Idioottimaista kipeyden uhmaamista

Mitä kaikkea Nico mun eteen tekeekään. Voin vaan kuvitella miltä tuntuu tulla kotiin, kun on edellisenä päivänä siivonnut ja sitten näkee pöydille vaan mun luovuudenpuuskassa levittämät purkit, irtopäät, purnukat ja ihme jauhosotkut. Mutta tänpäiväinen kyllä varmaan ylitti kaiken.

Mä lähdin kipeyttäni uhmaten (flunssassa :C) kierrätyskeskukseen etsimään lasipurkkeja. No, kuten kohta tulette lukemaan, löysin sieltä paljon muutakin.

Ensinnäkin lähdin kierrätyskeskuksesta kantamuksenani oma laukku, joka luisui koko ajan olkapäältä, ja paperikassi, ääriään myöten täynnä kaikkea ihanaa. Ulkona oli märkä tihutussää, ja pelkäsin pohjan koko ajan pettävän kun paperipussi vettyi uhkaavasti. Lisäksi paperikassissa oli kammottava, ihoon pureutuva karhea narukahva. Sitten kuljin kierrätyskeskuksen vieressä olevan roskispaikan ohi, nähdäkseni roskapöntön takaa pilkottavan... "voiko se olla... ON SE"

Kelataan aikaa 10 minuuttia eteenpäin. Paikka: Meerin residenssi. Nico istuu koneellansa tekemässä koulutehtäviä, joihin on deadline tänään. Puhelin soi. Nico vastaa, puhelimesta kuuluu käheä ääni joka öhisee jotakuinkin näin: "Öhhhhhhh. Huhhhh. MOIHHH. Huhhhhhh. Tota voisitkohh HUHHH tulla OHHH auttamaan hnggghhh. Tota. Mä löysinHHHHaivittumäpyörryn Hhhhhhh Nico mä tarviin sun hhhhh kantoapua hhhhhhgnhghhh MÄ LÖYSIN YHEN VITUN SIISTIN JUTUN HHHHHH"

...Ja sitten Nico juoksi mua vastaan puoleenväliin, ja auttoi mua raahaamaan kotiin krääsäntäyteisen paperikassini, kaksi mallinuken ruhoa ja kasan mallinuken käsivarsia.

En saanut edes selkeää kuvaa otettua käsien täristessä ponnistuksesta niin kovasti.

Mä en vaan osaa levätä vaikka olisin kipeä ja näin se kostautuu. Musta tuntuu että multa meni kädet kuolioon tai jotain, ja päässä humisee ja kirjoittaminen on vaikeaa kun kädet vispaa niin, tuntuu että vois vaan kuolla onnellisena mutta väsyneenä just nyt. :D

 

Translation:

 

Nico is the Best. He helped me carry home these mannequin parts I found by dumpsterdiving accidentally. (I walked past some dumpsters and saw FEET peeking out. After a mini heart attack I went to look and found a pile of mannequin parts.) It was a nuisance to get these guys home, but Nico helped me even though he had school things to do! He's so precious.

 

I thought for real that I was going to pass out, because I'm sick and it's not a good idea to drag a heavy pile of torsos and body parts while it's raining sideways and wind is howling like a mad wolf.