En haluais nimetä tätä merkintää kliseisesti "muutoksen tuuliksi" mutta en nyt keksi mitään muutakaan

Vaikka vuosi ja vuoden vaihde onkin pohjimmiltaan ihmisen keksimä konstruktio, täysin mielikuvituksellinen käsite, en voi olla tuntematta helpotusta siitä, että vuosi vaihtuu. Tämä vuosi symboloi minulle menetystä, korruptiota, maailman pahuutta, masennusta, aallonpohjaa, luovuttamista, rumuutta ja vihapuhetta. Tämä vuosi tuntuu likaiselta, sellaiselta miltä vesivärivesi näyttää kun sitä on käyttänyt laiskasti liian monen värin kanssa ja se on muuttunut ruskeaksi kuravelliksi.

Huomaan, että vuoden vaihde kaikesta olemassaolemattomuudestaan huolimatta on itselleni hyvä ajankohta tehdä muutoksia elämässäni ja aloittaa joitain asioita alusta. Se selkeyttää, konkretisoi ja jäsentää. Esimerkiksi parin vuoden takainen uudenvuodenlupaus olla syömättä enää lihaa on sujunut loistavasti. Kai salaisuus on vain tehdä sellaisia lupauksia tai muutoksia, jotka ovat olleet jo porisemassa kannen alla jonkin aikaa, ja mieli on jo siinä muutoksen valmistelu- tai toimintavaiheessa.

Muutoksen vaiheet

1. esiharkintavaihe

Ei aikomusta muuttaa toimintaa lähimmän 6 kuukauden aikana, ongelmallisen asian ja siitä puhumisen välttely, epävarmuus omasta kyvystä saada aikaan muutos; tärkeää asiaan perehtyminen, ei vielä toimiminen

2. harkintavaihe

Aikomus muuttaa toimintaa lähimmän 6 kuukauden aikana, epävarmuus omasta kyvystä saada aikaan muutos, ristiriitaisia ajatuksia muutoksesta; tärkeää muutoksen hahmottaminen pieninä askelina ja hyvien/huonojen puolien punnitseminen

3. valmisteluvaihe

Muutoksen hyödyt ovat suuremmat kuin haitat, itsevarmuus muutoksen suhteen lisääntyy, uuden toimintatavan harjoittelua; tärkeää asettaa tavoitteita ja keskittyä niiden eteen työskentelemiseen

4. toimintavaihe

Vanha toimintatapa on muuttunut, tunnetila usein innostunut ja ahdistunut vuorotellen, sosiaalinen tuki muutokselle olennaista - muiden ihmisten suhtautuminen toimii vahvistajana tai sammuttajana; tärkeää opetella taitoja jotka auttavat muutoksen pysymisessä

5. ylläpitovaihe

Muutos toimintatavassa kestänyt vähintään 6 kuukautta, muutos on palkitsevaa mutta myös takapakit ovat tavallisia, tärkeää tehdä suunnitelmia takapakkien varalta sekä hahmottaa tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä

(lähde: James Prochaskan ja Carlo Di Clementen transteoreettinen muutosmalli)

Tämän mallin sisäistäminen auttoi minua ymmärtämään muutoksentekemisen rakennetta, ja jos joku lukijoistani aikoo tehdä uudenvuodenlupauksia tai muita muutoksia lähitulevaisuudessa, toivon että tästä on heillekin hieman apua.

Vietin syksyllä muutaman viikon sairaalahoidossa masennukseni takia, ja vaikka en siellä maagisesti parantunutkaan (miltei valitettavasti päin vastoin), sain sieltä matkaani paljon avartavia ajatuksia ja mielenkiintoista pohdittavaa erilaisen psykoedukaation ja ohjatun itsetutkiskelun muodossa. Hoitojaksosta toipuminen on itseasiassa yksi syistä, miksi en ole kirjoittanut loppuvuotena blogia juuri ollenkaan.

Erakoituessani sairauteni kourissa, huomasin entistä tärkeämmäksi tarpeeksi nousevan sosiaalisen verkoston ja jakamisen tarpeen. Minulla oli ihan oikeasti ikävä sitä, että voin kirjoittaa teille, olla kanssakäymisissä ja näyttää kivoja kuvia elämästäni. Olin liian sairas tehdäkseni mitään mistä nautin, ja huomasin sen harmittavan ja ahdistavan suuresti. Tämä blogi on kuitenkin ihan mielettömän terapeuttinen ja ihana harrastus.

Minua esti ylitsepursuava, tyhjästä kummunnut häpeä, joka vyöryi päälleni jokaisella elämän osa-alueella. Jostain syystä häpesin itseäni, olemassaoloani, sairauttani ja erilaisuuttani ihan rampauttavan paljon. Voin häpeäni takia todella huonosti ja sitten häpesin sitä, ja noidankehä oli valmis. Tämä on nyt todella itsestäänselvää facebookin aforismikuva-matskua, mutta kun aloin pikkuhiljaa (uudelleen)sisäistämään, että minun erilaisuuteni ei tarkoita automaattisesti että olen huonompi, alkoi pieni valo jälleen kyteä sisälläni pitkästä aikaa.

Sellainen valo, jota ei haittaa että se näkyy pimeässä - sellainen valo, joka kuiskaa "minäkin olen olemassa, minä olen tässä, huomioi minut, ymmärrä minua" ja runnoo "anteeksi että olen olemassa"-pimeyden syrjään kyynärpäillään. Ja se valo on niin tervetullut vieras. En malta odottaa, että voin olla vuonna 2017 ylpeänä oma itseni, hyväksyä erilaisuuteni ja sairauteni, näyttää ylpeänä teille lukijoille tekemiäni juttuja vailla irrationaalista häpeää ja tulla vihdoin pikkuhiljaa ulos kuorestani.

Toivottavasti olette vielä siellä seuraamassa näitä bambinaskeliani kohti häpeämätöntä, itseäni arvostavaa tulevaisuutta.