"Victory rolls", rupuversio

Kokeilin spontaanisti jotain uutta tukkaani tänään. Alkukantaiset victory rollsien tapaiset. Noi ei siis todellakaan ole hyvin laitettu, mä vaan välillä pelleilen tukallani ja teen hassuja kampauksia, ja mun mielestä tosta tuli niin kiva että siksi vaan otin kuvan. Pitää varmaan jalostaa tätä kampausta pidemmällekin, eli kokeilla joskus tehdä ihan kunnollinen kampaus.

Olen taivuttanut latvani kiharrinraudalla ulospäin koko tukasta. Sen jälkeen vaan pyöräytin ne tuolla tavalla väljälle rullalle, ja kiinnitin tähtipinnillä. Jos olisin hardcore ja lähtisin ulos tuon kanssa, suihkuttaisin koko komeuden jollain hiuslakalla pysyväksi. Pitäisi ostaa sellaisia mustia normipinnejä, sitten kun on varaa...

Do the peltipurkkiboogie

Ensimmäinen tutorialini! Se ei ole mikään ihmeellinen, mutta ihan kiva, jos haluaa itselleen ruman peltipurkin.

Löysin kierrätystapahtuman "tuo ja vie"-pöydästä ruman peltipurkin. Mietin, miten purkista voisi tehdä vähemmän ruman, ja päätin operoida sitä kakkupapereilla ja decoupage-lakalla. Tämän näköinen purkki oli ensin: (Vaaleansininen ei ole oikein mun väri)

 Ensin maalasin koko purkin ihan tavallisella mustalla akryylivärillä. Annoin ensimmäisen kerroksen kuivua, ja maalasin päälle toisen kerroksen, koska ensimmäinen kerros oli turhan läpikuultava.

Pelkkä akryyliväri ei pysy kovinkaan hyvin peltipurkin pinnassa. Siksi tarvitaan järeämpiä aseita, eli decoupage-lakkaa. Käytin purkin koristeluun tuollaista pitsisen näköistä kakkupaperia. Siis tuo on vaan sellainen alustapaperi mikä laitetaan kakun alle. :D Ostin niitä joskus Tiimarista askartelua varten.

 Decoupage-lakkaa levitetään siveltimellä paperille kuin liimaa. Koristepaperit liimataan paikoilleen, ja sitten, kun kaikki on paikoillaan, koko purkki päällystetään kerroksella decoupage-lakkaa. Se antaa kiiltävän pinnan ja sitoo koristeet sekä akryylimaalin paikoilleen. Tässä on lopputulos:

Tossa on paljon pikkuvirheitä. Se ei ole ollenkaan sellainen, kuin olin visioitu. Meinasin repiä perseeni repeilevän kakkupaperin tahdissa, se oli niin haurasta että meni hermot, ja muutamasta kohdasta näkyykin repeämät. Paljon on vielä opeteltavaa peltipurkkien maailmasta. Nyt tahdon lisää rumia purkkeja, joiden kanssa harjoitella. Enkä edes tiedä, mitä haluan säilyttää tuossakaan purkissa. Rakastan vain niin paljon turhanpäiväisiä purnukoita!

Ps: Eräs kaverini huomautti, että hällä tuli mieleen edellisen merkintäni skannerikuvista mieleen Tori Amos ja erityisesti levy "From the choirgirl hotel". Olin mielissäni. Se on suuri kehu, koska Tori Amos on ihana, kuuma, kaunis ja upea, ja yksi suurimmista syistäni värjätä tukka oranssiksi. Ja nyt kun siitä huomautettiin, tajusin että varmaan olen saanut tuosta levyn kannesta jotain vaikutteita. Oranssihiuksiset naiset skannerissa = ♥

Drowning

 

Deeper, deeper, deeper.

Kuuntelen Paavoharjua ja se sopii hukkumiseen mainiosti. Musiikki kuulostaa kupruilevalta, kuin vanhalta VHS-kasetilta soitettuna. Kuin makaisi kylpyammeessa ja kuuntelisi musiikkia veden alta.

En minä oikeasti ole hukkumassa, olen vain tunkenut pääni skanneriin.

Jouduin nukkumaan viime yön pyykkituvan kuivaushuoneessa koirani kanssa. Lähdin yöllä hakemaan pyykkiä kuivaushuoneesta, ja unohdin kotiavaimeni kotiin. Ei ollut kännykkää mukana, eikä ristin sielua kulkenut pihalla. Petasin kuivaushuoneen lattialle pedin juuri pestyistä peitoista ja lakanoista, tungin vaatteita tyynyliinaan ja nukuin siellä Nadian kanssa mytyksi käpertyneenä.

Aamulla pyysin naapureilta puhelinta lainaan. Naapurit olivat symppiksiä, ja antoivat. Kaikki olivat huolissaan Nadiasta, vaan eivät minusta ollenkaan. Vihdoin aamukahdeksalta pääsin kotiin ja kävin nukkumaan.

Vanhoja mainoksia Eerie-lehdistä

Lehden hengen mukaan kuvien määrä tässä postauksessa on tasan 13. Itse en näe luvussa 13 mitään kammottavaa, välillä on vain hauska uskoa hassuihin juttuihin; horoskooppiin, kolmeentoista, kummituslinnoihin, verta valuviin teksteihin ja ihmissuden ulvontaan. Itseasiassa mulla on vähän ikävä Linnanmäen kummitusjunaan, nyt kun aloin miettimään kummitusjuttuja. Ehkä menen kesällä Linnanmäelle, ostan yhden laitelipun ja käytän sen kummitusjunaan.

 Hellyyttävää kun kuvittelen että tuo sormuksen "karmiva kauhun valo" on sellainen säälittävä punanen ledivalo ähähäh ♥ Ja pitääköhän tuo käsi sellaista mekaanista robottiääntä? Coolness.

 Olen jostain syystä hirveän tuoksu/haju-orientoitunut. Mietin nytkin ensimmäisenä, miltä mahtavat nuo maskit haista sisältäpäin ollessaan päässä. Mun lemppari on ehkä tuo "mystery man mask". Nuo kaikki on kyllä tosi korneja. :) Hyvällä tavalla.

 Lihansyöjäkasvimainos! Uu! Haluaisin lihansyöjäkasvin. Keittiössä sillä voisi olla kesällä kissanpäivät, kun ei olisi banaanikärpäsistä pulaa. Plus nuo alemmat mainokset epäilyttävät hieman, varsinkin tuo jonka avulla oppii muka piirtämään vaikkei osais... Tosin hurjasti plussaa siitä, että kun nykyään käytetään mainoksissa ties mitä jenniferlopezia ja millajovovichia niin tuossa on käytetty mainoskasvona Charles Darwinia. :D

 Tässä on niin paljon coolnessia etten edes osaa päättää mistä mainita erityisesti. Plus, fonttirakkaus: vanhat kauhufontit ♥

 MOLE PEOPLE. Hahhahhahha.

 Tämä, itseasiassa, teki minut hieman surulliseksi. Siis, eläviä apinoita myytiin lehtiartikkelilla? Koko tuo mainos huutaa eläinrääkkäystä ja epäeettisyyttä. Voin vain kuvitella, kuinka monet apinat kuolivat ja kuinka monet hylättiin, kun ne saivat villieläinraivareita kotona eivätkä olleetkaan niin helppoja hauskoja leikkikavereita kuin mainos antaa ymmärtää. Yhyy. :( Puhumattakaan siitä miten nuorena ne on vieroitettu äidistään ja niin edelleen. Tuossa esineellistetään noita apinoita niin kovasti, että oikein pahaa tekee ._.

 Vau, tässä on paljon kaikkea hienoa. En tiedä edes mistä alottaa. No ensinnäkin kuvittelen kuinka penskat yrittävät pistää tavallisen kananmunan "Egg hatcheriin", ja pettyvät kun se mätäneekin. HUMAN SKELETON on ihanan harhaanjohtava mainos. Pikaisella tarkastelulla selviää, että luuranko on tehty superlonista. Mukana tulee ilmainen anatomiaopetuskuva. 

Koirapilli vähän epäilyttää mua. Toivottavasti se ei ole ollut mikään sellainen mikä sattuu koiran korviin. Tuo feikkineula olisi ihan kiva, voin kyllä kuvitella vaan miten tökerön näköinen se varmaan on ollut :) HORRIBLE HERMAN kuulostaa tosi hauskalta. Sekin on varmaan joku kasa karvaa ja kumia. Voi vitsi että joku monster ring ois siisti. Vaikka nuo ovat varmaan jotain halpaa muovia. Olis kiva silti.

 Siis... Werewolf siren ring? Joka kuulostaa poliisiautolta mutta samalla myös ihmissudelta? "Great for fans and secret clubs." SECRET CLUBS! Oi jumalauta, mitä muistoja ala-asteelta! Mä olin tosin yksin omassa salaklubissani ._. Vähän turhan salainen kai se klubi. Mutta olisin tappanut jostain jäsenyydestä oikeassa salaklubissa.

 TUO... PALLO. PAKKO... SAADA. Se on niin iso. Aaaaaah.

 Awww. Nuo hinnatkin näissä kaikissa tuntuvat niin pieniltä. Tiedän kyllä että rahan arvo on muuttunut ajan myötä, mutta haaveilen aina salaa aikamatkoista, jonne ottaisin paljon rahaa mukaan, ja saisin sillä paljon kaikkea ihanaa vintagetavaraa jotka toisin sitten takaisin omaan aikaani. Joo olen tietoinen fantasiani aukoista ja aikamatkustamisen mahdottomuudesta mutta :D Come on, tytön täytyy unelmoida.

 Mystery man mask hämmentää mua edelleen. Härskin näköinen. Ja jaksavat vielä kääntää veistä haavassani muistuttelemalla salaisista klubeista joita voisin järjestää kavereideni kanssa, jos minulla olisi tuollainen naamio! ;__;

Hihi, minkäköhänlainen tämä on? Boris Karloff and his friends. Hih.

Pahoitteluni, jos kuvien tekstit ovat epäluettavissa. Yritän aina pienentää blogiini laittamiani kuvia jonkun verran, etteivät ne olisivat niin raskaita.

Mainitsin aiemmin merkinnässä pakkomielteestäni hajuihin ja tuoksuihin. Hajulla on suuri sija myös kauhurakkauteni kohdalla; se vanhan paperin haju on hyvin essentiaalinen osa kokemusta. Nämä mainokset on skannattu sellaisesta kokoelmakirjasta, joka on painettu myöhemmin, sieluttomalle, kiiltävälle valkoiselle paperille. Ja eihän se sieluton, kiiltävä valkoinen paperi tietenkään tuoksu yhtään millekään. Tuntui lukiessa vahvasti, että Jokin puuttuu. Vaikea eläytyä vanhaan pulppukauhuun, jos se ei ole painettu kellastuneelle, haisevalle paperille.

Ei saa pudota Töölönlahteen

 Valokuvailuja Hakaniemessä & Merihaassa Jonin kanssa

Joni by me:

 Aloin yhdessä vaiheessa vahingossa teitittelemään Jonia ja sen varjoa, sanoen "Menkää vähän lähemmäksi toisianne" :D Se varjo tuntui niin elävältä henkilöltä, sellaiselta hepulta joka on ommeltu jokaisen kengänpohjiin. Ja Joni naureskeli mulle.

Me by Joni:

 Äiti osti mulle juuri vähän aikaa sitten tuollaisen tissivyön. Oikeasti, se on luojan lahja mun vyötärölleni. Tekee ihmeitä ja sopii kaiken kanssa. Tämän pääkallopaidan kanssa syntyy hauska harha, näyttää aivan siltä että pääkallolla olisi sellainen hippi-otsapanta (tai Rambo-. Kummin vain sitä haluaa katsoa).

Powered by Teho! (Insert generic commercial drinking picture here):

Eho-licious!

Jos tämä merkintä katoaa bittiavaruuteen, saan Hulk-raivarit. Vannon sen.

Raivoamista ja zombeja

VOISIKO joku kertoa, miksi, kun luen jonkun blogia, siellä näkyy mun nimeni tilalla vain "bullet-hole" joka siis on mun sähköpostiosoitteen alkuosa, eikä siinä näy edes mun kuvaa, vaan sellainen tyhmä harmaa anonyymi pää? Saan raivarin, kun Blogger on mennyt ihan sekaisin sen käyttökatkon jälkeen! Tämäkin merkintä varmaan katoaa jonnekin.

Tämän toimimattomuuden takia ei huvita tehdä mitään massiivista päivitystä. Halusin vain näyttää zombiewalkin asuni.

Revin tuota hiton lateksia naamastani koko loppuillan. Mulla oli vielä papiljotitkin tuon asun kanssa, olin kunnon redneck mom. Takatukka vaan puuttui. Seuraavassa zombiewalkissa haluan kyllä olla enemmän oma itseni, sillä farkkuhaalarit ja paplarit ja tyhmä huppari olivat niin epä-minua että tunsin oloni hyvin epämukavaksi.

Mutta pliis, auttakaa mua nyt joku tuossa alussa mainitussa ongelmassa. Kiukuttaa.

EDIT: No, mä nyt poistin kaikki luettavani, ja lisäsin itseni uudestaan lukijaksi. Nyt kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Eli paniikki pois ja silleen. Toivottavasti tämä merkintä nyt näkyy, kun olen sählännyt senkin kanssa jo niin monesti. :D

Metsässä korkokengillä

 

 

Opin pistämään esikatselukuvia isommaksi bloggerissa. Ilon päivä...
Kuvien ottajat: Joni ja minä
Innostuin vähän photoshopilla kokeilemaan erilaisia tekstuureja, vaikka nuo kuvat oli tosi kivoja ilmankin niitä. En vaan malta olla leikittelemättä kuvilla ja väreillä...

Uusi managerini, ei vaan siis päiväkirjani

 Vanha päiväkirja

Aloitin uuden paperipäiväkirjan. Nämä ovat aina ihania, lähes pyhiä hetkiä. Aina kun päiväkirja alkaa vetelemään viimeisiään, alan haaveilemaan jo uuden korkkaamisesta vielä kymmeniä sivuja ennen oikeaa loppua.

Uuden päiväkirjan ensimmäiselle sivulle pistin Tom Waitsin rohkaisemaan minua. Waits on minun managerini, miespuolinen muusani. Jos Tom Waits sanoo mulle noin joka päivä, enköhän mä pysty nousemaan joka päivä sängystä ja "lavalle" eli ulos ovesta. Nuo lauseet saattavat myös kummuta siitä ahdistuksesta, että huomenna joudun esittelemään opinnäytetyöni auditoriossa. Joudun höpöttelemään 20 minuuttia siellä edessä. Ei ole minun heiniäni sellainen.

On pitänyt lisäillä tänne kaikenlaisia satunnaisia kuvia, joten tässä niitä nyt tulee.

Takapihan skumppatuokio, "terassikauden avajaiset"

Laukaan satama jossa oli lämpöisää. Kattokaa mun kivaa sormusta jeje!

Pöhkylä astronautti

Vappu:

 Oon saanut tuon kivan silmämunapinssin ystävältäni Repsulta. Repsu oli nähnyt sen kirpputorilla jossain, ja oli kuulemma heti ajatellut minua, kun olen sellainen silmämunafriikki. Sellainen on aina tosi mukavaa, jos kavereilla jostain tosi hienosta tule minä mieleen. Käsikranaatti-heijastin on Varustelekasta.

Mun piti julkasta tää jo pääsiäisenä, mutta olin silloin poissa Helsingistä. Hmh. Säästelin noita suklaamuniakin ihan suu kuolassa, kun olin ostanut niitä ennen pääsiäistä ja halusin käyttää niitä tässä ideassa ennen kun rohmuan ne. Elämä on vaikeaa :(

Oi armaat lukijani! Kertokaa, minkälaista sisältöä haluaisitte mieluiten nähdä tässä blogissa? Haluaisin kertoa askarteluistani, mutta viime aikoina en ole saanut aikaan mitään. Tai olen saanut kyllä kirjeitä, mutta ne nyt ovat luonnollisesti salaisia. Hih!