Matkapäiväkirja osa 1: Surumieli seilaa ja lentää

Kirjoitin mun Itävallanmatkan aikana matkapäiväkirjaa. Ajattelin jakaa kanssanne "kohokohdat" (=asiat, jotka kehtaa kirjoittaa julkisesti) kuvien kera. Pohjustukseksi haluaisin kertoa, että viimeksi olin Ruotsinlaivalla ehkäpä joskus ala-asteella, joten sekin on "uusi", jännä kokemus tälle tynnyrilapselle. Toivottavasti lukijoitani kiinnosta lukea kerrankin vähän enemmän tekstipainotteista juttua!

Laiva 03.09.12

Silja Serenade Helsingistä Tukholmaan. Musta ja Nicosta otettiin ihan hirveä kuva siinä sisääntuloportilla, hullun hösäyksen saattelemana kaksi englanninkielistä miestä antoi kiireisen vaikutelman; "laittakaa posket yhteen!" "Hymyilkää!" ne miltei huusivat. Paniikissa liiskasimme Nicon kanssa poskemme yhteen, tietenkin kera hätäisten Chandler-ilmeiden. Salamavalot välkkyivät ja sitten tilanne oli ohi. Tuli aika ruma kuva. Ei ostettu.

Laivan seisova pöytä oli ihan törkeän ihana! Tosi hyviä ruokia ja jälkiruokia. Maistelin uusia makuelämyksiä ja vedin itseni ähkyyn. Seisovan pöydän toimintaperiaate on kyllä mielestäni kyseenalainen ja epäreilu ainakin asiakkaan kantilta; Hätähän siinä vain iskee, sellainen puhtoinen keskiluokkainen "mitä jos en kerkeä syödä kaikkea?!"-turistihätä. Eikä sitä kuitenkaan ikinä syö "koko rahan edestä" ja vaikka söisikin, se olisi lopuksi vain sellaista tuskaista tunkemista hikikarpalot otsalla.

 Mua sattuu vatsaan, kun söin just sellaisella buffetti-raivolla itseni ihan palloksi. Mutta täytyy kyllä sanoa, että oli paras seisova pöytä _ever_.

Joku pianisti soittaa just Amelié-leffan "comptine d'un autre été"ä, on tosi kaunis hetki ja tuntuu että sydän pakahtuu. Vaikea uskoa, että oon oikeasti matkalla. Täällä me ollaan, keskellä sysipimeää öistä ulappaa mutta täällä sisällä on lämmintä ja valoisaa. Pieni kasa elämää mustan meren keskellä.

Leikittiin hytissä Cassun tietokoneella. Tuli hauskan kotoisa fiilis. Tykkään Nicon perheestä. Käytiin drinkeillä jossain klubissa, mä otin jonkun mustaherukkadrinkin. Tuli juntti olo kun kuvasin sitä drinkkiä ihan munat huurussa, just silleen "en ole ikinä ennen drinkkiä nähnyt"-tyyliin. Oon niin turistina täällä... Kaikki on niin uutta tai sitten vaihtoehtoisesti hyvin kaukaisesti nostalgista. Laivan tuoksu, kolikkopelit, taustahumina, kokolattiamatot.

Nyt täällä soi jotain hirveetä limaista musiikkia, sellaista espanjalaista mummojen laivamusiikkia, pystyn niin kuvittelemaan että tässä laulaa joku mies jonka nimi on Julio ja se on sellanen överiruskee solarium-hurmuri jolla on kauheet valkoset hampaat ja valkoset hiukset ja joku pastellinvärinen smokki. Miksi laivoilla on aina tällaista musiikkia? Hyvää yötä nyt.

Arlandan Lentoasema 4.9.12

Lentokentän odotustiloissa on telkkareita, joissa pyörii toistuvasti joku leffakohtaus jossa pienkone rysähtää maahan ja syttyy tuleen. Miksi? MIKSI? En ymmärrä :D En keksi mitään loogista selitystä sille, että just täällä, lentokentällä, pyörii repeatilla just tollanen lento-onnettomuusaiheinen leffakohtaus.

Väsyttää ihan hulluna. Tää päivä on ollut odottelua, istuskelua, bussimatkoja ja matkatavaroiden raahaamista. Aivot meinaa koko ajan kytkeytyä sellaiseen standby-tilaan itsestään.

Tax free-myymälät on kusetusta. Hirveitä hintoja, jotka yritetään selittää "3-pack"- ja "osta 4 kpl 3:n hinnalla"- yms. massatarjouksilla.

Nicoa jännittää lentäminen tosi paljon. Yritin selittää sille, että lentokoneella lentäminen on tutkitusti turvallisempaa kuin esim. auton kyydissä oleminen, mutta kai lukuisat lento-onnettomuus-uutiset ovat vain tehneet tehtävänsä.

Tukholmassa oli synkkää ja satoi, mutta heti kun aloimme lähestyä Wieniä, ilma kirkastui, ja ikkunasta näkyi auringonlaskussa kylpevä lämmin, kaunis Wien. Nicon kädet hikosivat lentokoneessa kuin pesusienet. Mutta elossa selvittiin!

Seuraavassa osassa: Arkea ja juhlaa, iloa ja surua, pelkoa ja inhoa Itävallassa.

Translation:

Sorry, no translation this time! That wall of text took all my strenght. Briefly: We travelled to Austria via Stockholm. There were a lot of waiting and sitting around, funny moments and beautiful things. This entry was about the first part of our trip: The journey itself.