Elämää ja kuolemaa takapihalla

 "They call me the wild rose... But my name was Eliza Day" Mulla tulee ylläolevasta kuvasta jostain syystä mieleen Nick Caven ja Kylie Minoguen duetto "Where the wild roses grow". Pihan kivetykset näyttävät ihan lammikoilta, joiden reunoilla kasvaa vesikasveja.

 Nauttikaa meikittömästä naamastani. Mun tukka on ihan ruusunmarjojen värinen.

 Pihalla oli kuollut rotta. Jokin peto oli raadellut sen, niskassa oli hampaanjäljet, samoin hännässä. En tiedä, miksi otan aina kuolleista eläimistä kuvia, niissä on jotain hyvin karmivaa.

Kuoleman vastapainoksi pihalla oli hyvin paljon elämää. Sieniä puski joka puolelta. Oli yksi kärpässieni, jonka kasvua olen seurannut päiväkaudet ja miettinyt "kuvaan tuon vielä joku päivä. Tänään en jaksa." Tänään, kun lähdin kuvaamaan, oli joku potkinut sen jättimäisen kärpässienen rikki. Tässä sen sijaan pienempi sieni, se kelvatkoon.

Tuntuu, että lämmin aurinko taistelee viimeisillä voimillaan syksyn koleutta vastaan. Se, kun astelin auringon lämmittämillä pihakivillä paljain varpain, saattoi hyvinkin olla Viimeinen kesäinen asia.

Translation:

I was having a little adventure in the backyard with my camera. I found dead things, and also things that were very much alive. The sun is slowly losing the fight with the chilly autumn atmosphere. Walking barefoot on the warm stone tiles of my backyard might have been the last Summery Thing I'll do this year.