heinäkuuta 20, 2016

Twenty-seven summers


Täytin eilen 27 vuotta. Sen kunniaksi pyöräiltiin Nicon kanssa rannalle, todettiin vesi liian kylmäksi, lupasin isälle puhelimessa olla "tekemättä rokkistaroja", pelattiin Pokémon Go:ta, leivottiin ruma kakku, taiteiltiin katuliiduilla asfalttiin, valokuvattiin, seikkailtiin, naurettiin yhdessä, itkettiin yhdessä, otettiin aurinkoa ja katsottiin Bob's burgersia.


"Never grow up"-statement ei tietty tarkoita sitä, että en haluaisi kasvaa ihmisenä henkisesti, vaan en halua kadottaa sitä lapsenomaista innostusta pienistä asioista. Joo joo, tämä sama virsi veisattiin viime synttäreinä, muistan. Nyt se on vain erityisen pinnalla juurijulkaistun Pokémon go-pelin myötä.

Olen sen pelin myötä käynyt niin paljon enemmän ulkona kävelyllä ja pyöräilemässä. Olen päässyt ulos asunnostani _joka päivä_, olen nähnyt kavereitani ja bondannut, olen nähnyt upeita auringonlaskuja ja kuutamoita ja tuplasateenkaaren, olen nauranut kuollakseni ja jutellut tuntemattomille. Olen tuntenut olevani turvassa ulkona, ja vihdoinkin elänyt sitä elämää mitä aina toivon kesäisin eläväni. Pyöräillyt kesäyössä ja kaatunut sänkyyn onnellisen puolikuolleena kaikesta ulkoilusta.

Esim. en olisi ikinä kuvitellut hengaavani hyvin mielin sörnäisissä yöllä, mutta siellä vaan taapersin iloisena menemään ja voitin hetkeksi gymin itselleni... vain nähdäkseni siihen kohoavan toisen tiimin värit heti selän käännettyäni :p

Tästä huolimatta olen jo saanut kuulla ilkuntaa "aikuisilta ihmisiltä" osakseni. Esim. kerran istuessani illalla ulkona itsekseni ottelemassa yhden gymin luona, joku tyyppi tuli kertomaan, että mun pitäis lopettaa heti ja tehdä jotain muuta, keksiä jotain parempaa tekemistä. Sanoin sille että miks ihmeessä, tää tekee mut iloseks ja tän takia mä oon ulkoilemassa, on kaunis ilma, mä oon pyöräillyt, kuu paistaa ja elämä hymyilee. Tyyppi vaan pyöritteli päätään ja hoki "eijeijei, jotain muuta, tee jotain muuta". Vielä pois kävellessään kuulin sen hokevan "jotain muuta.... jotain muuta". Mietin että mikähän sen mielestä olisi parempaa tekemistä - ilmeisesti ventovieraiden ihmisten valintojen kritisoiminen yössä.

No mutta en jaksaisi keskittyä siihen negatiivisuuteen niin kovasti. Haluan vain kertoa, että voin n. 100 kertaa paremmin kuin alkukesästä, ja suureksi osaksi se on Pokémon go:n ansiota. Mä en tiedä mitä parempaakaan mä voisin tehdä, kun parantaa itseäni ulkoilemalla kerrankin kun pystyn siihen masennukseltani. Pokemon go on parasta mitä mulle on käynyt pitkään aikaan. :) Toivoisin, että ne jotka ehkä pitävät peliä maailman idiooteimpana keksintönä jne jne. ottaisivat huomioon sen, miten monen masentuneen elämää se on parantanut.

Ja lopuksi tämänhetkinen oma tämänhetkinen pokémontilanteeni. Koska olen niin hitsinvitsin lapsellisen innostunut tästä etten voi olla hehkuttamattakaan omaa taskumonsteritiimiäni. ♥






Translation:

This is a short one, because I just noticed I'm in a hurry! But briefly: I turned 27 yesterday, and we did a bunch of fun stuff with Nico. These photos are from yesterday.

I've been playing Pokémon go, and it has made my life so much more fun. It also helps a great lot with my depression and anxiety. I have been able to go outside everyday and do things that seemed impossible a while ago!

Let's never turn into ADULTS. Those who judge, those who can't do nice things because they´re childish or something. Let's grow as human beings, but let's not lose the inner child.

heinäkuuta 03, 2016

Helsinki Pride 2016

Peek-a-Boo!
 Osallistuin eilen Helsingin Pride-kulkueeseen ja -puistojuhlaan. Se oli ensimmäinen suuri tapahtuma pitkään aikaan johon osallistuin, joten luonnollisesti jännitti oman hyvinvoinnin puolesta, varsinkin kun menin yksin. Kaikki meni kuitenkin hienosti, yksin oli jopa vapauttavaa kulkea, kun saattoi pujahdella vapaasti ihmisten välistä eikä tarvinnut stressata seuran kadottamisesta. Tunnelma oli loistava.

Niin kauan kun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt joutuvat pelkäämään turvallisuutensa ja jopa henkensä puolesta ulkona kulkiessaan, ollessaan olemassa ja rakkautta ilmaistessaan, tarvitsemme näkyviä Helsinki Priden kaltaisia tapahtumia.


Olin päättänyt jo etukäteen, etten aio stressata tuttujen löytämisestä ja "me ollaan täs nurtsilla sateenkaarilipun alla täs on kans joku puu"-säätämisestä, mutta siitä huolimatta löysin ystäviäni, joiden kanssa vietinkin iloisesti loppupäivän. En olisi voinut toivoa Priden menevän yhtään paremmin. :) Kiitos kaikille teille, joita tapasin, moikkasin tai joiden kanssa vietin aikaa!
 




Alkoholi maistuu minulle aika harvoin, mutta näin Alkossa raparperiskumppaa, joka houkutteli... Noh, raparperisuudellaan, skumppaisuudellaan ja ihanalla patenttikorkillaan. :D Joskus olen helppo. Kuohuviini on ykkösvalintani viineissä, ja jos jossain on raparperia, olen ihan myyty.

Hiuksistani sen verran, että valmistin sellaisen geeli-glitterseoksen ja levitin sen tyviin (ja vähän muuallekin krhm, tänään voisi siivota lavuaarin) hiusvärisiveltimellä. Halusin saparoistani niin isot kuin vain ohut tukkani antaa periksi, joten niiden sisällä on vanhoista violeteista sukista tehdyt donitsit, joiden ympärille hiukset on kääritty.




 Translation:

Yesterday I attended the Helsinki Pride parade. I was a bit anxious beforehand, for it was a first big event in a long time for me, but everything went really well. I went alone to the parade, but afterwards I found friends and spent the rest of the day with them. Thank you everyone! 

I rarely drink alcohol, but I had to buy a rhubarb sparkling wine that I stumbled upon. I'm a sucker for rhubarb, and sparkling wine is also my wine of choice. 

About my hair: I made a hairgel-glitter-mix that I spread with a tinting brush to my roots (among other places, I need to clean the bathroom sink today...) I also wanted bigass double buns, and I achieved them by rolling my hair around old purple socks that I turned into hair donuts.