Vanhoja mainoksia Eerie-lehdistä

Lehden hengen mukaan kuvien määrä tässä postauksessa on tasan 13. Itse en näe luvussa 13 mitään kammottavaa, välillä on vain hauska uskoa hassuihin juttuihin; horoskooppiin, kolmeentoista, kummituslinnoihin, verta valuviin teksteihin ja ihmissuden ulvontaan. Itseasiassa mulla on vähän ikävä Linnanmäen kummitusjunaan, nyt kun aloin miettimään kummitusjuttuja. Ehkä menen kesällä Linnanmäelle, ostan yhden laitelipun ja käytän sen kummitusjunaan.

 Hellyyttävää kun kuvittelen että tuo sormuksen "karmiva kauhun valo" on sellainen säälittävä punanen ledivalo ähähäh ♥ Ja pitääköhän tuo käsi sellaista mekaanista robottiääntä? Coolness.

 Olen jostain syystä hirveän tuoksu/haju-orientoitunut. Mietin nytkin ensimmäisenä, miltä mahtavat nuo maskit haista sisältäpäin ollessaan päässä. Mun lemppari on ehkä tuo "mystery man mask". Nuo kaikki on kyllä tosi korneja. :) Hyvällä tavalla.

 Lihansyöjäkasvimainos! Uu! Haluaisin lihansyöjäkasvin. Keittiössä sillä voisi olla kesällä kissanpäivät, kun ei olisi banaanikärpäsistä pulaa. Plus nuo alemmat mainokset epäilyttävät hieman, varsinkin tuo jonka avulla oppii muka piirtämään vaikkei osais... Tosin hurjasti plussaa siitä, että kun nykyään käytetään mainoksissa ties mitä jenniferlopezia ja millajovovichia niin tuossa on käytetty mainoskasvona Charles Darwinia. :D

 Tässä on niin paljon coolnessia etten edes osaa päättää mistä mainita erityisesti. Plus, fonttirakkaus: vanhat kauhufontit ♥

 MOLE PEOPLE. Hahhahhahha.

 Tämä, itseasiassa, teki minut hieman surulliseksi. Siis, eläviä apinoita myytiin lehtiartikkelilla? Koko tuo mainos huutaa eläinrääkkäystä ja epäeettisyyttä. Voin vain kuvitella, kuinka monet apinat kuolivat ja kuinka monet hylättiin, kun ne saivat villieläinraivareita kotona eivätkä olleetkaan niin helppoja hauskoja leikkikavereita kuin mainos antaa ymmärtää. Yhyy. :( Puhumattakaan siitä miten nuorena ne on vieroitettu äidistään ja niin edelleen. Tuossa esineellistetään noita apinoita niin kovasti, että oikein pahaa tekee ._.

 Vau, tässä on paljon kaikkea hienoa. En tiedä edes mistä alottaa. No ensinnäkin kuvittelen kuinka penskat yrittävät pistää tavallisen kananmunan "Egg hatcheriin", ja pettyvät kun se mätäneekin. HUMAN SKELETON on ihanan harhaanjohtava mainos. Pikaisella tarkastelulla selviää, että luuranko on tehty superlonista. Mukana tulee ilmainen anatomiaopetuskuva. 

Koirapilli vähän epäilyttää mua. Toivottavasti se ei ole ollut mikään sellainen mikä sattuu koiran korviin. Tuo feikkineula olisi ihan kiva, voin kyllä kuvitella vaan miten tökerön näköinen se varmaan on ollut :) HORRIBLE HERMAN kuulostaa tosi hauskalta. Sekin on varmaan joku kasa karvaa ja kumia. Voi vitsi että joku monster ring ois siisti. Vaikka nuo ovat varmaan jotain halpaa muovia. Olis kiva silti.

 Siis... Werewolf siren ring? Joka kuulostaa poliisiautolta mutta samalla myös ihmissudelta? "Great for fans and secret clubs." SECRET CLUBS! Oi jumalauta, mitä muistoja ala-asteelta! Mä olin tosin yksin omassa salaklubissani ._. Vähän turhan salainen kai se klubi. Mutta olisin tappanut jostain jäsenyydestä oikeassa salaklubissa.

 TUO... PALLO. PAKKO... SAADA. Se on niin iso. Aaaaaah.

 Awww. Nuo hinnatkin näissä kaikissa tuntuvat niin pieniltä. Tiedän kyllä että rahan arvo on muuttunut ajan myötä, mutta haaveilen aina salaa aikamatkoista, jonne ottaisin paljon rahaa mukaan, ja saisin sillä paljon kaikkea ihanaa vintagetavaraa jotka toisin sitten takaisin omaan aikaani. Joo olen tietoinen fantasiani aukoista ja aikamatkustamisen mahdottomuudesta mutta :D Come on, tytön täytyy unelmoida.

 Mystery man mask hämmentää mua edelleen. Härskin näköinen. Ja jaksavat vielä kääntää veistä haavassani muistuttelemalla salaisista klubeista joita voisin järjestää kavereideni kanssa, jos minulla olisi tuollainen naamio! ;__;

Hihi, minkäköhänlainen tämä on? Boris Karloff and his friends. Hih.

Pahoitteluni, jos kuvien tekstit ovat epäluettavissa. Yritän aina pienentää blogiini laittamiani kuvia jonkun verran, etteivät ne olisivat niin raskaita.

Mainitsin aiemmin merkinnässä pakkomielteestäni hajuihin ja tuoksuihin. Hajulla on suuri sija myös kauhurakkauteni kohdalla; se vanhan paperin haju on hyvin essentiaalinen osa kokemusta. Nämä mainokset on skannattu sellaisesta kokoelmakirjasta, joka on painettu myöhemmin, sieluttomalle, kiiltävälle valkoiselle paperille. Ja eihän se sieluton, kiiltävä valkoinen paperi tietenkään tuoksu yhtään millekään. Tuntui lukiessa vahvasti, että Jokin puuttuu. Vaikea eläytyä vanhaan pulppukauhuun, jos se ei ole painettu kellastuneelle, haisevalle paperille.