Sifonki+Maiharit

Tykkään hennon sifongin ja jyhkeiden goottipopojen yhdistelmästä. Maiharit kirppikseltä, ja sifonkimekko H&M:ltä.

Yksi ihan ensimmäisistä oman tyylisuuntauksen vaatteistani joskus 14-vuotiaana oli sellainen musta, pitkä sifonkihame mellunmäen kirpputorilta. Rohkeasti (salaa ujostellen) liehuin sen kanssa yläasteeni käytävillä. Sain kuulla olevani mm. saatananpalvoja, friikki ja "vitun Harry Potter" . Silloin erikoisesti pukeutuvat saivat kyllä lokaa niskaansa aika railakkaasti. En tiedä minkälainen meininki nykyään on yläasteiden käytävillä, mutta siitä olen ihan helpottunut että me "friikit" ollaan lisäännytty joka puolella ja ehkä saadaan vertaistukea ja löydetään helpommin samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voidaan nauraa tikahtuaksemme kun joku haukkuu meitä käytävällä saatananpalvojaksi koska meillä on mustaa huulipunaa.

 Minulla on vieläkin se ensimmäinen goottihameeni tallella. Se on repeillyt, kärsinyt, nuhjuuntunut ja ratkeillut, mutta en voi heittää sitä pois. Sillä on valtavasti tunnearvoa, vaikka en tule käyttämään sitä enää ikinä.

Onko teillä muilla lukijoilla jotain tärkeitä muistoja teini-iän ensimmäisistä goottivaatteista?

Haters gonna hate

Ai ja hei! Viime viikolla kävin Anvil-klubilla tanssahtelemassa ja viettämässä ystävän synttäreitä, ja joku söpö pörröpäinen tyttö tuli sanomaan tanssilattialla mulle, että se lukee mun blogia! Maailman hämmentävintä ja tosi siistiä :D

Translation:

I love the combination of sheer chiffon and heavy boots. They compliment each other somehow. And that reminds me of my very first gothic skirt that I found from a flea market when I was 14. It was a long black chiffon skirt. I wore it proudly, just to hear people call me a satan worshipper, freak and "fucking Harry Potter". Back then it was harder to be yourself or dress differently. Nowadays us freaks have increased wildly so it's easier to find soulmates with whom you can just laugh to all the haters. 

I still have my long chiffon skirt somewhere. I don't use it anymore, it's all torn and dirty and shabby, but it's very dear to me. I don't think I'll ever throw it away. It's a precious memory. Do any of you, my readers, have any stories about your first gothic clothes?