Hah niille kaikille, jotka ennustivat mustiinpukeutumiseni olevan vain ohimenevä teiniangstivaihe.
Tänään Vaasankadun kirpputoria kiertäessäni huomasin tekeväni taas sitä, että katseeni ja käteni koskettivat vain mustia vaatteita kasojen keskeltä. Silmäni etsivät ahnaasti pitsiä, sifonkia, verkkoa ja tylliä.
Saaliini jäi pieneksi, mutta sitäkin tyydyttävämmäksi; löysin yhden löllökauluksisen neulemekon ja yhden pitsihihaisen paidan. Mustia molemmat.
Musta paita: check, musta hame: check, musta laukku: check, mustat sukkahousut: check, mustat kengät: check, musta sateenvarjo aurinkoisella säällä: check.
Pimeyttä varjot aristaa
Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan
Ainoa ystävä joka luoksein aina palaa
Oi pimeyttä, kuinka
Taas sinuun rakastuinkaan uudestaan!
Kymmenen vuotta sitten:
Herkkä ~14-vuotias goottityttö herkästi myllätyllä pihamaalla uudessa ylpeydenaiheessaan, kirpparilta ostetussa herkässä sifonkihameessa. Tekisi mieli tirauttaa kyynel aina tätä kuvaa katsoessa, kun olin niin pieni ja haavoittuvainen.
Translation:
I have dressed mainly in black for over ten years now. TEN years. It's just the best, safest, most stylish choice. I have of course learned to wear other colors as well, but black is always going to be number one.
Today at the flea market I noticed something I always do. My eyes brush quickly over colorful items and stop only to look everything that is black. My fingers grasp only black things and hunt greedily for chiffon, lace, tulle, fishnet...
My loot was two pieces of clothing, both black.
Ten years ago I was about 14 yrs old and had had my first chiffon skirt. It was my precious. That photo of me being so tiny, just a little teenager, makes me feel touched; So young and fragile.