Metsiin meni

Jokaisella meillä on ympäristö, jossa "sielu lepää". Joillakuilla se on meri, toisilla lehto, toisilla vuoristo. Omani on havumetsä. Siellä tunnen oloni kotoisaksi, tunnen täyttyväni rauhasta ja mielihyvästä. Olen pienestä asti rymynnyt metsissä, kiipeillyt puissa ja rakentanut majoja. Mielestäni jokaisen ihmisen tulisi välillä käydä metsässä tutkimassa luontoa ja ihmettelemässä.

Metsässä on kuolemaa ja elämää, vanhaa ja uutta, rumaa ja kaunista, kovaa ja pehmeää. Metsä on täydellinen kaikessa epätäydellisyydessään. Metsässä on kaikki vähän vinksin vonksin, mutta juuri sellaisella oikealla tavalla. Kuolleen päälle kasvaa elävää, ja elävä kuolee aikanaan, vain toimiakseen alustana uudelle elämälle.

Kanervat ovat yksi lempikukistani. Tavallaan niin vaatimattomia, mutta samalla ujolla tavalla niin kauniita. Muistan kuinka lapsena istuin kiven päällä kanervikon keskellä, ja söin ketunleipiä. Muistatteko ketunleivät? En ole nähnyt niitä pitkiin aikoihin. Ne maistuivat kirpeältä ja vähän happamalta. Ennen vanhaan niitä kuulemma käytettiin keripukin hoitoon, sillä ne sisältävät C-vitamiinia.

 Saimme paljon eläinystäviä metsäreissumme aikana. Siinä toinen syy, miksi tykkään metsistä. Niissä luonto on niin lähellä. Hämmentynyt sammakko jäätyi nähdessään meidät, ja ällöttävä metallinhohtoinen kärpänen laskeutui kädelleni kuin sirkuttava lintu Disney-piirretyissä. Ehkä olenkin tietämättäni kaiken kuolleen ja mädän Disney-prinsessa. Siinä vasta olisikin näky.

Mikä on sinun sielunmaisemasi? Missä tunnet olosi kotoisaksi?

Nadia näyttää ihan siltä sammakolta, joka löydettiin. Se katsoikin sitä sillä tavalla järkyttyneenä kun katsottaisiin jotain kauan kadoksissa ollutta sukulaista!

Translation:

We all have that one specific landscape that soothes our soul. For somebody, it's the ocean, and for somebody it's the mountains. For me, it's spruce and pine woods. In the forest, I can feel myself filling with peace and positive thoughts. In the forest I feel at home. Since I was little, I have always wandered the forests, climbed the trees and built treehouses. I think everyone should visit the forest now and then, and just marvel at all the little miracles.

The forest is filled with life and death; old and new; ugliness and beauty; hard things and soft things. All its imperfections make it perfect. Death gives birth to life, and life ends to death, only to bring new things to life again.

I also love the forest for its animals. We saw a petrified frog that looked a lot like my dog Nadia, and a gross fly landed on my hand as if I was some kind of Disney princess of death and rot. Wouldn't that be a sight!

What's your special place? The place that makes you feel at ease?