Rusalka

"Rusalkat ovat slaavilaisessa mytologiassa naispuolisia aaveita, vesinymfejä, viettelijättäriä tai merenneitomaisia demoneita, jotka asustavat järvissä. Aave-rusalka käsitettiin nuoren naisen sieluna, joka on kuollut joko järvessä tai sen läheisyydessä (monet rusalkat kuolivat rakastajiensa tappamina) ja palasi myöhemmin vainoamaan kyseistä järveä. Tämäntapainen epäkuollut ei ole säännönmukaisesti pahansuopa olento, ja sen sallitaan siirtyä haudan lepoon, jos sen kuolema kostetaan. Useimmissa tapauksissa rusalka on kuitenkin epäkuollut pahuuden olento, joka ei pääse kaipaamaansa lepoon ja on siksi rauhaton. "

Lammet kiehtovat minua. Muistan kun nuorempana istuin autossa matkalla jonnekin, ja ohikiitävän hetken ajan näin tien vieressä osmankäämien ympäröimän, mustan, lumpeita tursuilevan metsälammen. Se näky paloi jostain syystä verkkokalvoilleni, ja teki minuun suuren vaikutuksen. Siitä lähtien se lampi on esiintynyt unissani, piirroksissani ja tarinoissani hyvin usein.

Haluaisin joskus valokuvata jonkun kanssa oikein kunnon Rusalka-kuvia. Vaalea, kalpea alaston neito mustassa lammessa rämeen keskellä. Olen visioinut tätä pitkään. Välillä se visio suorastaan piinaa mua, koska en tiedä kuka suostuisi sellaiseen hulluuteen.

Translation:

"In Slavic mythology, a rusalka (plural: rusalki or rusalky) is a female ghost, water nymph, succubus, or mermaid-like demon that dwelt in a waterway.
According to most traditions, the rusalki were fish-women, who lived at the bottom of rivers. In the middle of the night, they would walk out to the bank and dance in meadows. If they saw handsome men, they would fascinate them with songs and dancing, mesmerize them, then lead them away to the river floor to their death.

People who die violently and before their time, such as young women who commit suicide because they have been jilted by their lovers, or unmarried women who are pregnant, must live out their designated time on earth as a spirit.
The ghostly version is the soul of a young woman who had died in or near a river or a lake and came back to haunt that waterway. This undead rusalka is not invariably malevolent, and will be allowed to die in peace if her death is avenged."

Little dark ponds and black forest lakes fascinate me. Once, many years ago, I saw a glimpse of one when travelling somewhere by car, and the place has since been in my dreams, drawings and stories a lot. 

☀ ☁ vesi voda water aqua ☁ ☀

Baywatchia putkitelkkarista :D

 Hiukseni ovat kokeneet jo sellaisen muodonmuutoksen pissankeltaisesta vaaleanpunaiseksi että kehtaa liikkua ihmistenkin ilmoilla. Mulla on ollut superpitkään sellainen visio vedessä lillumisesta pitkä hame päällä, jota yritin toteuttaa jo aiemmin Oonan kanssa, mutta ne kuvat valitettavasti ylivaloittuivat kelvottomiksi! :( Sori Oona. Nämä kuvat ovat siis Nicon ottamia eri päivänä. Kuvat on otettu Puotilan rannalla. Se on muuten tosi kiva ranta, sinne joutuu kävelemään ehkä vähän pidempään kuin vastapäiselle Rastilan rannalle, mutta se on kyllä matkan arvoinen, ihmisiä on aina paljon vähemmän ja ranta on rauhallisempi.

Valokuvaus on tavallaan kuin taikuutta. Sillä voi pysäyttää ajan, ja jos osaa käyttää kameraansa oikein, sen avulla näkee asioita, joita ei paljaalla silmällä ehdi havaitsemaan. Vesi jähmettyy kristallisiksi patsaiksi ja pisarat läpikuultaviksi helmiksi. 

Translation:

I have had this vision of combining water and long dress for a long time. We tried it with Oona earlier, but the photos were too bright to work with. :( These photos are taken by Nico. He's getting really good at photographing :)

Photography is like magic. It stops the time and if you know what you are doing with your camera, you can see things we normally don't see. Water freezes into crystal clear pillars and drops look like shiny pearls.

Helppo ja kiva piknik-snack

 Eilen oli kova hinku lähteä piknikille. Tuntui että kaikki ideat kuitenkin oli käytetty loppuun; viinirypäleitä, patonkia ja muuta vaan tursusi korvista kun ajattelikin asiaa. Pienen aivoriihen jälkeen keksin (omasta mielestäni ainakin) hauskan idean mansikka-vaahtokarkkivartaista.

Ne on söpön näköisiä, niitä on hauska syödä, niistä voi keksiä kaikenlaisia variaatioita. Kun ne tekee kotona ja pakastaa puolisen tuntia, ne säilyvät hyvinä ja siisteinä. Mulla ne vähän mehustui ja muuttui punaisiksi, kun en jäähdyttänyt tarpeeksi hyvin.

 BTW, löysin arkistoista tällasen kuvan missä mun tukka oli just tollanen ihanan värinen. Ääääh ja puuh ja vanhojen kuvien tuska.

Translation:

Easy and fun idea for a picnic. Marshmallow and strawberry sticks! Freeze them about half an hour before you go, so they stay neat and cool. My sticks didn't freeze enough so they were just a bit soggy.

Here's also an old photo of my hair; that's exactly the shade I would like to achieve now. I'm in the middle of a bleaching process atm, looking awfully golden blonde and losing hair... Oh fuck.

Kloriittivärjätyt shortsit

 Eräitä mun blogin suosituimmista hakusanoista on ollut kaikki kloriitilla valkaisemiseen liittyvä sanasto. Tästä olen päätellyt, että ihmisiä kiinnostaa, miten sillä kloriitilla oikein valkaistaan. No, tässä tällainen tiivistetty tietopaketti siitä, miten saat itsellesi kivat kloriitilla rääkätyt shortsit.

Leikkaa vanhat housut shortsinmittaisiksi. Rääkkää lahkeita esim. mattoveitsellä rapsuttamalla ja kiskomalla. Laita kloriittia suihkepulloon. Suihkuttele menemään! Jos painat sitä suihkepullon kahvaa reippaasti ja nopeasti, saat suihkepullosta sellaista tiheää sumua. Mitä kauempaa suihkutat, sitä haaleampi ja laajempi lopputulos on. Jos painat hitaasti, pullo tekee "roiskeita", tippoja ja läiskiä. Läheltä suihkutettu kloriitti tekee sellaista täsmällistä kuviota. Suosittelen satunnaisen kuvion haluajille suihkuttamaan roiskeita, ja tekemään sen kaukaa.

Ripusta shortsit kuivumaan johonkin ja muista, että kuivumisen jälkeen shortsit kannattaa pestä, muuten ärhäkkä kloriitti voi nostattaa ikävän ihottuman kontaktikohtiin. Muista myös työskennellessäsi suojata vaatteet ja pinnat. Itse esimerkiksi suihkuttelin shortsini irtileikattujen lahkeiden päällä, niin että ohi suihkunnut kloriitti joutui vain roskiin meneville irtolahkeille. Käytän "klorin"-merkkistä kloriittia, mutta en nyt tiedä onko sillä paljoakaan väliä mitä merkkiä käyttää.

Onnea matkaan!

DIY-piikkipannan saa myös ovelasti tehtyä vanhoista piikkikaulapannoista, joita varmasti meillä kaikilla teiniernuiluvaiheen läpikäyneillä on nurkissa pyörimässä. Tarvitset vain tavallisen pannan ja piikkikaulapannan. Tuon voisi varmasti tehdä kuumaliimallakin, mutta itse päädyin vain väliaikaiseen ratkaisuun, solmin pannat ponnareilla kiinni toisiinsa. Ponnaripäädyt jäävät piiloon hiusten alle kivasti.

Kesätukka raastaa edelleen hermoja. Nyt on se vaihe jota inhoan eniten, odottelu. Odotan ehkä viikon että saan pistää vielä yhden blondauksen tuohon kukertavaan kuontaloon. Sitten alkaakin (toivon mukaan...) purkkapinkkeily. Näytän blondina ihan äidiltäni, mikä ei ole siis paha asia, mutta todella hämmentävää.

Don't fix it if it ain't broken!

 Jostain ihmeellisestä syystä (kesä, syytän auringonpistosta), sain päähäni muutama päivä sitten alkaa tekemään ihanalle, punaiselle tukalleni jotain "uutta". Mielessäni oli muhinut jo kauan ihanat pastellivärit; laventeli, vaaleanpunainen sun muut vaikeastitavoiteltavat ihanuudet. No, ennen olen onnistunut vaalentamaan tukkaani ihan normaalisti; valkoisen tukan saavuttaminen ei ole ikinä ollut minulle kuin yhden värjäyksen päästä. Toista oli tällä kerralla. Kahden värjäyskerran jälkeen peilistä tuijotti Meeri kelta-oranssi-sini-vihreillä hiuksilla...

 Peruukkipäiväthän siinä koitti. Onneksi mulla on tuo peruukki, joka on just sitä unelmavaaleanpunaisen sävyä jota halajan. En kehtaa edes näyttää kuvaa siitä kamalimmasta välivaiheesta, mutta se oli katastrofi.

Nyt muutama päivä on kulunut ja olen saanut paljon apua ja kullanarvoisia neuvoja ja tukkakonsultaatiota. :D Kuontaloni alkaa näyttää jo siedettävältä. Se on juuresta about sen värinen kuin tahtoisinkin, ja latvat ovat kultaisen oranssit. Tavallaan vähän tykkään tästä lookista, mutta tavallaan myös joka kerta kun katson peiliin, tunnen vastustamatonta tarvetta pimahtaa ja ajella pään kaljuksi.

Hiusidentiteettikriisini on niin vahva, että tunnen oloni ihan nakupelleksi ilman kirkuvaa punapäätäni... Vähän pelottavaakin, miten tärkeätä meille ihmisille on jotkut päässä kasvavat karvat ja niiden väri.

Siinä on teille nakupelleä kerrakseen. Tänään oli rantaanajautumis-päivä. Kävin uimassa, Nico ei uskaltanut. Oli tosi kaunista ja vesi oli virkistävää. Olen päättänyt, että tänä(kään) kesänä en halua ruskettua juuri ollenkaan. Tykkään vain enemmän kalpeana olemisesta.

Rantaherkut

Muistakaa aurinkorasva!

DIY-vinkki: Cheap ass-blurrifiltterin saa tehtyä kuviin kun sörkkii aurinkorasvaisilla tahmatassuilla kännykän kameraa...

Vuonna 2009 mulla oli aika siistit hiukset. En haluaisi nykyään ehkä ihan noin pinkkejä, mutta tuosta vähän pastellisemmat. Sellaiset hattaran väriset.

 Noh... Eiköhän tästä nykytukasta ajan kanssa saada taas ihan kiva...

Turussa häissä

 Viime viikonloppuna oli aika juhlistaa iloista tapahtumaa, nimittäin isäni meni naimisiin. En ole ollut häissä varmaankaan yli kymmeneen vuoteen ennen tätä, joten hääetiketti oli hieman ruosteessa. Paria päivää ennen häitä kyselin pariskunnalta ihan kauhuissani "Ei kai muuten haittaa että pukeudun mustaan?!" kun kuulemma musta häissä on etikettivirhe. Ei haitannut kuulemma :D Hyvä, sillä olin löytänyt Fidan kirpputorilta mekon, joka suorastaan nuoli kurvejani.

Eri asia tietenkin sitten mitä mekko sanoi kun söin häissä hyvin. Oli aika makkarankuori-olo, eritoten vatsan kohdalta. Mutta nälkäiselle vartalolle istui loistavasti! :D

Käänsin otsatukkani tuollaiseksi pin-up-kääröksi ja sidoin vaaleanpunaisen huivin vähän piristämään "suruasuani". Epätoivoinen piristysyritys oli myös oranssit kynnet, pinkki megasormus ja punainen huivi...

Awwww yeaaaahh

Sormuksen sisällä on pinkkiä nestettä.

Toimin häissä vähän niinkuin virallisena valokuvaajana, hipsuttelin alttarin tuntumassa järkkärini kanssa ja räpsin menemään. Sain joitain todella ihania kuvia, mutta en jotenkin kehtais jakaa niitä ennenkuin olen antanut ne hääparille itselleen, joka on nyt kuherrusmatkallaan ulkomailla... Joten jaan vain omaa pärstääni tänään! Ja hiukkasen Niconkin. ♥

Paikat oli merkitty söpöin nimikkopiparein.

 Juhlapaikan läheisyydessä oli aika makee puu, pakkohan sinne oli ryömiä vaikka juhlavaatteet päällä. Ei meistä kai sellaista tietynlaista lapsenomaisuutta ja seikkailunhalua saa irti vaikka voissa paistaisi.

Translation:

Last weekend was a happy weekend. My dad got married and we celebrated it in the lovely city of Turku. I was kind of their photographer, and I got some perfect shots, but I dare not share them before the lovely couple gets them first. So, here's my same old face instead!

We found this cool hollow tree. Of course we had to stuff ourselves in it. It was super neat!