Kaksi kotikoloa & ruokajuttuja

 Pikkuhiljaa ovat syksyllä dyykatut mallinuken osaset löytäneet paikkansa. Halloweenin specimen-purnukat tulivat myöskin jäädäkseen; näyttää kivalta, kun ne valaisee pöytälampulla takaa, aivan kuin ne hohtaisivat itsekseen. Yksi purkeista sisälsi puolikkaan juurisellerin, sillä se näytti ihan joltain todella kummalliselta maan otukselta lonkeroineen ja juurineen. Onnettomuudekseni unohdin Halloweenjuhlien jälkeen autuaasti, että se ei varmaan säily kovinkaan pitkään, ja huomasin vasta pari päivää sitten siivoillessani sen miltei kävelevän ulos purnukastaan. Haju oli sanoinkuvaamaton.

Siivoukseni yhteydessä kehittelin myös keittiön seinälle vähän piristystä. Olin heittämässä vanhoja CD-levyjä pois (lähinnä poltettuja yksilöitä - tietyt levyt jäivät vielä hyllyyn tunnearvonsa takia), kun keksin koristaa niillä keittiön oven nätiksi :)

tällainen siitä tuli!

 Rakastan vain niin paljon sitä, miten levyt hohtavat sateenkaaren väreissä.


Sitten toinen kotini, johon olen paennut huomattavan usein todellisuutta viime aikoina. Pelaan Minecraftia survival modella, tai oikeastaan pelataan sitä Nicon kanssa yhdessä lähiverkossa(?) niin että ollaan samassa pelissä. Kyllä, istutaan vierekkäin omilla koneillamme miltei selin toisiimme ja pelataan samaa peliä. :D Nico on tehnyt meidän pihaan jonkun ihme junaradan, mä en ymmärrä niistä raiteista mitään.

1.kerros; makuuhuone, tie kaivokseen, ruokavarasto.

2. kerros; kirjasto, enchant-huone

3. kerros; näköalaparveke, musiikinkuunteluhuone :D

Minä ja mun heppa! Ja kauhistuttava enderman taustalla.

Yleiskuvaa kaikesta. Kanala, lehmäaitaus, talo, piha. Sitä ympäröi vallihauta ettei vihulaiset pääse sinne riehumaan.

 Tajusinpa muuten, että en ole muistanut kertoa ollenkaan mun lihattomasta lokakuusta ja sen seurauksista. Se meni mulla ihan hyvin; söin pari kertaa lohta, mutta en langennut kertaakaan ns. lihan iloihin. Lokakuun loputtua liha palasi kyllä ruokavaliooni, mutta huomattavasti vähemmässä määrin. Olen vähentänyt lihankulutustani reilusti puoleen. Lihattoman lokakuun aikana löysin paljon hyviä vaihtoehtoja lihalle, ja sellainen "liha on osa ateriaa, muuten jää nälkä"-mentaliteetti on lentänyt roskakoriin ja syvälle. Yksi parhaimmista lihan syrjäyttäjistä on sieniproteiini Quorn. Sienteninhoajille jo etukäteen vastaus; ei se maistu sieneltä laisinkaan. Niitä saa paloina, rouheena, fileinä ja pihveinä. Ne on saatu maistumaan tosi hyvältä, ja olen oikeasti sitä mieltä, että niillä saattaisi jopa jokunen vanha kunnon lihansyöjä mennä lankaan.

Yhtenä päivänä vähän aikaa sitten kävin ostamassa itämaista ruokaa Tiger Mama-ravintolasta, ja juttelin tilauksen yhteydessä tarjoilijalle. Olin tilannut tofua ja paistettuja nuudeleita, ja tarjoilija kysyi:

 "So, are you a vegetarian?"
Ja minä vastasin:
"Nah, I just... like tofu."

Ja todellisuus alkoi repeilemään; maa järisi, tähdet putoilivat taivaalta, taivas muuttui punertavaksi... Kuulin kuinka valtavat nahkasiivet läpsyivät yllämme, kun lehmät nousivat lentoon ja samalla kuulin altani, kuinka helvetti narskui jäätyessään. Olen aika varma, että tekin tunsitte kuinka todellisuus narisi liitoksistaan. Lehdissä sitä väitettiin Eino-myrskyksi, mutta nytpä tiedätte totuuden. Se johtui siitä, kun sekasyöjä tilasi tofua ravintolassa.

(Varsinkin ruoholahden Tiger Mamasta saa tosi hyvää tofua.;)