Okei, okei. Tiedän, ettei elokuu ole vielä syksyä. Kesä jatkuu kyllä vielä ainakin kuukauden. Elokuu, syyskuu ja lokakuun alku ovat minun lempivuodenaikaani, sellaista loppukesän ja syksyn vaihdetta.
Kesän näivettämä inspiraatio alkaa nostelemaan päätään ensimmäisten kirpeiden syksyn tuoksujen myötä ja auringossa nahistuneet aivot alkavat toimia jälleen. Lämpimiä päiviä riittää vielä, mutta tappohelteistä ollaan jo päästy eroon. Pikkuhiljaa ruska alkaa valtaamaan maisemaa, ja pian syksyn riisuttua puunrungot alkaakin jo Halloweeniin valmistautuminen!
Syksyllä on ihania syyssateita, värejä, tuoksuja ja tunnelmia. Syksyllä on hyvä valokuvata, piirtää, kirjoittaa, kuunnella musiikkia ja askarrella. Ehkä saan nyt syksyn alkaessa itseäni taas niskasta kiinni kaikilla noilla aloilla.
Syksyllä voi synkistellä. Syksyllä on myös parhaat säät juuri parhaalle vaatetukselle; kerrospukeutuminen, villatakit, pitkät kaulaliinat, pitkät saappaat... Kaiken lisäksi syksyllä kauppojen vaatteet tulvivat ihania värejä; viininpunaista, munakoisoa, luumua, mustaa, harmaata. Syystakeissa on vakosamettia ja korkeita kauluksia, joihin hautautua.
Syksy on monelle uuden alku, mutta myös samalla esimerkiksi sana "marras" viittaa kuolemaan. En voi olla ajattelematta, että syksyssä on jonkinlaista uudestisyntymisen taikaa. Kuolemaa ja elämää.
Syksyllä tehdään parhaat ruuat; padat, muhennokset, sienikeitot, omenapiirakat. Omakotitalojen pihoissa tuoksuvat kirpeät oman maan omenat ja sieniä puskee jokapuolelta. Kotona on hyvä kuunnella sateen ropinaa höyryävän sienikeiton äärellä villasukat jalassa.
Syksyllä kaikki vaan on niin kaunista.











































