joulukuuta 29, 2013

Piristysruiske pimeyteen

Vuoden pimein aika alkaa tilastollisesti olla ohitse, mutta meillä suomalaisilla on vielä edessämme kuukausia ja taas kuukausia pimeää, loskaista, kylmää, viimaista talvea. Siksipä, hyvät lukijani, olen koonnut teille pienen oppaan miten tuoda hieman iloa ja piristystä synkkään... öh, pimeyteen.

Mitä lukea:
lähde
lähde

Peppi Pitkätossu asuu Huvikummussa apinansa ja hevosensa kanssa. Peppiä ei noin vain määräillä ja hän on maailman vahvin tyttö. Tämä kirja on varmasti monille nostalginen ja ihanan mutkaton. Itselleni tulee ainakin lämmin ja turvallinen olo tätä lukiessa. Peppi Pitkätossu on hyvin monella tavalla idolini ja esikuvani. Hän ei välitä kuivakkojen aikuisten marinasta eikä suostu pusertumaan muun maailman sanelemaan muottiin. Hän on kaikille kiltti ja reilu, paitsi tuhmille ihmisille, ja keksii aina jännittäviä leikkejä ja tarinoita.



Mitä pelata:
lähde

lähde
lähde
Katamari Damacyä on vaikea kuvailla yhdellä sanalla, mutta jos olisi pakko, se sana olisi: Överi. Se on ihastuttavan värikäs, räikeä, sekava, hölmö, söpö, hauska ja tyydyttävä peli. Tehtävänä on rullailla katamari-nimisellä pallolla ympäriinsä ja kerätä kaikkea, mikä mukaan tarttuuu. Keräily aloitetaan ihan pikkuruisella pallolla, mutta pelin edetessä rullaillaan suurempia ja suurempia katamareja, joihin tarttuu mukaan eiffel-tornit, Hollywood-kukkulan kirjaimet, riemukaaret ja lopulta jopa saaret ja mantereet. Joka kerta kun katamariin tarttuu jotain, pääsee sellainen ihana "PLOP"-ääni. Tämä peli on hyvin koukuttava. Pelin musiikit saavat myös hyvälle mielelle, ja niitä huomaa hyräilevänsä bussissa kun katselee ikkunasta vieriviä maisemia ja kuvittelee valtavan katamari-pallon rullaavan itseensä puut ja lyhtypylväät....
(Katamari Damacy & We♥Katamari on playstation 2:lle.)



Mitä kuunnella:
lähde
Katamari Damacyn soundtrack!

"♪♫Don't worry do your best!♪♫"



Mitä katsoa:
lähde
lähde
Adventure time... Mistä edes aloittaisin. Ei, en löydä sanoja tälle. Adventure time on vain äärettömän piristävä ja viihdyttävä sarja. Se osaa olla sekä aivotonta "aivot narikkaan"-viihdettä, että hyvin ajatuksia herättävä, pysäyttävä ja koskettava kokemus. Vaikka aloitin katsomaan tätä aikoinaan nimenomaan siksi, että halusin jotain aivotonta ja hauskaa, myönnän että olen muutamaan otteeseen pillittänyt tälle.

Finn on poika, joka elää venyvän, keltaisen Jake-koiran kanssa land of Ooossa. Pitkin sarjaa tiputellaan hienovaraisia vihjeitä siitä, että tarina sijoittuu ydintuhon jälkeiseen maailmaan. Sarja on saanut vaikutteita selvästi videopeleistä ja Dungeons&Dragonsista. Ei sitä oikeasti voi vaan sanoin kuvailla, kun se on niin mielikuvituksellinen. Katsokaa itse ja piristykää :)


Mitä syödä/juoda:

Talvella keho tarvitsee erityisen paljon vitamiineja. Tähän aikaan vuodesta erityisen hyviä ovat mm. appelsiinit ja klementiinit. Purista lasiin appelsiini ja lisää pari jääpalaa. Siinä on sinulla vuoden piristävin liru. Purkista kannattaa ottaa myös D-vitamiinia, sillä se on se vitamiini mitä meidän kuuluisi saada auringonvalosta.


 Muuta:

Älä aliarvioi eläin/paijausterapian voimaa. Hakeudu jonkun eläimen(tai ihmisen :3) lähettyville, ja pistä rapsutellen menemään. Eläimet ovat uskomattomia terapeutteja, jo muutama minuutti niiden kanssa leikkimistä tai paijailua piristää huomattavasti.

Muista myöskin hullutella, nauraa itsellesi sekä Party hard:

joulukuuta 22, 2013

Ink, Jelly and Blood

Eräänä päivänä ihastelin Oonan blogissa sellaista lihakirveen muotoista laukkua ja tunsin jopa kateuden pienen pistoksen. Mutta kuinkas sitten kävikään? Näin Oonaa, sain siltä mysteerisen lahjapaketin, ja avasin sen löytääkseni juuri sen samaisen kuolaamani lihakirveslaukun! Kiitos Oona ♥


 Olen piirrellyt taas hieman viime aikoina, ihan klassissilla välineillä ja sitten tietokoneella. Nico sai koulusta Wacomin piirtopöydän lainaan koko opiskeluajakseen, ja pääsin kokeilemaan sitä. Voi jehna, se on ihan unelma. Luulen, että minun pitää ostaa itselleni samanlainen, sillä ennustan tulevaisuudessa nahisteluja siitä, kumman vuoro sitä on käyttää... :D


Jos joku ei vielä ole tiennyt, mä tykkään hyytelöistä ja kaikesta sellaisesta tytisevästä. Käyn Lushissakin aina tökkimässä niitä suihkuhyytelöitä ihan kikseissä. Mun mielestä ajatus hyytelöihmisistä ja erityisesti sellaisista pehmeistä hyytelötytöistä on aivan vastustamaton. Piirsin sitten eilen tollaisen ihanan jelly-pinup-tytön. Se on siis piirretty tusseilla, ja väritetty tietokoneella.

 Ja tässä on mun ystävä Joni. Tää on varmaan mun ensimmäinen kokonaan tietokoneella piirretty ja väritetty hommeli. Piirsin sen valokuvan päälle, mutta otin jotain taiteellisia vapauksia. Tää on siis sillä Wacomilla piirretty. Kaipaan vielä harjoitusta, mutta olen kyllä silti tasooni nähden tähän työhön hyvin tyytyväinen.

 

Ja sitten tässä on vielä tällainen aikoja sitten napattu valokuva, jota en ole kai laittanut tänne mutta josta tykkäilen ihan simona. Mä niin rakastan tähtisumuja ja kaikkea pinkkiä ja säkenöivää ja buaaaaagh!! Haluan piirtää glitter-hyytelönaisen.

Translation(short):

I got a wicked cool meat cleaver handbag from my friend Oona. Thanks Oona ♥
Here's also some of my drawings from past few days. I got to try my boyfriend's Wacom drawing tablet.


joulukuuta 16, 2013

Kaksi kotikoloa & ruokajuttuja

 Pikkuhiljaa ovat syksyllä dyykatut mallinuken osaset löytäneet paikkansa. Halloweenin specimen-purnukat tulivat myöskin jäädäkseen; näyttää kivalta, kun ne valaisee pöytälampulla takaa, aivan kuin ne hohtaisivat itsekseen. Yksi purkeista sisälsi puolikkaan juurisellerin, sillä se näytti ihan joltain todella kummalliselta maan otukselta lonkeroineen ja juurineen. Onnettomuudekseni unohdin Halloweenjuhlien jälkeen autuaasti, että se ei varmaan säily kovinkaan pitkään, ja huomasin vasta pari päivää sitten siivoillessani sen miltei kävelevän ulos purnukastaan. Haju oli sanoinkuvaamaton.



Siivoukseni yhteydessä kehittelin myös keittiön seinälle vähän piristystä. Olin heittämässä vanhoja CD-levyjä pois (lähinnä poltettuja yksilöitä - tietyt levyt jäivät vielä hyllyyn tunnearvonsa takia), kun keksin koristaa niillä keittiön oven nätiksi :)
tällainen siitä tuli!

 Rakastan vain niin paljon sitä, miten levyt hohtavat sateenkaaren väreissä.


Sitten toinen kotini, johon olen paennut huomattavan usein todellisuutta viime aikoina. Pelaan Minecraftia survival modella, tai oikeastaan pelataan sitä Nicon kanssa yhdessä lähiverkossa(?) niin että ollaan samassa pelissä. Kyllä, istutaan vierekkäin omilla koneillamme miltei selin toisiimme ja pelataan samaa peliä. :D Nico on tehnyt meidän pihaan jonkun ihme junaradan, mä en ymmärrä niistä raiteista mitään.

1.kerros; makuuhuone, tie kaivokseen, ruokavarasto.

2. kerros; kirjasto, enchant-huone

3. kerros; näköalaparveke, musiikinkuunteluhuone :D

Minä ja mun heppa! Ja kauhistuttava enderman taustalla.

Yleiskuvaa kaikesta. Kanala, lehmäaitaus, talo, piha. Sitä ympäröi vallihauta ettei vihulaiset pääse sinne riehumaan.

 Tajusinpa muuten, että en ole muistanut kertoa ollenkaan mun lihattomasta lokakuusta ja sen seurauksista. Se meni mulla ihan hyvin; söin pari kertaa lohta, mutta en langennut kertaakaan ns. lihan iloihin. Lokakuun loputtua liha palasi kyllä ruokavaliooni, mutta huomattavasti vähemmässä määrin. Olen vähentänyt lihankulutustani reilusti puoleen. Lihattoman lokakuun aikana löysin paljon hyviä vaihtoehtoja lihalle, ja sellainen "liha on osa ateriaa, muuten jää nälkä"-mentaliteetti on lentänyt roskakoriin ja syvälle. Yksi parhaimmista lihan syrjäyttäjistä on sieniproteiini Quorn. Sienteninhoajille jo etukäteen vastaus; ei se maistu sieneltä laisinkaan. Niitä saa paloina, rouheena, fileinä ja pihveinä. Ne on saatu maistumaan tosi hyvältä, ja olen oikeasti sitä mieltä, että niillä saattaisi jopa jokunen vanha kunnon lihansyöjä mennä lankaan.

Yhtenä päivänä vähän aikaa sitten kävin ostamassa itämaista ruokaa Tiger Mama-ravintolasta, ja juttelin tilauksen yhteydessä tarjoilijalle. Olin tilannut tofua ja paistettuja nuudeleita, ja tarjoilija kysyi:

 "So, are you a vegetarian?"
Ja minä vastasin:
"Nah, I just... like tofu."

Ja todellisuus alkoi repeilemään; maa järisi, tähdet putoilivat taivaalta, taivas muuttui punertavaksi... Kuulin kuinka valtavat nahkasiivet läpsyivät yllämme, kun lehmät nousivat lentoon ja samalla kuulin altani, kuinka helvetti narskui jäätyessään. Olen aika varma, että tekin tunsitte kuinka todellisuus narisi liitoksistaan. Lehdissä sitä väitettiin Eino-myrskyksi, mutta nytpä tiedätte totuuden. Se johtui siitä, kun sekasyöjä tilasi tofua ravintolassa.

(Varsinkin ruoholahden Tiger Mamasta saa tosi hyvää tofua.;)

joulukuuta 09, 2013

I ♥♥♥ Lush


 Yritän parhaani mukaan vältellä himoshoppailua, heräteostoksia, "haluun ostaa jotain ihan mitä vaan"-tyylistä kaupoissa pyörimistä ja turhakkeita, mutta yksi kauppa on ja pysyy, jonka tuotteet voisin suorastaan SYÖDÄ suoraan hyllyistä. Ja se kauppa on Lush. Menen hyvin paljon aistieni ohjaamana, ja kaikki tuoksuva ja herkullisen näköinen vie sydämeni hyvin helposti. Lähdin tänäänkin Lushista kassit notkuen, kantaen mukanani sitä Lushille niin ominaista tuoksujen kakofoniaa. :D

♥ BIG-merisuolashampoo ♥ KARMA KREAM-kosteusvoide ♥ OCEAN SALT-kuorintavoide ♥

Pidän Lushista, koska niiden tuotteita ei testata eläimillä, ne tehdään käsityönä, niihin on valittu hyviä luomuraaka-ainemateriaaleja, ja niihin käytetään mahdollisimman vähän turhia säilöntäaineita ja pakkausmateriaalia. Lisäksi kaupassa on aina ystävällistä palvelua. Suuri osa tuotteista on vegaanisia, mutta osassa on esim. hunajaa, lanoliinia tai kananmunaa, eli ne ovat sitten (lakto-ovo)vegetaarisia.

BIG-merisuolashampoo oli minulle uusi juttu, mutta olin ihan myyty jo ensinuuskaisusta; lisäksi se lupaili minulle tuuheaa merisuolantuivertamaa tukkaa. Heti kotiin pesulle! Pesun jälkeen hiukset suorastaan narisivat merellisesti, mikä oli hieman pelottavaa, mutta kuivuessaan jäivät ihanan pehmeiksi, tuuheiksi ja hyväntuoksuisiksi, mikä aiheutti akuuttia pakonomaista tukan pöyhimistä, näin ikkään!


Nadia on ottanut esimerkillisen asenteen talvea kohtaan. Pitää olla tarkkana kun romahtaa sängylle, sillä saattaa hyvinkin olla, että peittojen uumeniin on tehnyt pieni otus pesänsä:


Translation:

Usually I tend not to "shop 'til I drop", but there's this one exceptional shop that makes me go crazy wild: It's LUSH. Their handmade products smell like a piece of heaven, and I fancy the fact that the products are not tested with animals, they are mostly organic, and good quality. Plus I always get very friendly customer service when I enter the shop.

Today I tried Big shampoo for the first time. It made my hair squeaky when wet :D But when dried, my hair felt so soft, smooth and fluffy! I could not stop fluffing and smelling my hair. I love it. 

This is Nadia, she is hiding from the winter. She makes these cute little nests under my blankets. ♥

joulukuuta 06, 2013

Naughty or nice? He will know


 Ainoa jouluelokuva, josta olen ikinä pitänyt (lukuunottamatta painajaista ennen joulua, joka on Halloween- ja jouluelokuva) on Rare Exports. Siinä on sitä jotain; suomalaista synkkyyttä mutta samalla Hollywood-leffojen mahtipontisuutta. Pukki ei ole ikinä ollut pelottavampi kuin tässä elokuvassa. Erityisesti sydäntä lämmittää fakta, että elokuvan päähenkilöt isä ja poika ovat sama mies ja poika, jotka esiintyvät "kova kuin elämä"-jälkiuunileipämainoksessa. Ja sama jurotus jatkuu.

Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa

Alla lyhytelokuva Rare Exports Inc., joka tehtiin vuonna 2005 ennen varsinaista kokopitkää elokuvaa:



Inspiroiduin tänään kyseisestä leffasta, sen synkistä metsän asukeista ja uhkaavasta, mustaa huumoria tihkuvasta tunnelmasta. Käytiin Nicon kanssa kuvaamassa *huom* jouluisessa metsässä (ai miten niin ei näytä jouluiselta?) visioni ei täysin täyttynyt, sillä en ole parrakas, vanha mies. Mutta eiköhän joulupukilla ole naispuoleisiakin tonttuja vahtimassa ikkunoiden takana, kuka on tuhma ja saa vitsoja jouluna, ja ketkä joutuvat juuttisäkin kautta pukin pataan...


marraskuuta 27, 2013

Content aware scalen salat (Photoshop)

Photoshopin Content aware scale-työkalu on varmasti hyödyllinen, mutta minä en ole ikinä käyttänyt sitä muuhun kuin huvitteluun. Se on sellainen työkalu, joka lukee kuvasta automaattisesti "tärkeät" alueet, ja sitten kun venyttää kuvia, niin se yrittää epätoivoisesti säilyttää ne tärkeät kohdat samalla kun muu kuva skaalautuu. Tästä seuraa varsinkin ihmisten kuvia käsiteltäessä hulvattomia lopputuloksia... Saanen esitellä iltani ilot:




Tämä naamanmuovailuleikki onnistuu, kun painat ensin photoshopissa ctrl+a (eli valitset koko kuvan) sitten edit->content-aware scale. Sinulla tulee olla crop-työkalu valittuna. Ja sitten vain kiinni kuvan nurkissa/reunoissa olevista kahvoista ja venyttelemään. Hyvää yötä!