syyskuuta 20, 2015

Sateenkaarikeittiö


Minulla, kuten varmasti muillakin CD-aikakauden aikana kasvaneella henkilöllä, on ollut vaikeuksia keksiä, mitä ihmettä sitä tekisi vanhoille CD-levyille. Jotkut sitä tahtoo säästää ihan tunnearvosyistä, mutta itselleni oli ainakin kertynyt ihan kauheat määrät turhia levyjä, joita ei tekisi mieli edes säästää.

Paras idea pitkään aikaan oli  tehdä ylijäämälevyistä unisiepparimainen taideteos keittiön ikkunaa koristamaan. Siinä on helmiä, höyheniä ja yhteenkiinnitettyjä CD-levyjä (jotta voisi ihailla vain sitä ihanaa levyn pohjaa, sitä mikä välkehtii kaikissa sateenkaaren väreissä ♥)
 

 Tätä teosta tehdessä en edes tajunnut, mitä ihanuuksia se tulee heijastamaan aurinkoisella säällä keittiöni seinille! Keittiöni on ollut nyt pari viikkoa ihana sateenkaaridisco, jossa värit ja valopallot lipuvat pitkin seiniä CD-levyjen pyöriessä ilmavirrassa.



Dyykkasin myös jälleen kierrätyspisteestämme maailman mauttomimman taulun, joka kuitenkin on jotenkin niin mua, että oksat pois. Se pääsi heti keittiön seinää koristamaan. Räjähtävä vaaleanpunainen cocktaillasi, johon osuu salama ja sieltä putoaa kirsikka? Joka kerta kun katson sitä, se täyttää mut hillittömällä huvituksella, mutta myös tykkään siitä tosi paljon vailla ironian häivääkään. Jotenkin toi kasarimainen airbrush-tyyli vaan viehättää, ja tietty vaaleanpunaisuus. En tajua miten meidän kierrätyspisteestä löytyykin aina niin älyhienoja juttuja.



Translation:

I decided to put my old CD:s to good use and made a dreamcatcher-like piece of art out of them! It's now hanging from my kitchen window. I didn't even realize that it would cast the prettiest rainbows and reflections on my kitchen walls. But it does. My kitchen is full of rainbows now.

syyskuuta 08, 2015

Nicon vihreät hiukset


Nico sai kesän aikana vihreät hiukset. Jätimme tyvet tummiksi, yrittäen saada jonkinnäköistä liukuväriä aikaan. Toisen tukkaa on pelottava värjätä! Yhtäkkiä sitä tuntee olonsa niin vastuulliseksi.


Vihreä tausta ei ehkä ollut paras vaihtoehto vihreän tukan esittelyyn, mutta kesällä sitä vihreyttä ei oikein päässyt pakoonkaan. Jos Nicon laittaisi green screenin eteen, sillä olisi kuvassa sellainen hassu puolikas pää vain vailla päälakea...

Nää kasvit on vähän niinkuin Nico ja mä


Translation:

We dyed Nico's hair green! We tried to leave some roots dark, so that it would have an ombre effect. In retrospect it probably wasn't the best idea to photograph green hair in front of a green forest. If Nico walked in front of a green screen now, he'd have a weird half head.

syyskuuta 07, 2015

Toiselle planeetalle.


 Olen ollut taas vähän enemmän elossa kuin aikoihin. "Mitä kuuluu"-kysymys on niin vaikea, miten voikin elämän eri osa-alueilla mennä niin eri tavalla. Työ- ja rahajutut on ollut ihan raivostuttavan vaikeita ja aiheuttanut epätoivoisia paniikkikohtauksia, kun taas esim. rakkaus- ja ihastusjutut on sujunut suorastaan euforisesti. Sen lisäksi, että Nico on pitkäaikainen seurustelukumppanini, läheisin ystäväni ja tekee minut onnelliseksi päivittäin, olen vielä saanut rinnalleni ihanan Saaran tyttöystäväksi. Elän siis nykyään polyamorisessa suhteessa. Se on ollut jännittävää, ihanaa ja avartavaa.


 On niin outoa olla masentunut ja onnellinen samaan aikaan. Suuri osa masennusjutuista johtunee tämän maailman paineista ja rytmistä. Ehkä oikeasti en vain sovellu Tähän Maailmaan™ erityisherkkyyksineni. Ehkä jollain toisella planeetalla toisessa ulottuvuudessa, jossa olisi valloilla eri elämänarvot, en olisikaan sairastunut masennukseen?


 Yksi yö olin kirjoittanut unissani päiväkirjaani: "Pimeessä mun vieressä makasi valosta tehty olento. Se makas selällään ja heilutti käsiä."