Lihaton lokakuu

Mä nyt päätin itse osallistua siihen lihattomaan lokakuuhun, josta Madventures-tyypit ja yli 22 000 muuta ihmistä kohkaa.

Tää on mulle aika suuri asia, koska niin pitkään mä olen syönyt lihani katkerilla omantunnontuskamehuilla marinoituna. Kaveripiirilläni ja sen kasvissyöjäpainotteisuudella on kyllä ollut suuri vaikutus, olen hävennyt lihansyöntiäni ja pupeltanut pihvejä salaa, matalalla profiililla. Tykkään lihan mausta tosi paljon, ja ruuanlaittoni perusteet koostuvat suureksi osaksi peruslautasmallista (liha-kasvikset-tärkkelys). Liharuuan korvaaminen on tuntunut a) hankalalta b) tylsältä c) kalliilta d) mukavuusalueelta poistumiselta. Motiivini lihansyönnin vähentämiseen tähän asti on lähinnä ollut häpeä ja sosiaaliset paineet, jotka ovat aiheuttaneet juuri sitä että sitten salaa hörpin kanakeittoa mieli mustana yksin kotona.

Nyt musta tuntuu että mun motiivit on vähän muuttunut, katsottuani FOOD.inc-nimisen dokumentin lihantuotannosta. Okei, se kertoo ehkä enemmän Ameriikan meiningeistä, mutta olen varma että se meininki ulottuu tänne Suomeen saakka. Olen vältellyt kaikenlaisten lihatuotantodokkareiden katsomista juuri siksi, että olen tiennyt että jatkan lihansyöntiä kuitenkin, mutta vain vielä huonommalla omallatunnolla. Jostain syystä nyt tuntui, että olin valmis kohtaamaan totuuden, ja sitten mä kohtasin sen. Ja se tuntui pahalta. Tuli sellainen olo, että helvetti, muahan kusetetaan! Koijataan ihan kunnolla! Haista paska, lihateollisuus.

Joten pidemmittä puheitta olen nyt valmis astumaan mukavuusalueelta ulos, ottamaan oman baby stepini kohti reilusti vähentynyttä lihankulutusta. En ole lihansyöntiä itseään vastaan, vaan sitä tuotannon oksettavuutta, kusetusta ja häikäilemättömyyttä vastaan. Oon kai niin jääräpäisen ylpeä ihminen että aina kun tajuan että mua kusetetaan, mua alkaa kiukuttaa ihan sikana. Tieto lisää tuskaa, aika klisee mutta nyt tuntuu vain siltä että joka kerta, kun katson jauhelihapihviä, näen vain mielessäni kuvan kauhuissaan kiljuvista lehmistä ja jauhelihan ammoniakkikylvetyksistä ja katossa roikkuvista porsaanruhoriveistä.

Pyrin kuitenkin sellaiseen kiihkottomaan lihanvähentämiseen, mua ei voisi vähempää kiinnostaa tällä hetkellä muille ihmisille saarnaus, muiden valintojen tuomitseminen, lihansyöjien syyllistäminen. Sellaiset uskovaisia muistuttavat kasvissyöjät/vegaanit ovat ahdistaneet minua eniten, sellaiset jotka tuomitsevat ja syyllistävät. Aion keskittyä omiin valintoihini ja antaa muiden tehdä omansa omassa ajassaan. Herrajestas, oonhan mäkin puristanut silmäni kiinni jo melkein 25 vuotta, ei mulla oo mitään oikeutta mylviä muille. Todennäköisesti tulen vielä pistämään elämäni aikana lihaa suuhuni monesti, mutta pyrin olemaan tukematta lihateollisuutta. Tämä onnistuu yksinkertaisesti sillä, etten osta niin paljoa tehotuotettua lihaa. Syön mielelläni riistaa, dyykattua lihaa, ja töissä todennäköisesti mun on pakko turvautua välillä liharuokaan, sillä mä en voi syödä joka päivä mozzarellatomaattipatonkia tai -salaattia tai mä kuolen mozzarellamyrkytykseen :D Se on meidän lähes ainoa kasvisvaihtoehto. Mutta rahani menevät tästä lähtien toivottavasti muualle.

Kyllä mä näitä asioita olen ennenkin ajatellut, paljonkin. Nyt vaan jotenkin tuntuu oikealta ajalta tehdä vihdoin jotain. Ja sitten tietysti herää kaikenmaailman "tuenko lihateollisuutta juomalla maitoa/syömällä munia"-vegaanikysymykset, "tuhoanko sademetsiä syömällä soijaa" sun muut. Mutta niille en ole vielä valmis. Baby steps ja peace out. Toivon etten joudu väittelemään tästä kenenkään kanssa, haluun vaan pupeltaa salaattini lokakuun ajan ja saada vertaistukea. Niin ja mua saa kutsua kylään syömään herkullisia kasvisruokia. Nams.

En keksinyt mitään kuvituskuvia tähän niin saitte nyt kuvan linsseistä ja sitten tällaisesta sitruunavinaigrettestä, jonka tein itse yhdelle työkaverille läksiäislahjaksi. Se alkoi melkein itkemään, koska se on hulluna sitrusvinaigretteen. :')

Ps. Tässä vielä todiste siitä että ei se kasvisruokailijakaan aina terveellisesti pupella. :D Hamppari leivitetyllä papupihvillä ja RANUT!