syyskuuta 02, 2016

Beautiful curiosities

 Minulla on keräilyharrastus. Keräilen pieniä, kauniita asioita, jotka jostain syystä miellyttävät silmääni tai muistuttavat minua jostakin. Ne voivat olla maasta löydettyjä, kaupasta ostettuja, ystäviltä tai kumppaneilta saatuja, palasia jostain, tai itse tehtyjä.

Kuolleen miehen kuppi, marmorikuulia, ruusukvartsi, lasia.

Näille kauniille asioille olen varannut ison, pyöreän puulautasen, jolle ne voi laittaa esille. Järjestelen ja sommittelen niitä, tunnustelen ja tutkin ja ihailen. On uskomattoman rentouttavaa tutkiskella itse keräämäänsä aarrekokoelmaa. Varsinkin, kun sinne on eksynyt niin paljon kiiltäviä asioita... Kraa, kraa!

Marmorikuulien palloon tuli reikä, kun pyyhin siitä pölyjä.

 Tämä harrastus on syntynyt miltei itsestään, kun olen alkanut keräämään asioita ulkoa enemmän. Olen pienestä asti ollut sellainen haalija ja keräilijä, sitten jossain vaiheessa omilleen muuttaessa piti opetella turhan krääsän hankkimisesta eroon, koska yksiössä tila ei riittänyt. Keräily kuitenkin selvästi rauhoittaa ja ilahduttaa minua, joten miksen keräilisi tällaisia pieniä, koskettavia muistoja elämän varrelta.

Ametisti, silmä, mausteita koeputkissa.


Vaan ei siinä vielä kaikki. Jos lautasen päällinen alkaa käydä tylsäksi, voi jotain aina ottaa ja vaihdella pinkistä aarrerasiasta, jonne olen kerännyt lisää pikkuruisia aarteita sieltä täältä.


Savisydän, zombikäsi, Y-keppi.

Salainen runokäärö, DELETE-nappi, pala heijastinta.

D20-noppa, letti irtileikattua hiusta, sheriffintähti.

Translation:

I have a collecting hobby. I collect all things pretty and eye-catching, or things that remind me of something or someone. Some of them are store brought, some found on the ground. Some of them are from friends or loved ones, some of them are pieces of something or made by me. 

I display these little treasures on a large wooden plate. I like to just sit and admire them, examine them, arrange them in little compositions and feel their textures. It's so wonderfully relaxing to just admire and arrange pretty shiny stuff! Caw, caw! 

This hobby kind of developed itself in time. I have always been bit of a hoarder, and I've had to learn not to do that when I moved into a studio apartment. Collecting things still soothes me and makes me happy, so I thought why not make collecting stuff my little hobby. 

I also have a shiny pink treasure box with more little things and trinkets inside, in case the current display on the plate gets boring...

elokuuta 29, 2016

Quarry Witch


Viikin kallioilla kivi valui punaista. Ilma oli seisahtunut paikoilleen. Varikset ilkkuivat korkealla puissa ja peilipintaisissa vesilammikoissa kuhisi omituisia sukeltavia hyönteisiä. Kalliot olivat kuin valtavan siveltimen maalaamia ja muodostivat paikoin sileitä luonnon sohvia ja sopukoita. Keräilin aluksi hienoja kiviä, mutta lopulta oli vain pakko luovuttaa, koska niitä oli vain niin paljon! Pelkäsin koko ajan hieman, että törmäämme ruumiiseen. Jotenkin hiekkakuopat ja louhokset ovat vain omiaan saamaan mielikuvituksen liikkeelle.


Keppikruunu.



 Harmittaa ihan vietävästi, että tuo kaulaani koristava itsetehty kuunsirppikoru jäi sille tielleen - kuvausten jälkeen bussipysäkillä huomasin, ettei se roikkunut enää kaulassani. Onneksi se ei ollut mikään maailman vaikein tehdä, se on valmistettu läpikuultavasta kutistemuovista.






 Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kannan ranteessani noita mustia koruja (+yhtä hopeista rengasta). Jostain syystä ne vain rauhoittavat oloani ja niitä on kiva räplätä. Tykkään siitä että niitä on yhteensä 6, se on hyvä luku.

Yksi ihan parhaista vaatelöydöistä pitkään aikaan on nuo kuvissa esiintyvät housut, kyllä, housut! Ne näyttää hameelta ja on liehuvat ja noitamaiset, mutta ne ovat h o u s u t ! Ennenkuulumatonta. Löysin ne Itiksen kierrätyskeskuksesta ja hämmennyin niitä sovittaessani, kun luulin sovittavani hametta. Ihastuin kuitenkin saman tien, ja niistä tuli oitis yksi lempparivaatekappaleistani.

Niiden kanssa voi myös harjoittaa sitä surullisenkuuluisaa "manspreadingia", mikä on ollut jotenkin hauska kokemus. Yleensä istun jalat visusti yhdessä tai sitten nostan ne risti-istuntaan. Allaolevissa kuvissa harjoitin tätä itsevarmuutta uhkuvaa asentoa, ja kyllähän siinä aika voimakas olo tuli. Oikeastaan aika hassua, miten harvoin sitä tulee istuttua tuolla lailla itselleen reteästi tilaa ottaen.



Jännittävää, miten paljon vaatteet voivat muovata olotilaa, sillä jostain syystä olen löytänyt itsestäni tanssijan näiden housujen avulla. Olen tanssinut kotona joka päivä ihan läkähdyksiin asti, ja mietinkin että ehkä entinen omistaja on langettanut näihin jonkun tanssikirouksen. Tanssiminen on ollut hauskaa, vapauttavaa, inspiroivaa ja rentouttavaa. Lihakset tässä on kyllä kipeytynyt, erityisesti erään päivän haudankaivuutanssin jäljiltä. :D

Translation

 I'm sorry but this translation is going to be short, because I should be in bed already. Viikki quarry was an eerie place, full of bleeding rocks, weird puddles with swimming bugs and potential places for accidentally stumbling upon corpses (or so I imagined).  

The crescent moon that I'm wearing around my neck, was lost during that trip - suddenly I just realized it wasn't hanging around my neck anymore. It's a shame, but fortunately it wasn't very hard to make. It was made from translucent shrink plastic.

I made an amazing find the other week, these pants I'm wearing that look like a skirt! I found them from Kierrätyskeskus(recycling center) in Itäkeskus. I have found an interesting side of myself with the help of these pants - a dancer! I have been dancing everyday since I bought them. Maybe the previous owner has cast a dancing spell on them... They are also great for performing the infamous "manspread". It's a very powerful position. Weird that I haven't sat like that more often before. Sorry for the clumsy translation, I really really need my sleep now. Good night!

heinäkuuta 20, 2016

Twenty-seven summers


Täytin eilen 27 vuotta. Sen kunniaksi pyöräiltiin Nicon kanssa rannalle, todettiin vesi liian kylmäksi, lupasin isälle puhelimessa olla "tekemättä rokkistaroja", pelattiin Pokémon Go:ta, leivottiin ruma kakku, taiteiltiin katuliiduilla asfalttiin, valokuvattiin, seikkailtiin, naurettiin yhdessä, itkettiin yhdessä, otettiin aurinkoa ja katsottiin Bob's burgersia.


"Never grow up"-statement ei tietty tarkoita sitä, että en haluaisi kasvaa ihmisenä henkisesti, vaan en halua kadottaa sitä lapsenomaista innostusta pienistä asioista. Joo joo, tämä sama virsi veisattiin viime synttäreinä, muistan. Nyt se on vain erityisen pinnalla juurijulkaistun Pokémon go-pelin myötä.

Olen sen pelin myötä käynyt niin paljon enemmän ulkona kävelyllä ja pyöräilemässä. Olen päässyt ulos asunnostani _joka päivä_, olen nähnyt kavereitani ja bondannut, olen nähnyt upeita auringonlaskuja ja kuutamoita ja tuplasateenkaaren, olen nauranut kuollakseni ja jutellut tuntemattomille. Olen tuntenut olevani turvassa ulkona, ja vihdoinkin elänyt sitä elämää mitä aina toivon kesäisin eläväni. Pyöräillyt kesäyössä ja kaatunut sänkyyn onnellisen puolikuolleena kaikesta ulkoilusta.

Esim. en olisi ikinä kuvitellut hengaavani hyvin mielin sörnäisissä yöllä, mutta siellä vaan taapersin iloisena menemään ja voitin hetkeksi gymin itselleni... vain nähdäkseni siihen kohoavan toisen tiimin värit heti selän käännettyäni :p

Tästä huolimatta olen jo saanut kuulla ilkuntaa "aikuisilta ihmisiltä" osakseni. Esim. kerran istuessani illalla ulkona itsekseni ottelemassa yhden gymin luona, joku tyyppi tuli kertomaan, että mun pitäis lopettaa heti ja tehdä jotain muuta, keksiä jotain parempaa tekemistä. Sanoin sille että miks ihmeessä, tää tekee mut iloseks ja tän takia mä oon ulkoilemassa, on kaunis ilma, mä oon pyöräillyt, kuu paistaa ja elämä hymyilee. Tyyppi vaan pyöritteli päätään ja hoki "eijeijei, jotain muuta, tee jotain muuta". Vielä pois kävellessään kuulin sen hokevan "jotain muuta.... jotain muuta". Mietin että mikähän sen mielestä olisi parempaa tekemistä - ilmeisesti ventovieraiden ihmisten valintojen kritisoiminen yössä.

No mutta en jaksaisi keskittyä siihen negatiivisuuteen niin kovasti. Haluan vain kertoa, että voin n. 100 kertaa paremmin kuin alkukesästä, ja suureksi osaksi se on Pokémon go:n ansiota. Mä en tiedä mitä parempaakaan mä voisin tehdä, kun parantaa itseäni ulkoilemalla kerrankin kun pystyn siihen masennukseltani. Pokemon go on parasta mitä mulle on käynyt pitkään aikaan. :) Toivoisin, että ne jotka ehkä pitävät peliä maailman idiooteimpana keksintönä jne jne. ottaisivat huomioon sen, miten monen masentuneen elämää se on parantanut.

Ja lopuksi tämänhetkinen oma tämänhetkinen pokémontilanteeni. Koska olen niin hitsinvitsin lapsellisen innostunut tästä etten voi olla hehkuttamattakaan omaa taskumonsteritiimiäni. ♥






Translation:

This is a short one, because I just noticed I'm in a hurry! But briefly: I turned 27 yesterday, and we did a bunch of fun stuff with Nico. These photos are from yesterday.

I've been playing Pokémon go, and it has made my life so much more fun. It also helps a great lot with my depression and anxiety. I have been able to go outside everyday and do things that seemed impossible a while ago!

Let's never turn into ADULTS. Those who judge, those who can't do nice things because they´re childish or something. Let's grow as human beings, but let's not lose the inner child.

heinäkuuta 03, 2016

Helsinki Pride 2016

Peek-a-Boo!
 Osallistuin eilen Helsingin Pride-kulkueeseen ja -puistojuhlaan. Se oli ensimmäinen suuri tapahtuma pitkään aikaan johon osallistuin, joten luonnollisesti jännitti oman hyvinvoinnin puolesta, varsinkin kun menin yksin. Kaikki meni kuitenkin hienosti, yksin oli jopa vapauttavaa kulkea, kun saattoi pujahdella vapaasti ihmisten välistä eikä tarvinnut stressata seuran kadottamisesta. Tunnelma oli loistava.

Niin kauan kun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt joutuvat pelkäämään turvallisuutensa ja jopa henkensä puolesta ulkona kulkiessaan, ollessaan olemassa ja rakkautta ilmaistessaan, tarvitsemme näkyviä Helsinki Priden kaltaisia tapahtumia.


Olin päättänyt jo etukäteen, etten aio stressata tuttujen löytämisestä ja "me ollaan täs nurtsilla sateenkaarilipun alla täs on kans joku puu"-säätämisestä, mutta siitä huolimatta löysin ystäviäni, joiden kanssa vietinkin iloisesti loppupäivän. En olisi voinut toivoa Priden menevän yhtään paremmin. :) Kiitos kaikille teille, joita tapasin, moikkasin tai joiden kanssa vietin aikaa!
 




Alkoholi maistuu minulle aika harvoin, mutta näin Alkossa raparperiskumppaa, joka houkutteli... Noh, raparperisuudellaan, skumppaisuudellaan ja ihanalla patenttikorkillaan. :D Joskus olen helppo. Kuohuviini on ykkösvalintani viineissä, ja jos jossain on raparperia, olen ihan myyty.

Hiuksistani sen verran, että valmistin sellaisen geeli-glitterseoksen ja levitin sen tyviin (ja vähän muuallekin krhm, tänään voisi siivota lavuaarin) hiusvärisiveltimellä. Halusin saparoistani niin isot kuin vain ohut tukkani antaa periksi, joten niiden sisällä on vanhoista violeteista sukista tehdyt donitsit, joiden ympärille hiukset on kääritty.




 Translation:

Yesterday I attended the Helsinki Pride parade. I was a bit anxious beforehand, for it was a first big event in a long time for me, but everything went really well. I went alone to the parade, but afterwards I found friends and spent the rest of the day with them. Thank you everyone! 

I rarely drink alcohol, but I had to buy a rhubarb sparkling wine that I stumbled upon. I'm a sucker for rhubarb, and sparkling wine is also my wine of choice. 

About my hair: I made a hairgel-glitter-mix that I spread with a tinting brush to my roots (among other places, I need to clean the bathroom sink today...) I also wanted bigass double buns, and I achieved them by rolling my hair around old purple socks that I turned into hair donuts.

kesäkuuta 14, 2016

Keskiyön Kikkailuja / Midnight shenanigans


 Olen yökukkuja. Minulla on tapana puuhailla öisin erilaisia taide- tai hupiprojekteja. Tai taidehupiprojekteja. Viime yön yli testasin samsung-kännykkäni "Time Lapse Video Recorder"-nimistä appia (ilmainen, android-puhelimille).

Time lapse-videot ovat mielestäni ihanan näköisiä. Viikonloppuna keksin ladata kännykkääni sovelluksen, jolla voin itse nauhoittaa nopeutettuja videoita. Ja viime yönä annoin kännykän tarkkailla kuivuvia ruusuja.

Behind the scenes

Kännykkä nauhotti kukkia monta tuntia. Minuutti- tai tuntimäärän sai itse valita, samoin lopullisen videon keston. Otin videon kahdessa osassa, koska olin paranoidi muistin loppumisesta. Muut varotoimet jotka paransivat videon laatua: Kiinteä valaistus, sinitarra, kännykkä laturissa koko kuvauksen ajan, värinähälytys pois päältä.

Itse asetelma oli mielestäni ihana valokuvanakin

 Lopputuloksena on 7 sekuntia suht antiklimaattista videomatskua, jota en edes oo saanut värimääriteltyä koska en omista mitään muuta videonmuokkausohjelmaa kuin Windowsin oman aneemisen elokuvatyökalun. Mutta hauska keskiyön kikkailu oli!



Tämän päivän kikkailuista sen verran, että glitchasin itseni "Glitch!"-nimisellä appilla. Tästä minulla on maksullinen versio, jotta pystyn tekemään sillä animaatioita ja muita jekkuja.



Translation:

I'm usually awake and inspired at nights. I like making my own little art/fun projects, like this one from last night. I tested an app called "Time Lapse Video Recorder" (free, for android phones). I think time lapse videos look lovely. And with this app I made my own time lapse about rose petals kind of slowly dying. It turned out kind of anticlimatic :D But it was a fun midnight shenanigan project nonetheless!

Some precautions I made, to get a good time lapse: Solid lighting, blu-tac, phone charging the whole time, vibration off in case I get messages. The app lets you choose how long it records, and the desired video lenght.

Today's shenanigans involved an app called "Glitch!". I have a paid version of that, so I can make animations and other neat stuff.