takia. X)

Lokakuu on ollut aina minulle sellainen kuu, jolloin tunnen olevani eniten elossa. Pursuilen luovuutta, hienoja ideoita ja elämää. Saan Halloweenin ajattelemisesta ihan mielettömästi voimaa ja iloa. En vielä tiedä, mitä teen halloweenina, mutta eiköhän se tässä lokakuun aikana selviä.

Jostain syystä lokakuu on sellainen aika, jolloin haluan olla ihan naurettavan dramaattisen gootti ja synkistelijä, silleen iloisella tavalla. Halloweenissa erityisesti viehättää sellainen kökkökauhu, joka oikeasti ei ole pelottavaa. Siihen kuuluu luurangot, kurpitsat ja lakanakummitukset. Sellaiset lelut, jotka on vähän epäonnistuneita, säälittäviä ja hassuja.

Mikä tuota pääkalloa vaivaa??? EN KESTÄ

Eilisen päivän asu; neulemekko ja Pacman-kummitus.

Olen koonnut sellaisen halloween-soittolistan Spotifyhyn. Jos jotakuta kiinnostaa kuunnella, se löytyy täältä. Toivon, että joku saisi siitä yhtä paljon iloa kuin minä! Hyvää Halloweenkuukauden ensimmäistä päivää! 🎃

Translation:

I don't know if it's good coffee, the first day of october or what, but today I felt a sudden rush of euphoria so strong that I could almost burst. October is my favourite month! I can't concentrate in translating further, I'm sorry lovelies. But the main point is: Happy October 🎃

Here's my halloween playlist! I'm going to go dance Thriller now!

Sateenkaarikeittiö

Minulla, kuten varmasti muillakin CD-aikakauden aikana kasvaneella henkilöllä, on ollut vaikeuksia keksiä, mitä ihmettä sitä tekisi vanhoille CD-levyille. Jotkut sitä tahtoo säästää ihan tunnearvosyistä, mutta itselleni oli ainakin kertynyt ihan kauheat määrät turhia levyjä, joita ei tekisi mieli edes säästää.

Paras idea pitkään aikaan oli  tehdä ylijäämälevyistä unisiepparimainen taideteos keittiön ikkunaa koristamaan. Siinä on helmiä, höyheniä ja yhteenkiinnitettyjä CD-levyjä (jotta voisi ihailla vain sitä ihanaa levyn pohjaa, sitä mikä välkehtii kaikissa sateenkaaren väreissä ♥)
 

 Tätä teosta tehdessä en edes tajunnut, mitä ihanuuksia se tulee heijastamaan aurinkoisella säällä keittiöni seinille! Keittiöni on ollut nyt pari viikkoa ihana sateenkaaridisco, jossa värit ja valopallot lipuvat pitkin seiniä CD-levyjen pyöriessä ilmavirrassa.

Dyykkasin myös jälleen kierrätyspisteestämme maailman mauttomimman taulun, joka kuitenkin on jotenkin niin mua, että oksat pois. Se pääsi heti keittiön seinää koristamaan. Räjähtävä vaaleanpunainen cocktaillasi, johon osuu salama ja sieltä putoaa kirsikka? Joka kerta kun katson sitä, se täyttää mut hillittömällä huvituksella, mutta myös tykkään siitä tosi paljon vailla ironian häivääkään. Jotenkin toi kasarimainen airbrush-tyyli vaan viehättää, ja tietty vaaleanpunaisuus. En tajua miten meidän kierrätyspisteestä löytyykin aina niin älyhienoja juttuja.

Translation:

I decided to put my old CD:s to good use and made a dreamcatcher-like piece of art out of them! It's now hanging from my kitchen window. I didn't even realize that it would cast the prettiest rainbows and reflections on my kitchen walls. But it does. My kitchen is full of rainbows now.

Nicon vihreät hiukset

Nico sai kesän aikana vihreät hiukset. Jätimme tyvet tummiksi, yrittäen saada jonkinnäköistä liukuväriä aikaan. Toisen tukkaa on pelottava värjätä! Yhtäkkiä sitä tuntee olonsa niin vastuulliseksi.

Vihreä tausta ei ehkä ollut paras vaihtoehto vihreän tukan esittelyyn, mutta kesällä sitä vihreyttä ei oikein päässyt pakoonkaan. Jos Nicon laittaisi green screenin eteen, sillä olisi kuvassa sellainen hassu puolikas pää vain vailla päälakea...

Nää kasvit on vähän niinkuin Nico ja mä

Translation:

We dyed Nico's hair green! We tried to leave some roots dark, so that it would have an ombre effect. In retrospect it probably wasn't the best idea to photograph green hair in front of a green forest. If Nico walked in front of a green screen now, he'd have a weird half head.