joulukuuta 13, 2011

Ofelia Marketin satoa

 Kävin viikonloppuna molempina päivinä Ofelia Marketissa. Ensimmäisenä päivänä olin yksin mutta törmäsin kavereihin, ja toisena päivänä oli kaverit omasta takaa mukana. Osallistuin ensimmäisenä päivänä Sanna Von Steamin vetämään steampunk-workshopiin, jonka lopputulos löytyy alempaa. Kuvissa vilkahteleva alushame sekä sievät korkokengät ovat Ofelia marketin löytöjä. Koira on syönyt edelliset kengät salaa :( Mutta nuo ovat aika ihanat. Aitoa nahkaa ja hintaa tuli 7 euroa. Alushame maksoi vain 3 euroa.


Tämä suloinen polka dot-hame on Cyber shop-löytöjä. Päätin että voin tämän kerran ostaa ylihinnoitellun hameen, kun on joulukuu ja kaikkea. Se on tosi ihana, siellä on takana tuollainen kiva rusetti.

Tuossa alla on se juttu minkä tein steampunk-työpajalla. Aika loppui kesken, joten en kerennyt kiinnittää keskelle mitään tilpehööriä. Se on kuitenkin tarkoitukseni. En vielä ole ihan varma tosin, mitä siihen tulee. Huomasin tuota ommellessani että olen ihan surkea ompelemaan käsin. Neula tipahteli langasta ja muut taiteilivat iloisesti eteenpäin töitään samalla, kun itse konttasin pöydän alla etsimässä neulaa, pistelin itseäni sormille ja poltin itseni kuumaliimalla. Lopputulos on (ja tulee olemaan) kuitenkin ihan kiva. Se kiinnitetään päähän sellaisilla krokotiilinleukaklipseillä, joita on tukkalaitteen takapuolella kaksi.


Kuten kunnon vintage-kotivaimon kuuluukin, siivosin ja leivoin korkokengät jalassa A-linjaisessa polka dot-hameessani. Paistoin herkullisen meheviä blueberry muffineja (kuvassa ovat jo lässähtäneet höh). Harmi, että joudun vaimoilemaan itselleni vain, ei ollut oikein ketään jolle syöttää noita. Tänään syötin yhden Lauralle, mutta ne olivat jo sitkastuneet jääkaappiyön jälkeen. :(


Blueberry muffins-ohje: 
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
vajaa 1 dl maitoa
100 g voisulaa
100 g rahkaa
100 g tuorejuustoa
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
sitruunamehua
vajaa 1 pss mustikoita

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää maito, rahka, tuorejuusto ja sula voi muna-sokerivaahtoon.
Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja siivilöi taikinaan.
Lisää mustikat taikinaan jäisinä. Pirskota taikinaan sitruunamehua.
Sekoita vain sen verran että mustikat sekoittuvat taikinaan. Annostele taikina muffinivuokiin (ja käytä muffinipeltiä). Paista uunissa 200 asteessa about 20 minuuttia.

ps. syö heti kun ovat jäähtyneet. Jääkaappisäilytys pilaa vaan ne :(


Translation:

Last weekend I visited Ofelia flea market twice. I found cute shoes (7 eur) and a petticoat (3 eur). You can see them in pictures above. In Ofelia, I participated in Sanna Von Steam's steampunk workshop. I made a barrette (?). I didn't have enough time to finish it, but I'm gonna sew something nice to the middle, I just don't know what, yet.


The cute polka dot skirt is from cyber shop. I love the little bow on the back.


Like a good 50's housewife, I made muffins while wearing the shoes and the A-line polka dot skirt. It's a shame I'm nobody's wife. I ate almost all by myself, and today i gave Laura one, but the overnight visit in the fridge had made them kind of gummy. I also shared the recipe above, but I'm not in the mood to translate it now...

joulukuuta 12, 2011

Feels Batman

Olen voinut aika huonosti viime päivinä johtuen erinäisistä asioista. Olen lohduttanut itseäni uppoamalla syvemmälle Batman-fiktion maailmaan, pelien, sarjakuvien ja piirrettyjen muodossa.

Tänään suurimmat naurunpyrskähdykset pimeyden keskeltä kirvoitti tämä sivu "Arkham Asylum: Living Hell"-sarjakuvasta:


Batman keskeyttää herkän hetken. Olen monien parodioiden myötä alkanut näkemään Batmanin lähes koomisena hahmona. Olen enemmän kiinnostunut Batmanin vihollisista, Arkham Asylumin potilaista ja Gothamia piinaavista rikollisista.

Kuvittelen tilanteen, jossa itse lähestyn pitkästä aikaa jotakuta romanttisessa mielessä. Huulemme painautuvat yhteen ja hengityksemme kiihtyvät... "Siitä on niin pitkä aika kun viimeksi olin jonkun lähellä", kuiskaan. Yhtäkkiä Batman hyppää keskelle huonetta rikkoen ikkunan mennessään ja huutaen: "Ei tarpeeksi pitkä aika!" Awww, Batman. Come on.

Pelasin Batman: Arkham Cityn loppuun ja olin pettynyt ja surullinen sen loppuratkaisusta. Luin vihdoinkin Alan Mooren "Killing Joke"-sarjakuvan, joka on ollut "must read"-listalla ties kuinka kauan. Se oli upea. Värien käyttö oli herkullista. Tosin olen käsittänyt, että siitä on tehty joku uusi versio, jossa värit ovat tyypillisen laimean synkeät. Meh. Sarjakuvan lopetus oli upean moniselitteinen ja suorastaan rakastin paria viimeistä sivua.




Translation (short):


I've been feeling down, and one thing that I'm drowning my sorrows in is Batman fiction. Comics, cartoons and games. This particular page in "Arkham Asylum: Living Hell"-comic made me laugh. Batman interrupting. 


I played the "Arkham City" and the ending made me sad. I also read the "Killing Joke" by Alan Moore. I loved it and it's delicious coloring, and especially the ending.

joulukuuta 05, 2011

Helsinki, lumeton kaupunki

Helsingissä odotellaan vieläkin ensilumia. Tällä hetkellä vesisade ropisee ikkunoihin kuin viimeistä päivää. Pitkään olen jaksanut iloita siitä, että vielä ei lunta ole, mutta pikkuhiljaa alkaa jo kyllästyttämään; onhan nyt jo joulukuu. Viime vuoden joulukuulta on tallessa ihanan tunnelmallisia filmikuvia, jotka Valtteri otti:





(Tämän taisi ottaa kylläkin Ansku):


Translation:

It is still not snowing in Helsinki. It's pouring water outside as I write. I usually don't miss snow, but come on, it's december already, now would be the time for snow! Here's some adorable film photos from december 2010, taken by Valtteri (and the last one is taken by Ansku)

marraskuuta 19, 2011

Kirjahylly


 Tässä mun kirjahylly. Sieltä löytyy hyviä kirjoja ja huonoja kirjoja. Esittelen teille mun lempparit, koska olin saanut tiedon, että ainakin yksi lukija on kiinnostunut kirjamaustani :D

Thomas Harrisin Hannibal Lecter-kirjat "Punainen Lohikäärme", "Uhrilampaat" ja "Hannibal". Ihan mielettömän intensiivisiä ja hyviä kirjoja kaikki. En osaa sanoa, mikä on mielestäni paras, koska ne kaikki ovat todella hyviä.

 Nick Caven "Kun aasintamma näki herran enkelin" on yksi ehdottomista suosikeistani. Nick Caven kirjoitus on rujon runollista ja maalaisen rappioromanttista, ja tämä kirja sai minut itkemään jo ensimmäisillä sivuillaan. Erittäin ahdistava kirja, mutta myös erittäin koukuttava ja hyvä. Huomaa kyllä tämän kirjan ja Nick Cave & The Bad Seedsien musiikin yhtäläisyyde, samanlainen tunnelma.

 "Pikku Prinssi" on minulle jollain tavalla henkilökohtainen kirja, siihen liittyy paljon haikeita muistoja. Oma kappaleeni on aika huonossa kunnossa, kuten kuvasta näkyy. Teippiä ja tahroja. Joskus kirjoille vaan käy niin. Pikku Prinssi on lastenkirja, josta aikuisetkin löytävät paljon viisautta ja koskettavia asioita.

 "Zombi - Taistelijan opas" on hyödyllinen opus meille, jotka tiedämme/pelkäämme, että jonain päivänä zombit pääsevät valloilleen. Sain tämän syntymäpäivälahjaksi Jonilta.

 "Parfyymi"stä on tehty se leffakin. Itse tykkään enemmän tästä kirjasta, vaikka leffakin oli tosi hyvä. Kirjoista tehdyissä leffoissa tuppaa olemaan vain se ongelma, että leffoista joudutaan napsimaan pois hurjasti hyviä kohtauksia, ja kun on kirjan lukenut, leffan katsominen tuntuu vain tarinan hätäseltä läpijuoksulta sen jälkeen. "Parfyymi" kertoo nuorukaisesta, jolla on poikkeuksellisen tarkka hajuaisti. Tämä haluaa valmistaa maailman parhaan tuoksun, ja siihen tarvitaan vähintäänkin kyseenalaisia ainesosia ja metodeja.

 "Ronja Ryövärintytär" on myös mun lapsuuden kirjoja. Yksi lastenkirja, jonka luen tasaisin väliajoin uudestaan ja uudestaan, koska se herättää mun sisällä vain jotain tietynlaista lämpöä, ja kaipuuta metsiin. Muistan, kun äiti osti tämän minulle ollessani pieni ja kun kirjan lopussa Kalju-Pietu kuoli, ulisin ja itkin kuin riivattu. Äiti oli pahoillaan, koska oli tarkoittanut ostaa minulle "harmittoman kivan kirjan" eikä mitään tuollaista itkukinkerikirjaa. Mutta no, mä olin herkkä lapsi.

 Clive Barkerin "Abarat"-kirjasarja. Omistan itse vain viimeisimmän osan, joka julkaistiin juuri äsken, mutta tahtoisin ne edellisetkin kaksi osaa kirjahyllyyni. Odotin vuosia tuota uusinta osaa. Clive Barker on hurjan mielikuvituksellinen ja hyvä kirjoittaja. Yleensä hän kirjoittaa aika pitkälti vain kauhua, mutta Abarat on sadunomaista fantasiaa. Kirjat ovat kuvitettuja kirjailijan omilla kuvituksilla.


Bonuksena pari lempisarjakuvaani, joita en omista niteinä, vaan olen lukenut niitä ihan vaan koneelta:

 The Walking Dead, josta on tehty se TV-sarjakin. Tykkään sekä sarjiksesta että sarjasta hurjan paljon. On kivaa, kun niiden juonet eivät mene ihan samalla tavalla, niin ei tarvitse tietää juonenkäänteitä etukäteen. Rakastan The Walking Deadissa sitä, että siinä keskitytään niin paljon eloonjääneiden keskinäisiin suhteisiin, siihen, miten ihminen ja ihmisen mieli toimii täysin uudessa tilanteessa (zombiet ovat levinneet joka paikkaan ja entisestä elämästä ei ole jäljellä kuin pölyttyvät ja veriset puitteet) ja kuinka ihminen joutuu oikeastaan aloittamaan kaiken ihan alusta.




Sandman on toinen lempisarjakuvistani. Pidän siitä, kuinka hahmoilla on niiden persoonallisuutta ja ääntä hyvin kuvaavat puhekuplat. Pidän Sandmanin katkeransuloisuudesta, nerokkaasta juonesta, ja siitä kuinka toisiinsa näennäisesti liittymättömät asiat nivoutuvat yhteen lukujen ja juonijatkumoiden välillä.


 Loppuun vastahakoinen söpöilykuva, kun Nadia alkoi nuolemaan mun korvaa kesken kaiken.

Translation:

I'm presenting you my bookshelf and some of my favourite books. First, Thomas Harris's Hannibal Lecter books. I love them. They're so intense. I cannot decide which one I like the most. They're all good.


Nick Cave's "And the ass saw the angel". This is one of my most favourite books. Nick Cave's writing is rugged and raw, just like his music. The book made me cry almost immediately, on it's first pages. It's very depressing, but so good.


"Le Petit Prince" is very personal and dear to me. It's a children's book, that adults find also very wise and touching. 


Max Brooks's "Zombie Survival Guide". It's going to be useful some day. I got it as a birthday present from Joni in 2009.


"Perfume: The story of a murderer", there's a movie about this book. I like the book better. The movie seems kind of hasty compared to the book. A young man with a unique sense of smell begins to search for "the perfect scent".


"Ronja Ryövärintytär" is a book from my childhood. I read it again and again because of the warm feelings it brings to my heart. When I was a child, my mother bought this book to me. She wanted me to read "something nice", and was sorry, when in the end one of the characters died and I cried like mad.


Clive Barker's "Abarat" series. They're magnificent. Usually Barker writes horror, but Abarat's fantasy world is great and imaginative as well. I waited for the latest book for years. And now I'm waiting for the second one...


Also, Comics. The Walking Dead. I like the comic and the tv series both. Their plots differ slightly (or not so slightly), I like that. I like how The Walking Dead concentrates on people and their behaviour in groups and in the middle of a zombie apocalypse.


Sandman. It's one of my favourite comics. I like it's bittersweetness, plot, and the way some things just "click" and make sense and give you goosebumps when you read further.

marraskuuta 17, 2011

Marraskuu, kuollut kuu?

"Erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja.

Erityisen suuri kalansaalis on voinut olla marras, kuoleman ennusmerkki. Eräässä uskomuksessa marras on jättiläiskala, kalojen kuningas. Martaan saaneelle kalastajalle saalis on kuitenkin ennustanut kuolemaa."













Minun Marraskuuni: Xbox, kamera, sumu, junamatkat, pettymykset, bitpop/glitch/chiptunes, antikvariaatit, fiktio, routa, piirakat, keitot, pääkallot/luut, kerrospukeutuminen, kaulaliinat, seppälän pehmosukat, post-it-laput, vitamiinit, väsymys.


Translation:

My November: Xbox, camera, fog, train trips, disappointments, bitpop/glitch/chiptunes, second hand bookstores, fiction, frost, pies, soups, skulls and bones, layered clothing, scarfs, soft socks, post-its, vitamins, fatigue.

marraskuuta 09, 2011

Unintentional funny faces in horror comics

Lainasin kirjastosta vanhoista kauhusarjakuvista kertovan kirjan. Siinä oli ihanan artworkin lisäksi myös tahattomia, ehkä pelottavaksi tarkoitettuja hassuja naamoja ja ilmeitä. Ne ovat naurattaneet minua:

 DERP

 Njäh häh hää!

 Tää on symppis!

 En muista enää miksi skannasin tän. Kai tää oli hauska naama.

 pelokas mies n:o 1, pelokas mies n:o 2, ovela tupakoija n:o 3

 Oletko ikinä ollut niin peloissasi että alat katsomaan kieroon?

 Onnellinen kyklooppi

 Hätäinen Kleopatra

 Ga-Ga-oh la la, want your bad romance...

 Ovatko kaikki kykloopit aina onnellisia? Tässä yksilö joka hymyää turpaanvedosta huolimatta.

 Tässä on samaan aikaan jotain karmivaa ja hulvatonta, en osaa määritellä tarkemmin.


Oli siellä sitten myös oikeasti pelottavia kuviakin. Yksi lemppareistani oli tämä:

Kokosin sarjakuvaskannauksista itselleni uuden taustakuvankin tälle blogille. Olen siihen hyvin tyytyväinen.

On yhtäkkinen lukuhurmoskausi. Tekee mieli ahmia kirjallisuutta, tutustua uusiin ja hamstrata vanhoja hyviä tuttuja kirjoja. Lukeminen



Translation:

I found a book about old horror comics from the library. Wonderful artwork, but also there were many unintentional funny faces, some maybe meant to be scary, some just... scared. I also made a new blog background from scanned comics, and I like it very much.


I've been reading like mad for a few weeks. I've got a sudden rush of book madness. Reading

marraskuuta 01, 2011

Yön värejä ja kurpitsalyhdyn kuolema


 Kikkailuja pitkällä valotusajalla yöllä.



Halloweenjuhlissa esiintynyt kurpitsalyhty on tehnyt tuskallista kuolemaa pöydällä. Se muuttui yhdessä yössä mehevästä lyhdystä kurpahtaneeksi lytyksi.

Kurpitsan takana näkyvä muotokuva on tällainen hologrammi:
 Pitäisi hankkia sille kehykset. Jotkut oikein nätit.

Olen ollut Halloweenin jälkeen hyvin apea. Toivon, että piristyisin pian. Olen ollut iloinen, että lokakuu on ollut niin lämmin ja leuto.



Translation:


Long exposure photos in the dark.


The pumpkin lantern has made it's slow death on the table. It's all wrinkly and flattened. Behind the lantern you can see a hologram portrait. I should frame it. 


I've been quite gloomy lately. I hope I get better soon.