Murder in the bathroom

 

Luulen, että kaikki punatukkaiset ystäväni ovat kanssani samaa mieltä yhdessä asiassa: Hiuksia on miltei mahdoton värjätä ilman, että kylpyhuone näyttäisi jälkeenpäin murhapaikalta.

Syys siis saapui ja vaaleanpunainenpääni ei enää sopinut maisemiin. Tämän kunniaksi vanha kunnon punainen tukka teki paluun. Punainen tukka ja syksyinen sää on vaan paras yhdistelmä. Vaaleanpunainen oli sellainen kesäinen, siihen kuului hattarat ja jäätelöt ja ufoshotit.

Translation:

I think that all my redheaded friends agree with me on one thing: It's impossible to dye your hair without turning your bathroom into a bloody murder scene.
Summer went and autumn came, and so came back my craving for red hair. And here it is. Nothing better than red hair and falling leaves.

Lihaton lokakuu

Mä nyt päätin itse osallistua siihen lihattomaan lokakuuhun, josta Madventures-tyypit ja yli 22 000 muuta ihmistä kohkaa.

Tää on mulle aika suuri asia, koska niin pitkään mä olen syönyt lihani katkerilla omantunnontuskamehuilla marinoituna. Kaveripiirilläni ja sen kasvissyöjäpainotteisuudella on kyllä ollut suuri vaikutus, olen hävennyt lihansyöntiäni ja pupeltanut pihvejä salaa, matalalla profiililla. Tykkään lihan mausta tosi paljon, ja ruuanlaittoni perusteet koostuvat suureksi osaksi peruslautasmallista (liha-kasvikset-tärkkelys). Liharuuan korvaaminen on tuntunut a) hankalalta b) tylsältä c) kalliilta d) mukavuusalueelta poistumiselta. Motiivini lihansyönnin vähentämiseen tähän asti on lähinnä ollut häpeä ja sosiaaliset paineet, jotka ovat aiheuttaneet juuri sitä että sitten salaa hörpin kanakeittoa mieli mustana yksin kotona.

Nyt musta tuntuu että mun motiivit on vähän muuttunut, katsottuani FOOD.inc-nimisen dokumentin lihantuotannosta. Okei, se kertoo ehkä enemmän Ameriikan meiningeistä, mutta olen varma että se meininki ulottuu tänne Suomeen saakka. Olen vältellyt kaikenlaisten lihatuotantodokkareiden katsomista juuri siksi, että olen tiennyt että jatkan lihansyöntiä kuitenkin, mutta vain vielä huonommalla omallatunnolla. Jostain syystä nyt tuntui, että olin valmis kohtaamaan totuuden, ja sitten mä kohtasin sen. Ja se tuntui pahalta. Tuli sellainen olo, että helvetti, muahan kusetetaan! Koijataan ihan kunnolla! Haista paska, lihateollisuus.

Joten pidemmittä puheitta olen nyt valmis astumaan mukavuusalueelta ulos, ottamaan oman baby stepini kohti reilusti vähentynyttä lihankulutusta. En ole lihansyöntiä itseään vastaan, vaan sitä tuotannon oksettavuutta, kusetusta ja häikäilemättömyyttä vastaan. Oon kai niin jääräpäisen ylpeä ihminen että aina kun tajuan että mua kusetetaan, mua alkaa kiukuttaa ihan sikana. Tieto lisää tuskaa, aika klisee mutta nyt tuntuu vain siltä että joka kerta, kun katson jauhelihapihviä, näen vain mielessäni kuvan kauhuissaan kiljuvista lehmistä ja jauhelihan ammoniakkikylvetyksistä ja katossa roikkuvista porsaanruhoriveistä.

Pyrin kuitenkin sellaiseen kiihkottomaan lihanvähentämiseen, mua ei voisi vähempää kiinnostaa tällä hetkellä muille ihmisille saarnaus, muiden valintojen tuomitseminen, lihansyöjien syyllistäminen. Sellaiset uskovaisia muistuttavat kasvissyöjät/vegaanit ovat ahdistaneet minua eniten, sellaiset jotka tuomitsevat ja syyllistävät. Aion keskittyä omiin valintoihini ja antaa muiden tehdä omansa omassa ajassaan. Herrajestas, oonhan mäkin puristanut silmäni kiinni jo melkein 25 vuotta, ei mulla oo mitään oikeutta mylviä muille. Todennäköisesti tulen vielä pistämään elämäni aikana lihaa suuhuni monesti, mutta pyrin olemaan tukematta lihateollisuutta. Tämä onnistuu yksinkertaisesti sillä, etten osta niin paljoa tehotuotettua lihaa. Syön mielelläni riistaa, dyykattua lihaa, ja töissä todennäköisesti mun on pakko turvautua välillä liharuokaan, sillä mä en voi syödä joka päivä mozzarellatomaattipatonkia tai -salaattia tai mä kuolen mozzarellamyrkytykseen :D Se on meidän lähes ainoa kasvisvaihtoehto. Mutta rahani menevät tästä lähtien toivottavasti muualle.

Kyllä mä näitä asioita olen ennenkin ajatellut, paljonkin. Nyt vaan jotenkin tuntuu oikealta ajalta tehdä vihdoin jotain. Ja sitten tietysti herää kaikenmaailman "tuenko lihateollisuutta juomalla maitoa/syömällä munia"-vegaanikysymykset, "tuhoanko sademetsiä syömällä soijaa" sun muut. Mutta niille en ole vielä valmis. Baby steps ja peace out. Toivon etten joudu väittelemään tästä kenenkään kanssa, haluun vaan pupeltaa salaattini lokakuun ajan ja saada vertaistukea. Niin ja mua saa kutsua kylään syömään herkullisia kasvisruokia. Nams.

En keksinyt mitään kuvituskuvia tähän niin saitte nyt kuvan linsseistä ja sitten tällaisesta sitruunavinaigrettestä, jonka tein itse yhdelle työkaverille läksiäislahjaksi. Se alkoi melkein itkemään, koska se on hulluna sitrusvinaigretteen. :')

Ps. Tässä vielä todiste siitä että ei se kasvisruokailijakaan aina terveellisesti pupella. :D Hamppari leivitetyllä papupihvillä ja RANUT!

Voodoo priestess and her familiar

Halusin luoda itsestäni jonkinlaisen voimakuvan, sellaisen missä esiinnyn vahvana, naisellisena, soturimaisena, hieman kaoottisena. Mietin mistä tykkään, ja pian mielessäni alkoi selkeytyä voodoomainen teema. Maanläheisiä materiaaleja, luita, kalloja.

"Papitar" on ehkä vähän väärä sana kuvaamaan tätä teosta, sillä en oikeastaan koe olevani kovinkaan hengellinen ihminen. Sitä se kuitenkin on ehkä lähimpänä. Voodooleidi apuolentonsa kanssa. Vuf!

Kuva on piirretty & tussattu käsin, ja väritetty photoshopissa. Rehellisesti voin sanoa, että koen ylittäneeni itseni tämän työn kanssa. Mainittakoon myös, että edellisissä töissäni olen käyttänyt netin kuvapankeista löytyviä ilmaisia tekstuureita, mutta tässä työssä kaikki on omaa.

Pariisin Kevään "jossain on tie ulos"-levy on ilmestynyt ja kuunneltavissa spotifystä. Olen ihastunut eniten kappaleisiin "Oveton ovi" ja "Mielikuvituksen tuotetta". Kappaleiden sanoitukset vievät minut syvälle utuisiin mielikuvitusmaailmoihin, ja nautin jokaisesta uudesta levystä miltei uskonnollisella hartaudella, kunnes radiot ja muut mediat raatelevat hittibiisit hampaissaan valkeaksi silpuksi. Näin kävi muunmuassa Kesäyölle, joka aiheutti minulle ilmestyessään niin vahvoja mielikuvia, että tunsin fyysistä heikotusta ja hengen salpautumista kuunnellessani sitä, mutta sen jälkeen on taantunut vain pääkopan takaosassa toistuvaksi festarirallatukseksi.

Illustrating away, ohoy!

Olen alkanut opettelemaan viime aikoina enemmän tietokoneella piirtämistä, värittämistä ja muutenkin graafista työskentelyä. Itsenäinen opiskelu on tosi rasittavaa, varsinkin jos omaa pirioravan keskittymiskyvyn, kuten minä.

Tässä kuitenkin pari juttua, mitä olen saanut aikaan yksinäisinä, huonoryhtisinä, hikisinä hetkinäni.

Photoshop & tussit:

Illustrator:

Photoshop-värityksen opettelemiseen käytin tätä tutoriaalia.

Translation:

I've been practicing photoshop and illustrator lately. I know the basics, since I am a graduated media assistant, but I've had to learn many new things by myself. Since I have an attention span of a squirrel on uppers, studying individually has been kinda hard...

But here's some things I have made recently. First three images: Ink and photoshop, the last one: Illustrator. I used this tutorial to learn to color in photoshop.