Nothing gives a girl confidence like a pink wig

 It is a disturbing fact that the less I look like myself at the pictures, the more I like them. Somedays I just feel like dressing up as somebody I'm not: longer hair, different make-up, boots that make me tall. Then I look at myself in the mirror and feel like somebody else, and that feels great. After a while of fun, I peel off the parts of this imaginary girl, and I feel small and grey and strange.

 A few entries ago I complained about never finding pants that fit. After that I've gotten lucky; I found these two unbelieveably cool pairs of pants. The space pants from the last entry, and these Barbie pink pants. AND THEY FIT *insert a happy trombone solo here*

Aaand I hope you're not getting tired of my same ol' latte art, 'cause here are some pictures of my recent cappuccinos:

Totoroccino

Batman cappuccino

 I'm getting frustrated at my microfoam attempts. My cappuccinos come out very bubbly, not the velvety smooth material that would be perfect. I'm trying to improve so hard, but sometimes I would just like to throw the steam pitcher into a wall when I see liquid milk and stupid bubbles after steaming and banging the can into a table. I can't even pour a f-ing rosetta, the most simple latte art there is. It seems my latte art bases very much on luck, and that's not good, especially when nowadays I hear a lot of "and then we'll come to your cafe and demand H.R.Giger tier art'n shit on our coffees!" from my friends who have seen my pictures of latte art. Most likely I would not succeed if someone would come and straight out ask for latte art when I'm working.

Well, that was a long frustrated rant! Let's stop it at that. I'm a closet coffee artist, succeeding only when nobody is watching. That kind of applies to almost everything in my life. I'm not good on living up to expectations.

Suomeksi:

Jostain syystä aloitin tämän merkinnän kirjoittamisen automaattisesti englanniksi. Se vain tuntui siltä tällä kertaa. Ei hätää, kielitaidottomat lukijani, en ole muuttamassa blogiani lopullisesti engelskaksi tai mitään.

Pinkki peruukki tekee mulle ihmeitä. Tunnen oloni häiritsevän hyväksi, kun muutan ulkonäköäni normaalista poikkeavaksi. Olen huomannut muissakin läheisissäni kummallisia itsetuntoboosteja usein kun päällä on normaalista poikkeava peruukki, meikki tai vaatetus. Pinkki peruukki päässäni tunnen oloni söpöksi. Haluaisin niin kovasti, että mun hiukset kasvaisivat jo tuohon mittaan, mutta siihen tulee menemään vuosia. Enkä ikinä saa noin paksua tukkaa.

Vähän aikaa sitten valitin niistä housuista. Sen jälkeen kuin ihmeen kaupalla löysin kahdet ihan sikasiistit housut. Nuo edellisen merkinnän galaksihousut ja sitten pinkit housut! Ja ne sopivat! Jee! Nykyään kun kävelen portaita, niin mun päässä soi usein sellanen mantra joka menee askelten rytmiin: "hou-sut-mah-tuu-hou-sut-mah-tuu", eli se on sellanen joka kannustaa mua sitten kävelemään reippaasti niitä portaita eikä esim. ottamaan hissiä tai seisomaan liukuportaissa paikallaan. :D Siis että noi galaksihousut mahtuisi paremmin, koska ne on iiiihan vähän naftit eli piukat vielä.

Cappuccinoista ja latte artista. Olen hyvin turhautunut viime aikoina, koska en saa maitovaahtooni täydellistä koostumusta. Katson tutorialeja, luen vinkkejä, kokeilen uusia lähestymistapoja... Mutta aina niitä saamarin kuplia vaikka teen kaiken näennäisen oikein. Lisäksi en osaa edes kaataa rosettaa, yhtä yksinkertaisimmista ja yleisimmistä latte art-kuvioista. Turhauttaa. Sitten ihmiset luulee että olen joku kahvin Michelangelo noiden kuvien takia, vaikka oikeasti behind the scenes noissakin kaikissa on mennyt enemmän kun pari yritystä. Eikä ne melkein ikinä onnistu sillon ku haluais. Pitäis vaan tehdä noita silleen koko päivä vaan sarjatyönä, mutta siihen pitäis olla ihan omat koneet ja maidot kotona...

Olipas turhautunut avautuminen! Jätetään se siihen :D