Luonto vyöryy ylitseni

Tykkään ottaa paljon luontokuvia. Rakastan pieniä yksityiskohtia, kastehelmiä, kukan terälehtiä, luonnon omia muodostelmia. Luontokuvien ottaminen on suorastaan terapiaa minulle, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että harvoja kiinnostaa katsoa muiden ottamia luontokuvia. Ihmiset tapaavat monesti etsiä alitajuisesti kuvista ihmis- tai eläinhahmoja, pelkkä staattinen luonto ei herätä tarpeeksi kiinnostusta. Siksi kovalevylleni onkin päätynyt pölyttymään satoja luontokuvia, joille en keksi käyttöä.

Toinen mielenkiintoinen asia on siluetit. Siluettien avulla voi tehdä illuusioita, esittää varjoteatteria, nähdä asiat eri tavalla kuin yleensä. Mitä tapahtuu, kun yhdistää siluetit ja luontokuvat digitaalisen tuplavalotuksen avulla?

Syntyy uusia ulottuvuuksia. Näen lävitseni; sisusteni puhkeavan kukkaan ja ihoni helmeilevän. Tunnen kosteiden ruohojen kiertyvän ranteideni ympärille, ja hiusteni valuvan sadetta.

 

Näen suonissani oksia ja havunneulasia, näen kuinka vereni muuttuu paksuksi mahlaksi ja luuni nuoriksi oksiksi, niveleni varvuiksi ja sormeni silmuiksi. Kasvoni ovat kohti taivasta, jäseneni ovat puuta, jalkani ovat syvällä mullassa.

Katselen, kuinka luonto vyöryy ylitseni hyökyaaltona, liimautuu päälleni ja kulkeutuu keuhkoihini. Ja hengitän, näen, ja tunnen.

Translation:

I like to photograph nature. It's like therapy to me; but I have noticed, that I never use my nature photographs anywhere, since it seems that people don't find nature photography very interesting. That's why my hard drive is full of never-used nature photographs. 

I also find silhouettes interesting. They are a great way to express things and feelings differently. What happens when you combine these two things, nature photography and silhouettes via digital double exposure? 

I feel new dimentions forming. I can see through myself; my insides blooming and my skin sparkling with dew. Tall grass wrapping around my wrists and water dripping from my hair. 

I can see my veins transforming into sprigs, and my blood becoming thick with sap. My bones become branches and my fingers start blooming. My face to the sky, my body turning to wood, my feet buried deep into the fertile soil.

I watch as the nature wooshes all over me, sticking onto me, drifting into my lungs. And i breathe, and I watch, and I feel.