Suck the colours

Minua inspiroi suuresti vanhat, about 20-50-luvulla tehdyt piirretyt. Niiden animaatio on hidastempoista ja takkuavaa, mutta niissä tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista absurdia ja ihastuttavan karmivaa. Ylläoleva kappale sopii minusta täydellisesti vuonna 1929 ilmestyneeseen Silly Symphonies-animaatioon "The skeleton dance". Kyseinen kappale onkin soinut päässäni ja kodissani viimeisten päivien ajan melkoisen paljon. Se jotenkin kuvastaa täydellisesti tätä alkutalven pimeää, melankolista tunnelmaa.

Tuo piirretty itsessään on kyllä aika hilpeä, mikäpä sen sympaattisempaa kuin tanssivat luurangot?

 Tänään tuntui siltä, että teki mieli itsekin kadota mustavalkoiseen animaatiomaailmaan tanssimaan luurankojen kanssa ja sanomaan "puppi duppi du!"

Betty Boop kummitustalossa

Damsel in distress

 Mitä te lukijat pidätte vanhoista piirretyistä? Ovatko ne liian hidastempoisia meidän nykyihmisten kärsimättömille aivoille? Onko niissä teidänkin mielestä sitä jotain tunnelmaa, mitä nykyään ei enää ole? 

 Translation:

This song (The Growlers - Empty Bones) has been playing in my head and in my apartment for a few days now. It's perfect for these dark winter days. I'm inspired by old cartoons from about 1920-1950. They have that something in them. They're a bit creepy unintentionally, and that's lovely. I felt like stepping into the black and white world myself! How do you readers like old vintage cartoons? Are they too slow for us hectic people nowadays? Do you also think that they have that feeling, that new cartoons just lack?

All animated clips are from silly symphonies' "Skeleton Dance" cartoon. The "how to kill"-pic's source unknown. Anyone?