joulukuuta 27, 2015

(Semi)lumisia hymyjä

Kas, tulipa valittua tähän merkintään pelkästään hymyisiä kuvia. No, se kyllä kuvastaa tänhetkisiä tunteita, kun oli niin ilahduttavaa kuvata Oonan kanssa pitkästä aikaa! Sormet jäätyi ja aurinko laski ennen inspiraation hiipumista, mutta saatiin tosi kivoja kuvia siitä huolimatta.










Tuo kristallikaulakoru on uusimpia tekeleitäni, olen täysin hulluna siihen. Tekisi mieli käyttää sitä joka päivä; se välkehtii valossa ihastuttavin helmiäisssateenkaaren värein!

Ulkona jäätymisen jälkeen tultiin mun luokse juomaan chiliteetä ja juttelemaan elämästä. Oona riensi jo muualle, ja mietin että pitäisi itse jaksaa lähteä kauppaan täyttämään ruokavarastoja, jotta voi sitten taas lukittautua hetkeksi sisälle lämpimään. Eilen kävin yökävelyllä täysikuun valossa, ja mietiskelin kulunutta vuotta. On ollut ihmeellinen, raskas, ihana ja kamala vuosi.


Translation:

 Look at that, every photo is a smiling photo! Well it kind of fits the mood, it was so nice to photograph with Oona again. It was cold and the sun set rather quickly, but before we froze, we managed to snap some really nice pictures! 

The crystal necklace is one of my newest projects, it's so lovely that I'm tempted to wear it every day with everything. :p It reflects the light beautifully. 

After freezing outside, we came to my place to drink chili tea and chat. Oona had to leave and I'm trying to get myself to leave and buy groceries so I can bury myself into blankets and pillows again with a clear conscience. 
Yesterday night I had a nice moonlit walk, thought about life and the past year. It's been wonderful, it's been painful, it's been fantastic and horrible.

lokakuuta 08, 2015

Summoning & Levitating


Toimin pitkästä aikaa itse sekä kuvaajana, että mallina niin, että olin lopputulokseen tyytyväinen. Asiaan auttoi irtosalama (sillä kotini valaistus on valokuvauksen kannalta karsea) ja jonkinlainen idea.

Taikurit eivät tunnetusti koskaan paljasta temppujaan, mutta minä olenkin Meeri enkä taikuri, joten voin kertoa, että roikotin kalloa ompelulangasta, joka oli kiedottu sormieni ympärille, ja jälkikäsittelin photoshopissa langan pois. Enpä tiedä, yllättyikö kovinkaan moni tästä kikasta, mutta ajattelin kertoa silti. Jos se vaikka inspiroisi jotakuta. Levitointikuvat ovat todella ihania mielestäni, ja tämä on yksi tapa toteuttaa sellainen.



Ajattelin, että kokoan tähän alle näitä muitakin levitointi/lentoonlähtökuvia, joita arkistojen uumenista löytyy. Kaksi ylempää on ottanut Nico, ja alimman Saara.




Elämäni hirvein minusta otettu kuva on myös tällainen hyppy"levitointi"kuva, jossa painovoima, ponnistusilme ja vauhti tekee jotain todella omituista kasvoilleni, niin että nyt tiedän, miltä tulen näyttämään, jos vanhenen tosi raadollisella tavalla. Mutta sen kuvan näytän vain harvoille ja valituille :D

Translation:

It's been a while since I modelled for myself and was happy with the results. It helped to have a separate flash (because usually my home has the most unflattering lighting for photographs) and a neat idea; the levitating skull.

I'm fond of levitating pictures, as you may have noticed. In this post I gathered my old "levitation" photos with the new ones with the skull. The skull photos had a thin string from my fingers to the skull, and I simply photoshopped the string away. A true magician never reveals their secrets, but I'm just Meeri, not a true magician.

lokakuuta 01, 2015

Lokakuufiilistelyä paskakupposen äärellä

Tiedä häntä, johtuuko tämä yhtäkkinen onnentunne hyvästä kahvista, lokakuun (Halloweenkuukauden!!!) alkamisesta, pikkuhiljaa helpottuneesta elämäntilanteesta, vai kaikista yhtä aikaa, mutta tänään on ollut niin onnellinen olo että tuntuu kuin halkeaisi.

 Kuuntelen Ghostbustersien, Beetlejuicen ja Addams Familyn tunnaria, Thrilleriä ja Monster Mashia, juon piparkakku-makusiirapilla maustettua Caffe Paskàa, ja tapailen Thrillerin tanssiaskelia ympäriinsä pitkässä noitahameessani.

Myönnän. Ostin pelkän nimen takia. X)
Lokakuu on ollut aina minulle sellainen kuu, jolloin tunnen olevani eniten elossa. Pursuilen luovuutta, hienoja ideoita ja elämää. Saan Halloweenin ajattelemisesta ihan mielettömästi voimaa ja iloa. En vielä tiedä, mitä teen halloweenina, mutta eiköhän se tässä lokakuun aikana selviä.

Jostain syystä lokakuu on sellainen aika, jolloin haluan olla ihan naurettavan dramaattisen gootti ja synkistelijä, silleen iloisella tavalla. Halloweenissa erityisesti viehättää sellainen kökkökauhu, joka oikeasti ei ole pelottavaa. Siihen kuuluu luurangot, kurpitsat ja lakanakummitukset. Sellaiset lelut, jotka on vähän epäonnistuneita, säälittäviä ja hassuja.

Mikä tuota pääkalloa vaivaa??? EN KESTÄ

Eilisen päivän asu; neulemekko ja Pacman-kummitus.
Olen koonnut sellaisen halloween-soittolistan Spotifyhyn. Jos jotakuta kiinnostaa kuunnella, se löytyy täältä. Toivon, että joku saisi siitä yhtä paljon iloa kuin minä! Hyvää Halloweenkuukauden ensimmäistä päivää! 🎃


Translation:

I don't know if it's good coffee, the first day of october or what, but today I felt a sudden rush of euphoria so strong that I could almost burst. October is my favourite month! I can't concentrate in translating further, I'm sorry lovelies. But the main point is: Happy October 🎃

Here's my halloween playlist! I'm going to go dance Thriller now!

syyskuuta 20, 2015

Sateenkaarikeittiö


Minulla, kuten varmasti muillakin CD-aikakauden aikana kasvaneella henkilöllä, on ollut vaikeuksia keksiä, mitä ihmettä sitä tekisi vanhoille CD-levyille. Jotkut sitä tahtoo säästää ihan tunnearvosyistä, mutta itselleni oli ainakin kertynyt ihan kauheat määrät turhia levyjä, joita ei tekisi mieli edes säästää.

Paras idea pitkään aikaan oli  tehdä ylijäämälevyistä unisiepparimainen taideteos keittiön ikkunaa koristamaan. Siinä on helmiä, höyheniä ja yhteenkiinnitettyjä CD-levyjä (jotta voisi ihailla vain sitä ihanaa levyn pohjaa, sitä mikä välkehtii kaikissa sateenkaaren väreissä ♥)
 

 Tätä teosta tehdessä en edes tajunnut, mitä ihanuuksia se tulee heijastamaan aurinkoisella säällä keittiöni seinille! Keittiöni on ollut nyt pari viikkoa ihana sateenkaaridisco, jossa värit ja valopallot lipuvat pitkin seiniä CD-levyjen pyöriessä ilmavirrassa.



Dyykkasin myös jälleen kierrätyspisteestämme maailman mauttomimman taulun, joka kuitenkin on jotenkin niin mua, että oksat pois. Se pääsi heti keittiön seinää koristamaan. Räjähtävä vaaleanpunainen cocktaillasi, johon osuu salama ja sieltä putoaa kirsikka? Joka kerta kun katson sitä, se täyttää mut hillittömällä huvituksella, mutta myös tykkään siitä tosi paljon vailla ironian häivääkään. Jotenkin toi kasarimainen airbrush-tyyli vaan viehättää, ja tietty vaaleanpunaisuus. En tajua miten meidän kierrätyspisteestä löytyykin aina niin älyhienoja juttuja.



Translation:

I decided to put my old CD:s to good use and made a dreamcatcher-like piece of art out of them! It's now hanging from my kitchen window. I didn't even realize that it would cast the prettiest rainbows and reflections on my kitchen walls. But it does. My kitchen is full of rainbows now.

syyskuuta 08, 2015

Nicon vihreät hiukset


Nico sai kesän aikana vihreät hiukset. Jätimme tyvet tummiksi, yrittäen saada jonkinnäköistä liukuväriä aikaan. Toisen tukkaa on pelottava värjätä! Yhtäkkiä sitä tuntee olonsa niin vastuulliseksi.


Vihreä tausta ei ehkä ollut paras vaihtoehto vihreän tukan esittelyyn, mutta kesällä sitä vihreyttä ei oikein päässyt pakoonkaan. Jos Nicon laittaisi green screenin eteen, sillä olisi kuvassa sellainen hassu puolikas pää vain vailla päälakea...

Nää kasvit on vähän niinkuin Nico ja mä


Translation:

We dyed Nico's hair green! We tried to leave some roots dark, so that it would have an ombre effect. In retrospect it probably wasn't the best idea to photograph green hair in front of a green forest. If Nico walked in front of a green screen now, he'd have a weird half head.

elokuuta 21, 2015

Weird food: Insects

 ⚠Varoitus: Ei ötökkäkammoisille.⚠

EU:n elintarvikelainsäädännön mukaan Suomessa hyönteisten myyminen syötäväksi on kielletty. Siksipä eilen Teurastamolla Helsinki Night Marketissa myytiin grillattuja, herkullisesti maustettuja heinäsirkkoja, mutta myyjän puolesta muistettiin korostaa, että ne eivät ole tarkoitettu syötäväksi. Asiakas sai kuitenkin tietysti itse päättää, mitä grillatuilla ötököillä teki... Jono pujotteli miltei koko Night Marketin läpi, joten kysyntää ilmeisesti riitti.



Maustevaihtoehtoina oli "mausteinen" (?) ja "chilikastike". Valitsin mausteisen.

Itse olen kasvissyöjä, suurimmaksi osaksi lihan tehotuotannon epäeettisyyden ja maapallon luonnonvarojen vuoksi. Mielestäni hyönteisten kasvatus elintarvikkeiksi voisi oikeasti säästää roimasti maapallon resursseja. Näen ihan realistisena vaihtoehtona, että tulevien vuosien aikana meidän on pakko tehdä radikaaleja ryhtiliikkeitä maapallon pelastamiseksi, ja yksi sellaisista on hyönteisten syöminen.

Kyse on aika yksinkertaisesti tottumisesta. Olemme tottuneet syömään kuollutta kudosta, murskattua sorkkaa sun muuta sössöä silmäämme räpäyttämättä. Hyönteiset tuntuvat oksettavilta ja syömäkelvottomilta vain siksi, että yhdistämme ne likaisuuteen ja sairauksiin. Oikeanlaisissa kasvatusolosuhteissa hyönteisistäkin saataisiin varmasti yhtä "hygieeninen" elintarvike kuin muistakin eläimistä, ja vain murto-osalla resursseista!

En tiedä, alkaisinko syömään hyönteiselintarvikkeita jos se yleistyisi sillä kasvissyöntini syihin kuuluu myös yksinkertaisesti empatia eläimiä kohtaan. Ajattelin kuitenkin, että jos kerran liputan hyönteissyönnin puolesta, olisi ehkä ihan hyvä tietää, mistä puhuu...

 Annos maksoi 3 euroa. Myyjät muistivat huikata perään "Näitä ei sitten ole tarkoitettu syötäväksi!" Meininki oli hygieninen, siisti, vilkas. Asiakaspalvelijan empatiani heräsi, kun näin myyjien urheat vitutuksenpeittelyilmeet, kun ihmiset lähes poikkeuksetta maksoivat isoilla seteleillä ja kolikkokassa varmasti kumisi tyhjyyttään. Been there, done that. Hymy pysyi työntekijöiden kasvoilla siitä huolimatta, peukut kaikille heistä.


Annos oli pieni, mutta tuju. Keräsin rohkeutta aikani, sillä vaikka tätä ajatusta nyt liputankin niin oli se aika kammottavaa. Sirkkojen ominaismakua ei mausteiden läpi maistanut paljoakaan, lähin mihin itse vertaisin sitä, on keitetty kananmunankeltuainen. Ne oli maustettu tosi hyvin, tuli mieleen joku sour cream&onion-sipsi dipattuna chiliin. Oksettavinta oli niiden rakenne, siivet ja jalat ja tuntosarvet ja kaikki sellainen. Jokainen suupala meni jotakuinkin näin:

"omg omg nyt menee nyt mä sen teen voieiiii hyissss" > "yök... YÖK. Uhh. Bllhh." > "Tai no, mm. No joo. Mm! Hei ei paha! Ei se ollu niin paha oikeesti."

(optional: "Blh! Pthhhhh! Jalka jäi hampaiden väliin! Yöööööööööhhkkkk!")


Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos jalat ja tuntosarvet on se kauhein asia noissa, niin ihan hyvin sietäisin ajatusta jostain ötökkänuggeteista tai -proteiinipatukoista. (Ötökät, loistava proteiinin lähde!) Ihan samalla tavalla sinne nugettimössöön heitetään nytkin ällöjä asioita.

Night Marketissa oli nättiä, hyväntuoksuista ja kivaa karnevaalimeininkiä. Silloin kun oli musiikkia, se ei ollut liian kovalla. Ihmisiä oli vähän liikaa minun makuuni, mutta ihmisjoukkoihin on vain totuttava, jos haluaa osallistua kivoihin tapahtumiin tässä maailmassa.


Translation:

Yesterday I tried fried crickets at the Helsinki Night Market! They were not sold for consumption because of the EU directives that forbid selling bugs for food in Finland... But it was up to the customer what they decided to do with fried, spicy crickets!

I think that farming and selling insects for food could really save the world's resources. I'm a vegetarian mostly because I'm against the inhumane and world resource-consuming meat production business, but I really think that insect food could help our planet a little. And they're packed with protein!

They were spicy and crunchy. The taste was kind of lost in the spices (and I think that was the point) but I would describe it as hardboiled egg yolk. That's the best I could come up with. The thing that grossed me out the most was the texture; legs, antennae, wings... But they already grind gross stuff into nuggets and other meat products and that doesn't bother us? So, insect nuggets, insect protein bars, insect pattys. Think about it, huh?

The Night Market itself was nice. Pretty and warm, good music, carnival spirit, scent of differend foods... Maybe a little too crowded, but that's something I just need to get used to if I want to participate in interesting events.

heinäkuuta 19, 2015

I don't wanna grow up

Luette juuri 26-vuotiaan Meerin blogia. Mulla on tänään syntymäpäivä.

26 ikävuodesta huolimatta en suostu kasvamaan "aikuiseksi". En halua lakata riemastumasta lapsenomaisesti asioista, tutkimasta paikkoja, kysymästä "miksi?", syömästä karkkia, katsomasta piirrettyjä tai innostumasta videopeleistä. Suostun syömään/juomaan aikuisten asioita, kuten suolakurkkuja, vuohenjuustoa, punasipulia, kahvia ja tummaa suklaata, mutta johonkin se raja on vedettävä. 

 


Kesä on kaikkein otollisinta aikaa lapsuuden muistojen verestämiselle. Lapsena kesälomat tuntuivat ikuisuuksilta, oli aikaa leikkiä ja seikkailla. Aina löytyi jostain muutama kolikko, jolla ostaa halvin jäätelö kaupasta, asfaltti tuoksui eikä ollut mihinkään kiire. 
Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin ihan iloinen, etten ole enää lapsi, koska nyt saan päättää itse omista asioistani. Aikuisuushan olisi maailman parasta aikaa olla lapsi, mutta niin moni murtuu aikuisuuden ryhmänpaineen alla ja kadottaa kosketuksen siihen sisäiseen lapseensa. 



Mun ensimmäinen tatuointi on vahvasti sidoksissa mun lapsuuteen. (hyvästi markkina-arvo jne hör hör) Pelasin pienenä ihan hulluna Crash Bandicoot-pelejä. Piirsin Crashista sarjakuvaa ja fanitaidetta, leikin Crashia ja pelasin tietty aina, kun vain sain mahdollisuuden. Se oli ensimmäinen kosketukseni videopeleihin (ja sille tielle jäin:).Olen miettinyt pitkään, mikä tatuointi olisi sellaisesta aiheesta, mihin en kyllästy kahdessa vuodessa/minkä aihetta en tule pitämään nolona tai vanhentuneena. Voisi kuvitella, että jos pikkupennusta asti on fanittanut jotain peliä, siitä on valtavasti rakkaita muistoja ja sen voisi pelata vaikka silmät kiinni lopusta alkuun, siihen ei ihan heti ihollakaan kyllästy. Olen ihan iloinen, että olin miettinyt näinkin kauan ensimmäisen tatuoinnin ottoa. Muuten mulla olisi ihan kamalia "nuoruudentatuointeja", joihin olisin jo hermostunut aikaa sitten. (En tarkoita että nuoruudentatuoinnit olisivat kaikilla kamalia, tarkoitan vain että oma makuni on muuttunut vuosien saatossa radikaalisti)

Nythän tatuointi ei kuvasta pelkästään jotain peliä, vaan on jälleen yksi ankkuri lapsuuteeni ja lapsenomaiseen intoon, jota olen oppinut pitämään suuressa arvossa. Halusin siitä värikkään ja kirkkaan. Toivotaan, että se pysyy sellaisena monta monta vuotta. Siinä on Aku Aku-naamio, jonka tarkoitus on auttaa ja suojella pelaajaa, NITRO- ja TNT-laatikot, wumpahedelmiä, ja vaaleanpunainen kristalli.


Olen myös fiilistellyt limaa aivan järkyttävän paljon. Muistatteko ne lapsuuden limalelut? Ne oli niiiiiiin hienoja. Niissä on vain sitä jotain. Olen yrittänyt metsästää reseptiä, jolla voisi valmistaa itse sellaista lelulimaa. Tähän mennessä tulokset ovat olleet köyhät (limayritykseni muistutti mansikkajugurttia), mutta tämä on yksi harvoista ongelmanratkaisutilanteista, joissa nautin "yrityksen ja erehdyksen kautta voittoon"-lähestymistavasta. Toinen sellainen on maailman paras saippuakuplaresepti, joka on vielä työn alla.







 Translation:

I'm 26 years old. But I don't want to do adult stuff.

I've been doing childhood stuff instead; blowing bubbles, exploring, eating candy, watching cartoons. It's kind of neat to be an adult kid. I tried to make slime, but it failed... I will get the recipe right, some day!

kesäkuuta 14, 2015

Aamut, yöt, aamuyöt

Kippuravarjoja yössä Sturenkadulla

 Aamut, yöt, aamuyöt, ne on jotenkin maagisia varsinkin kesäisin. Silloin maailman yllä roikkuu hämärä ja rauha niinkuin pitsiliina lintuhäkin päällä. Haluan muistaa tänä kesänä nauttia niistä enemmän. Silloin maailma tuoksuukin erilaiselta.

Syreenit sinivalossa

Tänään kävin heittämässä talviturkin Pikkukosken rannassa aamukuuden aikoihin. Satoi, mutta jokin voima veti vain veteen. Pyöräilin itseni lämpimäksi. Tuntui ihanalta, veri oikein kohisi jaloissa kotiinpäin polkiessa. Tunsin pitkästä aikaa mielessäni rauhaa ja onnellisuutta. Syreenit tuoksuivat, maailma humisi hiljaisuuttaan ja ainoastaan lokit ja ankat olivat rannalla seuranani.


Olen aloittanut sellaisen 30 Day Monster Girl Challengen, että on 30 hirviöaihetta, jotka pitää piirtää. Yksi tähän mennessä on ollut merenneito, ja se voisikin sopia tähän kuvitukseksi. Mua pelotti piirtää sitä, koska pelkään kaloja, syviä vesiä, ja erityisesti syvänmerenkaloja. Mutta aina on vähän kiva härnätä ja tökkiä omia fobioitaan; Olenhan tällainen kauhuintoilija. Julkaisen aina väritettyäni hirviötyttöni tumblrissa.


Translation:

Summer nights and early mornings are somehow magical. Everything is quiet and still. This summer I'd like to enjoy those small hours more. Today I made a spontaneous morning bike trip to Pikkukoski beach and swam for the first time this summer. It started raining, but it was beautiful and I felt really really happy for the first time in a while. The wind carried the scent of lilacs blossoming and cycling felt really good after a dip in the cold water. At the beach I was accompanied by only seagulls and ducks.

I have started this "30 day monster girl challenge" in which I draw 30 different monster themed illustrations. I thought that it would only be fitting to illustrate this blog entry with one of them: the mermaid. I'm terrified of deep sea creatures, so this was a bit uneasy to make, but fun piece neverheless. It's always good to poke around your phobias a little bit, I think. I am an horror enthusiast after all ;) In my tumblr you can find more monster girls, if you're interested.

kesäkuuta 03, 2015

Fallout 4, FINALLY

 Eilen Bethesdan sivuille ilmestyi mystinen laskuri. Siinä oli vain teksti "Please stand by", joka on falloutin pelaajille tuttu näky pelien aloitusvalikosta, ja alaspäin laskeva ajastin.

Tänään laskuri saavutti nollan, ja hypetyshysterian ainekset olivat kasassa; Bethesda julkaisi vihdoin viimein Fallout 4:n trailerin! Ja se näytti tosi hyvältä! Seuraava Fallout tulee sijoittumaan Bostoniin, Massachusettsiin. Trailerissa näkyi paljon tuttuja näkyjä, mutta myös paljon uusia, jännittäviä juttuja. Ehkä sitten kesän e3:ssa saamme tietää tarkempia julkaisupäivämääriä?

Tämä tyttö alkoi just nyt säästämään rahaa PlayStation neloseen, kun ei mun tietokone pyöritä noin uusia pelejä ;_;

Ilmeeni kun katsoin traileria ensimmäistä kertaa

 Parin tunnin fanitushyperventiloinnin jälkeen Nico liittyi seuraani, ja katsottiin yhdessä traileria (NUKA-)colan kera ja hihkuttiin. En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin innoissani mistään julkaisusta.




Translation:

Fallout 4 is coming!!! It's located in Boston, Massachusetts. Maybe at this year's e3 conference we'll get to hear release dates or something? I can't remember the last time I was as excited about something as I am about this.